Stumppi - keskustelu

Noni.. mä tulin kattoon näkyykö täs puodis emäntää, mutta ei näy. Tsemppii sinne kuitenkin

Sirkos!!!Mua huolestuttaa jo ja kovasti Missä sää olet ja mitä kuuluu???Toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin vaikka et tänne olekaan ilmaantunut Odottavan aika on pitkää.....

Voi Sirkos!Missä sää olet?Nyt ihan ahdistaa kun tulee kaikkea ikävää mieleen?Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin ja pidät vaan lomaa meistä Mää odotan kovasti jotain viestiä sulta

Siis - nyt en oikein ymmärrä. Onko taas kyse niistä sähkötupakeista? Meistä moni varmaan haluaa päästä eroon myös tuosta tavasta, laita putki suuhun, imaise ... No, ehkä joku näilläkin peleillä voinee lopettaa.

Täytyy nostaa hattua Sirkokselle kun älyää
lopettaa tupakoinnin. Minun veli ja sisko ovat molemmat polttaneet 50 vuotta eivätkä älyä lopettaa. Virnuilevat vain minulle että oletko sinä TAAS lopettanut. Nyt ei tosin ole vähään aikaan kuulunut mitään kun lo

pettamisesta on kulunut jo jonkin aikaa.
Lycka till Sirkos!

Sirkos!!!!Jos oikein tahtoo ymmärtää ja uskoa niin kuukausi vielä menee...mutta nyt jo toista kuukautta Mihin sinä hyvä ihminen olet kadonnut? Miten voit?Ole kiltti ja tule kertomaan vaikka,että aiot meidät jättää...älä näin,mä pyydän...Sirkos????
Hitto vieköön...tule nyt!!!!!!!!!!!!!!!

Nii just, minäkin olin vähän aikaa pois mut TULE SIRKOS EDES MOIKKAAMAAN eI KAI vaan ole jotain vakavaa tapahtunut
SIRKOS

Lännen lokari
On Nykissä käyty ja Duluthi nähty
Olen kiertäny vaikka missä
On Orlandos puitu, Kalifornias uitu
ja biitsillä Miiamissa
Olen kulkenut merta ja mantereita
Ja Haitin syövereitä
Ja jotkut jo kysyy
"Ootko sä nähny lännen kulkuria?"

Anteeksi rakkaat stumpilaiset.
Pyydän tosiaan vilpittömästi anteeksi, että en ole onnitellut juhlijoita, en antanut kuulua itsestäni viikkokausiin mitään, ja unohdin totaalisti niin tsemppaajani Stumpissa kuin armaan isänmaani lempeät äidinkasvot.
Koska minulla ei taaskaan ole oikeastaan mitään todellista sanottavaa mistään, ilahdutan päiväänne muutamaan lauseeseen tupatulla matka-, elämäkerta- ja sukuselvitysjutulla. Herrasväki on hyvä.

Minimaalinen matkakertomus
Hyvä ystäväni ja minä lähdimme kahden päivän pohtimisajan jälkeen ex tempore -matkalle Amerikkaan.
Matkasponsorini, 84-vuotiaan rautarouvan, elämäntarina on kuin suoraan harlekiinikirjasta: from rugs to riches. Perhe Pohjanmaalta muutti 1900-luvun alkupuolella lapsineen Ameriikkaan parempien olojen perään. Tytär pesi 11-vuotiaasta lähtien vuosia rikkaitten ihmisten pyykkiä, perusti myöhemmin oman pesulan, joka laajeni lähes koko osavaltion kattavaksi ketjuksi. Eläkepäivinään miljönäärirouva osti kesämökin Suomesta, kohtasi suuren rakkauden, muutti pysyvästi synnynmaahansa ja jäi vuosi sitten toisen kerran leskeksi.
Kesällä iski ikävä lapsia ja lapsenlapsia. Siitä alkoi vanhan rouvan ja puoliramman, vastikään tupakoinnin lopettaneen seuraneidin amazing race.

New York, Duluth Minnesota, Santa Monica California, Orlando Florida, Miami Florida, Santo Domingo Dominikaaninen tasavalta Porte au Prince Haiti. Kahdeksan uskomatonta viikkoa, ylellistä lekottelua ja äärimmäistä kurjuutta.

Pikkukaupungin enempi vaatimattomaan elämäntapaan tottunutta eukkoa aivan huimasi. Majoituspaikkamme ja henkilökunta oli loistoluokkaa, ja vanhoja rouvia pidettiin kuin piispaa pappilassa.
Rouvan tytär pyörittää poikansa kanssa paria keskisuurta hotellia Santa Monicassa, Kaliforniassa. Vanhin poika, yliopiston arvokas emeritusprofessori, toimii nykyisin rakennusurakoitsijana Minnesotassa. Toinen poika työskentelee Nasan John F. Kennedy Space Centerissa, ei kuitenkaan avaruuslentäjänä. Kolmas on kuollut, mutta pojanpoika toimii YK:n kehitysaputehtävissä asemapaikkanaan Santo Domingo. Pääsin mukaan myös kahdelle työmatkalle Haitiin, maailman ehkä köyhimpään valtioon. Port of Princen maanjäristyksen jälkeiset olot nähtyäni päätin, että en ikinä enää valita lonkkaa, polvia, olkapäätä, niskaa, väsymystä, kuumuutta. Mitään. Paitsi tupakantuskaa.


Hyvät ja huonot uutiset
Sitten se tärkein.
Seitsemän kuukautta on täynnä. Ei savun savua. Purkissa on 3000 euroa ja 10 000 savuketta on jäänyt kioskin hyllylle. Pitäisi kai olla seitsemännessä taivaassa.

Mutta valitettavasti ilmassa leijuvat katastrofin ainekset. Ei virittele enkelkuoro harppujaan, sen sijaan ilmestyskirjan peto ennustaa todella kurjia aikoja. Tupakkaa tekee mieli jatkuvasti niin vietävästi. On tehnyt jo kuukauden verran joka helkutin käänteessä. Mieli on maassa, ja paino hipoo pilviä. Yksi suklaapatukka vastaa yhtä tupakkaa, se on edelleen taksa. Näin ohuen hiuskarvan varassa ei lopettaminen ole ollut kertaakaan aiemmin.

Jotenkin elo on mennyt semmoiseksi rääppimiseksi. En saa tupakatta kunnon ryhtiä tekemiseen, vaan elän palan silloin toisen tällöin, siellä täällä - jos muistan.
Lienee paras, että yritän jatkossakin punnertaa yksikseni omaa kauhugalleriaani, etten edes vahingossa sortuisi kertomaan hyväuskoisille, mitä mieltä olen yli kuusikymppisille suunnatusta tupakanlopettamispropagandasta, siitä hehkuttelusta, joka on terveysfasistien ylläpitämän mainostoimiston falskeimman copywriterin käsialaa. Se on houkka joka uskoo, että kun lopettaa tupakoinnin niin tarvitsee vain kävellä suu auki ja pian suuhun singahtaa paistettu pyy.

Sydämelliset onnittelut
Onnea sylin täydeltä iki-ihanille naisille: Melisalle viidestä vuodesta ja Mirjalle 5 kuukaudesta. Pitkänkö matkan Paulari, Heluna ja Vapaana ovat jo kulkeneet? Entä Rebekka Roi, Massi, Tillukas ja Iso A ja muut tutut? Krisu taisi viettää kunnon 10-kuukautiskemut ja Mirkku, Mirkkuhan on jo puhdasverinen konkari Vesasta puhumattakaan.
Voihan hitto, mullahan on tosi ikävä teitä. Itse asiassa olo on jo paljon parempi. Ehkä tämä yksistään synkistely ei olekaan parasta lääkettä.
Taidan vielä palata foorumeille, jos tämä yhden nuotin blues sattuisi menemään ohi.

Raikkaita tsemppejä tutuille ja tuntemattomille!

Hyvä Sirkos kun oot takasin täällä. Ja sydämmelliset onnen toivotukset seisemästä kuukaudesta. Sinua on kaivattu. Vaude kun oot tullut takasin.

Sirkos! Tervetuloa takaisin. 7 kk savutta - sen on saavutus! Ja rahaakin noin paljon!

Joskus vaan tulee hetkiä, näköjään pitkiäkin hetkiä, että ihminen alkaa uskoa tupakan ihmeelliseen voimaan. Sitä voimaa sillä ei vaan ole. Usko minua! Jos alkaisit nyt polttamaan, ei ole lainkaan sanottu että läskisi tippuis voipaketin koisina klöntteinä pois ja ihana elämä saisi jonkinlaisen säihkyvän sisällön. Harhaa, kaikki on harhaa. Jälleen kerran - usko minua! Minä tein tuon homman 2000-luvun alussa, olin 6 kk savutta ja aloin uudeleen polttamaan. Niitä olosuhteita olen vatvonut täälläkin moneen kertaan, joten syistä viis. Toisekseen kaikki syyt ovat tekosyitä, usko minua!

Vaan on sulla ollut tosi mielenkiintoinen matka. Jos vain olisit vihjaissut olevasi pari kuukautta matkoilla, olisimme täällä voineet paremmin. Aluksi täällä ikävästä räytyen, sitten kohtaloomme tyytyen, olemme joutuneet ohittamaan tämän poteron.

Sukujutut ovat ihania, olin itsekin esi-isämme sveitsiläisen juustomestarin jälkeläisten kokouksessa elokuun loppupuolella. Kaikesta voisi kirjoittaa romaanin, ja niin on eräs sukulaisemme tehnytkin jo vuosikymmeniä sitten, osa faktaa osa fiktiota. Myös mieheni puolelta on tarina Ameriikan maalla menestyneestä sukuhaarasta. Ei ole upporikkaita, mutta paljon paremmassa asemassa kuin olisivat koskaan päässeet Suomessa - näin luulemme.

Arkeen pudottautuminen voi olla vaikeaa, mutta tässä tarvitaan sitä meidän kansan vanhaa vientituotetta - Sisua! Kaikki lähtee meistä itsestämme, asenteestamme ja ajatuksistamme.

Vielä kerran - mukavaa, että olet täällä jälleen!

Voi vitsi kun oli iloinen ylläri Sirkos ilmiintymisesi! Ja kyllä minä joitain muitakin vartoilen välillä,
mutta en huutele. Että saavat polttaa rauhassa jos polttavat. Jotta löytävät pohjansa.

Jota ilman itse en olisi saanut näin mukavaa savuttomuutta niksapurkkien kanssa,
joita menee mitä menee. 4mg ehkä 6/pv. Koklasin 2mg:nkin, mutta
niitä tulee syötyä kaks kertaa enemmän niin tulos on plus miinus nolla.
Lopetin tupakanpoltonkin ilman yhtään vähentämistä. Joten näillä mennään.

Joka päivä tietty Stumpissa käyn, ei vaan tuu kirjoitettua kun en tiedä kenelle sen tekisin.
Kiinnostaako jotain vielä näin konservatiivinen iloinen savuttomuus.
Ilman yritystäkään vähentää tai lopettaa korvaushoito kesken ennen savuttoman imagon valmistumista
Melisa on sanonut, että tapahtuu tuossa noin 9kk:n korvilla.
Ja sitten muuten vasta voin tulla niksakorvikkeesta riippuvaiseksi.

Vaan Sirkos kiitos kysymästä, yliylihuomenna tulee 4kk. Kiitos tuesta kaikille!

Jaa tuosta painonnoususta vielä, minulla nousi alussa n. 4kg ja ainakin se on vieläkin.
Kromitableteilla lähti makeanhimo mutta sipsit ovat tulleet jäädäkseen, ennen en syönyt koskaan
Kävelyt ovat edelleen ohjelmassa niinä päivinä kuin suinkin muistan.

Mutta stressiä ja kiirettä on tullut liikaa, nyt lyhyellä ajalla. Oma vika.
Mutta tässä siis on heikko kohtani. Ilman tupakkaa kuitenkin olen kaikessa piirun vahvempi.

Onnellista savutonta jatkoa Sirkokselle ja kaikille!

.. tuli tuplana.....................

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys06/09/2010 19:49:20

Mirkku wrote: Sirkos! Onnittelut 7 kk paalulle saapumisesta.Vauhdilla tuo matka onkin taittunut
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa tällä retkellä ja löytyy sieltä katasrofin tarpeetkin. Eläpäs kuuntele sen pirulaisen kuiskutuksia, elämä on ihan yhtä kurjaa tai ihanaa ilman tupakkaakin, joten ei kannata antaa pirulle pikkusormea.

Sinua kaipailtiin kovasti ja itsekin pelkäsin täällä olosi olleen tähdenlennto. Jotkut ei millään tahdo uskoa, että elämää on tupakankin jälkeen. Jos sulla elopaino on alkanut karkaamaan tavoittamattomiin, niin kohta jo uskottelet että tupakalla pysyy hoikkana> se on valetta. Lihominen jo yksistään masentaa ja siihen olisi helppo vetäistä savut. Omat aikaisemmat lakkoni kaatui pahanmielen ym. lohdutukseksi, vaan eipä elämä siitä somemmaksi tullut. Tämän lopetuksen alussa pelkäsin kyseistä tilannetta ja olin tiukkana itselleni, enkä sallinut mitään tekosyitä.

Tuputuksella ja terveyspropagandalla ei ollut minun paksuun nahkaani mitään vaikutusta, eikä ole vieläkään. Tupakka itsessään teki oloni hyvin ahdistavaksi ja nyt kun olen siitä riippuvuudesta vapautunut, on se itsessään parasta mitä sain vielä vanhoilla päivilläni. Muuten elo ja olo on jatkunut samaan malliin, iho ei ole kirkkaampi eikä sileämpi tai muuta vastaavaa, mummo vain ei tuoksu enää tuhkakupille. Vielä se päivä paistaa risukasaankin ja viimeistään dementia auttaa unohtamaan koko tupakan .
Käy täällä purkaamassa kiukkuasi, mutta älä polta. Täällä on porukka tukemassa sinua ja muitakin savuttomuuteen pyrkiviä.

onnea Sirkos seiskasta ja tervetuloa takaisin sieltä suuresta maailmasta! Täällä me vain painimme samojen mietteiden kanssa eikä muusta maailmasta tietookaan Tsemppiä

Ihanaa kun tulit takaisin!