Stumppi - keskustelu

Voi,kuinka voisin jotenkin auttaa,mutta sydämmessäni olen mukana ja toivotaan,että "enkeleitä" olisi vähän enemmän suojelemassa lastasi .Muista syödä ja käy ulkona haukkaamassa happea,niin saat itsellesi voimia.

No voi että sentään... kyllä se nyt sinua kokeilee tämä elämä. Sitä huolen ja hädän määrää ei voi kyllä edes kuvitella jos ei ole itse kokenut moista!!!!
En voi muuta sanoa, kuin että hengessä ollaan mukana ja ajatuksen voimalla annetaan täältä sulle voimaa ja rohkeutta jaksaa!!! Kuullostaa siltä, että 15-vuotiaasi hakee huomiota ja rajoja niin kovasti, että niitä on pakko hänelle hakea "rankimman kautta". Voimia sinulle ja toivottavasti löytyy pikaisesti ammatti-apua tähän tilanteeseen, taitaa olla niin, ettei enää "puhuttelu" riitä.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys22/10/2007 11:56:26

Halit ja tsempit Koitahan jaksaa

Koitahan jaksella, Mervi. Helppoa se ei varmastikaan ole. Humalapäissään lapset/nuoret tekevät usein tyhmyyksiä ja voivat tulla ties millä tavoilla hyväksikäytetyiksi.... ymmärrän tosiaan huolesi. Toivottavasti kaverit pitävät huolta hänestä ja toisistaan, etteivät jätä sammuneena jonnekin makaamaan. En tosiaan halua pelotella, mutta ei tässä omastakaan nuoruudesta niin pitkä aika ole. Ja jotenkin se HIV-tartuttaja -mies lukuisine uhreineen myöskin sai ajattelemaan tuota nuorten seksuaalikäyttäytymistä; ties mitä tauteja voi huonolla tuurilla saada. Eli jos tuohon ei muuten tule loppua, niin ehkä sitten lyhytaikainen sijoitusratkaisu voisi olla sellainen herättävä toimenpide - tai sitten ei. Kukapa tietää, en ole psykologi.

Toivottavasti pysyt itse kasassa ja jaksat jotenkin osoittaa positiivista huomiota myös pojalle, ettei hänkin rupea kohta huomion saamiseksi temppuilemaan... Omat lapseni ovat aika tarkkaan 10 vuotta sinun lapsiasi nuorempia. Kyllä se on nyt helppoa, kun tietää aina, missä he ovat ja mahdolliset murheet ovat niin pieniä, niin pieniä. Huume-, alkoholi- ja tupakkavalistuksen olen kyllä aloittanut jo nyt, että saisin iskostettua jotain asioita syvälle selkärankaan. Mutta ehkä kymmenen vuoden päästä raastan hiuksia päästäni ja ihmettelen, mikä meni vikaan .

No joka tapauksessa paljon, paljon voimia, Mervi!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys22/10/2007 11:58:22

Moi Mervi! Nyt on niin, että sinusta ei ole mihinkään eikä lapsesi eikä muutkaan pidä sinua minään, ellet rupea hyväksymään ja arvostamaan itseäsi. Sinä olet aikuinen nainen, jolla on maailmalle paljon annettavaa ja lapsillesi myös. Anna heidän ymmärtää, että heidän maailmassaan ei ole mitään järkeä ilman sinua. Eli sinä olet kaikkein tärkein ihminen. Pidä hyvää huolta itsestäsi!

Siitä tupakkahommasta; minä lankesin kolmatta kertaa 10.viikon jälkeen ja odottelen kuumeisesti kirjakauppaan tilaamaani Carrin kirjaa... kun se tulee, oletko valmis ottamaan myös haasteen vastaan ja lopettamaan minun kanssani yhtäaikaa tupakanpolton? Yhdessä kun se on niin paljon helpompaa

Kiitti taas kamut kommenteista,tuesta ja kannustuksesta!Herätti taas ajatuksia,mikä on pelkästään positiivista.

Läppä:et tosiaankaan pelottele minua;olen ihan samaa mieltä,että alkoholin kanssa läträtessä voi nuoret joutua vaikka minkälaisiin ongelmiin tahtomattaankin.Kun eivät edes aikuisetkaan aina onnistu välttämään niitä ongelmia alkoholin vaikutuksen alaisena.Tottahan se on,että hyvin monet nuorisosta sitä alkoholia kokeilevat jossain vaiheessa.Huolena onkin se,miten paljon ja miten usein?!?!Äitinä ja vanhempana tuollaiseltakaan asialta ei voi vain ummistaa silmiään.Itse olen toiminut mielestäni niin kuin vastuullisen aikuisen täytyykin ja olen siitä saanut myös positiivista palutetta.

Rape:nyt heitit kyllä todellisen haasteen.Ja ihan positiivisessa mielessä.Mutta huomaan,että tuli sellainen kääk-olo - mielellään siirtäisi vaan lopetuspäivää Eli siis suoraan sanottuna pelottaa,niin kummalliselta kuin se kuulostaakin.Ilmeisesti sortumiseni oli itselleni kuitenkin sen verran paljon henkinen takaisku,että siksi pelottaa uudelleen lopettaminen.Ja kuitenkin pyöritän sitä koko ajan ja järkeni suorastaan HUUTAA tuolta jostain,ettei ole mitään syytä pelleillä terveytensä kanssa ja jatkaa sauhuttamista.Joten tehtäiskö niin,ettei haudata tätä asiaa vaan haet sen Carrin kirjan sieltä kaupasta ja mietitään sopivaa lopettamispäivää?Siinä kirjassahan on nimenomaan sekin idea,että sen lukemisen myötä tupakoinnin pitäisi jäädä pois.

Tuo itseni arvostaminen on ollut koko elämäni ajan se kompastuskiveni.Oikeasti olen asiassa päässyt hirmuisesti eteenpäin,mutta välillä synkkyys iskee ja silloin se oma kehityskin unohtuu Onneksi on myös niitä päiviä/hetkiä jolloin osaan ihan todella "kehua" itseäni jaksamisesta tässä rumbassa.Sillä ihan todella ilman itsesäälin häivää voin sen todeta,ettei nämä mun elämäntilanteet sieltä aurinkoisimmasta päästäkään ole.Mutta totta on,että munkin elämässä on myös sitä hyvää - ennen kaikkea molemmat lapseni.Ja hyvät ystävät ja lähisukulaiseni.Ja myös herkkyyteni ja tunteikkuuteni katson positiivisiksi asioiksi,vaikka nekään eivät aina tee eloa helpoksi...Mutta kuka on väittänytkään,että elämän pitäisi olla helppoa???

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys23/10/2007 14:02:46

Mervi, olet tosi hyvä äiti, koska välität. . Nuorten uhma- ja kokeiluvaiheet voivat mennä nopeasti ohi. Vaikka ärsyttäisi kuinka paljon, niin yritä vaikka hammasta purren osoittaa rakkauttasi ja välittämistäsi ja olla kiltti ja kiva, vaikka hän onkin toiminut väärin. Olet tosi hyvä tyyppi, kun olet jaksanut näin hyvin.

Jos sinulle ei tule sitä lopettamisen edellyttämää oikeata tahtotilaa, niin älä suotta kiusaa itseäsi ajatuksella jonain tiettynä päivämääränä lopettamisesta. Lopettaminen vaatii paljon, ja se vaatii myös tahdon ja päättäväisyyden. Jos niitä ei elämäntilanteesta johtuen vielä ole, niin voit helpottaa sopivana ajankohtana tapahtuvaa lopettamistasi sillä, että mietit - tai jopa kirjaat ylös - niitä älyttömyyksiä ja huonoja asioita, joihin tupakointi johtaa. Näin pääset varmaan pikkuhiljaa oikeaan fiilikseen.

Ja Rape, tsemppiä sinulle paljon. Toivottavasti saat pian sen kirjan. Se auttoi minua tosi paljon. Älä nyt lipsahda, muuten olet viikon sisään siinä, mistä lähditkin. Voit vielä jatkaa savuttomana! Tämä ei ole kamalaa, vaan tosi tosi hyvä olotila ihan oikeasti, kunhan vaan selviää ekojen viikkojen yli!!!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys23/10/2007 14:05:21

Minäpä otan ja tyhjennän taas varastoani teille Mervi ja Rape

Viskelen eka näitä ilopillereitä VIIUUUHHH!!!! Kops! (sori )

Sitten energiapalloja FIIUUUUUHHHHH!!!! Kops! Kops! Kops! (sori )

Ja vielä laitan tulemaan pari kappaletta noita pesismailoja, että saatte sen nikkispirun tajun kankaalle . Hmmm.. näit en uskalla heittää ettei käy "vahinkoa" . Mä laitan tässä virtuaalipostissa tulemaan. Olkaatten hyvät

Olette mun ja varmasti monen muunkin ajatuksissa ja jokaiikka meistä varmasti toivoo että jos ei muuten asiat kohene niin ainakin pystytte pistämään stopin sille kessuttelulle Halit ja rutistukset kummallekin

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys23/10/2007 10:08:08

Ai nii,,,, Mervihän tietää mitä tarkottaa kun korvia kuumottaa

Kiitos Katja! Kyllä me Mervin kanssa täältä pyristelemme, vai mitä Mervi? Mä tässä mietin minne osioon laittaisin ajatuksiani ja tuntemuksiani, mutta hyvin voin ne tänne Mervin poteroon laittaa; eli viikon olen polttanut säännöllisesti ja olen huomannut kuinka sormet ja varpaat ovat taas jäässä, kuinka aivastelen ja nuhailen koko ajan, kuinka räkä kurlaa kurkussa, enkä pääse sopraanon tasolle kuoron harjoituksissa. Kuinka kamalalle haisen ja päätäkin jomottaa. Lisäksi olen taas entistä kiukkusempi YÄÄÄÄK

Tuosta Mervin loppettamispäivästä (siis tupakan, ei naisen) sen verran, että se on totta, että jos kiirehtii eikä ole "valmis", on lopetus tuhoon tuomittu. Mutta mulla ainakin alkaa olemaan ihan kammottava olo mitä lähemmäksi päättämäni päivä tulee, kun olen tuon maagisen päivän lyönyt lukkoon. Joten ajattelin kokeilla nyt tuota Carrin ohjetta. Ajattelin vielä, jospa Mervi saisit sitä energiaa jaksamiseesi paremmin kun olet polttamatta... eikä tarvitse itseään sinne kuraojaan työntää, kun itseinho polttamisesta käy ylitsepääsemättömäksi.

Mutta tehkäämme niin, että odotan sitä kirjaa ja käyn täällä sitten tuumailemassa ja mietitään, mitä me sinun kanssasi, Mervi, teemme. Jaksamisia

Juu kuumottanut on... Ja kaikenlaisia pillereitä ja palleroita ja mitä vaan saa heitellä tänne suuntaan - niille on totisesti käyttöä!!!Nyt nimittäin v***ttaa ihan kympillä toi tyttären touhu.Aina on joku jankutus ja jänkätys meneillään.Tänä iltana puhelimessa kotiintuloajasta.Kun on kerran loma niin sitten pitäisi saada olla viikollakin puoleen yöhön liikenteessä.Sanoin,että se on puol ykstoista eikä yhtään enempää.Eilen sai olla yhteentoista.Niin ja kun sinne ulos on lähdetty jo ennen neljää...Voe voe Siellä tuli selitystä niin että luuria sai pitää viiden metrin päässä ja vielä kuuli vallan mainiosti.Suututtaa niin että tekis mieli tukkaa repiä päästä.Siis omasta.Kun ei jaksais...

Niin ja Rape:mietitään miten edetään tässä toisessa projektissa.Kunhan nyt lueskelet sitä kirjaa

Ky

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys11/02/2009 19:02:12

Kuin myös,mimosalta jaksamiset ja kannustukset,kyllä se vähän mieltä lämmittää .Rankkaa varmaan on,mutt uskon edelleen,että,kun vaan sitkeesti jaksaa välittää ja kestää,niin se tuottaa hedelmää Täältä taas energiaa,Mervi!!!!!!!

Heippa Mervi!

Tiedä sitten helpottaako tämä sinun oloasi, mutta kerron vähäsen millainen itse olin 13-17 vuotiaana. Kavereille piti esittää niin hemmetin kovaa ja sitä, että kyllä minä ainakin voin tuon tehdä ja joo kyllä mutsi siitä huutaa mutta mitä siitä. Sisimmässäni oli kuitenkin hirveä olo sen vuoksi, että tiesin äidin olevan huolissaan ja tuskailevan minun tekemisiäni. Kaverit vain vei silti tuon voiton. Poltin tupakkaa, join viinaa ja sekoilin, silti äiti oli se turvasatama jonka luo piti välillä päästä ihan pakosta. Itselleni tuo päättyi siihen, että aloin odottamaan vanhinta tytärtäni 16-vuotiaana! Oli pakko kasvaa isoksi ja ottaa vastuu niin itsestä kuin lapsesta - äidin avulla. Kiitos äiti - tätäkin kautta! Olen nyt aikuisena jutellut äidin kanssa noista vuosista ja kysynyt, että millä ihmeellä hän selvisi hengissä minun kanssani noista vuosista. Äiti naurahtaa ja kertoo, että välillä hel***tin huonosti ja välillä taas vähän paremmin, mutta hengissä ollaan molemmat ja yhä minulla on maailman paras äiti, vaikka sitä en silloin hänelle osannut kertoakaan ja käytökseni osoitti jotain aivan muuta, mutta paras äiti oli silloinkin.

Uskon, että tyttäresi käy tuollaista samanlaista identiteetti-kriisiä joka aikuisesta ja vanhemmasta voi tuntua täysin käsittämättömältä - niin se kyllä tuntuu siitä murkustakin - mutta se menee ohi. Yritä vain olla kärsivällinen, tyttäresi mielestä olet maailman paras äiti - hän vain ei vielä osaa kertoa sitä.

Kyllä se lämmittää kovasti,kun jaksatte tukea ja kertoilla omia mielipiteitä/kokemuksia.Kiitos

Niinhän siinä kävi,että tytär tuli toissailtana kyllä ajoissa kotiin kaverinsa kanssa.Mutta jossain vaiheessa hoksasin,että tytöt oli pikkuisen maistissa.Juu tiistai-iltana... ...ja vasta olivat lauantaina olleet samoissa puuhissa.Kiukutti niin maan perusteellisesti!Enkä tietysti malttanut olla jäkättämättä,vaikka järki sanoi ettei se mitään just sillä hetkellä auta.Tai tiedä vaikka olis auttanutkin,sillä olivat eilen iltapäivällä kun kotiuduin asioilta ihan kuin enkeleitä konsanaan.Tänään tuossa käytiin pieni keskustelu luottamuksesta ja miten tytön tulisi nyt osoittaa,että häneen voi luottaa.No - uusi päivä ja uudet kujeet.Pikkuhiljaa ja sitkeydellä - mitäpä muutakaan tässä voi.Periksi en ainakaan anna;niin paljon lastani rakastan.

Ja samis:kyllä oli mukava kuulla sinun kokemuksistasi.Rankan kautta olet joutunut opettelemaan vastuun ottamisen.Mutta kaikellahan on tarkoituksensa - ja sinun tapauksessasi ei lopputulos ollut huono!Kaikkea hyvää sinulle toivottelen jatkossakin!

Eilen illalla kävin itse virkistäytymässä.Ensin tyttöporukassa syömässä ja sitten maineikkaan suomalaisen yhtyeen konsertissa.Kyllä teki hyvää!!!

Tupakki on kärynnyt edelleen Että se on tiukassa...Motivaatiota kaivataan täällä koppakaupalla