« Takaisin kotisivulle

Stumppi - keskustelu

Joko nyt onniastaa? XML

Kirjoittaja Viesti

Miesraunio 1977

Rekisteröityi:
09/09/2010 18:39:32
Viestit: 4

Ei kirjautunut

Tervehdys ystävät ja kylänmiehet!!


Tänään tuli käytyä lääkärissä astman takia. Henki ei kulje ja keuhkot tuntuu tulevan kurkusta ulos. Lääkäri siinä aikansa tutki, kuunteli ja puhallutti testejä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen katsoi minua silmiin ja kysyi, että olenko ajatellut lopettaa tupakoinnin? Keuhkot alkavat olemaan kuulema siinä kunnossa, että nyt tai sitten ei koskaan. Siinä lääkäriltä lähtiessäni neljävuotiaan poikani kanssa, joka iloisesti hyppeli katuja pitkin, laitoin tupakin palamaan. Sen kun sain poltettua, niin päätin, että se on viimeinen tupakki. Nyt yritän tosissaan lopettamista. Vaikka en ole missään tapauksessa hyvä isä, niin kyllä viisi lastani isää tarvitsee. Nyt sitten yritetään tosissaan ja toivottavasti onnistun. Ensimmäisen tupakin poltin 13-vuotiaana. Viimeiset vuodet olen polttanut pari askia päivässä, joten tulee olemaan todella kova ja ankara urakka. Tästä se sitten lähtee.

tättärä

Rekisteröityi:
25/08/2010 09:28:34
Viestit: 15

Ei kirjautunut

Tukkoinen olo ja jatkuva limaisuus nielussa sai mutkin liimaamaan laastarin tänään käsivarteen. Tiukkaa on ollut ajoittain, mutta kun en sytytä ensimmäistä, niin olen voittaja Tsemppiä!

Igor

[Avatar]

Rekisteröityi:
19/08/2010 12:04:50
Viestit: 78

Ei kirjautunut

Miesraunio 1977 wrote:Ensimmäisen tupakin poltin 13-vuotiaana. Viimeiset vuodet olen polttanut pari askia päivässä, joten tulee olemaan todella kova ja ankara urakka.


Näin voi olla, taikka sitten ei.

Olen polttanut noin 35 - 40 vuotta, riippuen vähän minkälaisesta kokeilun asteesta varsinainen polttaminen aletaan laskemaan. Olen siis polttanut ilmeisesti pidempään kuin sinä olet edes iältäsi... Nyt lopettelen kolmatta ja toivottavasti viimeistä kertaa - siis niin, että lopettaminen myös onnistuu.

Olen retkahtanut polttamaan uudelleen kahdesti. Teoriani mukaan niin on käynyt siksi, että tupakatta oleminen on minulle niin "helppoa", että se demotivoi olemaan kokeilematta uudelleen. Nytkään minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia pärjäillä noin 4 - 6 kappaleella 4mg purukumilla päivässä. En näe painajaisia, en heräile yöllä eikä tupakka muutenkaan tunnu varsinaisesti vaivaavan mieltä. Mitä pidemmälle aika kuluu, sen vähemmän muistaa tupakoinnin negatiivisia asioista, mutta sen paremmin muistaa kuinka helppoa on "lopettaminen". Ja ei muuta kun uudelleen leikkimään mestaria...

Noin neljäsosalle ilman oleminen on suhteellisen helppoa, neljäsosalle todella vaikeaa ja lopuille siitä välistä. Tuntuu että itse kuulun tuohon helppoon neljännekseen, mutta se ei välttämättä tee lopettamisesta paljonkaan helpompaa - tai varmasti helpompaa sinällään, mutta oman päättäväisyytensä se vaatii siitä huolimatta.

Lue näitä konkareiden tekstejä ja totea itse kuinka täällä on 50 vuotta tupakoineita, jotka ovat nyt olleet kuukausia tai jopa vuosia ilman. Mikään ei ole mahdotonta. Omaa päättäväisyyttä se edellyttää, mutta mahdotonta se ei ole. Se voi olla jopa "helppoa".


37 vuoden jälkeen sauhuaminen loppui 10.08.2010. Ensimmäinen täysin nikotiiniton vuorokausi 15.11.2010.

Pegasos

Rekisteröityi:
13/10/2009 09:43:57
Viestit: 61

Ei kirjautunut

Hei miesraunio77!

Mites on lähtenyt savuttomuus käyntiin?
Sinulla on savuttomuuteen erittäin tärkeä syy: terveys. Sitä ei saa koskaan takaisin jos sen menettää!
Mietin tuota asennoitumistasi että koet edessä olevan kovan ja ankaran ajan savuttomaksi opettelun merkeissä...
Voisitko ajatella edessä olevan mielenkiintoisen ja haastavan matkan? Matkan omaan itseesi ja oman persoonasi löytämiseksi savuverhon takaa?
Miellän ainakin itse helpommin positiivisia asioita osaksi elämääni kuin negatiivisia, raskaita kivirekiä

Paljon voimia ja tsemppiä

Terveisin matkatoveri Pegasos

Miesraunio 1977

Rekisteröityi:
09/09/2010 18:39:32
Viestit: 4

Ei kirjautunut

Toinen päivä takana savuttomana, ja täytyy myöntää, että olo on hieman ihmeellinen : aina havahtuu tunteeseen, että pitäisi lähteä muka tupakille. Vielä ei ole tullut sen pahempia vieroitusoireita. Jospa se tästä.

Miesraunio 1977

Rekisteröityi:
09/09/2010 18:39:32
Viestit: 4

Ei kirjautunut

Taas on päivä mennyt ilman tupakkia. Suht helposti on aika mennyt. Illalla kävin pojan kanssa pikkulenkin pitkästä aikaan. Oli mukava kävellä hissutella.

sirkos

Rekisteröityi:
14/02/2010 20:53:11
Viestit: 227

Ei kirjautunut

Hieno päätös!
Täällä yksi naisraunio ahtaitten keuhkojensa kanssa toivottaa sydämestään sinulle menestystä. Takanani on pitkä ja ansiokas tupakointiura ja nyt yli seitsemän kuukautta savutonta piinapenkkiä. Helppoa ei ole ollut, mutta onnistumisen usko on vahva edelleen.
Kiitos Stumpista saamani vertaistuen.

Olkoon syy astma tai keuhkoahtauma älä ihmeessä päästä sairauttasi liian pitkälle. Kokemuksesta tiedän, että tupakan avulla keuhkojen toiminnan tärveleminen onnistuu yli odotusten. Mitä kauemmin olet polttanut ja mitä enemmän ikää tulee, sen kiivaammin keuhkosi toiminta heikkenee, jos sairaus on päässyt puhkeamaan. Sinun iässäs keuhkoahtauman eteneminen loppuu kuin seinään tai ainakin normalisoituu, jos nyt stumppaat lopullisesti.

Onko sinulla apuneuvoja plakkarissa? Lääkettä tai nikotiinikorvaustuotteita? Tilastot kertovat, että avittamalla omia voimavaroja onnistuu lopettaminen paremmin kuin pelkästään omaan tahdonlujuuteen nojautuen. Suosittelen.

Useimmilla ei ole fyysisiä vieroitusoireita juuri lainkaan. Ongelmat löytyvät psyykkiseltä- ja tapapuolelta. Joillakin pahin on ohi parissa-kolmessa kuukaudessa, joillakin piina saattaa kestää kuukausia. Mieti mitä merkitystä on istua muutama kuukausi jalkapuussa, jos uhrauksen avulla saat lahjaksi hyviä päiviä kymmeniksi vuosiksi.

Tupakointia rajoittavat säädökset kiristyvät. Kauanko saat polttaa parvekkeella, alaoven pielessä tai omakotitalon pihassa? Vuokratalot raitistuvat, kohta ehkä unohtuu sanonta oma tupa, oma lupa. Kaliforniassa biitseillä, puistoissa, toreilla, asuintalojen edessä ja muilla julkisilla paikoilla tupakointi oli kielletty. Lopeta, ennen kuin on pakko lopettaa. Vapaaehtoisesti se onnistuu tuskattomimmin.

Periksi älä anna. Asennetta peliin, optimismia, sisua ja tahdonvoimaa. Kiroile, kiukuttele, juokse itsesi henkihieveriin. Vaikka mieliteko tuntuisi ylitsepääsemättömältä, usko että halu myrkkyyn vaimenee ja sammuu vähitellen kokonaan, kunhan jaksat sinnitellä.
Kiität vielä itseäsi yhdestä fiksuimmasta päätöksestä, jonka elämässäsi olet tehnyt. Ennen kaikkea lapsesi kiittävät.

Pysy polulla. Poikkea kertomaan kuulumiset vaikka päivittäin. Tsemppiä!

tättärä

Rekisteröityi:
25/08/2010 09:28:34
Viestit: 15

Ei kirjautunut

Isot tsempit täältä miesraunio 1977:lle!Hyvän päätöksen lopettaessa olet tehnyt.
Kolmas päivä täälläkin ilman savun savua. Välillä tekee tiukkaa ja välillä toooo-si tiukkaa mutta ei anneta periksi!

Miesraunio 1977

Rekisteröityi:
09/09/2010 18:39:32
Viestit: 4

Ei kirjautunut

Taas päivä kärsitty ilman tupakkia. Tänään alkoi tulemaan ensimmäiset kunnon vieroitusoireet, mutta hyvinhän nuista on näköjään selvitty, kun olen vielä hengissä.

Hippu

Rekisteröityi:
09/09/2010 20:24:13
Viestit: 65

Ei kirjautunut

Oikein paljon tsemppiä! Itsellä oli ensimmäinen viikko lopetuksen jälkeen yllättävän "helppo" ja nyt on tuntunut toinen viikko vanhojen tapojen kannalta haastavammalta. Onneksi löysin nämä sivut, koska täältä saa enemmän voimia itselleen, kuin olisin ikinä uskonut!

Vielä kerran kovasti tsemppausta!!!

Heluna1970

Rekisteröityi:
19/02/2010 13:50:51
Viestit: 677

Ei kirjautunut

Heippa vaan uudelle lopettajalle Korvaavat käyttöön jos menee olotila ihan kamalaksi.
- Voimia sulle roppakaupalla

Siirry: