Stumppi - keskustelu

Nikotiinin voima on valtava, ainakin meikäläisen kohdalla . 14.2.2010 lopetin.
Parempiakin aikoja ollut , joskus keväällä.
Mut nyt kesällä ulkoillun lisääntyessä rööki mielessä , melkein koko ajan...
MUTTA henk.koht.elämässä vaikeuksia: yksinäisyys ja ihmis-suhdeongelmat ja mulla vaikeuksia kai erottaa tupakan tuska elämän tuskasta
Tympii...

Heluna1970 wrote:Nikotiinin voima on valtava, ainakin meikäläisen kohdalla . 14.2.2010 lopetin.
Parempiakin aikoja ollut , joskus keväällä.
Mut nyt kesällä ulkoillun lisääntyessä rööki mielessä , melkein koko ajan...
MUTTA henk.koht.elämässä vaikeuksia: yksinäisyys ja ihmis-suhdeongelmat ja mulla vaikeuksia kai erottaa tupakan tuska elämän tuskasta
Tympii...

Mulla on ihan kamalat niksat??

Siis ei mulla ole, mutta luin muutaman blogi kirjoituksen ja ryhdyin miettimään. Tätä on varmasti turha kysellä täällä Konkarien osastolla, koska meistä kai kaikki on jo vapaita "viekkareista ja niksoista" vai kuinka?

Jos jollain nuo vaivat vielä ovat, niin voisitteko kuvailla millaiset ovat hirveät niksat, kauheat viekkarit tai miten niitä kukin haluaa kutsua?

Miten ne ilmenee, miltä silloin tuntuu?

Luulen, että en kommentoi mahdollisesti tulevia vastauksia, kysyn ihan mielenkiinnosta.

Itselläni ainakin nuo "niksat" tarkoittavat sitä sisältä elimistöstä kuuluvaa huutoa. Hermoilu alkaa kun ei saa tupakkaa, oli siinä nikotiinia tai ei, kunhan pääsee röökille...

Taas toisaalta, kun järkevämmin yritän mieltää sanaa "niksat", tulee mieleen tupakoinnin lopettaneen tuntemukset, kun elimistö, joka on tottunut nikotiiniin, menettää sen yhtäkkiä...

En tiedä sen suuremmin. Itse kutsun sitä "nyt tarvin tupakan"-tuntemusta niksoiksi...

Mä luen vasta nyt Allen Carrin kirjaa. Tarkoitan siksi et vasta nyt koska huomenna tulee PUOLI vuotta savuitta mut ei ilman nikotiinia...
Yli puolet luettu ja en kaikesta ole samaa mieltä: esim."nikotiinin varsinaiset vieroitusoireet vähäisiä" HALOO Ja suhtautuminen korvaaviin. Itselläni ei olisi onnistunut ilman MITENKÄÄN
No, luen loppuun ja ehket kommentoin sit lisää.

Itselläni on myös tuo kirja. Lopetin kuitenkin niksapurkalla, vaikka Carr ei siitä hommasta perustanutkaan. Olin kuitenkin jo lopettanut polttamisen kun luin kirjan. Olin mielestäni kova addikti nikotiinin suhteen. En voi tätä tietenkään todistaa, mutta käsittääksni ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia, taikka sitten kaikki ihmiset vain eivät selviä ilman apukeinoja, olipa ne sitten lääkkeitä taikka nikotiinivalmisteita.
Nyt kun kaikesta on jo vuosia, kuka enää kysyy, miten lopetit? Eipä juuri kukaan. Keuhkot ovat säästyneet viiden vuoden savuista ja kroppakin sai vain puolisen vuotta nikotiinia, joka on toki vähemmän kuin polttaessa.

Jos ja kun ihmiset tupakoinnin kurimuksesta vaan selviävät. Matkan varrella tietty tulee tehtyä kaikenlaisia virhearviointeja. Toivottavasti emme enää avaa keskustelua "väärin lopetetusta tupakoinnista".

Heluna1970 wrote:
Yli puolet luettu ja en kaikesta ole samaa mieltä: esim."nikotiinin varsinaiset vieroitusoireet vähäisiä" HALOO Ja suhtautuminen korvaaviin. Itselläni ei olisi onnistunut ilman MITENKÄÄN
No, luen loppuun ja ehket kommentoin sit lisää.

Alussa kamala käsien tärinä!!
- ja nyt luin kirjan loppuun ja jotain apua sain kuitenkin. Olen ollut ihan "väärällä" asenteella liikkeellä. Yritän siihen muutosta ja eroon korvaavista. Niitä menee vielä vähän ja se häiritsee/vaivaa mua.
- Pakkomielteenomaisesti mulla tupakka mielessä, ja siitä mainittiin kirjassakin. Ja todellakin olen miettinyt et voi minua kun nyt olen joutunut luopumaan tupakasta
Vaikka pitäis olla onnellinen = puoli vuotta kuitenkin ja ilman yhtäkään lipsua

Jos vielä kaivelee, niin voi olla hyödyllistä lukea kirja uudelleen, vaikka vähä myöhemmin.
Ei asenteella "tiedän tämän, tämän ja tämän." ja asuoiden yli hyppien, vaan kokonaan kertauksena ja asioita miettien.

Nyt Heluna tiedät, että olet kaivannut jotain, mitä ei ole olemassakaan... Hyvää tupakkaa.
Niksut on kuitenkin lopulta melko olemattomia, mutta miten me niihin suhtaudumme? Niksut aiheuttaa se, kun huumeen määrä elimistössä vähenee. Nikotiinin päästäminen elimistöön ei helpota tilannetta. Kun pieni ei saa enää annostaan, se kuolee ja kuihtuu. Ja kun asian oikein oivaltaa niin pienen kuihtumisen myötä, myös iso kuolee.

En osaa kuvitella fiilistä korvikkeilla ja korvikkeista eroon päästessä, mutta itse tykkäsin ja tykkään edelleen tarkkailla tupakoivia ihmisiä kaupungilla kulkiessa, niin kävellen kuin autolla. Itse ainakin nautin siitä tunteesta, että olen vapaa, eikä minun tarvitse enää olla niksun orja.

Tsempit Heluna1970

Joo, olet oikeassa Japi: mulla on para-aikaa niksat menossa ja jos ihan oikeesti asiaa mietin ja RAUHALLISESTI niin lieväähän tää on. Melkein kuin siinä kirjassa= tyhjä olo. Ei kivaa mut siedettävää. Mut ilman kirjaa en ois osannut näin miettiä . Ennen mä piehtaroin tuskissani
- Kiitos Japi

Minulle on ollut suurin ilonaihe,vapautuminen tupakan orjuudesta, IHANA olotila.
Orjuudessa olo oli ahdistavaa, hermostuttavaa ja ärtymystä aiheuttavaa, niinkuin persauksille ammuttu karhu. Rajoittaen koko ajan elämää.

Aikuinen, (lähes) järissään oleva ihminen joutui kärvistelemään jokainen tunti tupakan koukussa; missä tupakkapaikka, milloin pääsee seuraavaksi, onko tupakat mukana, onko niitä kotona...... jne. Voinko lähteä kokoukseen, auto- tai lentomatkalle, hotelliin, yökylään, häihin tai hautajaisiin.... Kauheaa, varmaan joutuu olemaan tunnin tupakatta.... Elämä pyörii tupakan ympärillä!

Lopetus alkoi Zypanilla ja purkalla, joista luovuin noin 4-5kk sisällä. Tuskat oli enimmäkseen totutuista tavoista luopumista ja nikotiini jäi siinä sivussa, eli vähemmän fyysistä tuskaa. Kun tästä kidutuksesta pääsi kokonaan eroon oli helpottavaa, kun ei tarvinnut asioita järjestellä tupakan mukaan. Nyt nauttii monesta asiasta, mitä ei voinut ajatellakkaan aikaisemmin. Tätä olotilaa en vaihtaisi mihinkään.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys05/08/2010 08:09:30

Kävin lainaamassa tuon mainostamasi kirjan ja luin sen...
Pakko tunnustaa, että en saanut siitä mitään irti. Osa ajatuksista oli itseltä tuttuja, mutta myös erimieltä olin. Vieroitusoireista ja siitä millainen riippuvuus tupakasta on,kirjan mukaan helppo juttu mutta esim. oikeasti heroiinista pääsee helpommin irti kuin tupakasta.
Ehkä mun ammatti vaikuttaa mun mielipiteeseen, mutta mun mielestä kirja oli tyypillistä amerikkalaista psykologia hehkutus yritystä... Joka ei ainakaan muhun ikinä tehois.
Nostan hattua teille, joihin se on tehonnu. Sama kai se on miten ja millä keinoin lopettaa, korvaavien kanssa tai ilman, kirjaa lukemalla tai ilman kunhan pääsee tupakasta eroon
Tsemppiä !

Nomoreforme wrote:Kävin lainaamassa tuon mainostamasi kirjan ja luin sen...
Pakko tunnustaa, että en saanut siitä mitään irti. Osa ajatuksista oli itseltä tuttuja, mutta myös erimieltä olin. Vieroitusoireista ja siitä millainen riippuvuus tupakasta on,kirjan mukaan helppo juttu mutta esim. oikeasti heroiinista pääsee helpommin irti kuin tupakasta.
Ehkä mun ammatti vaikuttaa mun mielipiteeseen, mutta mun mielestä kirja oli tyypillistä amerikkalaista psykologia hehkutus yritystä... Joka ei ainakaan muhun ikinä tehois.
Nostan hattua teille, joihin se on tehonnu. Sama kai se on miten ja millä keinoin lopettaa, korvaavien kanssa tai ilman, kirjaa lukemalla tai ilman kunhan pääsee tupakasta eroon Tsemppiä !

Ja Sorry mut mun on tosi vaikee uskoa et ihminen joka polttaa 60-100 röökiä päivässä lopettaa vaivattomasti...Ja tupakointi oli myös TAPA , siis en polttanut pelkästään riippuvuuden takia.

Oukkidoukki Mä en polttanut noin älyttömästi mut kai kuitenkin tunsin olevani suossa. Ja tuli mieleen jos piti esim. Sairaalassa sanoa paljon menee , mä sanoin et 15 kpl./päivä mut kyllähän enemmän tais mennä...Mä huijasin Ketä ITSEÄNI

( Korvaavien "himo/tarve tai mikä lie"
helpottaa...)

-Hyviä jatkoja Japi ja muut