Stumppi - keskustelu

näitä meille toivotan mä ja savutonta päivänjatkoa!

Tässä pääsi nyt käymään sillä tavalla, että kolme kuukautta, neljännes pallonkirtoa, tuli keskiviikkona täyteen. Jepulista jee, miehän sälli oon...

Jos peruutuspeiliin katsoo, niin ensinnäkin se on lähes tarkalleen 13 viikkoa. Ensimmäiset viikot olivat ikävimmät (en käytä adjektiivia "vaikeat", koska varsinaisesti vaikeaa tämä ei ole ollut), eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että nikotiinin viroitusoireet pukkasivat päälle yllättäen ja pyytämättä. Pyhä tarkoitus oli lykätä niitä nikotiinipurukumeilla pahimman yli ja taistella se sota sitten kun uusi tupakaton identiteetti olisi edes hyvällä oraalla. Ahnehduin, kuten aina. Puoli huolimattomasti pudotin 4 mg purukumien päivittäisen määrän neljään, pahimmillaan jopa kolmeen, eikä se sitten enempää kutittelua kaivannutkaan. Vieroitusoireet, nukahtamisvaikeudet, yöheräämiset, väsymystilat, keskittymisvaikeudet jne. pamahtivat päälle yks kaks, enkä niitä ensin niiksi ymmärtänyt tunnistaakaan. Niitä kesti kolme, ehkä neljäkin viikkoa, mutta helpottivat sitten aivan yhtä nopeasti kun alkoivatkin. Sen jälkeen ei fyysisistä oireista ole tarvinnut kärsiäkään. Tällä hetkellä syön parin purukumin päivävauhdilla varastoon hankkimiani nikotiinipurukumeja pois. Niitä on jäljellä vielä puolen kymmentä, ne syön, sitten lopetan senkin.

Painon nousua pelkäsin ja siihen osasin varautua. Aloin liikkua, pääosin uida, mutta erityisesti olen huolehtinut muonituksen siihen malliin, että päivittäinen kalorivaje on riittävä ja jatkuva. Tämän 13 viikon aikana paino on pudonnut yhdeksän kiloa. Ensisijainen tavoite on päästä painoindeksissä (BMI) normiaalialueelle, johon on vielä matkaa noin 6 -7 kiloa. Lopullinen tavoite on päästä normaalialueen keskivaiheille, joka painona tarkoittaa luokkaa n. 60 kg, jolloin pudotusta lähtötilanteeseen nähden tulee n. 25 kiloa. Tätä sarkaa siis riittää vielä.

Kuvailin ensimmäisiä viikkoja ikäviksi, en vaikeiksi. Syy on se, että vaikeita ne olisivat olleet ensimerkiksi siinä tapauksessa, että olisin todella joutunut taistelemaan päätökseni puolesta. Näin ei missään vaiheessa ole ollut. En missään vaiheessa ole ollut lähelläkään retkahtamista, tupakka ei vie minua yhtään minnekään. Tästä syystä viikot eivät olleet vaikeita, ainoastaan ikäviä. Tämä ei tarkoita, etteikö minullakin omat ongelmani ole ollut. Esimerkiksi työni on keskittymistä vaativaa suunnittelutyötä ja Jumala on todistajani kun sanon, että ensimmäiset kaksi kuukautta olin työkyvytön. En yksinkertaisesti pystynyt keskittymään mihinkään, kaikkein vähiten työhön. Onneksi työni on myös vapaata ja itsenäistä, eikä asia aihettanut ongelmia tai edes kysymyksiä.

Jos kolmea kuukautta pitää jonkinlaisena etappina, niin nyt pitäsi varmasti sanoa jotain viisasta niiden varalle, jotka ovat taipaleensa alussa tai vasta suunnittelevat. En tiedä miten viisasta tämä nyt sitten on, mutta päälimmäisenä mieleen tuleva asia on se, että lopettamista, tai "lopettamista", ei kannata pelätä. Tätä ennen olen "lopettanut" pari kolme kertaa ja vasta nyt minulla on ollut alusta lähitien tunne, että nyt lopetan - ikään kuin silleen ihan oikeasti. Mielessäni ei ole kertaakaan käynyt haikeus että "ei koskaan enää...?, kuinka pelottavalta se kuulostaakaan!". En ole kertaakaan nähnyt retakahtamisunia, minun ei ole vaikea katsella tupakoivia ihmisiä. Yksinkertaisesti, olen sisäistänyt ja hyväksynyt, että nyt olen tupakoimaton. En tunne haikeutta tai en tunne edes katkeruutta sen suhteen, että lähes 40 vuotta poltin. Näitähän satuu, elämä on.

Mitäs viisasta tässä nyt sitten oli? Minä näen siinä sen viisauden, että on tehtävä tietoinen päätös lopettaa ja sen jälkeen se on vain toteutettava, ilman retkahtamisen pelkoa. Retkahtamisen pelko on vain tapa lykätä ikävää asiaa ja kun sitten retkahtaa, niin se on lupa jatkaa polttamista. "Yritin, retkahdin, en pysty, voin polttaa". Näinhän se ei ole. Jokainen lopettaminen avaa sinun silmiäsi siinä, mitä on edessäsi kun lopetat. Lopetettuasi ja retkahdettuasi olet viisaampi, sinä tiedät miltä se tuntuu, sinä tiedät että voit elää ilmankin. Yksinkertaisesti sinä olet vahvempi kestämään ne ensimmäiset viikot. Toivotaan että jossain vaiheessa olet tilanteessa, että voit sanoa, että ensimmäiset viikot eivät olleet vaikeita, ne oli ainoastaan sen verran ikäviä, että en halua kokea niitä uudelleen.

Viime viikolla, kolmen kuukauden täytyttyä avauduin viimeksi aiheesta ja nyt ajattelin tehdä sen toistamiseen:

Kun elokuussa aloittelin lopettamista, niin tohtori suositteli, että korvauslääkkeitä kannattaisi käyttää kolmisen kuukautta. Hänen mukaansa riittävän pitkä korvauslääkejakso vähentää retkahtamisen vaaraa - toisaalta, niihinkään ei saisi jäädä kiinni. Yritin noudattaa neuvoa, mutta kuten taisi jo tulla mainittuakin, niin vähensin kuitenkin purukumeja sen verran etuajassa, että nikotiinivieroitusoireet tulikin kärsittyä jo niin, että ne loppuivat runsas kuukausi sitten. Sen jälkeen olen mössännyt varastossa olleita purukumeja parin purkan päivävauhdilla. Sikäli se on ollut turhaa, että varsinainen nikotiiniriippuvuutenihan loppui jo vieroitusoiden loputtua, viikkoja sitten.

Sunnuntai-iltana söin viimeisen varastossa olleen 4 mg purukumin, jonka jälkeen en ole käyttänyt mitään nikotiinituotteita. Toisin sanoen, eilinen päivä, maanantai 15.11.2010 oli ensimmäinen täysin nikotiiniton vuorokauteni n. 37 vuoteen ja nyt on menossa toinen. Tämä on hieno hetki.

Jos tämän episodin jälkeen vielä pistän tupakan tai mällin suuhuni, niin se on tupakoinnin uudelleen aloittamista, ei viatonta retkahtamista jonka voi sivuuttaa olan kohautuksella. Tupakan suhteen olen tehnyt elämänäi aikana yhden pahan virheen, vuosikymmeniä sitten, ja se saa riittää. Toista virhettä en tee.

Kuten sanottu, niin tupakoinnin lopettamisen yhteydessä aloitin myös painonhallintaprojektin. Hankkeen tässä vaiheessa mennään sillä mallilla, että vuorokautinen kalorivaje on noin 800 kcal, josta seuraa, että paino putoaa melko tarkkaan 0.8 kg per viikko. Käyttämäni OpenOffice taulukko (vastaa Excel-taulukkoa) kalkuloi niin, että matkaa painoindeksin normaalialueelle on noin 6 kiloa ja se saavutettaisiin 10.01.2011.

Näillä näppäimillä, herran päivänä 16.11.2010, katson olevani lopullisesti vapaa tupakoinnista, ja sen orjuuttavasta ja terveyden tuhoavasta vaikutuksesta. Samalla myös tämä ketju, "Kolmas kerta toden sanoo", on täyttänyt tehtävänsä, enkä tule juurikaan päivittelemään sitä jatkossa.

Post Scriptum 1
En ole ollut hirveän aktiivinen kirjoittelija tällä Stumppi-foorumilla, mutta sen sijaan olen kyllä lukenut hyvin aktiivisesti näitä tekstejä. Onnistumistarinat ovat antaneet uskoa ja päinvastaiset kokemukset ovat hillinneet houkutusta poltaa "vain yksi". Erityisen tärkeitä nämä tekstit, kokemukset ja keskusteluketjut olivat lopettamisen jälkeisinä ensimmäisinä viikkoina. Vaikka oma sotani on nyt sodittu, pöly laskeutunut ja haavat sidottu, niin tulen kyllä vielä aika-ajoin vierailemaan tällä saitilla. Lueskelen lopettajien kuulumisia ja saatanpa joskus jonkun rivin jättää jälkeenikin...

Post Scriptum 2
Muistoksi pitkästä ja ansiokkaasta tupakointiurastani, jätän toki quitcounterin raksuttamaan. Siitä voi sitten aina tarkistaa esimerkiksi, että kuinka paljon possun pohjalle on kerääntynyt säätettyjä tupakkarahoja. Tällä hetkellähän se näyttää näyttävän näin:

---------------------------
I stopped smoking on Mon, 09 Aug 2010 19:50:00 GMT.
It has been 14 weeks, 0 days, 12 hours, 33 minutes and 26 seconds since I quit.
I have saved € 492.62 by choosing not to smoke 1970 cigarettes.
More importantly, I saved 2 weeks, 1 days 1 hours 15 minutes of my life!
---------------------------

Ja livenä sitä voi ihailla täällä http:// muninter.net/quitcounter.html

Tätä viestiä on muokattu 5 kertaa. Viimeisin päivitys 16/11/2010 10:36:19

Igor wrote: Onnistumistarinat ovat antaneet uskoa ja päinvastaiset kokemukset ovat hillinneet houkutusta poltaa "vain yksi". Erityisen tärkeitä nämä tekstit, kokemukset ja keskusteluketjut olivat lopettamisen jälkeisinä ensimmäisinä viikkoina.

Onnittelut Igorille hyvin suoritetusta taistelusta. Haavat sidottu ja varmaan paranemaan päinkin. Sinulla on hirmu paljon oivalluksia kirjoituksissasi, sellaisiakin joiden olisin kuvitellut tulevan paljon myöhemmin kuvaan mukaan. Olet jo ajoissa havainnut sen, ettei takaovia pidä jättää auki. Samoja asioita, joita itse olen täällä myös usein korostanut. Käy toki välillä täällä kääntymässä ja kertomassa sen, mitä kaikki haluaa lukea: olet edelleen savuton!

Kiitoksia molemmille. Tietysti käyn silloin tällöin päivittämässä statuksen - että pysyy ikään kuin lopettaneiden kirjoissa...

Ajattelin vähitellen siirtyä jossain määrin tuonne jonkinasteiselle tsemppari-laidalle. Tsemppari en ole luonnoltani, mutta silloin tällöin voisin yrittää jonkinlaisen elämänviisauden tipauttaa.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys17/11/2010 10:25:14

Tsemppari-linjalla minäkin. Mutta sekin kultajyvä kannattaa tiputtaa, että on edelleen savuton. Sitä minäkin yritän kertoa. Vaikka 40 v poltti, pääsi irti ja pysyy irti tupakasta.
Niin kuin telkkarimainoksessakin kerrotaan, ei se lopettaminen ole vaikeata, vasta lopullisesti irtipysymiseen vaaditaan enempi, joskus siis jopa lääkettä. No, se onkin kysy lääkäriltä lisää-linjan homma.

Samat fiilikset, kuin Igorilla, EI ENÄÄ KOSKAAN TUPAKKAA.
Parin päivän päästä tulee 1v 11kk täyteen ja meitä 1/09 lopettaneita on monta savuttomana. Itsestäni en olisi uskonut, että voisin lopettaa polttamasta, ei minun luonteella sitä tehdä näin uskoin ja varmaan perheen jäsenenikin ovat uskoneet. Se onnistui ja nykyisin ei tee mieli tippaakaan, uskomatonta mutta totta.
Jokaisen tupakasta eroon haluavan on syytä uskoa, että lopettaminen onnistuu kun päättää lopettaa L O P U L L I S E S T I, ettei tupakka jää kummittelemaan mielessä jonakin ihanuutena. Mitä ihanaa siinä olisikaan????