Stumppi - keskustelu

En ole lähtenyt riskitilanteita välttelemään, edessä ne ovat kuitenkin jossain vaiheessa. Pahimmassa tapauksessa tulevat yllättäen.
Mietin etukäteen toimintamalleja, mitä tehdä, jos tulee kiusaus.
Vähentää huomattavasti stresiiä ja sortumisen vaaraa.
Täällä alkaa pikkuhiljaa paistaa päivä risukasaan. Hetkittäin vielä kiukuttaa, mutta itkeminen on selkeästi vähentynyt!
Tästä päästään yli! Tsemppiä kaikille!
Enitenheikko: Rööki oli mullakin se "ystävä", jota ilman ei voinut olla. Nyt ajattelen sitä tappavana kaverina, josta pitää päästä eroon.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys13/12/2008 11:30:55

Lala, hyvin olet asioita mielessäs pyöritellyt. Tupakkaa on joskus (naisporukassa varmaankin ) verrattu katalaan rakastajaan, joka vie sulta rahat, terveyden, kauneuden ja pahimmillaan myös itsetunnon - pitkäksi aikaa sekä monta kivaa juttua aistien alueilla, maku, haju...

Kiitos Melisa!
Ajattelen myös klassisella "piru vs. enkeli"-asetelmalla (tosin olen niille uudet nimet keksinyt) : toisella olalla istuu SavutonSanni ja toisella NikotiiniNiilo. Kun NikotiiniNiilo alkaa keksimään syitä miksi pitäisi sytyttää, niin totean sille: "ei kiitos, en halua neuvojasi", ja käännyn SavutonSannin puoleen, joka mielellään kääntää NN:n sanomiset päinvastaisiksi.

Ei, en ole skitsofreenikko, jos joku sitä miettii.

Mullakin oli aikanaa persoonan omaava nikkispiru mielessäni, tai oikeastaan se asui tuossa rintalastan alla, sen kutisevan "nikotiininäppylän" kohdilla.
Enkeli olin miä itte. No ei sentään, mutta niitä positiivisia ajatuksia en ulkoistanut itsestäni, vaan ne positiiviset ajatukset olivatkin minun omia. ja olivatkin, koska niin päätin!

Omia ajatuksiani nuo ovat. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun ajatus iskee, niin luokittelen sen tuolla tavalla, etten vahingossakaan mene niksapirun ansaan.

Se on hyvä keino. Kun kuitenkin kaikki on pienestä päätöksestä kiinni.

Lala wrote:Omia ajatuksiani nuo ovat. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun ajatus iskee, niin luokittelen sen tuolla tavalla, etten vahingossakaan mene niksapirun ansaan.

Minä olen blondi, enkä aina ymmärrä.

Lala wrote:Alavireen kestosta en tiedä, sitä tässä itsekin arvailen, mutta eräs tupakoinnin (10v. sitten) lopettanut sairaanhoitaja-ystäväni vinkkasi, että B3-, B6-, ja B12-vitamiinivalmisteet kehiin. Pitäs kuulemma jeesata.
Pistetäänkö testiryhmä kehiin?

Tässä lisää testattavaa testiryhmälle. Nesteytys. Jep jep. Vettä 2 - 3 litraa päivässä. Alussa juoksuttaa vessassa melkoisen usein mutta siihenkin tottuu. Viime viikonlopulla lueskelin ravinnon vaikutuksia energisyyteen ja sieltä napsahti eteen tekstiä nesteytyksen tärkeydestä. Ja kun olin valmis kokeilemaan melkeinpä mitä tahansa päästäkseni tästä alaviereisyydestä, niin eikun vesikannua vaan pöydälle. Huoneen lämpöistä vettä juon tosiaankin n. 2,5 litraa päivässä (kannattaa vähennellä ennen nukkumaanmenoa ). Minulla on tehonnut, helpompaa ollut jo loppuviikosta. En tietty ihan varmaksi voi sanoa onko veden vai minkä ansiota, mutta 3-4 päivää "kuurin" aloittamisen jälkeen alkoi helpottaa Maanantaina aion hakea noita b-vitamiineja, katsotaan ensiviikolla jokos se risukasa näillä eväillä löytyisi... ja sitten vaan sitä aurinkoa odottamaan.

"Tohtori.fi - sivuilta:
Näyttää siltä, että omega-3-rasvahapot, kuten EPA, tehostavat serotoninergisen järjestelmän vaikutuksia, ja että niitä voidaan käyttää terapeuttisesti masennuslääkkeinä.


Pro Health Oy: sivuilta
B-vitamiineja tarvitaan edesauttamaan aivoja valmistamaan välittäjäaineita, joiden avulla aivosolut kommunikoivat toistensa kanssa. B6-vitamiinia tarvitaan valmistamaan serotoniinia, joka saa aikaan hyvinvoinnin tunteen. Ilman B12-vitamiinia aivot eivät kykene valmistamaan asetyylikoliinia; tärkeää välittäjäainetta, joka liittyy muistiin ja oppimiseen. Kun taas B-vitamiini foolihappoa tarvitaan mieleen vaikuttavien katekolamiinien valmistuksessa. Ravinnolla on masennuksen ennaltaehkäisyssä ja myös siitä paranemisessa hyvin tärkeä tehtävä...

...Tiedämme nykyään, että omega-3-sarjan rasvahapot ovat välttämättömiä keskushermoston solujen solukalvoille. Onkin osoitettu, että välttämättömillä omega-3-sarjan rasvahappojen riittävällä saannilla on merkitystä nimenomaan mielemme terveydelle. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että mitä enemmän aivojemme solukalvoilla on omega-3-rasvahappoja, sitä paremmin mielemme jaksaa."

Ja useilla muillakin sivustoilla näitä tekstejä tukevia kirjoituksia löytyy melkopaljon.

Olen taas surffaillut ja etsinyt tietoa tästä alakulosta irtipääsyyn. Minulla tuntuisi jo pahin vaihe olevan takana. Joten myös kova halu päästä takaisin tavalliseen arkipäivän elämään lienee auttanut osaltaan irti siitä alavireisyyden vaiheesta. Tässä eri teksteistä poimittuja "kultajyviä":
- juo vettä n. 2-3 litraa päivässä
- B-vitamiinit
- omega-3 kalaöljy (esim.kalanmaksaöljy)
- reipasta ulkoilua päivittäin unohtamatta
Itse olen kokeillut jo tuota veden juontia ja kalanmaksaöljyä, ja minulla ainakin jo depis helpottunut. Huomenna siis haen lisäksi noita b-vitamiineja.
Kerron täällä kokemuksia, jos siitä olisi sitten hyötyä muillekkin tässä samassa tilanteessa oleville

Mahtavuutta! Ja mun puolesta kaikki, jotka tota cocktailia lähtee testaan, vois raportoida tänne. Saadaan sillä tavalla pidettyä hieman kirjaa toimimisesta.

Tämä coctail toimii, ainakin minulla vettä menee n. 2,5 litraa päivässä, kalanmaksaöljyä pari lusikallista ja lenkkeilyä vähintäänkin se puolituntinen päivässä. En edes kerennyt hakea niitä B-vitamiineja, maanantaina unohdin ja sen jälkeen en enää tarvinnut.
Unentarve palautunut jo lähes ennalleen (välillä nukuin varmaankin 12-14h/vrk), juttu luistaa entiseen malliin ja kavereiden kanssa huultaheittäessä naureskelen ihan niinkuin ennenkin. Meni varmaan kuukausi ja ylikin, ettei paljon naurattanut eikä paljon muutakaan. Elämä oli täynnä harmaansävyjä ja ihan sysimustaakin, mikään ei huvittanut, mitään ei paljon viitsinyt tehdäkkään. Suunnilleen kaikki vapaa-ajat roikuin täällä stumpin sivuilla tai surffasin netistä tietoa asiantiimoilta. Mutta savuttomana säilyin. KIITOS teille kaikille kanssakulkijoille.
Nyt on fiilis että elämä alkais palautua normaaliuomiinsa, pala palalta. Tuo masennuksen vaihe, vaikka se kuuluukin tähän projektiin, se kuitenkin yllätti voimakkuudelllaan. Ja nyt olen iloinen että pääsin siitä näin nopeasti eroon. Tai voi kai niitä jälkijäristyksiä vielä tulla, mutta nyt tietää kuin ne hoidellaan.
Takana 2 kuukautta savutta ja tupakka käy kyllä välillä mielessä, muttei enää kovin voimakkaasti. Varuillani kyllä olen. Sillä vara ei ole ottaa yhtään savua, en halua enää aloittaa polttamista.
Yksi parhaista motiiveista nykyisin onkin kun muistelen aikaa jolloin vielä poltin ja savuton elämä oli pelkkä unelma.. Ja nyt se on sitten totta

Hyvä hammer . Aika lailla samoja ajatuksia täällä.. Minusta on ollut hienoa huomata, että kyllä se huumorintajuinen, normaali "minä" on olemassa edelleen, vaikka on lopettanut... ja ihan samoja asioita voi tehdä savuttomana kuin savullisena, rennompana vain.. Esim. enää ei ole kiire missään tilanteessa tupakalle.

[

.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys30/12/2008 10:30:27