Stumppi - keskustelu

Nuuskan käytöllä se alkoi hyvin menneen 6 ja ½ kk:n lakon jälkeen. Sitte kun nuuskaa ei saanut mistään E-Suomesta, niin ostin "kokeeksi" tupakka-askin. Eihän sitä muuta tarvittukaan.
Nykyjään nuuskakin maistuu samalta kuin se haisee, eli lehmän p......a

Nyt tein taskuuni mahtuvan, laminoidun, luottokortin kokoisen lapun, jossa lukee: Sähän haluat nähdä lastenlapsesi?

siihen se meni minun tupakanlopettamisyritykseni.Lipsahdin uuden tuttavuuden kanssa viinillä juhlittiin minun synttäreitä. Hänellä kaksi sikaria. Jaotin varmaan viisi kuusi haikua. Ei olis pitänyt. Halutti seuraavana ostaa askin tupakkia, Mutta meninkin apteekkiin ja ostin Nicotinell imeskelyn tabuja. Perhana tässä vaiheessa olen ennenkin lipsahtanut. Miksi taas? En tiiä pitäiskö nollata laskuri?

Älä nollaa laskuria, äläkä osta tupakkaa. Jatka savuttomana edelleen ihankuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta muista tämä varoittavana esimerkkinä.Lipsahtaminen on niin helppoo, mutta takaisin savuttomalle polulle voi vielä hypätä.

Hyvä on, en nollaa laskuria. kiitos tsempeistä. Menen sillä eteenpäin että aivankuin mitään ei olis tapahtunut. Kiitos tsempeistä taasaronia.

Pitihän tuota kaksi savuketta polttaa tänään, mutta parempi se on kuin kaksi askia. Niin se on mennyt 20 vuotta, kaksi tai kolme askia päivässä. Kaksi päivää tässä on yritetty olla polttamatta, mutta vaikka repsahdus tuli ja tulee, niin pakko päästä irti tupakasta. En ole 20 vuoden aikana kyllä näin "vähällä" polttamisella ollut. Yöllä teki kyllä tupakkaa mieli ja paljon... Taistellaan!

Pakko tulla koneelle kun kamala nikkis iski taas..kolme viikkoa savuttomuutta ja tästä tunteesta on ennenkin polttelu alkanut uudestaan.Kokemuksesta tiedän ettei kannata edes harkita sen yhden polttamista
Lopettaminen on iisiä mutta "tilanteiden" tullessa helppous on kaukana Tällainen
koneelle pakeneminen ja faktojen tutkiminen tupakan vaaroista ja lopettamisen hyödyistä auttaa..taas tuntee olevansa vahvempi

Terve kaikille, uusi olen

Juu itsellä on vähän syömishäiriö ongelmia joten repsahdus tapahtuu yleensä kun on kauhea "läskiahdistus" päällä...toinen on se, että jos tunnen oloni kauhean iloiseksi ja onnelliseksi niin silloin jostain syystä tekee mieli "juhlia" tupakalla. Kai se tasapainottaa tunteita.

Nyt kaksi päivää ilman (nikotiinilaastarin avulla) ja tekee mieli ihan kauheasti ja tiedän jo että ostan askin kotimatkalla...huoh.

Johanna82 wrote:Terve kaikille, uusi olen

Juu itsellä on vähän syömishäiriö ongelmia joten repsahdus tapahtuu yleensä kun on kauhea "läskiahdistus" päällä...toinen on se, että jos tunnen oloni kauhean iloiseksi ja onnelliseksi niin silloin jostain syystä tekee mieli "juhlia" tupakalla. Kai se tasapainottaa tunteita.

Nyt kaksi päivää ilman (nikotiinilaastarin avulla) ja tekee mieli ihan kauheasti ja tiedän jo että ostan askin kotimatkalla...huoh.

Sama täällä..yksi tupakka ja se on menoa!
Nyt ajattelee EI sitä yhtäkään! Muuten lähtee lapasesta.

Aikaisempina lopetus yrityksinä kävi niin että vuoden olin polttamatta melkeinpä ja elämässä alkoi sattumaan/tapahtumaan kaikenlaista p*skaa ajattelin yksi tupakki vain ja toisin kävi!
Tupakan prkl miut selätti siinä oli lopettamiset sitten.

Muina kertoina ollut 3päivästä- 3kuukauteen polttamatta ja silloinkin ajatus ollut yksi vain että saa hermot kuriin tyyliin.. p*skan marjat..kyllä tätä neitiä taas viettiin kun pässiä narussa!

Kyllä nyt sylettää, mutta mutta..ehkäpä tämä asia on opittu EI TODELLAKAAN sitä YHTÄKÄÄN sytytetä..se olisi taas menoa!

Enkä kyllä kestäisi sitä morkkista ja uutta lopettamista enää!

Voimia kaikille savuttomille ja savuttomuutta harkitseville!!

Aloitin 15.03.2010. 18.03 aamulla en aja-
tellut muuta kuin,että pitää polttaa yksi
tupakka. En ottanut purkkaa enkä kilautta-
nut kavarille. Tuli kauhea morkkis. Kerroin
kavereille ja he kannustivat aloittamaan
uudelleen. Ei kun purkkaa poskeen. Kaupassa
meinasin ostaa askin,mutta en onneksi ostanut. Tämä on eka kerta yli 40 vuoteen
kun musta tuntuu,että oikeasti haluan
lopettaa.KIITOS KAIKILLE TUESTA

Tämä onkin hyvä ketju.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että aina on lopetus kaatunut siihen, että humalassa olen repsahtanut ja ajatellut, että voin yhden polttaa. Jonkin aikaa on jatkunut niin, että 1. pummin kavereilta tupakan, pari humalassa 2. tupakkaa tekee mieli enemmän, en kehtaa pummia, ostan oman askin 3. baariaskista jää tupakkaa, poltan selvinpäin. 4. ostan selvinpäin askin ja alan poltella säännöllisesti. Eli välittömästi humalarepsahduksen jälkeen en ole alkanut päivittäin polttaa, mutta siihen se on mennyt, kun olen antanut itselleni luvan edes humalassa yhden polttaa. Ja repsahtaessa olen kai kuvitellut, että olen jo päässyt eroon säännöllisestä polttamisesta, pystyn siis jättämään siihen yhteen. Näin ei kuitenkaan ole.

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 19/03/2010 18:48:39

Tää olikin mahtava viestiketju! Tosin jouduin lättäämään laastarin käteen kun tupakasta puhutaan niin katse harhautui parvekkeelle...kahvimuki kädessä...voih!
Itse ollut noin 11 vkoa 'lakossa' ukon kanssa. Aluksi olin ihan täysin savuton, sitten lipsahti viihteen puolella mutta maximissaan se pari. Jos aski jäi, se sai olla rauhassa. Morkkikset oli jäätävät! Muutamia viikkoja sitten sovittiin ukon kanssa että 'viikonloppuisin voi röyhytellä' mutta ei viikolla..ja kyllä tässä pysyttiinkin mutta se on ollut itsensä kiduttamista: joka maanantai järkyt vieroitusoireet! Nyt sanoin ukolle että lopetetaan tyhmyys ja tiukka linja, muuten tulee ero kun nahistellaan nikkiksissämme. Taidan olla ahkera vieras näillä sivuilla pääsiäisenä! Toivottavasti kierre katkeaa ja elämä siitä helpottuu kun näinkin pitkälle päässyt

CB, hui alusta aloitte joka maanantai? Kannatan tiukkaa linjaa. Tsemppejä siihen!

Minullakin on takana useita lopetusyrityksiä ja aina ne ovat päättyneet siihen yhteen tupakkaan. Viimeisin savuttomuus kesti melkein 2 ja puolivuotta, kunnes sain jonkun "kuningasajatuksen" että miltäköhän se tupakka maistuisi näin pitkän ajan kuluttua. Olin kuitenkin jo hyvin omaksunut tupakoimattoman identiteetin ja ihan oikeasti tyytyväinen savuttomaan elämään. No tuo "kuningasajatus" johti sitten siihen, että pitihän sitä tupakaa sitten maistaa ja yllätys tai pitäisikö sanoa järkytys oli melkoinen, kun tupakka maistui ihan mielettömän hyvälle Muistan vielä kuinka mietin, että tätä olin kaivannut koko tämän tupakoimattoman ajan ja jotenkin oli tunne, että ihan kuin en olisi koskaan lopettanutkaan. Niin hyvä olo tupakasta tuli sekä fyysisesti (sellainen mukava leijuva olo)että psyykkisesti. Luonnollisesti pelästyin moista, joten en ihan heti polttanut seuraavaa. Olin kuitenkin tehnyt jo pahimman virheen mitä nikotinisti voi tehdä eli päästänyt nikotiinia elimistööni ja herättänyt nukkuvan karhun minussa eli reseptorit, jotka olivat uinahtaneet, napsahtivatkin terhakoina pystyyn ja viestivät aivoille, että haluavat lisää nikotiinia. No jokainen varmaan arvaa mitä siitä seurasi Vuoden olen taas kärvistellyt toistuvissa tupakan tuskissa, kunnes vihdoin armahdin itseni ja valitsin savuttomuuden. Se on kyllä varma, että opiksi olen ottanut, enkä koskaan ikinä herätä enään nukkuvaa karhua Älkää tekään !