Stumppi - keskustelu

Hei!
Minulla takana puolisen vuotta tupakoinnin lopettamisen siirtämistä aina huomiselle, koska huominenhan on aina parempi päivä lopettaa. Polttanut olen viisi vuotta askin päivässä ja monen monta kertaa olen yrittänyt lopettaa hengitysvaikeuksien vuoksi, astmaatikkona lääkärikäynneistä en kertaakaan selvinnyt ilman nuhteita ja paksua nivaskaa tupakoinnin lopettaminen-brosyyreitä. Vaikka takana onkin vain viisi vuotta polttamista, muodostui minulle ja tupakalle erityinen suhde ja pitkin hampain lopetin järkisyistä ja voin kertoa, että ikävä rakkaimman luokse on kova. Yhtään itseäni vähättelemättä voin kertoa, etten olisi kyennyt nytkään lopettamaan ilman 40asteen kuumetta ja sängyssä vietettyä kolmeä päivää. Kun kuume alkoi laskea ja tajusin, että viimeisestä savukkeestani on kulunut useampi päivä, päätin: Nyt tai ei sitten koskaan. Yksitoista päivää savuttomuutta on takana ja tänään huomasin motivaation lopettamiselle kadonneen lähes täysin. Aikaisemmat päivät olen painanut menemään onnistumisen ja itseni ylittämisen riemulla, ja tänään lopettamisesta tuli todellista ihan yllättäen. Tajusin, että tämä on lopullista eikä vain hetkellistä. Aikaisemmilla kerroilla olen aina sortunut, mutta nyt se ei tunnu enää olevan vaihtoehto: Jos nyt sortuisin, mene ja tiedä koska seuraavan kerran yrittäisin lopettamista.

Tänne tulin, koska tarvitsen vertaistukea ja haluan motivoitua lukemalla teidän kanssalopettajien onnistumisista!

Hei vaan!
Mulla ollut ihan samat fiilikset muutaman päivän ajan. Mullakin lopettamien alkoi siitä että sairastuin ja makasin sängyssä kuumeessa. Ja kun oli kolme päivää mennyt polttamatta, tuumailin että oiskohan se tässä nyt. Olin jo kyllä asiaa mielessäni pyöritellyt pitkään. Alku meni loistavasti, oli kipeä ja ulkona kova pakkanen joten ei tehnyt mieli parvekkeelle käryttämään. Mutta nyt on pakko tunnustaa, että viime päivät tupakka on ollut mielessä koko ajan. Olen päättänyt etten aio sortua. Ja sen vuoksi tämä onkin niin rankkaa, kun tämä on lopullista. Mieli on ollut maassa; ihan kuin olisin menettänyt jotain elämää suurempaa.
Minulla kolme viimeistä päivää mennyt niin etten ole edes nauttinut tästä tunteesta, että olen tosiaan sinnitellyt ilman. Mikään ei ole tuntunut miltään mutta ei kai se lopettamisen syykään voi olla? Vai onko se tosiaan niin? Joka tapauksessa, taistelua tämä totta vie on. Ja hetkittäin tekisi mieli unohtaa koko juttu ja mennä ja polttaa. Mutta järki sanoo ettei kannata, tämä on edessä kuitenkin. Olen pian 50-vuotias ja nyt tai ei koskaan. Olen polttanut 10 vuotta putkeen, 4-7 savuketta päivässä. Sitä ennen ollut ns. viikonloppupolttaja eli sauhuttelin vain viikonloppuisin ja jos oli seuraa.
Mutta näissä tunnelmissa. Kyllä me tästä selvitään. Ja tänne tosiaan on mukava tulla purkamaan tuntojaan.

Hei Riinakaarina!
Kuulostaa siltä, että jaamme täysin samat fiilikset. Pelkään pahoin, että pahin on vielä edessä kun pääsin hehkuttamaan jo, että ensimmäinen (ns. pahin) viikko on takanapäin. Tänään on pelko herännyt, että tämä onkin vasta lopun alkua. Olen tosiaan jo muutaman kerran ollut vetämässä takkia päälle, mutta kamalan henkisen taistelun jälkeen olen ottanut takin pois ja tullut takaisin päätteeni eteen lukemaan tätä foorumia ja motivoimaan itseäni. Yritän hokea itselleni, että jos nyt ratkeat, joudut aloittamaan alusta, ennemmin tai myöhemmin. Päivä kerrallaan, luotan siihen että ajan kanssa helpottaa. Onko sulla monta päivää jo takana?

Heippa molemmille!

Pysykäähän tiukkana siskot! Mullakin oli parin viikon kieppeillä hyvin ristiriitaisia ajatuksia mutta uskokaa tai älkää, niistä selviää Stumpilla oli siinä aika iso rooli, aina kun tulin tänne vuodattamaan pahaa oloani niin joku käväisi tsemppaamassa.Se kantoi!

Nyt takana on yli kaksi kuukautta ja olo on mitä mahtavin. Tuetaan toisiamme eikä retkahdeta!On hienoa olla savuton. Tupakassa ei ole mitään hyvää.

Tsemppiä!Ja tänne aina vuodattamaan heikkona hetkenäJa muutenkin

Päivä numero 12.

Yö oli aika levoton, heräilin koko ajan. Eilinen ilta oli pahin tähän mennessä, nautiskelin punaviiniä ja söin juustoja ja teki tupakkaa niin kovasti mieli. Taistelin siwaan lähtöä vastaan ja olin mielessäni jo hävinnyt sen taistelun. Onneksi sain kaverilta tukea ja hän puhui minulle järkeä. Olen väsynyt mutta erittäin onnellinen etten eilen ratkennut

tiin@ kiitos tsemppauksesta! Loistava kuulla, että sulla menee hyvin, jatka samaan malliin

Jatkan , kiitos

Mullakin oli ainakin kolme viikkoa tosi huonosti nukuttuja ja levottomia öitä mutta sekin meni ohi..Ja se olikin muuten rankkaa aika, huonot yöt alko vaikuttamaan omaan vireystilaan aika tavalla.

Hienoa ettet ratkennut. Olen hiljaa susta ylpeä, jatka samaan malliin!Jokainen voitettu taistelu tekee susta vahvemman.

Heipähei!
Viikonloppu tuli ja meni ja minä poltin kaksi askia tupakkaa. Kärsin päänsäryistä, huonosta omastatunnosta, hengitysvaikeuksista, vaatteeni haisivat kamalalle ja tupakka maistui myös. Nyt on kolmas päivä menossa ilman ja on ollut suht helppoa olla ilman, en edes haikaile kahvitauoilla tupakkaa. Muutaman kerran olen ajatellut tupakkaa ja silloin olen heittänyt purkan suuhun ja jatkanut puuhiani. Nuo pari päivää todistivat mulle että en todellakaan menetä mitään, jos lopetan tupakanpolton, sitä vastoin saan kyllä paljon.

Nyt olen motivoitunut lopettamaan ja en aio tehdä siitä suurta numeroa; minä en vain polta enää.

Hyvää savutonta päivää itse kullekin!

tsupatsupsi wrote:
...Nuo pari päivää todistivat mulle että en todellakaan menetä mitään, jos lopetan tupakanpolton, sitä vastoin saan kyllä paljon.

Nyt olen motivoitunut lopettamaan ja en aio tehdä siitä suurta numeroa; minä en vain polta enää....