Stumppi - keskustelu

Mua vaivaa yks juttu. Mulla on yks "kaikentietävä" ehkä hieman narsistisen mielenlaadun omaava ja häneen sit joku aika sitten hermostuin. Aihe oli tupakoinin lopetus. Hyvä ettei välit mennyt kokonaan poikki kun tulistuin, mitä en yleensä tee.
Ystäväni on myös aikoinaan itse lopettanut mutta mitään ymmärrystä , tukea en ole hältä saanut. Hänen lopettamistapa on "oikea".

Sori, tää ois kuulunut v....tusosastooon.....Sit mietin miks niin pultit otin vaikka mä lopetin jo ajat sitte....

Älä välitä Heluna! Tupakoinnin lopetus on tunteisiin vaikuttava juttu aivan varmasti - ainakin naisilla. Lisäksi kun tietää itse, minkä työn ja tuskan takana tämä juttu on ollut, ei tykkää siitä, että joku aliarvioi tätä suoritusta.
Kun itse söin sitä niksapurkkaa sen 6-7 kk, muistan jonkun sanoneen, ettei sitä niin kauan saa syödä tai pitääkin lopettaa luomuna tai jotain muuta, niin kyllä siitä hiukka mieleni pahoitin. Nyt ei kukaan enää kysy, millä tavoin lopetin. Eikä sillä pitkän päälle olekaan merkitystä. Me olemme nyt savuttomia ja saamme olla todella ylpeitä siitä. Olemme taistelleet tämän asian kanssa ja selvinneet voittajana. Pidertään siitä kiinni.
Kyllä tähän poteroon saapi kirjoittaa myös, jos joku juttu ottaa pattiin.

Savutonta ja Menestyksellistä Vuotta 2012 Stumpin jäsenille!

Iloista uutta vuotta myös sulle

Kiitos Nomoreforme!
Sinä vietät ihan just 1,5 -vuotista savuttomuuspäivää. Onnittelut siitä!

Iso elämänmuutos - se eläkkeelle jääminen. Puhun omasta kokemuksestani. Toisille se on ihan helppo hyväksyä ja toisille ei sitten millään. Minulla se oli jossain siinä välimaastossa. No, aika tekee tehtävänsä. Ensi alkuun voi olla sellainen tunne,että ei minua enää tarvita ja ei kun hyllytykseen vaan.
Tarkoitus ei ole aloittaa mitään eläkepoliittista keskustelua mutta Melisalle
MUKAVIA JA LEPPOISIA ELÄKEPÄIVIÄ
T. Latte

Kiitos Latte! Mulle hiukka talo "auttoi" tekemään päätöksen. Mutta ihan oikea-aikaiselle eläkkeelle siirryin. Vielä ei tunnu missään. Oikeastaan taisin olla kypsä tähän vaiheeseen. Mukava eroraha auttoi siinäkin. Ensi viikolla vietän kuitenkin läksiäiset, eivät päästäneet pois ilman. Nyt siis jälkijättöisesti juhlitaan. Kuoharit lupasin itse ostaa, kunnes huomasin et joo - n. 50-60 hengelle

Terveiset Melisa ja mukavaa eläkeaikaa Sinulle!

Kiitos Tintt1, mukavaa että kävit poterossani tervehtimässä. Mukavasti on aika eläkkeelläkin mennyt. Nyt kun ollut kovat pakkaset eikä ole ihan pakko pahemmin mennä ulos, olenkin vaan vetänyt lonkkaa. Ja lukenut, lukenut ja lukenut oikein olan takaa ja kerrankin tarpeeksi pitkään. samoin unta on nautittu tunti pari enempi kuin aikaisemmin. Sit on välillä sellaisia viikkoja, että joka päivälle tulee liikuntasuorituksia ja muutakin aktiviteettia. Kiireeksi ei ole vielä päässyt, mut ymmärrän jos joillakin niin käy. Aamu kun meilläkin aloitetaan parisen tuntia myöhemmin kuin ennen. Ensi viikolla lähdetään etelän maille hiukan lomailemaan että taas jaksetaan odottaa kesää.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa lomaa, Melisa!

Kiitos Onerva! Lämpöä ja aurinkoa kaipaan, vaikka kyllä nämä valkoiset maisematkin ovat komeat!

OIKEIN HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

Myös miehille!

Kiitos Melisa. Hyvää naisten päivää myös sinulle,vaikka aika myöhään olen sivuilla.

Kiva kun käväisit Krisu!
Tämä oma haaste-poteroni hautautuu aina välillä syvälle, kun ei tänne juuri tule itsekirjoitettua. Enenpi tulee käytyä kylässä. Seuraavan kerran varmaan juhlin täällä 06-sarjaa. Kun eivät kuukaudet enää savuttomuudessa tunnu ja vuosiin on pitkä aika olen keksinyt uuden laskutavan. Milloin tuleekaan täyteen 6 v 6 kk 6 vkoa 6 päivää ja 6 tuntia. Kun se tärähtää, pidän juhlat! Siihen on vielä matkaa n.4 viikkoa.

Tänään parikin ystäväporukka-tapaamista Helsingin puolella, mutta sitä ennen ulos lenkille.
Ravintolailta siis tulossa, mutta en sitä edes aina huomaa, että porukasta joku häipyy hetkeksi jonnekin.. tulee sit takaisin ja haisee pahalta.
Joopa joo, joskus se olis ollut vaikeaa. Mutta savuttomuuden alkuaikoina en juuri ravintolassa käynyt, paitsi yksi piinaava Tukholman-risteily.

Heippa Melisa! Vallan jäänyt sun poterosi huomaamatta!

Mulla ei ole ollut vaikeuksia olla ravintolassa...Jotenkin homma on kääntynyt siihen suuntaan että nautin siitä viinilasillisesta tai oluesta niin paljon ettei tulis pieneen mieleenikään juosta välillä ulos Oikeastaan nautin nimenomaan siitä että ei tarvitse niin tehdä

Onpa ihanaa kun alkaa taistelu olla jo voitettu. Ja vaikka olen ollut polttamatta "vain" 3 kk, en tunne epäilyksen häivääkään tätä sanoessani. Millaset sun fiilikset on näin vuosien jälkeen?

Olen kertonut tämän stoorin kerran aikaisemminkin mutta kertaus olkoon opintojen äiti. Tämä kertoo siitä, mikä tilanne oli 3 kk sitten ja mikä nyt.

Joulukuun alussa ennen lopettamista tein matkaa googlemapsilla.Huikean viiden viikon reissun reittisuunnitelma on ollut työn alla jo kuukausia. Ranskan alpeilta löysin hyvin korkean kohdan jossa onkin varsinaiset postikorttimaisemat. Ainoa ajatukseni oli, että "kun tuonne pääsen, juon kupin kahvia ja vetäsen pari röökiä!".Kun lopetin polttamisen muutamia päiviä myöhemmin, tunsin kauhukseni surua siitä, etten voisikaan vetää tuolla unelmieni miljöössä sitä paria röökiä. Tänä päivänä moinen ei tulis mieleenikään vaan tuo mielikuvani vaikuttaa ihan sairaalta. Kertoo paljolti siitä, mistä mittakaavasta tässä riippuvuudessa oli kyse.