Stumppi - keskustelu

Mulla se homma toimi vain niin, että alusta asti ajattelin, etten enää koskaan polta. Alkumetreillä päätöksestä kiinni pitäminen oli varsinaista ADHD-touhua ja hervottomia itkukohtauksia ym. omituista käytöstä. Kuukauden kuluttua pää selkisi ja hoksasin, ettei mun todellakaan tarvitse polttaa enää.
Mietin sit vasta sitäkin, että mitä siinä tupakassa kaipasin. Hmm.. nikotiinia tietysti, koska siitä olin riippuvainen.

Nyt on reilut kaksi ja puoli vuotta tämän sorttista eloa takana. Joskus tupakka käväisee häivähdyksenä jossain sielus takavasemmalla. Se sit käväisee, ei muuta.

Hyvää vointia itsekullekin ja voimia elämiseen!

Minä poltin reilu 40 vuotta. Uskoin tosissaan, etten millään voi tehdä töitä (kirjoittaa) ilman tupakkaa.. ei saa sellaista flow-kokemusta työssään että homma vetäsiu eikä edes huomais ajan kulua - tiedättehän tuon kokemuksen

Sitten tuli tupakkalaki nro 1 vuonna 1995 ja tupakointi kiellettiin firmassamme sisällä, juoksin ulkona tupakalla, mutta se poikkasi aina hyvän putken... söin nikotiinipurkkaa, sain siitä jotain kicksejä, joilla pystyin ajan mittaan taas työskentelemään. Olin siis jo sekakäyttäjä tuossa vaiheessa.

Lopettelin sitten polttamistani v. 2001 ja onnistuin olemaan 6 kk polttamatta, tosin oloni oli koko ajan onneton. Sain uutena vuotena sitten itseni suuttumaan miehelleni ja sillä varjolla sitten myös itseni keskiyöllä polttamaan. Eipä kestänyt kuin jokunen viikko niin poltin jo kuten ennen... niksapurkkaa ja röökiä. Moraalinen krapula oli kamala. Olin jo 50 + ja ajattelin, etten koskaan pysty lopettamaan.

Kun keuhkokuume iski ja alkaviakin sellaisia useita.. poskiontelot olivat usein täynnä jne...etsin netistä seuraavan lopettamiseni tueksi kaikki mahdolliset kauhutarinat, kuvat yms. Löysin Tupakka.org:n. Lopetin polttamisen niksapurkalla taas. Lueskelin monta viikkoa vertaistukipalstaa ja sitten liityin itse kirjoittajiin... Loppu on historiaa...

Nyt olen ollut savuton 2 v 2 kk ja risat, ilman nikotiinia 1,5 v. Työt sujuvat, terveyttäni en pystynyt tuhoamaan - onneksi, persoonallisuuteni on ehjä (luulisin), olen tavannut ihania ihmisiä täällä ja olen ikuisesti kiitollinen kaikille, jotka ovat auttaneet minua pysymään päätöksessäni.

Monille on vaikeaa sanoa lopulliset hyvästit tupakalle. Siis uskoa siihen, että se on lopullista, eikä takaportteja enää pidelläkään auki, avaimetkin on heitettävä pois. Kuitenkin vasta siitä se lähtee, että on tarpeeksi nöyrä tajutakseen mikä sua kyykyttää, että se on vahva vihollinen.

Melisa wrote:Minä poltin reilu 40 vuotta. Uskoin tosissaan, etten millään voi tehdä töitä (kirjoittaa) ilman tupakkaa.. ei saa sellaista flow-kokemusta työssään että homma vetäsiu eikä edes huomais ajan kulua - tiedättehän tuon kokemuksen

Sitten tuli tupakkalaki nro 1 vuonna 1995 ja tupakointi kiellettiin firmassamme sisällä, juoksin ulkona tupakalla, mutta se poikkasi aina hyvän putken... söin nikotiinipurkkaa, sain siitä jotain kicksejä, joilla pystyin ajan mittaan taas työskentelemään. Olin siis jo sekakäyttäjä tuossa vaiheessa.

Lopettelin sitten polttamistani v. 2001 ja onnistuin olemaan 6 kk polttamatta, tosin oloni oli koko ajan onneton. Sain uutena vuotena sitten itseni suuttumaan miehelleni ja sillä varjolla sitten myös itseni keskiyöllä polttamaan. Eipä kestänyt kuin jokunen viikko niin poltin jo kuten ennen... niksapurkkaa ja röökiä. Moraalinen krapula oli kamala. Olin jo 50 + ja ajattelin, etten koskaan pysty lopettamaan.

Kun keuhkokuume iski ja alkaviakin sellaisia useita.. poskiontelot olivat usein täynnä jne...etsin netistä seuraavan lopettamiseni tueksi kaikki mahdolliset kauhutarinat, kuvat yms. Löysin Tupakka.org:n. Lopetin polttamisen niksapurkalla taas. Lueskelin monta viikkoa vertaistukipalstaa ja sitten liityin itse kirjoittajiin... Loppu on historiaa...

Nyt olen ollut savuton 2 v 2 kk ja risat, ilman nikotiinia 1,5 v. Työt sujuvat, terveyttäni en pystynyt tuhoamaan - onneksi, persoonallisuuteni on ehjä (luulisin), olen tavannut ihania ihmisiä täällä ja olen ikuisesti kiitollinen kaikille, jotka ovat auttaneet minua pysymään päätöksessäni.

Monille on vaikeaa sanoa lopulliset hyvästit tupakalle. Siis uskoa siihen, että se on lopullista, eikä takaportteja enää pidelläkään auki, avaimetkin on heitettävä pois. Kuitenkin vasta siitä se lähtee, että on tarpeeksi nöyrä tajutakseen mikä sua kyykyttää, että se on vahva vihollinen.

Voi taivahan käki. Nyt kun luin ton Melisan kirjoituksen, häpeän omia ruikutuksiani. IIIIISO hatunnosto ja syvä kumarrus ja niiaus! Mutta pakko todeta seuraavaa: periksi en anna!

Kirjaimellisesti roikutan itseäni niskasta kun:
-tekee mieli tupakkaa
-tekee mieli rikkoa koko huusholli
-tekee mieli päästää jostain henkilöstä ilmat pihalle
-tekee mieli istua ja vollottaa silmät päästä
-tekee mieli kaatua sänkyyn, eikä ikinä nousta ylös
-tekee mieli karjua kurkku suorana ainakin tunti putkeen
jne jne....
Sitten vaan jatkan.
Eli ota tukeva ote kauluksesta selkäpuolelta ja vie poika (siis itsesi..) rauhoittumaan.

Joo toi Melisan juttu sai kyllä munkin suun loksahtaan auki. Mahtavaa!!

Moi!

Kiitos kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille - en olekaan yksin näiden västymys/masennustyyppisten vieroitusoireiden kanssa, ja hommien teko itse määrätyillä aikatauluilla tökkii lopettaneilla luonnostaan. Lopettamisen aikaan tosin tuntui, että minulla on nämä oireet poltin tai en. Siis väsymystä, aivotoiminnan ja muistin pätkimisiä myöten. Tsempataan toisiamme!

Taisi se tupakalla käynti rytmittää koko elämää niin, ettei nyt meinaa osata tarttua mihinkään hommaan.

Ennen- kävin savuilla ja sitten tein mitä pitikin
Nyt- hortoilen ympäriinsä ja yritän keskittyä edes johonkin

Pakko lähes niska/perseotteella pistää itsensä kuriin!!

meiju wrote:Taisi se tupakalla käynti rytmittää koko elämää niin, ettei nyt meinaa osata tarttua mihinkään hommaan.

Ennen- kävin savuilla ja sitten tein mitä pitikin
Nyt- hortoilen ympäriinsä ja yritän keskittyä edes johonkin

Pakko lähes niska/perseotteella pistää itsensä kuriin!!

Mä kirjotan nyt vaikka tänne, kun ei tullu mitään omaa osastoa "lopettaneisiin" luotua. Tuli just 3 kk täyteen ja apaattisuudesta ja alakulosta ei ole enää tietoakaan. Yhden kerran olen meinannut jossain 2 kk:n kohdalla repsahtaa, mutta sekin taisi olla sellasta leikkiä ajatuksella, että "mitähän jos ...".

Tästä savuttomuudesta on nyt tullut elämäntapa ja tekemiset alkavat rytmittyä siihen tahtiin. Ja näköjään nämä täällä Stumpilla vierailutkin alkaa olla aika harvassa. Homma edistyy.

Että ISO KIITOS KAIKILLE. Mä lopetin ilman korvaushoitoja. Tämä palsta oli se juttu, joka kannatteli yli vaikeimpien aikojen.

ONNEA ILARI!!!!!!!!

Hienosti menee näköjään sielläkin, ei muuta kuin iloista joulunodotusta sinne

Heissan, En ole minäkään vähään aikaan kirjoitellut. Huomenna tulee 7 kk lopettamisesta ja ehkä se on niin että mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän tupakka jää unholaan. Vielä välillä tuntuu tupakantuska, mutta toivon kas olevani voiton puolella. Mutta sellaista opetteluahan tämä on.

Hienoa Reeta Onnea 7 kuukaudesta.

Ja onnea myös täältä. Perässä tullaan ja hyvin menee. 5kk täynnä.
Ei muuta. Kiitos.

terkkuja vaan. tohon tämän ketjun edelliseen viestiin vois nyt vai'vihkaa lisätä, että 1v ja 3kk täynnä. sauvakävely on rautaa.

Onnea!!
Mulla on 6. savuton päivä ja oon ihan älyttömän kateellinen kaikille, jotka on mua paljon pitemmällä!

Kai se on vähän sama kun lehdissä lukee, että jos naapuri ostaa uuden auton, niin on siitä kateellinen ja ostaa sitten itekin. No, mä en ole naapurin corollalle kateelinen vaikka uusi onkin, eikä mulla ole varaa ostaa uutta autoa. Eikä siinä ei ole mitään järkeä. Sitä paitsi on ihan hienoa ajaa sillä vanhalla ja kerätä säälipisteet. Sitäpaitsi se kuljettaa mut pienellä avustuksella (polttoaine ym-) töihin ja takas joka ikinen päivä. Huomenna taas (huoh).

Mutta mä oon päättäny tulla perässä, vielä mäkin tuuletan noita kuukausia!!

Sitä odotellessa