Stumppi - keskustelu

Päivä viisi. Masentaa.

En jotenkin ymmärrä, miten täällä foorumilla tuntuu kaikki menevän hymyillen eteenpäin. Mistä te sen ilon oikein saatte? Mistä se asenne tuli noin iloiseksi?

Tiedän Allan Carrin kirjan ja opit ja en käytä nikotiinivalmisteita, tiedän kaiken sen, ettei ole yhtä tupakkaa, pelkään syöpiä erittäin paljon, vihaan tupakkaa enemmän kuin voin sanoa, en koskaan halua olla tupakoitsija. Vihasin itseäni kun poltin ja häpesin. Tiedostan, että tämä riippuvuus on vain mielensisäistä. En kärsi mistään fyysisistä oireista muulloin kuin silloin kun pää alkaa himoitsemaan taas tupakkaa.

Olen ollut koko viikon vapaalla. Tehnyt remonttihommia. Ulos ei ole päässyt ollenkaan, on niin kylmä. Eli koirien kanssa ulkoilu on jäänyt. Olen vain.

Jokapäivä olen ollut viittä vailla ratkeamista. Eilinen oli sittenkin kaikista päivistä pahin. Juttelin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän syyllisti minua yhdestä asiasta aivan täysin turhaan.

Olin niin kiihtynyt puhelun jälkeen, että en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tupakan. Olisin lähtenyt samantien hakemaan, mutta mies puhui järkeä.

Istuin saunassa 1.5tuntia.

Tän hetkinen tunnelma on masentunut ja uhmakas. Kokoajan pohdin, tällaistako tämä elämä sitten on. Onko tässä mitään järkeä.

Samalla tunnen voimakasta huonommuuden tunnetta, kun ole nähtävästi hävittänyt sen hyvän asenteen, sen että iloitaan. Ollaan iloisia kun ei tarvitse enää polttaa, kun ei olla enää orjia.

Tunnen myös outoja tunteita, kun huomaan, että moni on lopettanut jo vuosia sitten ja yhä tupakka on mielessä. En myöskään käsitä, miten moni on vuosia polttamatta ja ratkeaa uudestaan. Todella masentavaa. Ihan hirveää

Niin minäkin ratkasin uudestaan. Masentaa. Inhottavaa kun on viikonloppu.

Höh, no ei ole kivaa sulla just nyt, mutta ei ole sun lopetuksestakaan vielä kovin montaa päivää. En tarkoita vähätellä, mutta muistaakseni itselläni oli kans jotain saman suuntaisia tuntemuksia siinä ekan viikon molemmin puolin. En muista olenko niistä kirjoittanut tänne mitään, en varmaan. Monesti käy niin, että kun alkaa joku harmittaa niin tulee puhistua ne itsekseen eikä jaettua tänne kaikkien tietoisuuteen.

Olen ollut nyt 3 viikkoa savuttomana ja vielä nytkin, jos alan miettimään tyyliin, että mitä järkeä on jatkaa näin koko loppuelämä, tai että kun muutkin repsahtelee vuosien jälkeen, että mitä järkeä.....niin melkein saman tien saisi lähteä kioskille askia ostamaan, sillä tuollainen ajatuksenjuoksu ei auta tässä asiassa yhtään, päinvastoin.

Edellä mainitusta syystä olen kieltäytynyt ajattelemasta tuohon tyyliin ollenkaan, koska negatiivisten ajatusten voima on melkoinen ja vie ainakin meikäläistä 100-0. Jos tuollainen ajatus edes yrittää saada valtaa, niin teen kaikkeni että saan sen pois ajatuksista. Menen syömään, potkimaan seiniä tai vien koirani tuonne kylmään pakkaseen lyhyelle lenkille (raukka sijaiskärsijä sekin). Kaikki keinot ovat sallittuja että mielen saa kirkkaammaksi eikä tartte tupakkaan tarttua.

Se hyvä fiilis tulee sieltä kun saa viimein käännettyä noita ajatuksia positiivisempaan suuntaan ja niin sanotusti voittaa itsensä. Tulee olo, että "Hei, mähän pystyn tähän!".

Usko vain itseesi ja lopetukseesi. Kyllä se fiilis siitä paranee, usko mua. Itsekin sitä välillä epäilen, mutta olen sen NIIN monesta viestistä bongannut, että pakko siihen on uskoa. Vaikka se sitten jäisi viimeiseksi teoksi tässä maailmassa......

Kiitos sanoistasi. Noinhan se on. Olin tässä synkkyydessäni unohtanut, että moni kirjoittaja on ollut pidempään polttamatta kuin minä ja olinhan minäkin onnellinen ja iloinen silloin kun 09 lopetin. Alku oli silloinkin vaikeaa, mutta kyllä minäkin hehkutin onnea silloin. Kertakaikkiaan en muistanut sitä yhtään äsken.

Tunsin vain oloni aivan ulkopuoliseksi onnellisten joukossa.

Koko tämä päivä on ollut ikävä. Olen kävellyt keittiöön, käynyt olohuoneen ovella. Mennyt katsomaan jääkaappia, miettinyt pitäisi käydä kaupassa. Mennyt taas olohuoneeseen, katsonut ikkunasta ulos, kulkenut keittiöön. Käynyt koneella, sitten jääkaappia kurkkaamassa. En ole tehnyt mitään. Olen vain haahuillut. Tupakan himo on kova. Mieliala masentunut ja apaattinen. Mikään ei kiinnosta. Tällähetkellä en löydä itsestäni sitä selkärankaa enkä sitä ihanaa kun olen raikas asennetta.

Yskittää, keuhkot puhdistuu jo. Se on hyvä asia. Juuri nyt olen lapsellinen selkärangaton, enkä osaa siitä iloita. Toivon ja odotan, sekä rukoilen, että se päivä taas tulee kun olen ONNELLINEN TUPAKOIMATON.

Olen yhtä erakko nyt kun silloin kun salaa poltin ja valitsin tupakan. Nyt en kykene lähtemään mihinkään. Olen vain täällä kuplassa ja tuntuu kuin kaikki energia menisi tunneista selviytymiseen. Kello menee tosi hitaasti.

Mulla on asennevamma. Asenteeni ei ole kohdillaan. On avattava uudestaan Allenin kirja.

Millon tää helpottaa. Tiedän, että tää olisi ihan helppoa ellen kokoajan miettisi sitä, vieläkö polttaisin YHDEN päivän. En saa sitä hiton ajatusta päästäni, se tunkeutuu jatkuvasti päähän ja saa mut hulluksi.

Yritän sanoa itselleni ei ole yhtä päivää, että turpa kiinni nikkis ja äkkiä. Mutta samantien ajattelen sitä uudestaan ja sitten alkaa hikoilu, päässä jyskyttää ja ahdistaa.

Ahdistaa kaikki. Ajattelen, mitä se eilinen ystäväni puhelukin oli. Yhtäkkiä kaikki tuntuu monimutkaiselta ja vaikealta.

Voi kun aika menis äkkiä. Kiitän luojaani, etten koskaan ole kokeillut mitään huumeita tai muita voimakkaita päihteitä. Pelkästään tästä myrkystä on näin vaikea päästä eroon.

Ajattelin ensiviikolla ilmottautua hot jooga kurssille ja aloitan siellä käynnin. Aiemmin olen harrastanut astanga joogaa ja tiedän sen olevan tehokasta mielelle ja keholle.

Vitsi kun masentaa.

Kyllä se helpottaa, muuta en voi sanoa. Sitä en tiedä että milloin, mutta varmasti helpottaa.

Mulla henkilökohtaisesti auttoi se, kun päätin lopettaessa myös vähän vahtia syömisiäni, ettei tulisi hirveesti ylimääräisiä kiloja. Olen istunut tuntitolkulla tietsikan ääressä ja lueskellut juttuja mm. raakaruokailusta ja kaikesta terveyden edistämis- jutuista...Tuntuu että mitä enemmän lukee, sen enemmän haluaa tietää lisää. Nettisivujen linkit vie mennessään eikä huomaakaan minuuttien kulumista.

Mutta tuo kuten kaikki muukin, on niitä persoonakohtaisia juttuja että mikä kiinnostaa ketäkin.....

Jos kerran aikaisemmin olet jo harrastanut joogaa, niin miten olisi pieni hetki joogan parissa? Otat jonkun niin vaikean asennon, että ei voi ajatella mitään muuta kuin siinä asennossa pysymistä ...

Anyway, tsemppiä tähän päivään. Ja vaikka kuinka olis jo kulunut fraasi niin "Kyllä se siitä"....

Kiitos sinulle Kyllä se tästä.

Olen ollut raakaravinnon luennollakin ja itsekin siitä olen kiinnostunut. Olen tupakoitsijana, että raikkaanakin pyrkinyt syömään raakaravintoa päivittäin vähintään puolet syömästäni. Olen myös silloin 09 vuonna lopetettuani polttamisen tehnyt ison ruokaremontin ja sen myötä tuntui kuin olisi saanut uuden elämän.

En lakkaa ihmettelemästä koskaan, kuinka paljon syömisellä voi vaikuttaa hyvinvointiimme. En ole ollut kahteen vuoteen kipeänä kertaakaan, ennen olin aina kipeä, aina oli flunssa. Nyt minuun ei ole tarttunut edes influenssa vaikka vierelläni on aivasteltu ja yskitty.

Aamuisin aloitain aina päiväni vehnäorasjuomalla ja sen jälkeen teen shakerissa ( en tiedä sen oikeaa nimeä) pirtelön, jonne laitan joka kerta: noin 1.5desiä mustiaviinimarjoja, 1desi mustikoita, lusikallinen hunajaa, tyrnimarjarouhetta ja hieman vettä. Teen tämän jäisistä marjoista, tai hieman kohmeista. Saatan laittaa sekaan myös luomu omenaa tai luomu banaania.

Teen usein illallakin marjajuoman.

Samoin yritän muistaa syödä raakana kasviksia: porkkanaa ja lanttua, salaatteja ja sipulia syön myös päivittäin raakana.

Olen siis ollut liikunnallinen ja syönyt noin terveellisesti. Jätin 2vuotta sitten pois valmisruoat ja aloin suosia suomalaista ruokaa kun tutuistuin miten paljon kemikaaleja ja torjunta-aineita saattaa ravinnossamme olla.

Vältin gluteiinia, en syönyt gluteiiniviljoja, kaikki mahdollinen luomuna. Sitten samalla lankesin uudelleen tupakkaan joka sisältää tosi paljon syöpävaarallisia kemikaaleja ja muita myrkkyjä, joten ei siinä mitään logiikkaa ole.

Itse tosiaan silloin 09 lopetettuani sain valtavasti iloa ja energiaa kun tein tupakan lopettamisesta laajemman elämänremontin. Se on hyvä keino.

Tsemppiä sinullekin ja hyvää viikonloppua

No niin, mission accomplished eli postaus jossa ei ainuttakaan negatiivista sanaa . HYVÄ BALLERIINA!

Tuo raakaruokailu kiinnostaa mua todella paljon. Jos joskus pääsen siinä alkuun niin voinko pyytää vinkkejä/apuja? Sulla kun taitaa olla jo jonkun verran kokemusta asiasta....Aamupalat, lounas ja iltapala on jo hallinnassa, mutta että saisi päivällisen vielä muutettua, niin taitaa ottaa aikansa että pääsee niin pitkälle....

Oikein hyvät viikonloput myös sinulle!
Äläkä anna vain periksi....

Tsempit täältäkin Balleriina Sulla hyvät taistelut menossa ja hyvä meininki kun saat purettua asiat ja tuntemukset.

Itse alkua miettiessä oli kaksi "sääntöä", alkuun olin antanut itselleni luvan syödä mitä vain ja kuinka paljon, sekä otin ohelle yhden elämäni suolan eli liikunnan, johon panostin kaikin voimin, jossa sain myös purkaa niitä turhautumisia ja vi*****siakin.
Toki siltikin poikani sai kuulla kunniansa välillä vähän turhista ja liiankin pienistä asioista.

Mutta pysy päätöksessä, ole ylpeä savuton ja usko, että kohta se helpottaa, kun annat ajan kulua..... Tsemppiä

Hienoa Balleriina - jokainen päivä on eteenpäin ja kyllä se päivä koittaa kun iloisena puhkut energiaa ja iloitset tupakattomasta elämästä.

Takapakkia ja mielitekoja sekä ahdistusta tulee kaikille, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän.

USKO ITSEESI, TEE UNELMASTASI TOTTA - vain SINÄ PYSTYT SIIHEN, ei kukaan puolestasi.

ONNEA JA TSEMPPIÄ ROPPAKAUPALLA!

Itsellä ekat 3 päivää oli aivan kamalat. Kolmantena päivänä lähdin työmatkalle ja kaikki muut työkaverit tuntemattomia, hikoilin ihan kamalasti, olo oli kuin unessa, en voinut keskittyä, tärisin, itketti ja masensi. Mietin, että tuolta varmaan tuntuu jostain heroiini addiktista. Sanoin tuntemattomalle työkaverille mikä tilanne oli, että lopetan juuri 18 vuoden tupakointia ja kerroin myös miltä tuntuu. Oli pakko. Lisäksi menin heti hotelliin saavuttua ulos kävelemään ja soitin tutulle, itkin ja kerroin kaikki ajatukset, niin hulluja kuin ne sillä hetkellä olikin. Seuraava päivä oli paljon helpompi. Pakota itsesi ulos lenkille, sano vaikka että vain 15 min kävely ja voit tulla takaisin kotiin, mutta jatka jos olo käy piristymään, kuten usein käy. Jos ei niin ainakin saat vähän happea, ja olo ei ole niin saamaton. Puhu ja pura pahaa oloa, mutta mieti niitä positiivisia puolia myös. Ota tarpeeksi D-vitamiinia, sekin auttaa. Shppaile jotain kivaa itselle, osta uusi hajuvesi, hyvältä tuoksuva vartalorasva. Mene hyvän ystävän kanssa elokuviin, kahvilaan. Itse olen aina ollut taipuvainen masennukseen, mutta jos nyt vertaan tupakoivaa itseäni ja tätä uutta, olen paljon pirteämpi, positiivisempi ja en ole sairastellutkaan. Tupakoivana olin hermoni helposti menettävä, valmis vaikka myöhästymään jostain että kerkesin polttaa ja energiaa ei ollut mihinkään, vaan lamaannuin aina polttamisen jälkeen. Ajattele että vaan tänään et polta, muulla ei ole väliä. Toivottavasti olo helpottaa pian. Paljon voimia!

Jokaisella on varmasti ollut vaikeuksia, et ole ainoa. Lue näitä stumppi.fin juttuja ja elämäntarinoita, se lohduttaa. Välillä voi ihan hyvin kiukustuakin . Näin tein ja olen nyt vapaa!

Kuinkas täällä menee?

Hei Balleriina!
Kiitos siitä, että olet jaksanut kirjoittaa tänne lopettamisestasi, koska eilen sain todella paljon voimaa lukemalla sun kokemuksista. Itsellähän lähes samanlainen suhde tupakkaan, yhdessä vaiheessa jopa tein tuota samaa että poltin puolet ja säästin puolet myöhemmäksi. Joulua en voinut viettää vanhempien luona, koska siellä en voi polttaa. Joka kerta kun lähden vanhempien luota, ajan läheisen huoltoaseman taakse polttamaan, ja lukemattomat kerrat olen vanhemmilleni valehdellut etten polta. Olen siis 23vuotias ja viisi vuotta tupakointia takana. Nikkispiru on hyvin tuttu mullekin, juuri eilen sen kanssa väittelin. Tsemppiä sulle sinne!

Mites Balleriinalla sujuu?

Toivottavasti on ollut helpompia päiviä noiden hirmupäivien jälkeen.

Ja on hyvä, että se kiukku ja paha olo tulee ulos..pura se tänne, hakkaa säkkiä taikka potki lunta...juokse niin että jalat ei enää liiku, shoppaile, syö - mutta älä pura sitä menemällä tupakalle - siihen samaan vanhaan ansaan, joka on sulle jo tuttu!

Tsemppihalaus sinulle!