Stumppi - keskustelu

Hei!

Tämä on ensimmäinen viestini tänne foorumille. Ikää on 33v ja tupakkaa olen polttanut 14v, vajaa aski menee päivässä. Lopettaminen on ollut mietinnässä vuosikaudet, se vain pelottaa kun osaan aavistaa miten hirveää siitä tulee. Tuntuu aina että "juuri nyt en voi kun kohta on sitä ja tätä ja siitä en selviä ilman tupakkaa". Mutta kun aina on jotakin tiedossa! Se ei tunnu muuttuvan odottelemalla mihinkään ja osaltaan on varmasti myös omaa tekosyiden hakemista sille miksi ei voi "just nyt" lopettaa.

Mutta mikä on sitten "oikeasti" huono aika lopettaa tupakointi? Minulla on nyt juuri ehkä vakavamielisempi harkinta menossa kuin koskaan. Reilun kuukauden päästä on tulossa kuorokiertue, jota johdan (olen siis puoliamatööri kuoronjohtaja) mikä on aina tavallaan vuoden kohokohta. Se tuntuu hieman vaikealta. Mutta paljon isompi juttu on se että syyskuun puolessavälissä eli reilun kolmen kuukauden kuluttua on omat häät. Avopuolisoni ei polta ja on melko fiksu nainen, ei nimittäin ole kauheasti paasannut koska tietää että siitä ei ole hyötyä. Mietin tässä parhaillaan että kumpi kumpi on pienempi paha - oma pahantuulisuus häissä ja niiden alla vai oma ja puolisoni pettymys siitä että en sitten onnistunut sitä tupakointia lopettamaan häihin mennessä.

Ymmärrän sen kyllä että toisten vuoksi lopettaminen ei tule onnistumaan, eikä tässä nyt olekaan siitä kyse kuin pieniltä osin. Itse en haluasi polttaa häissäni enkä missään nimessä polta sitten kun lapsia on tulossa. Suurimmat motivaattorit ovat ehkä keukosyövän ja keuhkoahtaumataudin uhka - kumpaakaan en halua. Myös hampaani ovat aika kurjassa kunnossa ja se harmittaa ja hirvittää. Hammaslääkäri sanoi, että tupakointi (yli 7 / päivä) turruttaa suuta siten, että ientulehdusta ei huomaa. Ja tämä on osunut omalle kohdalle jo pari kertaa, kerran niin pahasti että piti antibiotteja vedellä. Ei ollut kaunista katseltavaa.

Hirvittää se, mitä lopettamisesta seuraa. Muutama läheinen on lopettanut, mutta he ovat olleet eri tilanteessa kuin minä. Ex-kämppikseni esimerkiksi poltti askin päivässä ja oli polttanut yhtä kauan kuin minä, mutta hän saattoi olla koko päivän polttamatta jos oli esim. krapula, vain sen vuoksi että ei tehnyt mieli. Itse en ole tätä koskaan pystynyt ymmärtämään, olen ollut yli 24 tuntia ilman tupakkaa tasan kerran vuonna -98, koska olin yli 40 asteen kuumeessa ja hourailin ja hikoilin sängyssä pari vuorokautta. Jos olisin ollut jotenkin tolkuissani ja päässyt ylös sängystä olisin mennyt tupakalle.

Olen miettinyt keinoja lopettamiseen - en uskalla koskea Zybaniin tai Champixiin koska minulla on historiassa vakavaa masennusta ja psyykelääkeisiin (tai sentapaisiin) koskeminen olisi aikalailla venäläistä rulettia. Sen sijaan nikotiinivalmisteita olen ajatellut käyttää, varmaan niin paljon kun vaan ikinä tarvitsen. Kaikenlaisia korvauskeinojakin olen miettinyt, sokerittomia karkkeja (ettei mee hampaat), lisäksi keksin joskus että sillä aski per päivä -hinnalla voin ostaa jonkun uuden mangapokkarin joka toinen päivä ja käyttää sen lukemiseen ne lukemattomat viisiminuuttiset mitä olen ollut tupakkatauoilla.

Tulipas tekstiä. No, teki mieli purkaa sydäntä. Toisaalta tyhmää että jokainen lopettamisen harkitsija aloittaa uuden viestiketjun ja tilittää samat asiat, mutta hei - eikös sitä sanottu että käytä kaikki apu hyväksesi mitä vastaan tulee Vinkkejä kaivataan - erityisesti sen suhteen onko kolme kuukautta häihin liian vähän. Emme ole ollenkaan sellaisia häähössöttäjiä joten se hääjuhla ei ole se tärkein asia koko elämässä mutta onhan se silti iso juttu.

Hei Kirjastosetä ja tervetuloa foorumille!
Tämä on juuri oikea paikka pohtia lopettamista ja oma potero on kätevä kun sinne saa itse kirjoitella omia fiiliksiään ja sinne saa juuri sulle tarkoitettuja kirjoituksia.
Kysyt,että onko huono aika lopettaa eli siis koska olisi hyvä aika?No nyt!Sitä hyvää aikaa odotellessa meni mullakin monia vuosia hukkaan,tavallaan.Aina kun olin ajatellut,että nyt,sattui jotain vakavaa ja/tai surullista.Rakkaita lemmikkieläimiä kuoli tasaseen tahtiin.Anoppi nukkui pois.Kumppani sai aivoinfarktin,aikaa kului,taas uusi ajatus lopettamisesta,no äitini sai aivoinfarktin,aikaa kului,sukulainen sairastui keuhkosyöpään ja vaimonsa parkinsonin tautiin,aikaa kului...lopulta kun sain päätöksen aikaiseksi sai ystäväni aivoverenvuodon ja sukulaismies menehtyi keuhkosyöpään.Ei elämässä ole hyviä tai huonoja aikoja lopettaa.On vain aika tehdä päätös ja lopettaa!!
Sulla on niin muhkean ihana asia edessä kuin omat häät.Ja tuleva vaimosi ei tupakoi,se on hyvä juttu myös!Nyt sulla on runsaasti aikaa häihin ja olet takuulla voiton puolella kun h.hetki on käsillä.Kaikkia meitä on pelottanut.Se on kuitenkin iso päätös,mutta ei se lopulta ole niin kamalaa kun on luullut.Ajattele miten hienoa on olla raikas sulhanen,puhumattakaan kun lapsia tulee..ei tarvitse silloin enää miettiä koko asiaa ja olet alusta asti savuton isä
Tähän ei kukaan ole kuollut Hankaliakin aikoja voi tulla,mutta luepa täältä tarinoita niin huomaat ettei kaikilla ole ollenkaan vaikeaa.Mitä lujempi päätös sitä paremmin pääsee irti ja eroon savukkeista.Kerrot tietysti puolisollesi,että pipa saattaa joskus kiristää alkuaikoina,mutta onnistuneitten päivien myötä motivaatiosi kasvaa ja kasvaa.Korvaustuotteita on ihan hyvä ottaa kainalosauvoiksi,vievät isompaa terää vieroitusoireista.Sä onnistut kyllä kun päätät
Ole ahkera stumpin käyttäjä.Täällä kaikki on samassa veneessä ja saat ajatuksia ja tukea päätökseesi!
Tervetuloa!

Heippa Kirjastonsetä ja kiva kun tulit.
Itse tulin 6.5 pähkäilemään Harkitsijoihin uskaltaisiko lopettaa. Kun kauheesti teki mieli,
mutta olen aika raukkis ja tykkään tyynestä mielestä ja kaihdan itseni rääkkäämistä,
enempää kuin elämä on jo antanut.

Mutta halusin koska pikkuhiljaa mieleeni tuli ajatus savuttomasta minästä,
kun aloin tuskaantumaan pelkoon uusista tupakankipinänreiistä uusissa vaatteissa,
jatkuvasta empimisestä lähtemään jos jossain ei ehkä päässytkään tupakalle jne. jne.

Kuukausi sitten tänään laskin paljonko poltan että pitääkö laastarit hankkia, vai riittäiskö
Nicotinelli 4mg purkka. 15v olin yhteensyssyyn polttanut ja viimeiset 10v ilman työ- tai sos. rajoja.
Saldoksi tuli n. 15 sätkää eli en ostanut laastareita.

"Huomenna" sitten poltin aamulla vielä kahvin jälkeen aamusätkän ettei mene liian vaikeeks,
ja sen jälkeen siirryin purkkaan. Ekana päivänä meni 10kpl ja yksi imeskelytabletti testauksena.
Ostin niitä varalle jos ei jossain voi purkkaa syödä. Ja olenkin niitä käyttänyt kirkossa,
kun meillä on kahden tunnin ohjelma niin ei sitäkään tartte kärvistellä.

Ekana päivänä olin aika eksyksissä ja tein pienen kävelylenkinkin ihan uutena ilmiönä.
Samoin kahvi ei maistunut ja join paljon vettä. Olin ollut tolkuton mustan kahvin juoja
ja mahani kouristeli kipeästi melkein päivittäin. Ei ole kouristellut enää.

Seuraavana aamuna nääs lähdin pokkana aamukävelylenkille kuin olisi jo rutiini
Ja joka päivä olen jossain välissä tehnyt pienen lenkin. Olen huomannut että kaipaan siitä
nimenomaan syväänhengitystä raittiissa, eritoten lyhyen metsäpolun ilmassa.

Ja nyt kun huomenna tulee kuukausi niin huomaan saaneeni bonuksena kohtuullisen
terveelliset elämäntavat vailla tupakoinnin, sairauksien ja ulkonäönkin huolehtimista.
Joten iloa ei voi estää.

Minäkään muuten en voinut noita lääkkeitä ajatella koska olen sairastanut vakavan masennuksen.
Ja näitä nikotiinijuttuja syön niin kauan kuin siltä näyttää, olen vapaa huolehtimasta siitäkään.

nimim. "tyytyväinen Stumpin asiakas"

Hei taas Kirjastosetä!
Tuossa olikin Tillukas kirjoittanut sulle tarinaansa.Juuri häntä ajattelin kun kirjoitin ettei kaikilla olekaan nniin vaikeaa Siinä on LOISTAVA esimerkki miten valoisasti,tyynesti ja ilolla voi tupakanpolton lopettaa
Tsemppiä ajatuksiisi!

Hei!

Kiitoksia kovasti vastauksista ja rohkaisusta teille molemmille! Nyt on tyynempi mieli asian suhteen, aika tunnekuohussa kirjoitin tuon ensimmäisen viestin ja toisaalta nyt ei ole sellaista raivomotivaatiofiilistä mutta toisaalta on sellainen tyynempi päättäväisyys. Tiedän että tämä on mahdollista. Kävin eilen ostamassa apteekista aloitussetin purukumeja, laastareita ja imeskelytabletteja joten nyt se on vain ajankohdan valinnasta kiinni. Ensi viikko vaikuttaa hyvältä ehdokkaalta, sillä vaikka menisi vaikeaksi niin on siinä on pari viikkoa täynnä "rutiinia" (tulevana viikonloppuna on iso juttu, jossa suuri porukka kärsisi mikäli minä en olisi täydessä iskussa). Lisämotivaatiota tällä hetkellä tuo flunssa, joka aiheuttaa sen että tupakointi sattuu keuhkoihin aika lailla. Sellaiset asiat eivät ole ikinä hillinneet tupakointiani, mutta olen nyt miettinyt aina tupakalla ollessani että "onkos tämä nyt kivaa, nii?!" ja että "jos olet valmis sietämään tätä niin niksapurkan epämiellyttävyys on aika pientä tähän verrattuna" . Se auttaa kummasti motivaatiota.

Kiitos neuvoista, palaan asiaan!

Hei Kirjastosetä!
Olenpa iloinen kun olet miettinyt asiaa jo noin pitkälle.Älä pelkää suotta(helppo sanoa nyt) vaan sitten kun aika on niin hyppää kyytiin,tämä juna vie parempaan elämään.Tervetuloa takaisin!!!

Mähän en olisi voinut huonompaa hetkeä valita ja täällä kumminkin ollaan.

Jos vaikeaksi menee, ota rennompi asenne. Mulla tulee huomenna 13 viikkoa täyteen. Nyt röökinhimo on verrattavissa suklaahimoon. Tai pizzanhimoon. Johonkin, jota ei nyt ole saatavilla. Menee ne muutkin ohi niin menee se röökinhimokin. Ei oikeastaan kummempaa. Käyhän känkkäränkkäkin, mutta kiukkuan vähän aikaa ja sitten osotan ovea.
Varmasti omissa häissäsi tulee jännittämään. Sitä varten on purkka. Viskipaukku jos morsian sallii.
Toisaalta mulla kävi lipsu ja vielä toinenkin. Päätin kuitenkin jatkaa lopettamista.

Heippa,
Itsekin painin päätöksen kanssa, koska olisi se hyvä aika lopettaa? Aina selvittelen itselleni että tää ei ole se paras päivä kun on sitä ja tätä yms.yms. Olen polttanut 13 vuotta. Ja päätöstä pyöritellyt mielessä n. vuoden verran, välillä päivä polttamatta ja välillä puoli päivää.
Toivon että saisin jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa että ei olisi aina vaan se tupakka mielessä.

Moikka vaan edelliselle! Mun on vaan pakko tähänkin tunkea oma nokkani, ja sanoa sulle että ihan oikeasti kaikkein paras hetki lopettaa on just nyt! Anteeksi jos sanon liian suoraan, mutta onhan se niin, ettei se asia ainakaan odottelemalla parane, paitsi ehkä motivaation kasvattamisen kannalta.

Itsekin ehdin polttaa aika lailla tasan 13 vuotta (eli puolet elämästäni ), ja monen monta lopettamiskertaa siihenkin mahtuu. Aina vain se nikkispeikko sai mut vakuuttuneeksi, että "just nyt" ei oo millään muotoa se paras hetki lopettaa, vaan vasta myöhemmin.. Ja nyt, 13 vuotta myöhemmin, päätin itse, että se hetki on tässä. Entinen minä olisi kauhuissaan, ensi viikolla monenmoista aihetta juhlaan, töissä stressaavat ajat jne, mutta faktahan on se, että onhan ihmisen elämä yleensäkin kaikenlaista happeninkiä täynnänsä. Nyt ainakin pystyn keskittymään täysillä elämään, vapaana riippuvuudesta, joka tuhoaa kaiken mitä mulla on.

Joo hei sori, ei oikeasti ollut tarkoitus vaahdota. Oon vaan itse niin innoissani, kun vihdoin oon oivaltanut asian ytimen, että ilosanomaa haluais vaan kaikille kertoa..

Joka tapauksessa tsemppiä sulle tulevaan ja voimia päätöksentekoon!

Huhuu Kirjastosetä, oletko vielä tonteilla? Mäkin halusin tulla jäkättämään sinulle...ei vaineskaan. Olen 35 v. ja tupakkaa paloi 22 vuotta. Nyt 3,5 kk ilman, enkä halua enää ikinä palata siihen kurjuuteen!! Ymmärrän hyvin, että mietit ajoitusta, mutta kuten muutkin sanoivat, KOSKAAN ei tule sitä täydellistä hetkeä, elämäsi menee ohi sitä odottaessa. Minä huomasin sen näin: viimeksi yritin lopettaa lähes 10 vuotta sitten. Epäonnistuttuani päätin, että seuraavan kerran kun yritän, ajoituksen pitää olla täydellinen!! Vuodet vierivät, riippuvuus paheni, poltin koko ajan enemmän ja enemmän. Sopivaa hetkeä ei koskaan tullut. Aina oli jotain: loma tulossa, stressiä töissä, muutto, uusi työ, pariuhteessa kaikki huonosti tai kaikki hyvin, jatkuvasti jotain tapahtumaa, joita ei muka voinut käydä läpi ilman tupakkaa... se on riippuvuutta, savuttomat ihmiset käyvät läpi elämässään ihan samoja asioita kun mekin ja pärjäävät kyllä. No, lopulta hammaslääkärini kai sai minut vakuuttuneeksi siitä, että jos haluan pitää leegot suussani, on lopetettava...kauhistelit hampaittesi kuntoa, joten voisiko sullekin löytyä motivaatiota sitä kautta? Rohkaisuksi: kävin juuri tänään tarkastuksessa ja tupakoimattomuus on onnistunut pysäyttämään uhanneen täystuhon, näyttää vahvasti siltä, etteivät hampaat alakaan heilumaan!! puhumattakaan kaikesta muusta ihanasta, mitä savuttomuus on tuonut. Toivottavasti saamme sinut tänne joukkoomme, kaikkea hyvää!

Itsellä kävi niin, että ensin päätin vain lopettaa jossain vaiheessa ennen esikoisen syntymistä.

Seuraavaksi sitten mietiskelin sopivaa ajankohtaa, mutta päädyin siihen että jos kerran lopetan seuraavan x kuukauden aikana, niin miksi sitä turhaan siirtämään, eteen se tulee pian kuitenkin. Vaikka se on kliseistä, niin jos on päättänyt lopettaa "jossain vaiheessa", niin paras hetki on lopettaa heti.

Hei Tenaleidi ja muut!

Hupsista, nyt jäikin kirjoittelut tänne vähemmälle. Mutta voin kertoa että kyllä tämä nyt kolahti, tällä hetkellä on menossa viides täysin savuton päivä!

Lopetin siis viime viikon perjantaina armottoman pähkäilyn jälkeen. Aamulla meni silloin heräillessä ja aamukahvitellessa 3 tupakkaa, sitten päätin että se oli siinä. Läksin töihin ja jätin tupakat kotiin, repussa niksapurkat ja imeskelytabletit. Niillä tableteilla sitten kituuttelin sen päivän, välillä meinasi hermot mennä useaankin kiertaan. Testasin 4mg ja 2mg purkat ja 2mg imeskelytabletit ja mikään ei tuntunut hyvältä. Kurkku tulee kipeeksi kun se nikotiini polttelee aika lailla nielussa. Ja sinne se pääsee koska on pakko nieleskellä kun sylkeä erittyy niin saakelisti.

Seuraavana päivänä sitten päätin kokeilla laastaria, ja lätkäisin aamupäivällä sellaisen 21mg laastarin (eli sen raskaimman) käsivarteen. Huh huh sentään! Koko päivän heitti päässä enempi tai vähempi ja omituinen maku suussa. Totesin jo muutaman tunnin jälkeen että tämä on kyllä liian stydiä kamaa. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina vaihdoin keskimmäiseen eli 14mg laastariin. Se toimii todella hyvin! Niitä olen sitten käyttänyt päivittäin, laitan sen aamulla tai aamupäivällä ja otan pois joskus iltayhdeksän aikaan. Ajattelin että en viitsi pitää yön yli jottei liikaa totu siihen jatkuvantasaiseen nikotiiniannokseen, tarkoitus kun on kumminkin vieroittaa eikä vahvistaa riippuvuutta.

Laastarin kanssa onkin ollut melko helppoa. Tuossa viikonloppuna tuli myös kiskottua salmiakkipastilleja kun pitää saada suulle jotakin tekemistä. Niitä sitten kuluikin aika tavalla, sokerittomia sellaisia. Ei ollut hyvä idea se (ainakaan noissa määrissä), salmiakki aiheutti ummetusta ja xylitoli ilmavaivoja . Oli siinä avopuolisolla taas kestämistä .

Ajattelin nyt ottaa ihan rauhassa tän laastarin kanssa, joskus kuukauden päästä vasta vaihtaa siihen kevyimpään laastariin (ellei tämä nyt ihan muutu). Yllättävän helppoa on ollut, töissä on vähän vaikeampaa kun tulee stressinaiheita vastaan mutta kyllä niistäkin jotenkin selviää. Herkkuja on muutenkin kulunut ihan törkeästi, varmaan paino nousee kohta. Ja joku sanoi, ettei kahvi enää maistunut - mulla menee toisinpäin, kompensoin röökitauot kahvitauoilla niiden normaalien kahvitaukojen lisäksi joten aika hyperaktiivinen olo on.

Mutta kaikenkaikkiaan tosi hyvä fiilis siitä että olen onnistunut tähän asti! Kiitos kaikille rohkaisusta! Nyt vaikuttaa siltä että tämä on helpompaa kuin luulinkaan, mutta kyllä varmasti vaikeuksiakin on edessä.

Olipas ihan kamalan hieno kuulla että päätit lopettaa tähän sen polttelun
Huomaat ehkä jo nyt että se 3kk häihin oli varmaan just passeli aika lopttaa. Ettäs älysitkin, onnittelut!

Sinulla näyttääkin olevan sama kuin mulla, alku ainakin on ollut tosi paljon helpompaa kuin luulin.
Tietty vaikeita hetkiä voi tulla, mutta mistä sitä kuule tietää vaikka pahin olisi jo ohi
Ja tommoisiin vaikeisiin hetkiin voi sitten väliaikaisesti lisätä korvaavia, laastarin kanssakin saa ohjeissa ottaa
purkkaa tms. Pääasia että meidän ei ole pakko enää yhtään savua ottaa elääksemme

Moi Kirjastosetä!
Mahtavan upeet onnittelut sulle rohkeasta päätöksestä!Onpa upea tunne kun uskalsit hypätä Ja noin hienosti menee!!Kyllä se jatkuu ihan just noin hyvin kun pidät vaan päätöksesi,että et sytytä!Ja katso,pian on täysin tupakasta vapaa raikas sulhanen!JES!Kovasti tsemppiä edelleen

Hieno päätös Kirjastosetä
Välillä joutuu hieman säätämään sitä korvaushoitoa mutta pääasia on että löytyy se tehokkain tapa itselleen.
Usko pois häihin mennessä on savuttomalla sulhasella pahimmat päivittäiset tupakanhimot pois ja uskallan väittää että päätöstäsi et joudu katumaan.
Välillä sitä päätöstään ehkä vähän kyseenalaistaa mutta silloin koita muistaa että se on se nikotiinipiru mikä supisee valitustaan.
Tsemppiä jatkoon