Stumppi - keskustelu

Voi älämölö sentään!!!! Olen toista päivää polttamatta ja nyt jo ärsytysviisari on tapissaan ja syynä on rakas mies, joka ei osaa kannustaa. Eilen aamulla kun tuumasin, että mun on pakko polttaa yksi tupakka, ukko sanoi, että no sittenhän se meni kallis lääkekuuri hukkaan (Zyban), eli kun alkumetreillä annoin tupakalle periksi, niin ukon mielestä koko yritys epäonnistui.

Sitten iltapäivällä kyllä ukko kävi ostamassa mässyä ja tokaisi: "tässä on sulle, ettei mun tartte kattoo koko päivää hapanta naamaa". Ukko sai syödä itse mässynsä, koska mulle ei maistunut...

Saunan jälkeen olisin toivonut, että mies olisi pitkästä aikaa mennyt lapsia nukuttamaan. Mutta ei; EI KUULEMMA KIINNOSTA!!!!! Ja minä raivopäisenä menin sitten nukuttamaan lapsia...

Missä vika? Odotanko liikaa mieheltäni, jolle itselle tupakanpolton lopettaminen on lasten leikkiä, vai reagoinko nyt vain turhan herkästi?? Olisiko jollakin neuvoa pulmaan??

Kuulostaako ilkeältä jos sanon, että usein lopettaja etsii syitä aloittaa tupakointi uudelleen ihan mistä tahansa. Yksi tyypillinen keino on se, että aloittaa riidan...

Carrin kirjastahan tämäkin ajatus on peräisin.

Toinen näkökulma on se, että oletko puhunut miehellesi, sanonut suoraan mitä häneltä toivot? Luulisin, että esimerkiksi tuo mässyn hakeminen oli kyllä miehesi tapa yrittää tukea sinua, mutta ehkä se toteutustapa oli hieman töksähtävä.

Tälläisiä täältä kyökkipuoskariosastolta.

Voi,kuinka ikävää Meillä ei kans kannustusta saanut,mutta mies vaikeni aina,kun riitaa "haastoin".Myönnän sen,etten ollut maailman paras sillä hetkellä,itse olin aikas kiree ja näin jälkeen päin ajateltuna varmaan "ärsytin"toista. Kyllä se siitä, täytyy vaan osata "hillitä"suuttumuksensa,pääsee paljon helpommalla.Tupakoiko sinun miehesi? Se oli se asia,mikä mua ärsytti,kun mies tupakoi,näin jälkeen päin ajateltuna,kun itse taisteli tupakoimattomuutta vastaan .Nyt täytyy vaan jaksaa,keksiä käsille jotain tekemistä,lähteä ulos,kun on paha olo,kunhan vaan pysyy savuttomana Voimia taisteluun,uskon,että käyt vaan sisällä taistelua tupakan nujertamiseksi,se ottaa varmaan vähän koville Tsemppiä,täällä on hyvä purkaa suuttumustaan,jos siltä tuntuu

Marmelo wrote:Kuulostaako ilkeältä jos sanon, että usein lopettaja etsii syitä aloittaa tupakointi uudelleen ihan mistä tahansa. Yksi tyypillinen keino on se, että aloittaa riidan...

Carrin kirjastahan tämäkin ajatus on peräisin.

Toinen näkökulma on se, että oletko puhunut miehellesi, sanonut suoraan mitä häneltä toivot? Luulisin, että esimerkiksi tuo mässyn hakeminen oli kyllä miehesi tapa yrittää tukea sinua, mutta ehkä se toteutustapa oli hieman töksähtävä.

Tälläisiä täältä kyökkipuoskariosastolta.

Kiitos kannanotoista! Tietysti Mimosan empaattisuus tuntui paremmalta mutta Marmelo on kyllä oikeassa; etsin koko ajan hyviä syitä jatkaa tupakointia... mutta yritän olla lujana... nikkepurkan otin juuri ja se tuntuu helpottavan jo... Mun mies on senverran omituinen otus, että hän polttaa silloin kun häntä huvittaa (siskoni on samaa laatua) ja lopettaa silloin kun se hänestä tuntuu sopivalta... kylläkin nyt hän ei polta kannustaakseen minua, joten kyllä häneltä sitä vilpitöntä haluakin löytyy. Minä olen se meidän perheen tättärää - jos 5-vuotiasta tytärtä ei lasketa mukaan (äitiinsä kun on tullut) - joka tulistuu ja silloin ovet paukkuu ja kipinät lentää. Ukko ei vaivaudu huutamaan, mutta osaa sitten ikävästi nälviä ja se tuntuu pahalta.

Anteeksi Rape, ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi

Tuo oli vain sellainen juttu, minkä olen tunnistanut myös itsessäni, ja monta kertaa!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys02/08/2007 12:20:57

Turhaan pyytelet anteeksi Marmelo - ihan oikeassahan olet... mutta tietysti tässä itsesäälinpiehtaroimassa mielessä ei mielellään huomaan itsestään negatiivisia asioita. Nyt jo tuntuu paremmalta, joten kyllä tää purkailu ja toisten ajatuksien lukeminen helpottaa...

Ehkä miehesi yritti omalla hieman kömpelöllä tavalla kannustaa sinua olemaan polttamatta mainitsemalla, että kallis lääkekuuri menee hukkaan, jos poltat. Ja myönnettävä se on, että helposti se lopetus menee pilalle siitä, että polttaa!!! Jos jo valmiiksi ajattelee, että voinhan minä nyt tämän kerran polttaa, niin ei ole sisäistänyt ajatusta lopettamisesta ja tuskin pystyy lopettamaan.

Ei sekään ole hyvää kannustusta, että puoliso sanoisi, että "Polta nyt vaan. Ei se muutama tupakka mitään haittaa, kun olet niin kauan polttanut."

Itsekin olisin apeudelle ja väsymykselleni toivonut vähän enemmän ymmärrystä puolisoltani, mutta ei tätä olotilaa näköjään ymmärrä muut kuin samassa tilanteessa olleet tai olevat . Mies vetelee nuuskaa ihan tyytyväisenä ilman aikomustakaan lopettaa. Olen pyytänyt häntä edes vilkaisemaan sitä Carrin kirjaa, mutta hän ei kärsi nuuskaamisestaan lainkaan eikä tunne tarvetta lopettaa. Itse toivoisin hänen lopettavan, jotta ei tulisi mitään suusyöpää tai vastaavaa.

Rapelle tsemppiä. Ymmärrän omasta kokemuksestani, että lasten nukutus väsyneenä, omaa aikaa haluavana, nikkiksistä kärsivänä ja mieheen ärsyyntyneenä raivopäänä on tuskaisaa .

Voi kiitos tsempeistä Läppä! Nyt jo hymyilyttää, eikä tuskastuttavasta olosta ole tietoakaan - tuuliviiri mikä tuuliviiri- Ukko se näköjään ratkesi tupakoimaan kun tuli työmaalta, niin haisi kuin rankkitynnyri ( hänellä oli tupakoiva apupoika). Ei se mitään, täällä tuntuu olevan samanlaisissa tilanteissa olleita, joten otan sen tuen sitten täältä. KIITOKSIA Ja tsemppiä meille kaikille

Useimpien meistä on varmaan otettava se tuki täältä. Mun mielestä miehet (anteeksi vain miessukupuolelle) eivät ylipäätään keskimäärin ole kovin myötätuntoisia tai tunneihmisiä, ja naisia täällä palstallakin tuntuu olevan enemmän kuin miehiä tukea hakemassa (tiedä sitten, kuinka paljon täällä käy miehiä lukemassa kommentoimatta mitään ) .Puolisosta ei siis apua saa ainakaan kovin mainittavasti. Ystävien kanssa taas ehtii muutenkin pitämään liian vähän yhteyttä ja on niin paljon muuta puhuttavaa, joten ei kerkiä tätä savuttomuus-asiaa heidän kanssaan niin paljoa vatvomaan. Bestiksillä ei myöskään ole kokemusta tällaisesta, joten en usko, että tupakoimaton ihminen jaksaa pitää kovin ihmeellisenä ja ponnisteluja vaativana tupakoimatta olemista!

Rapen mies muuten saattaa olla itsekin koukussa tupakkaan, jos ei voinut siellä työmaalla olla ilman. Eihän se apupoika kuitenkaan pakota tupakoimaan . Carrin mukaan harvemmin polttavat ovat muistaakseni säälittävimpiä, koska heille savukkeet ovat erityisen arvokkaita. Tiedä sitten, onko näin. Eli puolisosi voi ärtyä siitä, että hän kannustaessaan sinua joutuu itse olemaan polttamatta !!!

Ja vaikka tosiaan tässä tupakoinnin lopettamisessa omalla puolisollani ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa, niin mainittakoon, että muuten hän on kaikin puolin hyvä suomalainen perusmies .

:

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys10/01/2009 19:51:20

meirami: mä oon kaksi viikkoa yrittänyt päästä työnteon makuun . En tiedä, johtuuko yhden ison projektin päättymisestä ennen kesälomia vai savuttomuudesta, että on niin älyttömän vetämätön ja epäinnostunut olo. Itse syytän kyllä tupakoinnin lopettamista olotilastani, koska normaalisti aloitan tosi innostuneena kaikki uudet jutut.

Ei

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys10/01/2009 19:51:09

tällä viikolla taitaa olla työtunteja kaikki 9.
Vaan asiaan, meillä tämä kauniimpi osapuoli kuuluu niihin "säännöllisiin" satunnaispolttajiin, eli polttelee iltaisin töiden jälkeen (se kävi äskenkin röökillä ja sit tulee tohon viereen haisee ja kyselee, et mitä teen) ja toki vkloppuna aamukahvin yht. Varsinaista tukea häneltä ei juurikaan ole tullut, tai niin luulin, kunnes tajusin että toihan se mulle 2 purkkia esim ananasmehua pahimpaan janoon ja sokerinhimoon Ja verrattuna aikaisempaan, on ottanut mun purkaukset (joita syntyy nyt huomattavasti) todella hyvin vastaan. Eli kyllä sitä tukeakin meillä tulee, sitä ei vaan heti välttämättä huomaa. Ja nyt sitten tämä, että peri Suomalainen mies ei apua tarvi. No kuitenkin itselleni parasta tukea on Zyban, tämä foorumi sekä oma terveydenhoitajani.

Olipa taas kirjoitus, jonka jälkeen ei omaa suuta voi pitää kiinni

Meillä ei lähipiiri (ukko, kaks lasta, sisko, äiti, veli jne jne) mua jaksanu kannustaa tuon lopettamisen suhteen. Olivat vaan hiljaa koko asiasta,,,, Ihan kun mun mieli paranis siitä että ne leikkii etten oo edes lopettanu??? Noh, nyt ei enää sitä tukea niin tarvii kun ei ole nikkikset koko ajan päällä, mutta enpähän ole kuullut kenenkään sanovan että ois ylpee kun mä siihen pystyin.

Eli hain tukeni täältä stumpista ja parilta hyvältä ystävältä. Lähden sitten tupakkarahoilla lomamatkalle ilman perhettä nauttimaan vuoden päästä ja kerron kyllä syyn miksi. Katkeruutta ainakin vielä on mielessä kun jouduin "yksin" tekemään tuon urakan