Stumppi - keskustelu

Masennuslakkoa kannattaa ainakin kokeilla, useastikin, jossain vaiheessa alkaa toimimaan. Täystakuuta ei voi taata osatakuun voi .


Liikunnasta hyvänä koukkuna voi moni olla Areksen linjoilla, omista kävelylenkeistäkin peräti nauttii.

Ares wrote:

tjaa wrote:
En halua pelotella, mutta itselläni oli muutama kuukausi kyllä aikamoista vuoristorataa. Suosittelen vierottautumaan jonkun purkan tms. avulla jos on vaikeaa. Kuten sanoin, toista kertaa en lähtisi mielenterveyttäni ihan näin kovalle koetukselle laittamaan (nimim. kerran jos toisenkin ollut lähdössä vastaanotolle). Toinen asia mitä ehdottomasti suosittelen, on liikunta. Itse alussa kävin 4-5 kertaa viikossa lenkillä. Se kyllä rentouttaa ja rauhoittaa tosi hyvin ja saa mielenkin iloiseksi.

Monia tuttuja elementtejä löysin kirjotuksestasi, mutta tähän täytyy puuttua toteamalla, että on outoa suositella sellaista mitä ei ole itse kokeillut ja todennut toimimattomaksi/toimivaksi. [ironinen osuus]Minäkin voin suositella nikotiinikorvaustuotteita, olenhan lopettanut niiden avullla monta kertaa. [ironinen osuus/]

Liikuntaa välttelin ihan alussa (3vk)nikotiinia korvaavana hömpötyksenä, mutta kun sitten vihdoin annoin itselleni luvan liikkua liikkumisen itsensä vuoksi, niin siihen jäin koukkuun. Se o hyvä koukku, suosittelen.

Huomaatko minkä ajatuksen tuo lihavoimani lause pitää sisällään?

On helpottavaa tietää että tämä "hiljainen vaihe" elämässä kuuluu tähän lopettamis-projektiin. Tämä alakulo ja "en nyt jaksa tarttua mihinkään, teen sen sitten joskus"-fiilis on vaan nyt läpikäytävä... vaikka se vituttaa... Rehellisesti sanoen: onneksi en tiennyt etukäteen mitä tämä masennusvaihe tarkoittaa käytännössä.
Tämä Sarasvuon kirjasta löytämäni lause kuvaa hyvin tilannettani: "oletko valmis uhraamaan pienen osan nykyhetkestä tulevaisuutesi eteen, jotta saisit päivä päivältä yhä enemmän itse päättää mitä teet, miten teet, koska teet ja kenen kanssa teet." Tämä lause antaa hieman valoa putken päähän...tiedän että tämä on välivaihe ja loppuu aikanaan. EI TOSIN PALJOO LOHDUTA TÄLLÄ HETKELLÄ.
Ajatellaanpa että ei olisi stumppia, enkä tietäisi tästä asiaan kuuluvasta masennuksesta... mitähän sitä silloin pähkäilisin ja pohtisin.. luulisin varmaankin että isopyörä vispaa nyt lopullisesti.
Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, sanoo vanha sananlasku - kaikessa viisaudessaan - millonkahan vaan läytäis sen risukasan
Kohta täyttyy 7 viikkoa tupakatta, että kai tämä jo piakkoin iloksi muuttuu. Pakkohan sen on - eikös olekkin

Katja wrote:Kysymys, jota mä esitin itelleni ekat puoli vuotta lopettamisen jälkeen: " Tuleeko musta enää koskaan se sama vanha, hyväntuulinen, iloinen ja energinen Katja?"

Vastaus: KYLLÄ!!

Tupakan lopetus oli mulle henkisesti todella raskas prosessi, koin jopa elämäni ensimmäisen oikean masennuksen sen jälkeen. Itkeskelin, nukuin loputtomasti, ryvin itsesäälissä ym. Pelkäsin aidosti ja oikeasti, että mä olen sillä lopettamisella mennyt tuhoamaan mun aurinkoisen persoonan.

Onneks olin väärässä Nuo kaikki yllämainitut asiat vaan osoittaa, miten vahvasta myrkystä on kyse kun tuollaista joutuu läpi käymään päästäkseen siitä eroon.

Nyt olen taas ihan sama minä, joka olin viime keväänä, mutta henkisesti paljon vahvempi. Mitään hyvää sanottavaa ei ole enää siitä tupakoivasta minästä, mutta eipä ole tarvetta energiaa tuhlata siihen katumiseenkaan, että poltin. Olen vain YLPEÄ lopettamisestani

Tsemppiä hurjasti tänne!!

Hammer: minä löysin tänne googlaamalla sanat masennus ja tupakointi. Ja kyllä helpotti, kun tajusi, ettei ole yksin, eikä ole tulossa hulluksi.
Pakkohan se on uskoa, että tämä iloksi muuttuu, koska muuten ei jaksaisi.
Sitäpaitsi, kun sitä mantraa syöttää aivoille, niin ne alkavat uskoa siihen, ja fiilis paranee.
Hermot on riekaleina ja jatkuva väsymys päällä, mutta jo pelkästään tieto siitä, että en ole yksin, auttaa. Kiitos stumppilaiset!

Ja jos kirjavinkin saa heittää; The Magic of thinking Big (David J. Schwartz), opus käsittelee menestystä yleisesti, ja sitä, miten omalla ajatusmallillaan voi muuttaa asenteitaan ja onnistua elämässä yleisesti. Itse olen pyrkinyt soveltamaan tähän asti lukemaani myös tupakoimattomuuteen.

Näin just minäkin sitä ajattelin..Ei pitäisi rypeä itsesäälissä (en saa polttaa...) vaan kääntää ajatuksensa muotoon: mun ei tarvitse polttaa tai mieluimmin vielä hylkäisi koko polttaa sanan ja korvaisi asiaa muotoon: Olen ihanasti savuton, saan olla savuton tms. Aivot ovat ihmeelliset elin, ja jostain luin täältäkin, että myönteinen ajattelukin auttaa aivojen endorfiini tms. aineenvaihduntaa. Tämä nyt ei ole tieteellistä, mutta toimii useilla. Ajatuksista asenteihin ja muuttuneisiin toimintamalleihin ja niistä tavaksi - tavaksi olla kaipaamatta savuketta. Näin kait se voisi mennä.

Tsemppiä !

Melisa wrote:Aivot ovat ihmeelliset elin, ja jostain luin täältäkin, että myönteinen ajattelukin auttaa aivojen endorfiini tms. aineenvaihduntaa.

Tsemppiä !

Tietty myönteinen ajattelu auttaa normaalissakin elämässä, sillä elämän laatu koostuu paljolti siitä miten itse asioihin suhtautuu. Ja senhän ihminen itse voi päättää, ja tarvittaessa jopa opetella positiivisemman tavan suhtautua asioihin.
Mutta tämä nykyinen perusolemus on enimmäkseen hiljainen ja alakuloinen - eikä kokoaikaa jaksaa itseään tsempata ja itselleen uskotella että nyt on hauskaa - nyt on hauskaa - Positiivista on että enää harvoin tulee mieleen polttaa - siinä ajatusmalli on jo muuttunut - näen itseni savuttomana.
... mutta tämä alakulon jakso kuuluu aivojen paranemiseen ja sekin vaihe on vaan käytävä läpi.. Elämä on hitaampitempoista eikä jaksa innostua kovin mistään.. mutta olkoon.. kun tiedän että se loppuu aikanaan. Tässä vaiheessa ainakin minulle vertaistuki on kullan arvoista ja tieto siitä että tämä fiilis kuuluu asiaan enkä ole sairastunut masennukseen yms. helpottaa elämistä.
Niinkuin Lala tuossa sanoikin että helpotti kun tajus ettei ole yksin, eikä tulossa hulluksi.

Eilen iltapäivästä oli jo helpompaa, fiilis oli suht normaali , eikä tänäänkään masis ole ollut niin voimallista mihin viimeviikkojen aikana on saanut tottua. Eli kyllä tämä tästä helpottaa, ennemmin tai myöhemmin, mutta helpottaa. Ehkä eniten mietityttää kysymys: kuinka kauan tämä alavireisyys kestää, noin niinkuin keskimäärin????

Alavireen kestosta en tiedä, sitä tässä itsekin arvailen, mutta eräs tupakoinnin (10v. sitten) lopettanut sairaanhoitaja-ystäväni vinkkasi, että B3-, B6-, ja B12-vitamiinivalmisteet kehiin. Pitäs kuulemma jeesata.
Pistetäänkö testiryhmä kehiin?

Beroccaa olen käyttänyt taas "talven", siitä löytyy näitä ja vähän muutakin.
kuinkas heikkona sitä olisi ilman?(entisessä elämässä auttoi )
Onko parempia vaihtoehtoja?
Masennusta mulla kuulemma on ollut jo pitemmän aikaa

Ole hyvä nunnu Kiva jos joku saa apua siitä, että puran sydäntäni täällä

Vielä vaan haluan korostaa, että ihmismieli on siitä kumma juttu että kyllä se löytää sen energian ja ilon kun sille antaa vaan mahdollisuuden. Jonkin aikaa siinä saattaa mennä, mutta onhan sitä mielialaa aika vahvalla myrkyllä vääristettykin.

Tsemppiä ihan jokaiselle ja uskokaa siihen valoisampaan tulevaisuuteen ilman röökiä!!!!

Ori: kaupoista kuulemma saa ihan pelkkää B-vitamiinivalmistetta, katsot vaan, että siitä löytyy nuo aiemmin mainitsemani numerot.
Lisäks voi olla hyvä ottaa rautakuuri (kannattaa käydä verikokeissa, ja kysyä ihan lääkäriltä tilannetta).
Ruokavaliossa kannattaa suosia proteiinipitoisia safkoja, niissä on ilmeisesti jonkun mielihyvähormonin esiastetta.
Käytätkö muuten jotain nikotiinivalmistetta?
Niillä nimenomaan hoidetaan sitä aivolaivan koneistoa, joka haluaa nikotiinia. Jos mua alkaa poruuttamaan pahasti, pureskelen pienen kulman 4 mg:n purkasta. Muuten olen ilman, ja kun 2 kk läjähtää vuoden alussa tauluun, jätän senkin vähän pois.

Huomenta Lala!
Kävin tuossa tunnin verran silmiä lepuuttamassa
Nyt on nokka niin tukossa ettei henki kulje.
Eilisen aikana otin kaksi puolikas champixia(aamu ja ilta)sitte sitä ed.iltana en ollenkaan.
Nyt tämä kuume ja räkätauti sekoitti testiä, mutta tässä on liiankin virkkuna.
Kaikki testit tehtiin ed. elämässä ja antibiootti kuurilla parannettiin 6vk flunssa, valkosoluja liikaa.
nikotiinia en käytä missään muodossa.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/12/2008 01:48:14

Minä olen ihmisenä muutenkin enemmänkin murehtivaisuuteen taipuva kuin positiivisesti ajatteleva. Alussa tupakoinnin lopettaminen ehkä korosti näitä piirteitä (varsinkin kun on-off-lopettaminen oli päällä oli lähes jatkuvat vieroitusoireet) ja nyt huomaan, että vähitellen tuo masentuneisuus, alakuloisuus jne. häviää. nautin hirveästi niistä päivistä kun huomaan olevani rauhallinen ja rento, minussa on elämänhalua vaikka muille jakaa ilman tupakkaakin. Alussa tuntui, ettei mikään tunnu miltään ilman tupakkaa. Huomasin onneksi olevani väärässä!

Monella itseni mukaan lukien nikotiini ja tupakointi liittyy mm. tiettyihin tunteisiin voimakkaasti ("auttanut" suruun, vihaan, kruunannut ilon jne..) Ei ihmekään että on aluksi ihan pallo hukassa, kun kaikki pitää käydä läpi "luomuna". Itse koitin myös ajatella asioita puhtaalla järjellä.. eli että se nikotiini on huume, ei mikään "ystävä".. alavireisyys johtuu siitä, etten saa sitä huumetta.. eli siis kuuluu asiaan, aivot reagoi niin, ja minun on sitä kestettävä jonkin aikaa.

Voimia alavireisyyden kanssa taisteleville

Tuttuja piirteitä, olen nimenomaan pyrkinyt rauhallisuuteen ja rentouteen koska olen aika äkkipikainen (siinä ei järki pysy mukana) ja siinä olen mielestäni onnistunut aika hyvin. Se jos mikä vahvistaa uskoa lopettamaan.
Vielä on paljon paikkoja minne en halua/uskalla mennä riskeeraamaan.
Mulla alkaa oleen kuukausi takana ja jos tämä näin menee miltä nyt tuntuu niin puolitan champixin. tänään ollut mahtava päivä ei ole nikkikset haitannut,
en olis tätä flunssaakaan halunnut
Takasin nukkumaan

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/12/2008 02:32:38