Stumppi - keskustelu

Raikasta ja railakkaan iloisen aurinkoisen muikeaa keskipäivää



Omaa kirjoitustani kirjoitusvirheet korjattuna:
"ni avot --> --> tää tätyli RÄYHÄÄ ittensä ihaniin tupakki-uniin...

Olin melkoisen väsynyt jo siinä vaiheessa ja päivän aikana laidasta laitaan heilahdelleet tunteet tekivät tehtävänsä ja olin jo aika tattis, ja ajatuksenjuoksu ihan tattimetsästä.

Mutta olipa hauska että te jaksoitte riehua vielä. Tai Veskuhan tänne yksinään jäi räyhäriehumaan, koska elina-maria ja linnunrata käyttäytyivät hillitymmin

Oikein mukavata päivää meille kaikille

Melisa wrote:Huomenta

Täällähän on ollutkin poterossani yöaikaan vilkasta. Se on mukavaa, tämä kestikievari on aina auki

Mulla oli kans vaikea yö, mutta toisista syistä. Oliskohan iskias-hermo tms. puristuksissa, mut molemmat jalat olivat kuin tulessa.

Mutta aika sekä omat ajatukset ja asenteet parantavat todennäköisyyttä hyvään lopettamiseen joka hetki. Edellyttäen, että ovat oikeaan suuntaan.Olikos tämä saarnan kuulosta.. älkää ottako sitä niin. Me konkarit vain haluamme kertoa, mitkä asiat meille ovat valjenneet lopetusprosessin myötä. Eihän tässäkään hommassa ole koskaan valmis ja 100 %:sti vahvoilla kukaan.

Sade, ilmoitusluonteisesti - en ota vastaan yhtään lahjoituksia kiloina.
Vaikka siis 3 kg ei olekaan paljoa. Olen joten kuten rimpuillut eroon n. 4 klosta helmikuun alusta lähtien ja nyt tuli tilanne, jossa ei pysty oikein liikkumaan. Saakin olla tarkkana, ettei tule takaisin joka ainoa.

Odottelen tosi hartaudella tätä kuntoutuskurssia. Se siis, jos mikä, on itselle varattua aikaa. Jos vielä sattuis mukavia ihmisiä porukkaan Tai siis vähintään yhtä mukavia kuin minä

Tämän itsetutukiskelun päätteeksi pohojalaanen pläjäys:
"Jos sä olisit joku muu, haluaasikko olla ittes tapaasen ihimisen ystävä?"

Tätä voi jokainen tykönään miettiä... siitä aukeaa mielenkiintoisia mietteitä... minkälainen ihminen minä toisen silmin olenkaan ... mutta sehän riippuu siitä toisesta ihmisestä... mitä seikkoja se taas ihmisessä arvostaa... tässä se päivä sitten pyörähtääkin - onneksi on sunnuntai ja aurinko paistaa.

Eipä ollut iskiashermo ei, näin sanoi lääkäritäti ja väänteli mua ja koputteli refleksejä. Ompi vaan sellaista neuropatiaa.. joopa joo.. 11 vuotta onkin kintut särkenyt vaihtelevasti..

No taas uutta lääkettä kokeilemaan.. väsyttää se lääke kuulemma, mut mä vain unelmoin, et saisin nukkua enkä oll apöllkönä pystyssä joka yö.
Mutta voi olla, että oen aamulla ehdi töihin, niinkin paljon voi väsyttää.. jaa-a.
sit tässä uudessa lääkkeessä on vielä mukava lisäoire, painonnousu ja ruokahalun lisääntyminen


Ei olis tarvinnut... luin netistä ihmisten mielipiteitä tästä lääkkeestä ja alkoi hirvittää jo etukäteen.. uskaltaakohan mennä huomenna autolla edes töihin. Voi olla ihan huppelissa ja sitten tulee huimausta ja menee pitkin seiniä. Mielenkiintoisia aikoja odotellessa...
Nyt menen maaten ja katson miten vaikuttaapi lääke.

Voi kurja juttu Melisa. Toivotaan nyt kummiski ettei lihota ja sitämyöden rasita lisää sun koipiasi. Säryt vaan ovat keljuja. Mulla ainaki on liian huono toleranssi särkyjä kestämään. Toivotaan ettei sinuun tule noita sivuvaikutuksia, mistä lukasit.

voi tylsyys, kuinka sinua säryillä koetellaan! ja vielä noin kauan olet joutunut kestämään. nyt peukut pystyyn, että helppais
oli muuten tosi mielenkiintoinen tuo sinun pläjäys, että haluaisiko olla itsensä ystävä.ainahan sitä itsestänsä ajattelee, että on jotenkin huipputapaus, mutta aloin oikein miettimään, että minkähänlainen sitä mahtaa olla muiden silmissä ja mielissä... huh..itse ainakin kovin herkästi mielessäni arvostelen muita ihmisiä.tämä oli mielenkiintoista..olen huomannut, etä sinulla on tosi viisaita ja kypsiä ajatuksia.näet asiat hyvin kauniisti ja positiivisesti.

Poweria Melisa sulle... tässä sulle yks pohojalaanen pläjäys "hatusta verettynä".... Näläkäästä pierettää ja kylläästä ryöittää.. D Liittyy aamupalan syöntiin... kröhöm.. hiippailee taas tästä pooooooois.

Voi Melisa, kyllä nyt potkii.. ikävää. Voimia sulle, niin paljon kuiin tarvitset, tähän päivään ja muuhunkin.

Tsemppiä Melisa Vaikeuksien kautta voittoon , vai mites se meni

Kiitos kaunis, suur kuin nauris !

Olette ihania ihmisiä - babs, minna, anne, Tuide, linnunrata - kun osoitatte myötätuntoa noin auliisti joskus sitä on sen tarpeessakin... tunnustan, vaikken sitä nyt haavilla ollutkaan.

Kyllä mä tän kans selviän, mut kun ei tiedetä mistä se johtuu. Ja nyt taas paheni ihan silmittömäksi. Mä kestän kipua kyllä mielestäni aika hyvin. Mut tulee se hetki, kun kamelin selkä katkeaa...

No, eilen nukahdin kuin saunan lamppu klo 22 ja vasta ko 05 heräsin. Väsytti, mut ei nukuttanut ja hiljaa alkoi särky hiipiä jalkoihin. No, lääkkeen vaikutus alkoi loppumaan tai oli liian pinei annnos tai jotain.. nyt tätä sitten kokeillaan.

Ihan on pää skarppi ja käpälät pysyvät näppiksellä ja vielä oikeissa paikoissa. Kirjoitan edelleen sokeasti 10-sormijärjestelmällä, kaikki sormet mukana, mut numeroita pitää katsoa...et jos teksti joskus on ihan pöllöä, sehän johtuu just tästä... oikoluku on niiiin raskasta

Heitehuimausta myös tarjottiin lisäoireena enemmälle kuin 10 käyttäjälle. Se on kamalaa ja sellainen olo ettei kaikki ole kotona. No, jos itse edes sais olla kotona , mutta ei tästä saikkua saa.
Ei vaan, niillä monilla tästä lääkkeestä kirjoittavilla oli tosi suuret annokset ja liuta muita lääkkeitä. Ei ole varma, että juuri minä olen se, joka pyydystää kaikki

Linnunrata hei.. tuo ajatus, voiskos olla itsensälaisen ihmisen ystävä.. se on mielenkiintoinen.. ja useinhan sitä oikein pohtiessaan ihmetteleekin, että olenko mä jonkun mielestä ihan oikeasti mukava vai pitääkö hänen vain kestää mua
Mutta sitten taas toisaalta, muiden ihmisten ajatukset ovat taas ihan erilaiset kuin omat, eivätkä muut ihmiset tiedä, mitä minä ajattelen Luojan kiitos

Huomenta, eilen tuli Voimalassa mielenkiintoinen keskustelu kivusta. Siinä olivat mm. kehopsykoterapeutti Leena Pennanen ja kansanparantaja Hannes Karppinen keskustelemassa aiheesta. Voipi olla että tullee uusintana teemalta, en oo varma.
Et varmaan kattonut sitä koska nukuit makeasti tuohon aikaan.

Juu anne, en katsonut... kipu voi olla tosi kamalaa ja kuluttavaa. Mulla on toi voimakas kipu ja vähä nukkuminen nostanut verenpaineen huimiin lukuihin. Siis mulle huimiin lukuihin. No sitä seurataa nyt viikottain, hyvä niin. Päässäkin alkoi tuntua sellainen "llian pieni pipo" eilen. Ajattelin kauhulla, että jos nupissa on joku liian ohut suonenseinämä tai pullistuma, niin miten se kestää....

No näihin kipuihin on lääkettä olemassa, monenkinlaista. Kun luin niiden muiden neuropaattisten kipujen potijoita, niistä oli suuri osa työkyvyttömänä. Pahempia juttuja niillä. Moni nimenomaan selästä johtuvista syistä, jotku leikkauksien jälkitiloja tms.

En millään söis lääkkeitä, jos vain jollain muulla selviää.. mut näköjään on pakko.. sitä toivoo, että aivot unohtais tämän kivun. Sellaistakin sattuu. Viime kerralla männä vuonna kun yritettiin, ei ollut unohtunut. Miten sitä mukavasti sanotaankaan:
Norsut eivät unohda

Sepä noissa kivuntuntemuksissa onkin ikävintä, kun ei saa kunnolla nukuttua ja voi alkaa aikaa myöden vaikuttamaan mielialaan. Voi seurata pahimmassa tapauksessa masennusta ym. matalapainetta.
Siksi kipua on hyvä kuunnella ja pitää sitä ystävänä, joka haluaa kertoa jotain itsestään. Näin puhui tämä terapeutti eilen illalla.

Joo, kuunnella kipua... Jostainhan se kertoo.. esim. jännityksestä ja stressistä. Voi olla, et mulla menee sellainen jalkoihin..
Ystävänä on ihan oikeasti vaikeaa sitä pidellä

Joskus tuollaiset lausahdukset kuulostavat tosi älykkäiltä, mut sitten kun on keskellä sitä kipua, ei kyllä osaa noin ajatella. Kait se olis asennemuokkauksen paikka.. vähän kuin tämä tupakoinninkin lopettaminen

nii-i,kipua on kyllä todella vaikea pitää sillain ystävänä.. äitini just sanoi et kun ikää tulee niin alkaa joka paikkaa rempata ja kolottaa,et se on sit tuon ajan vaiva,nuorena on toisenlaiset vaivat se on juossut leikkauksen toisensa perään lähiaikoina. mitäköhän ajoinkaan takaa.. unohdin jo.. mut voimia melisa