Stumppi - keskustelu

..vaiko kumminkin suuri pettymys.
Olen 23- vuotias. Poltin 10 vuotta. Tupakkaa meni päivässä n. 10-20 kpl ja viikon loppuisin paljon enemmän.. Se oli paha tapa, ei niinkään riippuvuus. Olin päättänyt jo vuosia sitten, että jos poltan vielä 23- vuotiaana, niin sillon se loppuu ja alku kesään mennessä olin jo päättänyt, että tupakointi loppuu heinäkuussa.
Sain haalittua itselleni tahdon voimaa huimasti. Päätin ruveta taas urheilemaan. Juoksemaan, kuntonyrkkeilemään, pyöräilemään yms.. Pomoni lupasi minulle myös huomattavan palkankorotuksen.
Olen töissä sellaisessa paikassa jossa vain n. 3/30 eivät tupakoi.
Pelkäsin tulevaa..
15. heinäkuuta se sitten loppui. Siinä kävi sitten niin, että se oli maailman helpoin teko tähän asti mulle. En tiedä johtuiko se siitä, että olin saanut tungettua itseni niin täyteen sitä tahdon voimaa... Siitä on nyt vasta 3vk. "Kuivilla" ei vielä olla mutta hyvässä alussa silti.
Eli se minua tässä kaikista eniten pelottaakin, että kuullostaako tämä liian helpolta ja ratkeankohan minä vielä..? Onko muille ollut lopetus näin helppoa?
Minulla oli valmiiksi ostettuna Nicotinel purkkaa ja imeskelytabletteja.
Ensimmäisenä päivänä maistoin nikotiinipurkkaa ja hyi kamala! Tyydyin pureskelemaan tavallista jenkkiä. Tällä hetkellä en syö enää sitäkään.
Nään sillon tällön unta, että olen polttanut ja sen jälkeen on jum**aton vi**tus. Sitä en haluaisi kokea!
Elämä tuntuu ja tuoksuu ihanalta ! Valitettavasti joudun haistelemaan vielä mieheni hengitystä, mutta tällä hetkellä pääasia on se, että itse voin hyvin!
Tsemppiä myös muille!

ei lopetuksen tarvitse olla vaikeaa jotta onnistuisi tosi hienoa et päätit lopettaa noin nuorena

Onnea sulle hurjasti NÄinhän sen pitäisi mennä ja nauti siitä että sun kohdalla se on tähän asti mennyt Jos kävis niin kurjasti että jossain vaiheessa ei tunnu näin hyvältä niin muistelehan sit näitä kirjoituksia

Tsemppiä ja onnittelut vielä kerran

Mulle kävi vähän sama juttu, tai no - en voi sanoa että olen noin pitkällä vielä. Takana on reilu viikko savutonta elämää, kuvittelin sen olevan täyttä tuskaa. Mutta yllätyksekseni se onki mennyt todella hyvin! Ei minkäänlaisia vieroitusoireita ja odottelen niitä kokoajan kauhulla.

Olen myös 23 -vuotias ja polttanut olen noin 9 vuotta. Samaten tupakkaa meni sellaiset 10-20 kpl:tta päivässä...

Minä olen ollut nyt viikon polttamatta ja ihmettelen itsekin miten helppoa tämä on ollut. Minulla on takana useita lopetuskertoja ja koskaan ei ole näin helposti sujunut. Pelkään kokoajan koska takapakkia tulee. Minä aloitin tupakoinnin 17 vuotiaana ja nyt olen 35 vuotias. Väliin mahtuu lopetuksia, pisin taitaa olla vajaa 2v kun olin raskaana ja imetin.
Polttelin noin 10-15 savuketta päivässä.
Hurjasti tsemppiä sulle

Onnea kovasti!!!

Kiitos kaikille tuesta ja ihanista sanoista. Nyt tuli tänään sitten 1kk täyteen.. Olen todella ylpeä itsestäni. Olin eilen illalla muutamalla oluella eikä ollut yhtään vaikeaa.. Tosin se auttaa nyt noissa kuppiloissa kun tuli tuo tupakkakielto. Ei tarvitse katsella/haistella jos joku kessuttelee vieressä.
Sambalee: Sinulla on tällä hetkellä ihan sama tilanne kuin minulla, hassua Tsemppiä paljon sinulle!
..Ja tietenkin myös muille!..

Haluaisin kysyä kaikilta äideiltä vielä... Tämä asia on mietityttänyt minua todella usein. Miksi olette raskauden jälkeen aloittaneet taas tupakanpolton? Eikö 9 kuukauden jälkeen luulisi olevan jo aika helppoa olla polttamatta.

Ampeeri wrote:
Haluaisin kysyä kaikilta äideiltä vielä... Tämä asia on mietityttänyt minua todella usein. Miksi olette raskauden jälkeen aloittaneet taas tupakanpolton? Eikö 9 kuukauden jälkeen luulisi olevan jo aika helppoa olla polttamatta.

Molempien lasten osalta aloitin tupakoinnin imetyksen loppuessa. Olin toivonut jääväni savuttomaksi, mutta pidin "tupakkataukoa" omana rentoutumishetkenä ja oikeastaan heti ensimmäisen savukkeen jälkeen halusin heti lisää. Tuota ensimmäistä sytyttäessäni ei todellakaan ollut tarkoitus ryhtyä jälleen tupakoitsijaksi. Toista lasta odottaessani todellakin toivoin, että tupakanhimo laantuisi, enkä tekisi samaa virhettä (eli tupakoinnin aloittamista) kuin ensimmäisen lapsen jälkeen.

Ensimmäinen "lakon" jälkeen poltettu savuke ei todellakaan maistunut pahalta, niin kuin moni täällä (ja myös Allen Carr) väittää pitkästä aikaa poltetun savukkeen maistuvan, vaan tupakka maistui oikein ihanalta ja antoi täyden tyydytyksen päästä varpaisiin. Pitääkin lopettaa tämä kuvailu, muuten muistikuva alkaa vaikuttaa liian hyvältä .

Se on tosiaan ihan pölijää, että pittää raskausajan ja imetyksen jälkeen alkaa tupakoimaan.
Oon miettiny, että se varmaan johtuu siitä, että sillon lopettaa lapsen terveyden takia, ei oman itsen takia.

Jännä juttu on myös se, että sillon ku lopetin tullessani raskaaksi, se ei ollut lainkaan vaikeaa. En muista että olis ollu mitään vierotusoireita kummallakaan kerralla.
Nyt kun lopetin oman terveyden takia, ni vooooiii mitä kärvistelyä se alakuun oli.

Onkohan koko homma loppujen lopuksi korvien välissä?

Niinpä K.J. siitähän se lopettaminen raskausaikana on johtunut kun omalla terveydellä ei ole silloin niin ollut väliä.
Toisen lapsen syntymän jälkeen olin vielä jonkun aikaa polttamatta ja sitten vaan yhtenä päivänä kävelin kioskille ja ostin jälleen sen askin ja siitä se taas lähti ja yhtään ei ollut mielessä, että yksi silloin tällöin. Olen muutenkin sellainen kaikki tai ei mitään -luonne.
Tämän lopetuksen olen tehnyt itseni vuoksi ja juu, pitkälti se on korvien välissä.
Tsemppiä meille kaikille