Stumppi - keskustelu

4. päivä pakoa takana.. mitäkö pakenen? noh nikotiinihirviötä Champixia käytän apunani ja sen ohella psyykkisestä valmennuksesta on huolehtinut alan carrin kirja. Olen elämäni aikana muutaman kerran ollut eri pituisissa tupakkalakoissa ja aina retkahtanut. Suurin syy lienee retkahtamisiin ollut että en tuota henkistä puolta ole niinkään käsitellyt. Alan Carr on saanut silmäni aukeamaan. Ensimmäisen kerran luin hänen kirjansa vuosi sitten ja jätin sen sanoman muhimaan päähäni. Inhoten itseäni jatkoin polttamista kunnes päätin että nyt on kohdattava omat pelkoni tupakatta elämisen suhteen. Ja hups, ei niitä niin kauheasti olekaan kuin mitä muistin. Lopettamisessa tuntuu olevan hyviä puolia niin paljon enemmän kuin tupakoinnissa. Juuri nyt ei tule mitään hyvää tupakoinnista mieleeni. Valehtelisin jos sanoisin ettei minun ole tehnyt mieli tupakoida. Toki näitä tuntemuksia tulee mutta karistan ne päästäni mitä pikimmiten. Mielikuvanani käytän myrkkyampullia. Näen sellaisen mielessäni tarjottavan minulle tupakan tilalle saatesanoilla : nyt juuri savullista versiota ei ole saatavilla mutta laitetaankos tällainen? todellakin vastaus on olisi ja tulee olemaan: ei kiitos.
Nautin myös siitä kun ei tarvitse enää hävetä itseään tupakoinnin vuoksi.
Töissä pitäisi mennä takaovelle seisomaan ihmisten ihmeteltäväksi kuin ennenvanhaan jalkapuussa jos tupakoida aikoisin. Juu ei kiitos! Ei kiitos myöskään ainaiselle stressille missä ja milloin voi polttaa vai poltanko varastoon? Missä tupakat, missä stendari jne. Voi luoja missä orjuudessa olen elänytkään.
Pakoreissu on nyt alkanut, vielä kuulen silloin tällöin hirviö nikotiinin juoksevan perässäni mutta joku päivä olen voittanut tämän finaalijuoksun. Näin ajattelen ja viime kädessä minä päätän elämästäni, ei nikotiini tai tupakkateollisuus
sohvi on savuton vaan ei sohvis avuton näillä eväillä jatketaan

Tolla asenteella jatkat niin hyvä tulee

Tsemppiä jatkoon, Sohvi!

Hei sohvisavuton!
Tervetuloa porukkaan.Olet viisauden lähteellä Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina ja sulla tuntuu olevan suhde kunnossa...siis pakosuunnitelma Onnistut varmasti kun tuon asenteen omaat ja et anna periksi vaikka se joskus voi hännillä roikkuakin se pirulainen.Jokainen savuton päivä on onnistunut päivä,muista kiittää itseäsi niistä!
Nyt paljon tsemppiä päivääsi!Poikkea kertomassa miten sujuu

Hei sohvisavuton Kenen kans pakenet? Minä tuon paon michael scofieldin kans. Se tekee täst välis ihan hauskaaki.. Ja tietysti myös stumppilaiset Tsemppiä matkaan

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys28/05/2010 22:16:21

Miä sohvi pakenen Idols antin kans.Se on se tuomari jolla on pitkät hiukset ja tosihyvät skabat ja pitkätgledjut ja tosi hyvä dolby kitaran dolby.

Mites sohvin pakoreissu onnistuu?

kiitos kaikille tervetuloatoivotuksista... hyvin pakoreissu toistaiseksi sujuu alkaa vissiin maasto olemaan tuttua Yksinhän minä pakenen kun monte criston kreivi ei unistani huolimatta ole elämääni saapunut. Tänään meinasin kompastua, tai en siis ihan kompastua mutta tupakka kävi hyvinkin vahvasti mielessä. Koiranpennullani silmassä vaivana kirsikkasilmä ja kyllä ottaa pattiin. Käytin eläinlääkärissä ja tikulla paineli sen kyynelrauhasen paikoilleen, noh nyt se on taas vaivana kun on uudestaan jotenkin pulpahtanut Tuli kyllä niin ikävä sauhuttelua mutta ajattelin ettei se silmä tupakoinnilla parane ja säästyypä nekin rahat mahdollista leikkausta varten. Nyt mun täytyy vaan työstää itseni kanssa ajatusta että en koskaan polta. Niin paljon kun hyviä puolia savuttomuudessa onkin niin täytyy opetella uusi savuton identiteetti ja se kai on se vaikein osa tässä elämäntapamuutoksessa. Niin ja kun nyt alettiin valittamaan niin valitetaan kunnolla... perslihas revähti kun äkisti lähdin liikelle aamulla.. auts ja prkl.. nyt tulee liikuntaankiin pakollinen tauko mutta enköhän jotenkin klenkuttele edes nuo koiranulkoilutukset. Muuten kaikki hyvin tällä karkurilla.

Hienoa sohvi!Toi on just oikea tapa suhtautua.Koiruuden silmä ei siitä parane vaikka koko topan kiskoisit.Toivottavasti muuten paranee pian!
Se on just sitä opettelua tehdä tuttuja asioita,mutta ilman tupakkaa.Kun päätös pitää ja on halu päästä aina yli pahasta paikasta niin onnistut kyllä!Mää aina sen pahimman ähkyn ja väännön kohdalla ajattelin,että just nyt en kyllä polta.Ja sitten se alkoi muodostua ajatukseksi,että en p-kele polta vaikka pää irtoaisi..ja tässä sitä vaan porskutaan ja pääkin on paikallaan
Kovasti sulle tsemppiä ja voimia uuden opetteluun.

Hei Sohvisavuton, pitääkin kertoa sinulle muistaessani,
että olen iki-ihastunut tuohon tekstiin joka on kaikkien kirjoituksiesi lopussa. Niin totta!

Kissa- mutta eläinihmisenä toivottelen parasta koirallesi ja että silmä korjaantuu.
Ja että kestät savutta stressin joka tuollaisista lasten ja kotieläinten sairasteluista tulee.

Itsekin vasta tässä kuussa lopetin joten kuljetaan useidenkin kanssa yhtä matkaa.
Olen huomannut että tänne kirjoittaminen jotenkin pitää lopettamispäätöksen ryhdissänsä,
helpommin kuin "maailmanihmisten" melskeessä.

Nämä tyypitkin ovat täällä kyllä niin kivoja vänkiä ja hauskoja
että mun on jo ihan pakko lukea kaikki päivän mittaan tulleet kirjoitukset

Kiitos Mirja tsempeistä. Täällä mä käyn lukemassa muiden kirjoituksia ja imupaperin lailla tai entisen röökaajan vimmalla imen itseeni nikotiinin selätystarinoita. Jos ja kun iskee ihan kammo viekkarit avaan stunpin vaikka olisin tekemässä mitä tahansa. Kyllä se tästä, kyllä se tästä. Jotenkin tuntuu että tällä kerralla onnistun, aikaa se vie mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiire. Olen luvannut itselleni että 50- vuotispäivänäni savullinen minä on vaan harmaa muisto. Eli 3 vuotta aikaa rakentaa uutta identiteettiä. Tsemppiä kaikille muillekin savuttomuutta opetteville
muoks: kiitos tillukaallekin. juu tuo on minun elämän mottoni, muutama sana ja kertoo ihan kaiken mitä tarvitaan milloin missäkin tilanteessa.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys29/05/2010 22:06:36

Hienoa Sohvi,se on jo ihan utopiaa silloin kun täytät 50v kun nyt vaan sinnittelet jonkun aikaa.En tiedä oletko mun juttuja lukenu,mutta aloitin harkitsijoissa muutamaa päivää ennen 50v päivääni ja lopetin tosiaan kesken päivän,syntymäpäivänäni eli en ole tupakoinut 50-vuotiaana Ja en ole katunut vaikka lujillekin on joskus ottanut

Kuudes päivä aloitettu... välillä tekee niin penteleesti mieli polttaa, ei itse tupakkaa tee mieli vaan istua ja polttaa savuke... höh! Hitsin nikotiinipiru, mene kiusaamaan muita ja jätä vaihdevuosia lähestyvä kiukkuinen akka rauhaan jo, minuun et sinä pysty. Ihmeen helpolla nämä muutama päivä oli jo mennytkin ottaen huomioon tupakointihistoriani, jopa yöllä heräsin polttamaan muutaman savukkeen, nyt nukun kuin tukki, uutta sekin.
Hätähousu minä haluaisi että en edes ajattelisi tupakkaa, kaipa sekin päivä koittaa ettei koko päivänä ole suonut edes yhtä ajatusta tupakalle... nyt alan siivoamaan, tuleepahan muuta ajateltavaa kun musa soi ja rätti heiluu

Hienoa Sohvi!
On kuin omaansa lukisi,paitsi mää taisin kiroilla ja pärrätä aika tavalla Tuo on se juttu juuri,ei varsinaisesti tee mieli tupakkaa,mutta niitä hetkiä ja sitä kiskomista.Mulla meni aikaa ennenkuin uskoin,että ne on viekkareita ja ne menee ohi.Toi on hyvä kun alkaa jotain touhuaan ja pitää sit vaan vaikka kahvitaukoo tai istuu hetkeks lukemaan lehteä,mitä vaan muuta.Hyvää päivän jatkoa sulle ja tsemppiä!

Hei vaan Sohville täältäkin ja tervetuloa minunkin puolesta tänne lopettaneiden kerhoon!! Minäkin olen Carrini lukenut ja täytyy sanoa, että on se kyllä kova jätkä. Mulla kovaa on vaan pää, on näet kirja hiirenkorvilla kun oon lukenut sitä kuin mantraa varmaan viimeset 5 vuotta ja aina silloin tällöin onnistunut katkaisemaan savuttelun hetkeks. Lopullinen stoppi tuli vasta tässä viime aikoina, eli hidas on sytytys!! Nyt olen päätökseni tehnyt ja se pitää, pakoreissulla mukana on rakastamani bändin kitaristi, eli hyvin menee <3
Tsemppiä Sohville ja rapsutukset koiralle t. Itsekin koiran (ja kissan) omistaja

Kiitos Antikrista ja Helmikin on tyytyväisenä rapsutuksista. Itse luen Carria mieltäni vahvistaakseni päivittäin. Suomenkielisen version olen kaiketi lainannut jollekin ja nyt minulla on käytössä se easy way for women to stop smoking. Lähestulkoon samaa tekstiä, ehkä vähän jotain naisnäkökulmaa asiaan lisäksi.
Jollen tietäisi että tupakattakin voi elää, vaipuisin kohta tämän päivän osalta epätoivoon sen verran paljon tuo nikotiinihäirikkö minua on yrittänyt kampittaa. Onneksi täällä tsemppareita riittää Siis ihan käsittämättömiä fiilareita, sauhutella tekee mieli mutta ajatus kurkkuun tunkevasta savusta saa vain puistatuksia aikaiseksi. Eksyksissä olen kohta näiden tuntemusteni kanssa, onneksi toistaiseksi päällimmäisenä kuitenkin ajatus etten enää koskaan sytytä edes sitä yhtä savuketta. Siirsin äsken eilisen ja tämän päivän tupakkarahan säästötililleni, sinne siirrän päivittäin tupakka-askin verran rahaa kunnes täytän 50-vuotta ja ostan ihan mitä mieleeni tulee tuolla kertyneellä rahalla. Aikas kiva potti kertyy kunhan en vain sytytä sitä ensimmäistäkään enää ikuna. Onneksi huomenna on töitä niin ei ehdi kaiken päivää funtsimaan polttamisiaan ja polttamatta jättämisiään