Stumppi - keskustelu

Pian tulis 4 kk, mutta nyt on vaikeaa.

Taistele Juuso, elämä ei tuu koskaan olemaan helppoa eikä ne savut paranna olotilaa yhtään... Neljä kuukautta on jo sellainen etappi, ettei kannata antaa periksi, varsinkin kun sitten jälkeenpäin harmittaa .

Tsemppiä, Tsemppiä

Nyt on ollut kanssa pari vaikeaa päivää. Konkarit varmaan osaisivat sanoa mistä johtuu.(mulla kanssa nyt tuo 4kk rajapyykki just rikki)
Iskee pintaan alitajunnasta se tupakalle lähtö ikään kuin ei muistasi että on lopettanut ?
Ja sitten kun sen mukamas huomaa niin pettyy jotenkin ja miettii hetken että josko yhen mutta sitten taas taistelu että ei perskuta vieköön...


Tzemiä Juuso ! kyllä tämä helpottaa ei näitä päiviä kuitenkaan montaa ole ollut / tule.

Taisteltu on ja savuttomana jatketaan

Taistelutahtoa myös teille NapaKettu, Catri ja tietenkin kaikille savuttomuuteen pyrkiville.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys20/09/2011 16:54:16

Hei, älkää vaan sortuko neljän kuukauden kohdalla! ite sorruin kun tuntui niin toivottamalta, ja nyt harmittaa ihan hulvattomasti!

4 kk on vaikea rajapyykki, moni on sanonut samaa..
mulla siihen on valitettavasti aikaa vielä 3 ja puoli kk..aargh!

Tuntuu että kaikki rajapyykit ovat vaikeita...
Minäkin sorruin 4 kk:n kohdalla, mutta samantien sain palattua takaisin savuttomaksi. Käsittämätöntä, miksi pitikään sytyttää vaikkei oikeasti sitä halunnut, eikä haluttanut sen ensimmäisen jälkeenkään, mutta aina vain uusi piti sytyttää... Toivottavasti tästä olen ottanut opikseni.

Sitten se hyvä neuvo: älkää tehkö kuten minä tein vaan niin kuin minä sanon... Kun lopultakin on tupakasta jokseenkin täydellisesti päässyt eroon, ei kannattaisi alkaa leikkimään. Jonkin verran epävarmuutta se luo vaikka jäisikin siihen yhteen.

Savuttomana edetään vaikka välillä on nyt ollut vaikeaa. Pitkästä aikaa mulle on tullut mm. autoon istuessani pakonomainen taskujen kopelointi, ja tupakki mielessä ennenkö hätkähtäen huomaa missä mennään. Sama juttu ulos mennessäni. Heh Tässä on joutunut ottaan uusiksi ensimmäisen viikon mantran, jota hojin silloin kun teki tupakkia mieli " Mähän en polta, siis en mene tupakille".

En käytä mitään korvaushoitoa enkä nikotiinipurkkaa tai muuta vastaavaa. Mitä mieltä kanssamme taistelevat kollegat ovat mieltä, kannattaako tässä vaiheessa korvaushoitoa edes aloittaa.

Neljä kk. tuli näillä kellon lyönneillä suunnilleen täyteen. Taistelutahtoa kaikille.

Eivät korvaushoidot tuossa vaiheessa tee enää muuta kuin hallaa jos niillä menet herättämään kaikki nikotiineista ajat sitten vapautuneet solukot. Kyllä se taisto nyt on vain ja ainoastaan henkistä ja siinä ei auta kuin pitää rystyset valkoisina kiinni ohjenuorastaan.

Itselläni on nyt takana reilut kolme kuunkiertoa savutonna ja mieli ei tee laisinkaan. Aika ajoin kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee mieleen miten miten kulumassa oleva hetki ehkä kuluisi sujuvamminkin tupakka lärvissä. Ja sekunnissa sen perään tuleekin taas se suunnaton tyytyväisyyden tunne.

Juuso, jos menee niin vaikeaksi, että on kaksi vaihtoehtoa - tupakka/korvaus- niin tiedät kyllä kumpi kannattaa ottaa

Ite ollu vasta 3 päivää,mutta ei ole tehnyt pahemmin mieli tupakkaa

Tänään oli vaikeeta: perjantai-iltapäivä, raskas viikko takana, kaikki tuntui menevän pieleen... sitten sorruin -niksapurkkaan- ja raivosin ja karjuin tienvarressa hetken, selvittiin Nyt vain väsyttää.

Terve Juuso ja kaikki muut : )
Niin se aika rientää päivä päivältä tulee enemmän savuttomia plakkariin.
Tsemppiä Juuso ja kaikki muut
Hienosti olet Juuso selvinnyt peräti 4 kk, eikä korvaushoitoa. Mielipiteeni on, että vaikka olis ollut polttamatta kuinka kauan, niin hätiin kannattaisi ottaa jotain korvaushoitoa.
Eihän ole pakko ostaa laastaripakettia ja reseptituotteita, mutta vaikka purkkaa tai imeskelytabletteja..
Itselläni kahden kk:n raja ylitetty, purkat varalla, mutta koko 2 kk korvausta: laastarit 2 vk ja champixit loput viikot..

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys24/09/2011 11:24:09

Hei kaikille.

Savuttomana mennään vaikka hammasta purren.
Taistelutahtoja kaikille

Vaikeaa on, vieläkin. Periksi ei anneta. mulle asian on tehnyt vaikeaksi jo piremmän aikaa samalla meneillään oleva avioero. Kauan on tietty ettei yhdes voira asua. Silti sekin sattuu.
Silti en enää sytytä Taistelutahtoja kaikille

Kiitos Juuso kokemuksistasi! Mahtavaa että jaksat vaikeana aikana pysyä irti tupakasta! Se luo mullekin uskoa, ettei tarvii turvautua tupakkaan vastoinkäymisissä. Niitä ei ole pahemmin ollut, ainakaan vielä. Olenhan niin alussa tässä savuttomuudessa. Menestystä!