Stumppi - keskustelu

ONNITTELUT ESALLE, 3 VUOTTA 1 KUUKAUSI TULI KESKIVIIKKONA TÄYTEEN !

Samalla LÄMMIN KIITOS kaikista kylmänviileistä ja asiallisista neuvoista ja kommenteista, joita olet antanut. Jos Esa asuisit sopivan välimatkan päässä ja pitäisit tupakoinnilopettamis- ja painonpudotuskurssin, niin varmasti osallistuisin!!! Tässäpä bisnesidea .

Jaksatko kertoa, tai löytyykö tarinasi alku jostain netistä, että miten itse onnistuit lopettamaan tupakoinnin kolmannella yrityksellä ja mikä siinä oli erilaista kuin aikaisemmissa? Käytitkö nikotiinikorvaustuotteita tai lääkkeitä ja miten sait tuon henkisen puolen mukaan? Paljonko poltit ja kauanko olit polttanut. Sorry, kun tulee näitä kysymyksiä näin paljon... olet vain tuntunut niin hyvältä ja ROHKAISEVALTA esimerkiltä, että olisi kiva kuulla tarinasi ja saada uskoa siihen, että tällä kertaa itsekin voisin lopettaa LOPULLISESTI. Itsestäni tuntuu, että fyysisesti tässä pärjäillään kohtalaisesti, mutta niitä henkisiä kaipauksen hetkiä tulee koko ajan. Näillä tarkoitan muistoja "ihanista" tupakkahetkistä ja erityisesti juhlatilanteista tai tilaneista, joissa saan yksin rentoutua. Tiedän, että viime kädessä kysymys on muutenkin mukavista tilanteista ja vieroitusoireiden lievittämisestä, mutta silti tupakka muka "kruunasi" tilaisuuden. Ja tiedän, että tupakointini ei millään muotoa voi koskaan rajoittua mihinkään poikkeustilanteisiin, vaan minun on oltava täysin ilman. Ja sehän ei ole menetys vaan hyvä asia.

Kiitos ja onnea vielä kerran Esa! Itse et pitkäaikaiskonkarina taida enää liiemmin kuukausia laskea ? .

Kiitos vaan ja sori että kesti löytää kysymyksesi. Minä kun käyn täällä konkariosastolla vain kun on ylimääräistä aikaa, eikä sitä juuri ole ollut.

En ole tarinaani mihinkään kirjoittanut, muuta kuin pätkinä näille foorumeille. Poltin 23 vuotta, loppuaikoina n. 30 tupakkaa päivässä. Kolmannessa yrityksessä ei ollut muuta eroa edellisiin kuin että kokemusta oli karttunut ja onnistuin vihdoin tajuamaan, ettei tupakasta ole mitään iloa. Siksi en enää aloittanut uudelleen. Löysin noin kuukausi lopettamisen jälkeen tieni myös Tupakkaverkon keskustelupalstalle, joka oli iso apu järjen pitämisessä päässä ja luin Allen Carrin kirjan Vihdoinkin vapaa tupakasta, joka auttoi myös osaltaan ajatusten selkiyttämisessä. Korvikenikotiinia käytin kolmisen viikkoa, josta viimeiset kaksi viikkoa oikeastaan vain pelkoa lääkitäkseni. Ensimmäisellä kahdella yrityksellä en ehtinyt vielä päästä irti siitä harhaluulosta, että luovun jostain kun lopetan tupakoinnin. Siinä se ero.

Kyllä minä ensimmäisellä yritykselläkin kävin muistaakseni ainakin täällä Stumpin foorumilla katsomassa, mutta ei silloin vielä tuntunut, että tässä mitään apua tarvitaan. Vetelin kolmisen kuukautta nikotiinipillereitä ja keksin sitten sen loitavan idean, että sitähän voi hyvin polttaa tupakankin silloin tällöin, kunhan ei paljon polta. Sen pituinen se. Toisella kerralla estin itseäni onnistumasta sillä, että uskoin olevan kauhean tärkeää saada juuri oikeanlainen aloitus. Että piti saada tupakat loppumaan illalla, jotta aamulla pääsee aloittamaan polttamatta. Ja sitten kun se onnistui, tuli joku muu tekosyy muutaman päivän sisällä miksi piti juuri tässä kohtaa ostaa vielä "pikkuaski vaan". Ja sitten kun en saanut kesäloman lopussakaan aikaan kuin muutaman päivän tupakoimattomuutta, piti töihin palattua tietenkin pian todeta, että eihän tämä näin voi onnistua, kun olisi pitänyt kesälomalla saada pidempi polttamaton jakso, että voi töissä kestää polttamatta.

Siltä pohjalta minä siis neuvoja jakelen. Ei ole monta virhettä, mitä en olisi itse tehnyt. Olen tupakoinnin diplomipölvästi Mutta jos kokemukseni ansiosta voin auttaa jotakuta muuta selviämään vähemmällä rämpimisellä, niin sitten on minun hölmöilystäni edes jotain hyötyä.

Ja ei, en laske kuukausia enää. Puoli vuotta on ollut laskentayksikkö viime aikoina. Sikäli luontevaa, kun ne täyttyvät juhannuksena ja jouluna.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys07/08/2007 08:05:14

Mullaki ois kyssäri esalle; milloinkohan sitten lopetit sen mullan syömisen, tässä ei ollut siitä mitään mainintaa

Sitä en ole vielä edes aloittanut. Mutta jos tässä vanhoilla päivillä vielä tekee mieli aloittaa joku typerä ja epäterveellinen tapa, niin mieluummin sitten multaa kuin tupakkaa.

Heiiiii, mäkin onnittelen Esaa!!
Esa on mun idoli se on vielä niin komeekin!

^ai, sä olet nähnytkin Esan.

En livenä ,mut kuvan

Kiitos Esa vastauksesta ja ylipäätään palstalla antamistasi kommenteista. Uskon, että olet monelle esikuva.

Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa. Tupakointia kesti 22 vuotta ja tupakkaa kului aski päivässä valkoista mallua. Lakot ovat kestäneet muutaman tunnin, päivän tai viikon ja parhaimmillaan noin 10 kk (joka loppui luuloon, että voinhan minä juhlan kunniaksi poltella - eikä aikaakaan, kun arjesta tuli juhlaa ). Nyt olen ensimmäistä kertaa opetellut ajattelemaan, että en luovu mistään lopettaessani tupakoinnin. Aiemmin tällainen ajatustapa ei tullut mieleenkään. Mainitsemasi Carrin kirja oli tässä suhteessa tärkeässä roolissa minulle.

Toivon, että nyt olen yrittänyt ja erehtynyt niin monta kertaa, että olisin jo läksyni oppinut.

Vaikeuksia tuottavat juhlatilanteet. Olen jo pitkään miettinyt, miten selviän ensi viikonlopusta. Pe on kaverin 40 -vuotisjuhlat ravintolassa ja la urheiluseuran huippusuuret juhlat saunatiloissa ja sen jälkeen yökerhossa. Jotenkin ainakin lauantain juhlaa on vaikea mieltää yhtä kivaksi kuin ennen, jos en polta. Toisaalta ensi viikolla on 3 kk savuttomuutta täynnä ja aloittaako juhlapoltto koko runljanssin alusta tai kenties pahentaako tilannetta tyyliin "onnistuminen vahvistaa lopettamista ja epäonnistuminen vie jo saavutetultakin savuttomuudelta pohjan" ?

Tuskin nikotiinituotetta kannattaa enää juhlan vuoksi syödä, kun en ole käyttänyt niitä kahteen kuukauteen? Yksi vaihtoehto olisi sekin, että päättää, että ei juhlikaan kunnolla, vaan tyytyy sivistyneeseen seurusteluun vain parin viinilasin kera . Kuten Esa joskus sanoit, tärkeintä on savuttomuus, ei se juhliminen .