Stumppi - keskustelu

Masennukseen... Itselläni on tällä hetkellä todella ärsyttävä kausi. Mua masentaa, itkettääkin välillä ja mikään ei kiinnosta. Tänään on koulussakin ollut sellainen motivaatio-ongelma, että mietin jo alan vaihtoa.

Jes, kiitoksia vinkeistä, tuesta ja kokemuksien jakamisesta. Hieman ongelmia ollut jo tupakoidessakin, mutten ole käynyt asioista juttelemassa. Tuntuu että samat, kohtuullisen pienet asiat on paisuneet nyt moninkertaisiksi. Täytyy yrittää muistaa se syy näihin fiiliksiin niin on varmaan helpompi suhtautua niihin eikä ehkä tarvitse pelätä sekoavansa lopullisesti. Tämä pari kertaa kuussa -baaritupakointikin pitäisi varmaan lopettaa, se tuskin ainakaan nopeuttaa toipumista.

Typerä nikotiini.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/02/2008 15:46:21

Hei, mulla on 9 kk savuttomuutta takana ja masennus kylkiäisinä. Sain masennuslääkkeet jotka helpotti oloa. Sitten kun lopetin nikotiinikorvikkeiden käytön niin taas vähän lisää masennusta... Masennus ei kuitenkaan ihan sängynpohjalle vie. Mutta enpä tiedä jaksaisinko toista kertaa irrottautua tupakasta sen verran koville on ottanut. Onhan niitä ilonaiheitakin tietty, paljonkin esim. hajuaistin palautuminen. luulen kyllä että nikotiinista ja tupakasta irtautuminen on pitkä prosessi. tSemppiä muillekkin.

Tervehdys stumpinväki
Kiitos Mirjalle, olit käynyt tiluksillani. Mutta minä en näköjään ole sielläpäinkään.

Koska lähdin kottikärryjeni kanssa lenkille tänne Stumpin Vieroitusoireet-arkistoon.
Lappamaan siihen kokemusta ja tukea tilusten äänieristettyyn nikkisvajaan vastaisuuden varalle.
Joo se löytyi vajan nurkasta eväitään syömästä varsin hyväkuntoisena vielä.
Ilmankos sitä ei ole näkynyt.

Enkä olisi osannut sitä sieltä etsiäkään, mutta rotat juoksivat portista ulos niin arvasin
että luulivat vajaa uppoavaksi laivaksi. Hah vaikka eihän se voi upota.
Koska olen tilusta ympäröivän aidan ympäri virkannut mielestäni varsin kivat
muoviteryleeni Stumppikellukkeet.

Vaan asiaan. Siis löysin tämmöisen vanhan ketjun. Tai vanha ja vanha,
tupakanpolton lopettaminenhan on samaa eilen, tänään ja huomenna.
Mutta siis sain tänään kauheen itkukohtauksen ja se jatkui vaan ja jatkui ja jatkui.
Olihan minulla siihen alkusyy, mutta toisaalta en samaan syyhyn ole vuosiin mennyt
niin lohduttomaan tilaan hetkessä. Olin maailman yksinäisin lapsi tunnin verran.

Tällainen herkkyys taitaa olla vieroitusoire, joilta olen siis säästynyt tähän asti.
Tänään tuli 6. viikko savuttomana. Joopa, onhan sekin maagisella kolmosen numerolla jaollinen

Kovin tutulta kuulostaa... Lopettamine herkistää ei sille maha mitään...Ja mun mielestä ei tarvii mahtaakkaan

Kiitos Heluna osanotosta
Toisaalta hyvä kun tunteita riittää, välinpitämättömyys olis paha.
Tänään olinkin tunnin Vierumäen opiston luontopolulla.
Maisemat olisivat olleet ihanat mutta kun täytyi jalkoja koko ajan tuijottaa
juurakoiden ja kivien vuoksi, jottei nilkat nyrjähtäisi.
Tämmöistä elämäkin on ollut.
Paljon kaunista ja positiivista on jäänyt huomaamatta,
kun olen vain tuijottanut "juurakoita ja kiviä".

Been there, done that!
Toisella yrityksellä oppinut olen että se kuuluu taudin kuvaan. Sama vaihe itellään mänössä myös. Kohta kolome viikkoo polttamati eikä mikään nappaa.
Jos vaan vois mököttää itekseen pörrinpersiissä, syödä ja nukkua. Näin olenkin viikon päivän tehnyt ja polla sekoo. Täytyy ottaa vanhat keinot käyttöön, liikunta ja raikas ruokavalio. Säännöllinen elämänrytmi, jättää tissuttelu pois ja pitää huolta ittestään.
Mutta vielä kyllä jurppii siihen malliin etten omasta rauhasta luovu. Luuri äänettömälle ja antakaa mun kärsiä rauhassa.

Tämä on jokkaiselle todella yksityinen ja omakohtainen asia, eikä kokemuksia voi vertailla. Jos jollain on yhtään kutka munissa että nyt on liian vaikee elää ja olla, niin sillon on aika hakee apua. Ei kaikkia voi laittaa tupakinkaan piikkiin,,,

Itse lopetin tupakanpolton 20 vuorokautta sitten ja nyt viime viikosta lähtien olen tuntenut mielialan vain laskevan laskemistaan.
Tuntuu että masennus tulee väkisin tilalle.En tiennyt että lopettaminen tuo tämänmoisia tunteita tilalle ( jos olisin tiennyt tuskin olisin uskaltanut lopettaa ) En silti halua luovuttaa,en enää tässä vaiheessa.
Lopetin kyllä jo purkankin syöntiä,siitäkö tämä johtuu? Liian nopeasta korvaushoidon lopetuksesta,lopetin purkan hyvin viikko takaperin ja nyt tullut tämä jumalaton alakuko? Auttakaa kokeneemmat,pitääkö ottaa purkat uudelleen kuvioon mukaan ,auttaako se enää mitään?

Sen usamman apatiaviikon jälkeen tuntuu, että nyt olen täynnä tarmoa kuin duracelpupu. Minulla ei tosin ollut masennusta, vain todella apaattinen olo. Sänky oli ainoa houkutteleva paikka.

Itse ollut 10.1.2011 asti polttamatta. Myös olen miettinyt että onko nyt joku masennuskausi lopettamisen takia menossa vai olenko sairastunut masennukseen. Tämä on toinen lopettamisyritykseni viime vuonna kesäkuussa oli 2viikkoa ilman tupakkaa silloin ei ilmennyt tälläistä itkuisuutta niinkuin nyt on ollut lopettamispäivän jälkeisinä päivinä. Eli olen ollut itkuinen yleensä aamuyöstä/aamusta kun olen vasta herännyt niin on kyynel tullut todella helposti no niinpä sitä on sitten tullut itkeskeltyä tässä yksinäisyydessään aamuyön tunteina kun olen 29v yksinäinen sinkkumies, on todella vaikeaa ollut viime päivinä kun olet yksikseen itsesi kanssa ei ole ketään kenelle puhua tai ketään kenen kanssa puhua ja keskustella asioista. Tuntuu välillä että nytkö sitten henkinen hyvinvointi on romahtamassa vai olenko sekoamassa. Toki olen miettinyt lääkärissä käyntiä ja asioista puhumista lääkärille, kenties lääkäri osaisi auttaa jos olen masentunut