Stumppi - keskustelu

Maukka Moi,ihanaa "nähdä" sinua
Mitä sinulle kuuluu
Täällä samat kujeet ,kuin ennekín.Luulin,että olet lähtenyt jo maanpakoon

Mä sanoin sulle, että osoite on hukkunut, alkoi tulla paniikki päälle, mutta nyt kaikki on hyvin. Tupakka on oudosti ollut mielessä ,varmasti lähestyvällä vuosipäivällä on jokin merkitys. Tosi kiva pitkästä aikaa olla täällä, tää foorumi on muuttunut edukseen, anteeksi skeptisyyteni.

Maukka, mikä vuosipäivä on tulossa? Joko sinä juhlit kokonaista vuotta?

Niin se aika rientää elina-maria. Perjantai ja kolmastoista päivä on nykyään mun onnenpäiväni.Kun ajattele, niin aika on mennyt tosi nopeasti.

Miepä muistin

Sulla on niin hyvä muisti.Onko tupakkia tehnyt mieli? Siitä on hyvä, että jos mieli tekee, niin ei polta. Se on vaan hetken kestävä mielenhäiriö.

On tehnyt mieli ,välillä.Mun elämä on helvettiä Nyt olen taisteluni käynyt ihmissuhteessa.
En tiedä,miten jaksaisin kaiken aloittaa tai ns.lopettaa.Olen kulunut
Itken ja istun koneella ."Herra hirmu" lähti töihin.
Maukka,ilmoita jos ehdit nyt aamupäivästä jutella.

Moi, en ehdi ennen puolta päivää.Mulla on hammassärky pilannut viikon. Tupakka olis varmaan vienyt säryn pois?

kevis wrote:On tehnyt mieli ,välillä.Mun elämä on helvettiä Nyt olen taisteluni käynyt ihmissuhteessa.
En tiedä,miten jaksaisin kaiken aloittaa tai ns.lopettaa.Olen kulunut
Itken ja istun koneella ."Herra hirmu" lähti töihin.
Maukka,ilmoita jos ehdit nyt aamupäivästä jutella.

Kiitos Olen sen huomannut 43-vuotisen elämän aikana.Ja sanotaan,että" annetaan vain niin paljon kuin jaksaa kantaa".Meikäläiseltä loppui kantamisen halut ja jaksamiset kantaa enään yhtään mitään.
Saakuri,ite olen sairastanut 6-vuotta ja siinä samalla kantanut toisen murheet ja mielenheilahdukset. Eikö tää vois jo mun kohdalta helpottaa Ei näköjään ,kuin lisää vettä myllyyn vaan.
Kai se pitää viedä niin pitkälle,että rupeaa oma psyykekin horjumaan
Juttelin ystäväni kanssa juuri.Hän on lääkäri.Oikeestaan ei ole paljonkaan tehtävissä toisen eteen,jos ite on vastaan.

Pitää osata olla myös terveellä tavalla itsekäs, kukin tietysti määrittää sen rajan itse. Tsemppiä Kevis

Voihan sitä olla itsekäs,mutta jos asuu samassa taloudessa toisen kanssa,jolla ongelmia,niin se on aika hankalaa.Pitäis olla kuuro ja sokea,ehkä hitunen yksinkertaisuuttakin mukaan

Vähän parempi

Kyllä parisuhde on joskus vaikea asia, joskus ihan mahdotonkin, siltä se ainakin tuntuu.

On vaan niin monenlaisia asioita, jotka pitävät sitten kuitenkin yhdessä. Toiset sanovat, ettei sellaiset saa vaikuttaa kuten yhteiset lapset, yhteiset omaisuudet ja velat, mutta kyllä ne vaan kummasti vaikuttaa.

Osa sanoo munkin tutuista eronneista, etteivät mene enää ikinä naimisiin uudestaan. Seurustella voivat, mut oman kodin haluavat pitää erikseen... Ne jotka ovat menneet uudelleen naimisiin, sanovat ettei vaihtamalla parane... No, on toisenkinlaisia tarinoita. Meillä töissä on muutama ihan kyyhkyspari, ollut jo monta vuotta .. entiset eronneet, alkaneet seurustella ollessaan vielä toisten kanssa naimisissa. On ihmisen elämästä moneksi.

Itse olen ollut naimisissa jo 36 v ja joskus tuntuu, että voisi vielä elellä vaikka ihan itsekseenkin, mutta sitten miettii taas uudestaan...

Voimia sulle kevis ja sitä viisautta, mitä tarvitaan tuollaisissa kurjissa tilanteissa.

Kiitos Melisa kauniista sanoistasi
Sä kirjoitit juuri niin,kuin mun piti kirjoittaa
Se on toisen helppo tulla sanomaan,ettei omaisuus,lapset,lemmikit saa vaikuttaa asiaan.Tottahan ne vaikuttaa ja olisi ihan sairasta jos niitä ei ottaisi huomioon,vaan ajttelis vain MÄ ITE.
katsellaan taas.........