Stumppi - keskustelu

Joo. Ehkä mun pitäis alkaa suhtautua jo tähän lopettamiseen silleen rennon letkeesti ja kaivaa hymiöt tiskiin. C'moon ja jihuu *poksauttaa shamppanjapullon, vetää vappunaamarin päähän, ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa potkun perseelle*.

Onhan se naurettavaa, että "ei enää niin kovin nuori" mies lamautuu ja vaipuu masennukseen jostakin niin mitättömästä asiasta kuin 20 vuotta jatkuneen tupakoinnin lopettamisesta. Mutta jotenkin musta tuntuu, että mä en voi feikata tätä alakuloa joksikin muuksi juuri nyt. Ja ehkä mä kuulun siihen koulukuntaan, joiden mielestä suru on surtava sen sijaan että sen lakaisisi maton alle.

Mä tiedän, että tää ei oo nyt mitään hilpeetä läppää, mutta mua kuitenkin helpottaa, kun mä voin välillä täällä vähän avautua. Tarkoitus ei ole naljailla tai lietsoa tappiomielialaa, vaikka näköjään taas tähänkin tekstiin hiipii joku ihme sarkasmin sävy.

Ensimmäiset neljä viikkoa vaan meni niin kivuttomasti, että nyt ottaa koville kun ottaa niin koville. Ehkä ongelma mulle tässä on just se, että mä tiedän, että nyt pitäis jo pystyä olemaan reipas ja iloisemmalla mielellä. Ei vaan vielä pysty. Ehkä jo huomenna ei olekaan näin hapokasta.

Ja hyvä, että tällainen palsta on olemassa, vaikka se kiitollisuus ei nyt vielä niin hirveen pahasti esille näistä mun löpinöistä paistakaan. :?

[quote=ilari]Mä tiedän, että tää ei oo nyt mitään hilpeetä läppää, mutta mua kuitenkin helpottaa, kun mä voin välillä täällä vähän avautua. Tarkoitus ei ole naljailla tai lietsoa tappiomielialaa, vaikka näköjään taas tähänkin tekstiin hiipii joku ihme sarkasmin sävy.

Ensimmäiset neljä viikkoa vaan meni niin kivuttomasti, että nyt ottaa koville kun ottaa niin koville. Ehkä ongelma mulle tässä on just se, että mä tiedän, että nyt pitäis jo pystyä olemaan reipas ja iloisemmalla mielellä. Ei vaan vielä pysty. Ehkä jo huomenna ei olekaan näin hapokasta.

Ja hyvä, että tällainen palsta on olemassa, vaikka se kiitollisuus ei nyt vielä niin hirveen pahasti esille näistä mun löpinöistä paistakaan. :?[/quote]

Totta puhut Ilari. Tänne on hyvä purkaa tuntojaan, kun oikein kiristää. Nuo ensimmäiset nelisen viikkoa minullakin meni kevyesti, kuin hurmoksessa. Sitten jonkin aikaa masensi ja tympäisi, välillä taas paremmin ja tällä hetkellä menossa taas tuollainen matalapaine. Käyn kuitenkin täällä lähes (= ihan) päivittäin lukemassa ihmisten mietteitä. Siinä sitä omakin suhteellisuudentaju pysyy jotenkin kasassa.

Sorry, meni lainaukset jotenkin pieleen, kun en ole tuota vähään aikaan harjoitellut. Mutta onneksi tuo Ilarin teksti oli juuri tuossa edellä, niin kaikki varmaan huomaavat keneltä tuo lainaus oli.

Kyllä. Tämä sivusto on ihan ehdoton paikka lueskella muiden kokemuksia. Ja mulle varsinkin tollaiset selviytymistarinat (kuten esim. nimim. "Katjan" pohdinnat, vain yhden mainitakseni) on antanu hirveesti voimia, ja sitä suhteellisuuden tajua. Tänään on selkeesti hyvä päivä mulla, tuntuu kuin aivoissa olis molekyylit jotenkin paremmassa asennossa kuin eilen.

Röökiä ei tee mieli (ei ole tehnyt koko lopettamisen aikana), mutta se alkuviikon nyhveröinen luuseri-fiilis alkaa väistyä, eli itsetunto pilkistelee.

:thumbup: Höh. Tulikos tähän nyt hymiö. No peukku pystyyn ja hommiin.
Mä alan samalla ehkä jo kelailla jotain nasevaa nimeä poterolleni. Niinku Ilarin tuki(sukka)pilari, tai silleen.

Kiitos, ja hyvää kaikille.

Tämä sivusto on ihan ehdoton paikka lueskella muiden kokemuksia. Ja mulle varsinkin tollaiset selviytymistarinat (kuten esim. nimim. "Katjan" pohdinnat, vain yhden mainitakseni) on antanu hirveesti voimia, ja sitä suhteellisuuden tajua.

Sama täällä, olisin kyllä luovuttanut ilman tätä palstaa. Mulla kas on uuden elämän rutiinit edelleen hukassa, vaikka savuttomuutta on yli 5kk. Mielihyvän kokeminen on hiukan hukassa, vaikka ei se tupakkakaan siihen kyllä oikein auttanut. Neuvoja ,mielihyvän kokemiseksi vai onko se ihan omista ajatuksista kiinni.

[quote=ilari]Kyllä. Tämä sivusto on ihan ehdoton paikka lueskella muiden kokemuksia. Ja mulle varsinkin tollaiset selviytymistarinat (kuten esim. nimim. "Katjan" pohdinnat, vain yhden mainitakseni) on antanu hirveesti voimia, ja sitä suhteellisuuden tajua. Tänään on selkeesti hyvä päivä mulla, tuntuu kuin aivoissa olis molekyylit jotenkin paremmassa asennossa kuin eilen.
Kiitos, ja hyvää kaikille.[/quote]

Vitsin vitsin vitsi, sä oot hyvä Jätkä :):) Välillä tuntuu että miks ihmeessä sitä omaaa p*skaa tänne vuodattaa ja varsinkin silloin kun nikkispeikko kiusaa :shock:. Olipa kiva kuulla, että joku niitä lukee muutenkin kun mua tukeakseen. Olen saanu tältä palstalta jotain sellasta, mitä en mistään muualta: Läjän ihmisiä jotka tietää miltä musta tuntuu ja jotka tietää senkin, että se menee ohi :):) Kiva kun sulla molekyylit taas paremmassa jamassa :):) Tsemppiä tällekin viikolle :):)

höh, ja täälläkin lainaus tökki höhöhööö,.,, pitäsköhän tarkistaa ne omat "molekyylit"

Joo. Kyllä se on vertaisuki (ja -kokemukset), joka toimii.

Ilari: eikö kaikkialla juuri luekin niin, että ihmiset yleensä onnistuvat lopettamaan tupakoinnin vasta useamman yrityksen jälkeen? Ts he oppivat jotain omista vaikeista tilanteistaan, siitä, milloin ovat viimeksi ratkenneet polttamaan. Sä olet nyt tunnistanut jonkun tuollaisen yhden kuukauden kuluttua tulevan lannistumisen ja turhautumisen mielen suttuisuuteen. No, se on ehkä sun kompastuskivesi, josta voit tällä kertaa kömpiä yli ja mielen kirkkaus on ehkä ihan parin päivän päässä!!

Et kai tosissasi kuvittele, että tupakka on se, joka on pitänyt ajatuksesi kulkemassa? Itse viime kerralla kun yritin lopettaa, ajauduin johonkin ihme palstalle netissä, joka oli varmaan joku repsahtaneiden tupakoinnin lopettajien salajuoni, jossa todisteltiin, miten pitkä tupakointi vaikuttaa aivoihin jollain sellaisella tavalla, joka ei enää sitten palaudu normaalille tolalle jos lopettaa. Aloin tietysti itsekin uskoa tähän, masennuin, ja kohta kessu paloi taas. Mutta järjellä ajatellen (juu, se on mulla nyt käytössä, vaikka lopetuksesta onkin vasta 3vkoa), tuskin se niin on. Tai jos niin on, niin elän sitten mieluummin aivotoiminnaltani vajavaisena kuin ainaisesti kytäten tilaisuutta lähteä polttamaan jonnekin.

Voin lohduttaa, että kyllä se aivotoiminta palailee pikkuhiljaa. Mulla siis savuttomuutta takana 4,5 kk ja vasta nyt rupeaa saamaan hommista kunnolla kiinni. Työni on pelkkää aivotyötä, ei juuri mitään rutiineja. Tupakka on "auttanut" aina kirjoittamaan ja oivaltamaan. Uson, että kun alkuhankaluuksien ohi pääsee, niin saa paljon enemmän aikaiseksi, kun hyvin sujuvaa työtä ei tarvitse keskeyttää tupakan vuoksi. Voi tsiisus niitä aikoja, kun sai polttaa omassa työhuoneessa. Herranjestas, että tupakkaa meni paljon . Pidin vain ikkunaa auki ja paperia ilmaistointiröörin edessä, jolloin imu imi sen kiinni hormiin, eikä tupakansavu muka päässyt ilmastointikanavaan... Siitäkin alkaa olla lähes 10 vuotta - huoneessa käryttely loppui vaihdettuani työpaikkaa.

Edelleen hankalaa on m. se, että mitä sitten teksisi, kun kaipaa töissä pientä taukoa. Jaloittelu ja ulkoilu ei sinänsä ollut pahitteeksi istumatyöläiselle.

Kaiken kaikkiaan koen savuttomuuden erittäin positiivisena oman elämänhallinnan, työn, lasten, terveyteni, urheilun, rahansäästön, oman vapauden, raikkauden, itsetunnon ja monen muun hyvän asian vuoksi.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/10/2007 23:33:20

Kyllä se savu vaan sairastaa ihmismielen, niin ku jossain ketjussa joku ihmetteli.... Että onko "sairas" mieletään kun näitä ajattelee....

SIIS mulla nyt 57 päivä menossa, enkä voi sanoa olevani vieläkään aivan selvillä vesillä... Eilen mm. ajattelin, että olis se kyllä kiva jos vois polttaa aina vaan kesäisin Ihan varmaan joo olis tosi kivaa ja helppoa se lopettaminenkin... ja muutenkin järkevää.... Ja kun mieli tekee, mua surettaa se, että jos mä polttaisin, se ei kuitenkaan maistuis edes hyvältä! Eli kaipaan jotain paskaa, miten voikin olla näin sairas mieli.

Aloitekyvyttömyys on mulle ihan arki päivää. EN saa mitään aikaiseksi kotona, tuskailen vaan tekemättömiä töitä. Ulos en jaksa mennä juuri ollenkaan, seison vähän aikaa vaan keskellä pihaa ja mietin mitä tekisin, kunnes totean, etten kyllä jaksa tehdä mitään.... Voi kun joskus olo "palautuisi".

No hyvää on se, ettei mun tee koko ajan mieli. Ei yleensä ollenkaan silloin kun joku polttaa tai kävelen jonkun tuhkisen ohi (ennen en ole edes haistanut mitään niiden kohdalla). Ehkä tää on tosiaan jotain sellasta ahdistusta, mistä joku jo kirjoittikin, että mieli alkaa työstämään sitä, ettei oikeasti saa polttaa enää ikinä.Nevöevö. Päivä kerrallaa on helpompi ajatella vaikka tavoite on tietty sama.

Voi Ria Kuulostaa kurjalta Mä tuskailin vielä vajaa kuukausi sitten täällä tuota ihan samaa asiaa, kun saamattomuus ja laiskuus oli ne josta mut tunnisti koko kesän.

Kas kummaa, kun vaan jakso uskoa siihen että kyllä se normaali"tatzi" palautuu niin palautuihan se. Nyt mennyt jo jokunen viikko sillai, että olen ollut aikaansaava ja pirteä oma itseni.

Älä siis missään tapauksessa luovuta vaan sissinä ole ilman kessuja ja varmasti helpottaa

Tsemppiä !!! Ja Ilarille kans

Ria wrote:Kyllä se savu vaan sairastaa ihmismielen, niin ku jossain ketjussa joku ihmetteli.... Että onko "sairas" mieletään kun näitä ajattelee....

SIIS mulla nyt 57 päivä menossa, enkä voi sanoa olevani vieläkään aivan selvillä vesillä... Eilen mm. ajattelin, että olis se kyllä kiva jos vois polttaa aina vaan kesäisin Ihan varmaan joo olis tosi kivaa ja helppoa se lopettaminenkin... ja muutenkin järkevää.... Ja kun mieli tekee, mua surettaa se, että jos mä polttaisin, se ei kuitenkaan maistuis edes hyvältä! Eli kaipaan jotain paskaa, miten voikin olla näin sairas mieli.

Aloitekyvyttömyys on mulle ihan arki päivää. EN saa mitään aikaiseksi kotona, tuskailen vaan tekemättömiä töitä. Ulos en jaksa mennä juuri ollenkaan, seison vähän aikaa vaan keskellä pihaa ja mietin mitä tekisin, kunnes totean, etten kyllä jaksa tehdä mitään.... Voi kun joskus olo "palautuisi".

No hyvää on se, ettei mun tee koko ajan mieli. Ei yleensä ollenkaan silloin kun joku polttaa tai kävelen jonkun tuhkisen ohi (ennen en ole edes haistanut mitään niiden kohdalla). Ehkä tää on tosiaan jotain sellasta ahdistusta, mistä joku jo kirjoittikin, että mieli alkaa työstämään sitä, ettei oikeasti saa polttaa enää ikinä.Nevöevö. Päivä kerrallaa on helpompi ajatella vaikka tavoite on tietty sama.

...Minä suunnittelen vain sitä, milloin ehkä vielä joskus poltan tupakkaa. En oikein halua ajatella, että en muka ikinä sitä polttaisi ja uskon, että poltan sitä vielä joskus. Tavoite olisi olla savuttomana joulukuun alkuun asti, jos en ole, en ole, jos olen, hyvä juttu. Vakituisesti en halua polttaa, mutta joskus sitä voisi savutella.