Stumppi - keskustelu

kaisis wrote:Itsekin ajattelin, kun lopetin, ettei elämässä ole enää mitään kivaa odotettavissa!!! Poltin yli 20 vuotta hardcorena. Nyt 3 kk. luomuna ilman nikotiinia! Iloa on löytynyt, mutta välillä on todella vaikeaa. Yksi ikävä mielikuva, jota käytän nikkisten yllättäessä on märän tuhkakupin haju!! Toimii!!

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 26/02/2010 20:09:14

Et riko mitään -kettiä, Sirkos. Täällä saa sanoa, miltä tuntuu. Mie poltin 49 vuotta ja lopetin. Ehdin hankkia tuona aikana lievän keuhkoahtaumataudin. Tupakasta irtautuminen oli helvetillistä, mutta se kannatti. Tee sinäkin se työ,niin ainakin siinä asiassa itsetuntosi nousee. Onhan ihmisellä tietty muitakin murheita, mutta tupakki ei niitä poista. Taistele!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys26/02/2010 21:02:36

Joskos tuossa on se taianomainen kolmonen kyseessä. 3 tuntia, 3 päivää, 3 viikkoa, 3 kuukautta jne... pinnistele vaan, harvoin tämä on niin kamalan helppoa kellekään. Vaan luuletko, että tässä olisi kyseessä henkinen uuvahtaminen? Kun kaikki menee hyvin, voi alkaa tulee kummallisia ajatuksia mieleen, jännite herpaantuu. Miettii, joskos se tupakka tois autuuden nyt, vaan ei se tuo. Kun tästä selviät, varmaan viikossa, on sulla taas parempi itsetunto. Jos nyt vetäset tupakan, itsetunto saa kolhun eikä tilanne parane uudellakaan tupakalla. Rankkaa tekstiä varmaan sun mielestäs, mut joskus varmaan täytyy ladata tälleekin.

Kiitoksia kannustuksista, hyvät vertaisnaiset! Huh, huh. Ilta meni jo vähän paremmin. Pitäisikö varmuuden vuoksi ottaa yöpöydälle aviksen piipputupakan perskeet, jotka on maustettu piippuhiellä. Haju on on mahtava. Ei edes unissaan polttaisi tupakkaa. Samalla vois miettiä tupakan ja kehkojen syvintä olemusta ja symbioosia.

Viikko, voi ei, Melisa, tarkoititko todella, että tämänpäiväinen painajainen voi kestää viikon? Ehkä kauemminkin? Hei, älä vastaa! Myönnän, että röökin autuus on vahvasti illusorinen. Tiedän myös, että aamun ensimmäisen jälkeen autuus on tupakasta kaukana.
Tuo itsetuntoasia on aika herkkä juttu. Minä viis veisaan siitä, mitä läheiseni ja ystäväni ajattelevat, jos pyörrän päätökseni, mutta itselleen on todella vaikea myöntää, että et sitten pystynytkään lopettamaan, vaikka Damoklen miekka keikkuu pääsi päällä. Itsepetos on itsetunnon pimeä kaksosveli. Melisa, rankka teksti on erinomainen tapa kannustaa. Ladatkaa kovat piippuun jatkossakin.

Nyt miekka Damokleen mun päälläni leijailee,
Ja tuntuu, että kohta joku köyden katkaisee.
Oo oo tätä elämää, tää maailma mua kiristää.[niin tekee]
Oo oo tätä elämää! Mikä vois' mua piristää. [kuoro: tupakka, tupakka, tupakka] [vitsi, vitsi]
Oo oo etkös nää,
Että mulle on tulossa melko paha lasku?

Rocky Horror Picture Show, 1994

Lueskelin koko kirjoutksesi tällä palstalla ja pysähdyin muistelemaan omaa alkutaivaltani savuttomuuden tiellä. En tiedä osaanko sinua auttaa tai tsempata, mutta tartuimpa näppikseen=).
Itse poltin vajaa 30 vuotta ja lukuisia lakkoiluja lyhyitä ja pitkiä mahtui matkaan, nyt toivoakseni viimeinen lopteutus.
Kuulostaa vaan niin tutulta noi sinun jotkut ajatukset tuohon tupakkaan ja se epäuskon ja uskon kamppailu asian tiimoilta. Tässä vaiheessa kun kymmenen kuukautta savuttomuutta lähenee niin on helppo sanoa että kyllä se ajatusmaailma kääntyy, eikä enää kaipaa tupakkaa. Tuossa vaiheessahan se on vaikea uskoa, mutta sinnittele vaan juuri niillä keinoilla jotka sinulle toimii ja kirjoita tai tee mitä vain pysyäksesi savuttomana. Itselleni suurin apu stumpin lisäksi oli ehkä se että aina vaikeassa hetkessä(ja alussahan niitä on paljon, mutta harvenee) pysähdyin ja mietin, että miksi minä lopetin..mitkä oli ne syyt ja vieläkö ne syyt ovat olemassa ja tottahan ne ovat edelleen.
Joten oikein paljon sinulle tsemppiä ja uskoa itseesi toivottelee salsa.

Sirkos: "Nyt olen taas lopettamassa. Menossa kuudes vuorokausi ilman apuja. Tai no, ananasjenkkiä ja rusinoita kuluu kilokaupalla. Vieroitusoireita ei juurikaan ole - vielä. Koko ajan on kuitenkin mielessä: kannattaako ryhtyä näin raakaan leikkiin? Mitä mieltä olette? Lopettaminen on psyykkisesti niin tuskallinen kokemus, että olen miettinyt, onko mitään järkeä lähes 70-kymppisenä luopua niistä harvoista iloista, joita tässä iässä on jäljellä. Ikiaikaisen ystävän hylkääminen kouraisee tosi syvältä omaa identiteettiä."

Kysyt tuossa ensimmäisessä viestissäsi, että kannattako tähän ryhtyä. Vastaukseni on selkeä Kyllä!
Keuhkoahtaumatautia jo sairastavan kannattaa luopua tupakasta jo hoidonkin vuoksi, sillä tietääkseni esim happilaitteita ei saa kotiin jos vielä polttaa. Ja ne laitteet tulee jossakin vaiheessa todella tarpeen!
Veljelläni on myös KAT, todettu muutama vuosi sitten, mutta lääkitys oli hyvin vajavainen siihen asti kunnes hän lopetti tupakan polton. Lääkityksen saaminen riippuu kyllä myös paljolti lääkäristä, sen sai veljeni huomata. Toinen ei antanut juuri mitään, mutta yhden pahan kohtauksen jälkeen sattui lääkäri, joka todella paneutui veljeni lääkitykseen (ilman moralisointia). Tosin happilaite jäi saamatta tupakoinnin vuoksi. Seuraavan äärimmäisen pahan kohtauksen jälkeen hän lopetti tupakoinnin kerrasta poikki, ja hyvän lääkityksen ansiosta voi suht hyvin tällä hetkellä.

Ei ole tarkoitus pelotella, mutta tosiasioita on katsottava silmästä silmään! Juuri veljeni sairastumisen vuoksi olen minäkin päättänyt nyt ehdottomasti lopettaa. Niitä päätöksiä on tosin ollut jo useampikin tässä viime vuosina, mutta nyt otin järeämmät aseet käyttöön ja tänään aloitin Champixin.

Se mitä kirjoitit vuosikymmeniä jatkuneesta suhteesta tupakkaan on niin tosi! Minulla on myös sama tunne että olen jättämässä "ystävän", mutta jos saan sen myötä terveemmän loppuelämän, niin jääköön ystävä, joka sittenkin ottaa enemmän kuin antaa!
Voimia sinulle jaksaaksesi jatkaa valitsemallasi tiellä ja savutonta loppuelämää!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys27/02/2010 11:08:27

Hei hyvät kanssasisaret! Täältä minäkin lähetän teille terveiseni yli 40 vuoden tupakkauran ja nyt 1v ja 1kk savutonna. Lopettelin myös Champixin avulla ja söin niitä tosi pitkään, annosta pikkuhiljaa vähentämällä. En olisi jaksanut uusintakurssia,joten ajattelin et tämän on mentävä kerrasta läpi. Alkuun en varmaan puoleentoista kk osannut kirjoittaa tänne mitään, mut joka päivä moneen kertaan luin tätä kuin Piru Raamattua ja se auttoi selviämään päivästä toiseen Läheisilleni kerroin lopetuksestani ja sanoin et haluan tehdä tämän omalla laillani ja onneksi mieheni osasi antaa minulle "lopetusrauhan". En olisi kestänyt jos joku koko ajan olisi neuvonut mitä minun pitää tehdä tai kysellyt, sen verran piti tunteita pinnassa Mut mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.Rohkeasti vain meidän muiden rohkeiden kanssa taistoon irti tupakasta, koskaan ei ole liian myöhäistä. Nautin suunnattomasti tästä Vapaudesta minkä savuttomuus tuo tullessaan.Ei koko ajan tarvi etsiä tupakointipaikkaa eikä miettiä savukkeen poltettuaan, koska ja missä voi polttaa seuraavan. Lopetettuaan huomaa miten se on hallinnut ja ohjannut koko elämää Rutkasti tsemppiä teille lopetukseen ja uskokaa itseenne ja omaan tekemiseenne sekä kuunnelkaa itseänne

Minäkin luin paljon stumppilaisten kirjoituksia, ennen kuin uskaltauduin tänne alkaan itse kirjoittaan. Tämä stumpin lukeminen ja kirjoittaminen tänne vahvistavat lopettamispäätöstä. Ja mukava kuulla, aina kun tulee uusia lopettaneita sivuille. Ja konkareiden juttuja on hyvää luettavaa. Ajattelen, koska minä saisin olla vuoden tupakoimatta, kaikella kunnioituksella. Ja silloin muistelen konkareiden kirjoituksia ja helpotus valtaaa mieleni. Seuraava syksy tulee ja kevåt ja kesäkin välissä. Tuntee uusia tuoksuja aivan kuten silloin kun ei tupakoinut. Hampaat valkenee,ihon väri muuttuu heleäksi. Niin paljon on myönteisiä asioita kun lopettaa.Vaikka alku on aina hankalaa.Senkään vuoksi en repsahda,kun se tupakanpolton aloittamisen lopetus on niin vaikeaa.Hyvä lainaus Vesalta: aloittamisen lopetus.

Minä aloitan lopettamisen tänään!

Onnitteluhalaus ja iiisot tsempit sinulle Vapaana!
Puhuit ystävästä, jonka nyt jätät. Mielikuvilla on voimakas vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Olemme täällä Stumpissakin usein tähän asiaan tarttuneet ja miettineet, onko tupakka ystävä. Joskus rakensimme seuraavanlaista mielikuvaa: tupakka on kuin rakastaja, jonka nyt hylkäämme. Miksi? Siksi, että se vei rahat, se vei terveyden, se vei valkoiset hampaat ja heleän ihoni, se pilasi verenkiertoani ja haurastutti luitani sekä selkäni välilevyjä. Sen tapaaminen alkoi tulla vaikeaksi, joutui etsimään paikkoja ja välillä salailemaan tapaamistamme. Se jätti kamalan hajun hiuksiini ja vaatteisiini, yök! Lapset eivät pitäneet hajustani ja koulussa kuulemansa mukaan olivat todella huolissani terveydestäni. Että sellainen rakastaja se tupakka oli.
Tässä on se asenteen muuttamisen voima, älä haikaile tupakan perään. Vaikka tuntuu vaikealta päästä tästä rakastajasta eroon, se onnistuu kyllä. Emmekä ota häntä koskaan takaisin, emme koskaan. Me olemme kypsiä, vahvoja naisia. Eikös vaan!

Pohojalaaset sanoo:
Tulevaisuus tuloo.
Menosuunnan sun kohorallas
tästä etiäppäin päätät sä itse.

Melisa wrote:Onnitteluhalaus ja iiisot tsempit sinulle Vapaana!
Puhuit ystävästä, jonka nyt jätät. Mielikuvilla on voimakas vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Olemme täällä Stumpissakin usein tähän asiaan tarttuneet ja miettineet, onko tupakka ystävä. Joskus rakensimme seuraavanlaista mielikuvaa: tupakka on kuin rakastaja, jonka nyt hylkäämme. Miksi? Siksi, että se vei rahat, se vei terveyden, se vei valkoiset hampaat ja heleän ihoni, se pilasi verenkiertoani ja haurastutti luitani sekä selkäni välilevyjä. Sen tapaaminen alkoi tulla vaikeaksi, joutui etsimään paikkoja ja välillä salailemaan tapaamistamme. Se jätti kamalan hajun hiuksiini ja vaatteisiini, yök! Lapset eivät pitäneet hajustani ja koulussa kuulemansa mukaan olivat todella huolissani terveydestäni. Että sellainen rakastaja se tupakka oli.
Tässä on se asenteen muuttamisen voima, älä haikaile tupakan perään. Vaikka tuntuu vaikealta päästä tästä rakastajasta eroon, se onnistuu kyllä. Emmekä ota häntä koskaan takaisin, emme koskaan. Me olemme kypsiä, vahvoja naisia. Eikös vaan!

Pohojalaaset sanoo:
Tulevaisuus tuloo.
Menosuunnan sun kohorallas
tästä etiäppäin päätät sä itse.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys27/02/2010 14:52:15

Hei kaikille tänne. Minulle muistui mieleeni tuosta Melisan kirjoituksesta oma jäähyväiskirjeeni mr Belmontille jonka kuvittelin olevan rakas ystävä mutta huomasinkin katalaksi petturiksi.Siinä kirjoittaessa tuli samalla pohdittua koko tupakointiura alusta loppuun melko perusteellisesti. Alkuun tuntui kovin lapselliselta tämä kirjeen kirjoittaminen mutta myöhemmin tajusin sen auttaneen minua tekemään pesäeroni tupakkaan selväksi. Viimeinenkin takaportti tuli näin ikäänkuin suljettua.Suosittelen, vaikka aika rankkaa onkin. Tupakoinnin lopetusprosessi vaatii myös nöyryyttä tunnustaa riippuvuutensa ja virheensä vaikka pahalta tuntuiskin. Kärsivällisyyttä ja voimia sirkosille ja vapaalle. Onnistutte varmasti.

Vilpittömät onnittelut sinulle Vapaana! Samassa veneessä soudetaan.
Toivon Teitsin projektille navakkaa myötätuulta.

Kun on vuosikymmeniä polteltu, sitä sopii istua vaikka aidan seipäässä muutaman kuukauden. Sinnitellään ja kärvistellään yhdessä, otetaan iisisti päivä kerrallaan. Vapaana, Tuhtuh, Tumppi83, Sauhuttaja, Savolaiska, Miskakarhu, Kliks ja monet muut: heilutetaan Melisan Pientä punaista kirjaa. Se on avain Suureen Harppaukseen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että mikään temppu, lääkkeet, edes kannustus ei auta, ellei itse ole päätökseen sitoutunut. Mutta mehän ollaan. [mutta tarvitsemme kuitenkin teitä rautarouvia, Melisa, Persilja, Aronia, Krisu, Mumeli, Tuulevi, Salsa, Tutetu, Ritskuliini...]

En muuten käsitä, miksi minun pitää tehdä tästä lopettamisesta elämää suurempi asia. Epäröinti, uho, paisuttelu ja vali-vali-valitus vain pahentaa 5-vuotissuunnitelmaa. Olen kokenut elämässäni paljon pahempiakin asioita. Vaikka eilen olisin kyllä hirttänyt sen 17-vuotiaan, joka osti Armiro-askin ja opetteli tupakoimaan naapurin perunakellarissa, salaa tietysti. Tänään annan sen armollisesti elää. Nyt oli vaihteeksi hyvä päivä. Ahdoin vasaravarpaat liukuestepiikkareihin ja kävelin, kunnes olin tikahtua endorfiineihin. Pahempi juttu taas on se, että syön itseni onnelliseksi. Se onni on hetken euforiaa, joka särkyy seuraavana aamuna vaa´alla. Päätin, että vaaka saa jää hetken lepotauolle.
Projekti jatkuu... Hyvää yötä, nukkukaa hyvin.

Sirkos: Totta pakiset jälleen ja täyttä asiaa mukavaan pakettiin laitettuna!
Kyllä se itsestä lähtee ja aivan sama asia kuin alkoholistilla: riippuvuudesta eroon pääseminen on kiinni juuri omasta halusta, mutta kun se halu ja pyrkimys eroon riippuvuudesta ovat jo olemassa, niin kanssakulkijoiden kannustus ei ole ollenkaan pahasta

Minähän haen täällä jo etukäteen pönkitystä omaan haluuni päästä tupakasta eroon. Vasta toinen tabletti on nielaistu tänä aamuna, että tie on vasta alussa.... mutta huomasin tuossa illalla että Naistenpäivä on vallan erinomainen päivä aloittaa savuton elämä ja siihen on sopivasti ohjeiden mukainen aika!

Melisa: En sittenkään haluaisi sanoa tupakkaa rakastajaksi, pikemminkin ikäväksi asuinkumppaniksi, joka on orjuuttanut minua vuosikymmenten ajan. Itse siihen olen alistunut ja kuvitellut vielä hallitsevani elämääni... Nyt olen potkaisemassa tuon asuinkumppanin ulos kodistani ja elämästäni ja aloittamassa todellisen itsenäisen elämän vapaana!

Ja kyllä, me teemme sen! Jokainen omassa elämässään omalla tavalla ja täällä yhdessä toisia kannustaen!

vapaana wrote:Sirkos:
Melisa: En sittenkään haluaisi sanoa tupakkaa rakastajaksi, pikemminkin ikäväksi asuinkumppaniksi, joka on orjuuttanut minua vuosikymmenten ajan. Itse siihen olen alistunut ja kuvitellut vielä hallitsevani elämääni... Nyt olen potkaisemassa tuon asuinkumppanin ulos kodistani ja elämästäni ja aloittamassa todellisen itsenäisen elämän vapaana!

Ja kyllä, me teemme sen! Jokainen omassa elämässään omalla tavalla ja täällä yhdessä toisia kannustaen!