Opa
![[Avatar]](http://www.stumppi.fi/pics/avatars/avatar05.png)
Rekisteröityi: 16/06/2010 23:58:47
Viestit: 2
Ei kirjautunut
|
Terve vaan. Ikää mulla on 26 vuotta. Olen itse ollut nyt 6 päivää ilman tupakkaa. Reilu 6 vuotta olen ennen lopettamistani poltellut melko säännöllisesti, tahtia 8-10 savuketta päivässä. Stopin hommalle pistin sen vuoksi, että huolestutti oman terveyden vuoksi, haisin kuulemma pahalle ja halusin hajuaistini takaisin.
Lopettamisen myötä olen välittömästi huomannut, että hengittäminen on helpompaa, energiaa riittää enemmän ja kunto on noussut. Jaksan kävellä pitkiä lenkkejä uupumatta.
Nikotiinipurkkaa kävin ostamassa ja olen välillä popsinut. Helpottaa pikkusen, mutta tupakointi tapana on tiukassa.
Tupakka on aina ollut itselleni ns. pelastus. Jos edessä oli tiukka tilanne, tai stressiä ym. niin ajatus siitä, että voin kuitenkin vetää tupakin helpotti. Nyt sitä ei sitten enää ole. Usein se on myös tuntunut aidosti nautinnolliselta vetää savut.
Lopettamisen edut ovat selvät, enkä näistä jo saavutetuista asioista haluaisi luopua.
Näin kuitenkin vähän viiniä nauttineena alkaa tupakanhimo kalvaamaan aika pahasti. Ajatus tupakalla käynnistä on suorastaan taivaallinen ja alkaa jo tuntua melkein hyvältä idealta hylätä koko tupakoinnin lopetus -idea.
No tietenkään tänä iltana mulla ei edes ole mahdollisuutta polttaa tupakkaa, onneksi.
Pelottaa vaan tuleva juhannus, kun tiedän että alkoholia nautitaan ja tämän myötä tupakanhimo kasvaa. Repsahduksen vaara on ilmeinen.
Mitenköhän siihen valmistautuisi. Tuntuu, että jos poltan nyt yhdenkin, niin olen hävinnyt pelin. Vaikka se jäisikin siihen yhteenkin, niin tuntisin olevani pettyneen itseeni. Keuhkot tuntuvat kummalla tavalla puhtaammilta, mutta samaan aikaan tuntuu että olisi ihanan tuntuista vetää niihin sitä saastaista savua. Blärgh. Ahdistavaa.
Omat tuskailut tupakan kanssa tuntuvat oudoilta. En tunne niinkään fyysisiä vieroitusoireita, mutta tupakointi tapana on ollut minulle tärkeä.
|