Stumppi - keskustelu

No niin, nyt oli ihan pakko tulla tänne sivuille hakemaan lohtua ja vahvistusta. Sairastuin pahaan flunssaan ja tiistaina kävin vetämässä toistaiseksi viimeisen tupakan, siitä lähtien ollut polttamatta. Tähän saakka mennyt hyvin, ei ole tehnyt edes pahemmin mieli. Mutta tänään heti aamusta mielessä ja äskeisen päiväkahvin jälkeen hitonmoinen himo joka jatkuu vieläkin.
Sunnuntait ovat olleet lempipäiviäni tupakan suhteen. Kun on syy, sunnuntaineuroosi niin tupakka muka auttanut siinä. Ja kaikkihan tietää ettei se niin mene. Kunhan vaan itselleen antaa muka luvan vetää myrkkyä sisäänsä posket lommolla.
Minä muuten vierailin täällä tammikuussa. Minulla oli tosi hieno ajatus että vähentämällä pääsen pikkuhiljaa eroon koko paskasta. No, sehän on mitä parhain keino huijata itseään. Mitä vähemmän yritin polttaa, sen enemmän teki mieli. Siis ihan peestä. Ja sitten vain aloin vetää kahta kamalammin. Olin niin koukussa että hävettää
Nyt menen päivä kerrallaan, tavoite olisi päästä irti kokonaan. Mutta mikä helvetin piru saa minut kuitenkin haaveilemaan että joskus vielä voisi polttaa. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Onneksi en ole yksin, täällä kun käy lukemassa tarinoita niin tajuaa etten ole ainoa. Jo nyt alkoi hieman helpottaa kun sai kirjoittaa ja kertoa tästä helkkarinmoisesta himosta, joka meinaa viedä menessään. Mulla on aski tuossa aulassa pöydällä ja tupakkatakki siinä vieressä. Olisi niin helppoa astua parvekkeelle ja palella, vetää röökiä naama sinisenä ja kädet kohmeessa. Ja sen jälkeen kamala haju ja maku suussa. Sitäkö minä oikeasti haluan? Miten ihminen voi olla näin tyhmä? No, en mene, päätin aamulla että tänään en polta ja sen pituinen se. Pitäkää peukkuja etten sorru ja minä teille kaikille jotka ottee samassa veneessä.

Pidetään peukkuja, mutta murskaa ihmeessä ne lopputupakat ja vedä vessasta alas. mulle ainaskin se olisi ärsykepommi. No, tapoja on monia. Eräs minun kaveri lopetti, mutta piti puoli vuotta tupakka askia taskussa, eikä polttanut enää. Siitä on jo 30 vuotta.
Menestystä!

Hei Riinakaarina! Hienoa, että olet päättänyt lopettaa tupakanpolton!Päätös on elämäsi parhain, näin uskallan väittää. Nyt on toimeenpanon aika!
Minä tuuletin tupakkatakin perusteellisesti ja jo lopetuksen edellisenä iltana hävitin tupakat ja sytkärit sekä kaikki tulitikut. Käänsin ajatukset pois tupakasta johonkin muuhun, eli stumppi.fihin. Täällä lueskelin,välillä riehaannuin ja pidin päätökseni. Napostelin hedelmiä ja tikkareita ja aina tilaisuuden tullen nukuin pahan olon pois. Herättyäni olin saanut ajan kulumaan, koska aika tässäkin tekee tehtävänsä.

Toivon niiiin Sinulle savutonta loppuelämää!

Kyllä varmaan jokaisella piru kuiskii korvaan että ime vaan sitä röökiä, eihän sitä kannata kärsiä, eikä elämä oo enää mitään ilman röökiä
Sitä vaan kuvittelee ja pelkää tuollaisa juttuja että mikään ei oo kivaa jos ei saa savutella.
Minusta jos on tarpeeksi vahva päätös niin sitä kestää ihan helposti noi oireet yms, toki eroja on fyysisissä ja psyykkisissä oireissa että osalla helppoo ja osalla vaikeempaa.

Kiitokset kaikille tuestanne. Kyllä eilinen päivä oli pahin, koko ajan teki mieli tupakkaa ja sama homma tuntuu jatkuvan tänään. Heti herättyä iski kamala pelko; miten helvetissä selviän tästä päivästä. Nyt on tuskan hiki otsalla ja ajatukset vain yhden asian ympärillä. Mutta siitä huolimatta en aio nyt antaa periksi vaan sinnittelen. 14-vuotias tyttäreni sanoi aika osuvasti minulle eilen, kun taistelin tupakanhimoa vastaan, sanomalla että et kai sinä äiti halua olla tupakkayhtiöitten sätkynukke?
No en niin mutta nyt melkein tekisi mitä vain että saisi polttaa. Miten tämä voi ottaa näin koville nyt, ekat päivät meni ihan leikiten?
No, nyt vain eteenpäin, jokainen taisteltu hetki on yksi askel eteenpäin, toivon mukaan. Kohta alan jumppaamaan, sitten pian töihin jossa asia ei onneksi tule edes mieleen, koska en ole koskaan polttanut töissä. Jotain hyvää sentään.
Kaikille jotka olette samassa veneess, tsemppiä. Onneksi on tämä paikka jonne voi kirjoitella kaikista pahimmat fiilikset.