Stumppi - keskustelu

" Jeeeees sööööör, ihana kuulla sinusta Sirkos Kyllä sinua kaipasin: mietin et sulle tapahtunut jotain pahaa mut onneks ei.
Mä lopetin 14.2 , eli 7 kk. ja rapiat mennyt...Vai joko se on 8 kk. lähempänä
-En tarkalleen tiedä.
-Mut sen tiedän niinkuin itsekkin kerroit, et VIELÄKIN tupakanhimo von valtava.
Ja tupakka mielessä melkeinpä koko ajan ...Naurettavaa suorastaan.
-Omasta tilanteesta sen verran etten tiedä onko osasyy masennus tms.
Pari yötä takaperin näin unta et sorruin, aamulla oli helpotus et se olikin vain unta.
Mut lopun päivää kuitenkin semmonen veemäinen olo.
- Voimia Syksyyn-

SIRKOS is back!

Oikein olen minäkin ollut huolissani josko jotakin vakavampaa olisi sattunut ja nyt sitten syvä helpotuksen huokaus! Sirkos olikin vain rilluttelemassa ympäri mualimaa eikä muistanut meitä poloisia tahkonkiertäjiä ollenkaan

No, pääasia että olet palannut ja että olet edelleen savuton, jo 7kk josta myös iiisot onnittelut!

Kamppailen myös painonnousun kanssa ja ihan olen itte aiheuttanut syöpöttelemällä, kun se kaikki ruoka on niin hyvää ja päälle karkkia ja muuta hyväskää
Nyt käväisen parin viikon reissulla tsekkaamassa pienen lapsenlapsen painonnousun ja kasvun muutenkin ja sen reissun jälkeen olen luvannut itselleni tarttua härkää sarvista ja kuntopyörää myös ja painon kimppuun sillä samalla sisulla jolla tämä savuttomuuskin on tullut pidettyä. (toivottavasti sitä sisua on jossakin vielä jemmassa).

Puoli vuotta tulee minullakin huomenna täyteen ja vietän merkkipäivän(!)täysillä rillutellen.... ainaskin kaksi kaljaa, nih.

Kaikkea hyvää Sirkosille, voimia jatkoon vaikka kuinka himot hyrräis tupakin perään

Tervetuloa takaisin toivotan minäkin! Matkailun avartava vaikutus voi siis heijastua niinkin, ettei jää enää paljon mistä valittaa!

sirkos wrote:Tupakkaa tekee mieli jatkuvasti niin vietävästi. On tehnyt jo kuukauden verran joka helkutin käänteessä.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys07/09/2010 16:10:25

Tervetuloa,kylläpä täälläkin aina kurkattiin onko Sirkos langoilla?Sitten uskoin, että olet jostain syystä kokonaan jättänyt Stumppilandian.Yllätys oli mieluinen,kun olit palannut.Kyllä minäkin olen monta kertaa,kauppaa käynnyt itseni kanssa, kannattaako,enää.NyT savuitta 1v.7kk. nyt alkaa todella minua helpottamaan.Me ollaan erilaisia,on tämä vääntöä ollut,mutta jaksakaa helpottaa se.

No, nytkös Sirkos jo leikistä suuttui. Tuli takas kuin puskasta ja sinne hävis taas. No, ei vaineskaan, ehkäpä vaatii aikaa opetella taas suomalaiseen säännöllisyyteen, kerta-pari viikossa Stumpissa, pysyy mieli virkeänä ja sormet näppärinä.

Don't Believe Everything You Think

Itsensä huijaaminen on mitä ilmeisimmin helppoa ja kannattavaa siitä päätellen, että se on niin yleistä. Mutta kuten sanotte, ei todellakaan kannata höynäyttää itseään uskomaan olemattomia, vaan venkoilematta ja rehellisesti edetä kohti päämäärää, vaikka eteneminen olisi kuin hidas valssi: askel eteen, askel taakse, askel taakse kääntyen ja kurssia korjaten. Pääasia on, että liike ei karkaa käsistä, päämäärä on hanskassa ja kohde saavutetaan kohtuullisella suunnistustarkkuudella.

Totta on, Melisa, Mirkku ja Vesa, että fileitten päälle laskeutunut fläski ei tipu klöntteinä tupakan avulla, savuke ei todellakaan tuo säihkettä tai ryhtiä elämään, eikä poista pitkäveteisiä päiviä kalenterista.
Mutta eikö tupakka pikkuisen lohduttanut tai ainakin vähän rauhoittanut - muistaakseni. Joskus maailmassa sitä sanottiin nautintoaineeksi. Voin kyllä olla väärässä, orastava dementia näetsen... järki toimii yhä harvemmin kuin nuppineulan kärki.

Kiitos kaunis vertaistuelle
"Lisää asennetta peliin, sisua, optimismia ja tahdonvoimaa ja taitoa huiputtaa itseään uskomaan, että mieliteko myrkkyyn vaimenee, kunhan jaksat sinnitellä ", näillä sanoilla potkitte ruikuttajaa eteenpäin.
Oikeassa olitte. Totaalinen mahalasku on taas kerran vältetty, nousukiitoa vielä odotellaan.

Kukin taaplaa tyylillään
Parruista tulee erilainen taapeli kuin laudoista, mutta ei sitä nyt lopultakaan voi olla kovin montaa eri tapaa laittaa tikkuja ristiin, ja pääasia on, että taapeli pysyy pystyssä.

Best-sellerin menestystarinastaan kirjoittavat ne tupakoinnin lopettaneet, joiden elämänlaatu ihan oikeasti muuttuu savuttomuuden myötä lyhyelläkin aikavälillä paremmaksi, ja koettu orjuus vaihtuu väkeväksi vapauden tunteeksi, joka siivittää lopettajaa kevyesti kuin perhonen kohti päämäärää.

Oikeastaan prenikka pitäisi myöntää niille sitkeille, päämäärätietoisille puurtajille, joiden elämänlaatua tupakoimattomuus ei lyhyellä aikavälillä paranna nimeksikään, mutta mieliteko nautintoaineeseen jatkuu kuukaudesta toiseen. Niille, jotka eivät koe persoonakohtaisesti, mitä vapautus tupakan orjuudesta konkreettisesti merkitsee, joilta puuttuu positiivinen palaute, ja motivaatio uhkaa karata taivaan tuuliin. Niille, jotka eivät onnistu kertaheitolla, vaan palaavat Stumpin sivuille ehkä useitakin kertoja, mutta pääsevät kuin pääsevätkin vaikeuksien kautta voittoon.

Niin menestyjät kuin luuserit pystyvät kehittelemään lopettamisen tueksi myös järkiperusteet. Lienee selvää, että itsestään ja elämästään vastuuta ottava panostaa tulevaisuuteen ja valitsee terveyden yhdeksi lopettamiskriteeriksi.

Anteeksi - edellisessä postauksessa yllytin itseni raivotilaan. Kiukuspäissäni käyttämäni termi terveysfasisti oli väärä sananvalinta. Ellei nimittelyllä tarkoiteta esimerkiksi niitä, jotka uskottelevat, että suurin osa tupakoitsijoista sairastuu vakavaan keuhkoahtaumaan tai kuolee keuhkosyöpään tai että jokaisen tupakoitsijan keuhkot ovat mustaa tervaa täynnä.
Vaikka en hysteerinen olekaan, toki allekirjoitan sloganit For more information on lung cancer, keep smoking! tai If you can’t stop smoking, cancer or copd will.

Tähän on tultu
Jospa vähän taas pseudosyväluotaisin omia pieniä ympyröitäni.
Muistatte kai, että lopetin ensisijaisesti keuhkoahtauman takia. Savuttomat kuukaudet eivät valitettavasti ole pysäyttäneet taudin etenemistä. Päinvastoin. Tuntuu että viimeiset puolivuotta on lasketeltu reippaasti alamäkeä. Selvisin kesäreissuni pitkistä lentomatkoista haukkauksella lisähappea.
Kuinka jyrkkä pudotus olisi ollut, jos olisin edelleen polttanut pari-kolme askia päivässä, sitä en tietystikään tiedä. Voi olla, että eukon henki olisi jo lopullisesti sammunut pienesti pihisten kuin savusaunan kynttilä.

Spiron ja peffin haluaisin kiertää kaukaa. Suorituskyky on entistä heikompi, vaikka puuskutan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Keuhkojen vajaatoiminnan ja ylimääräisen läskikasauman kanssa puhisen äänekkäästi jo ekan kerroksen rapputasanteella, toisella teen kuolemanpelossa huohotuksen lomassa ristinmerkkejä ja kolmannella henki pihisten pyydän hospoti pomiloi. herra armahda. Neljänteen kerrokseen en pääse, ellei talossa ole hissiä.

Ainoa merkittävä ero aiempaan elämään on, että tavaratalon tungoksessa ihmisten pierut haisevat entistä pahemmilta. Olen kuin tryffelisika.
Niin no, rahaa on kohta kuin roskaa, mutta tietämäni mukaan viimeiselle lennolle ei sallita lainkaan käsimatkatavaroita, puhumattakaan loistohuvilasta tai mersusta.

Jotten lyttäisi ahtauman alkua potevien lopettajien motivaatiota maan rakoon, voin kertoa, että potkupalloksi pöhnääntynyt pallea painaa keuhkoja lysyyn, joten jos saan pallon puhkaistua, spiroarvot ilmeisesti paranevat merkittävästi ja kiipeäminen jopa neljänteen kerrokseen saattaa onnistua.


Tsempit ja onnittelut
Onnea Tillukas! Älä vähennä purkka-annosta. Mitään en niin kadu kuin sitä, että en alussa tarttunut niksapurkkaan. Mieluimmin olisin ottanut savuttoman nikotiiniriippuvuuden ja jäyhänyt neljän millin purkkaa viisi vuotta, kuin hankkinut mielettömän sokeririippuvuuden. Nyt en enää uskalla. Yksinkin purkka saattaa olla kohtalokas. Minulla on nimittäin aivorakenteen muutossairaus nimeltä nikotiiniriippuvuus. Tuntenet sairauden? Taidan olla aika addiktioherkkä persoona. Seuraavaksi tietysti suren, että oon addiktoitunut Felixin etikkakurkkuihin.
Kiitos muuten vinkistä, kromitabletit on ladattu toivoa täyteen.

Heluna hei, sama kaiku on askelten. Molemmilla seitsemän kuukautta takana ja kummallakin liehuu aika-ajoin veemäisen olon lippua korkealla. Masennus kyllä selittää sekä keljua oloa että tupakinhimoa ja tupakinhimo masennusta.
Älä unissapolttamisesta ole huolissasi. Edelleen kaipaan oikein reiluja unisavuja. Yöllinen pelko tai nautinto ja aamuinen helpotus saattavat lievittää päiväaikaista tupakantuskaa. Unenaikainen ahdistava hätä tupakoinnista kertoo siitä, että olet sisäistänyt halun pysyä erossa tupakasta.

Onnea puolivuotisjuhliin! Sanon edelleen, että Vapaana jos kuka huutaa hep. Kumpi on muuten vanhempi pikkuinen vai mummelin tupakkilakko?

Begi, onnittelut, sinullakin kohta seiska kasassa, ja Massi on kitkutellut milloin majassa milloin pesässä yli 20 viikkoo. Hienoo. Ja terveisiä Mummimammalle.

Kun vielä kaikkien stumppilaisten kaipaama Mirja ilmestyisi edes hetkeksi hukanteiltä voisin taas palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Terkkuja Melisa, kerron seuraavassa postauksessa, mihin puskaan hävisin. Nyt en kehtaa, kun sormet olivat niin kohmeessa, että verryttely tuotti tajunnanvirtaromaanin, jolle pituudessa vain Volter Kilven Alastalon salissa vetää vertaa. Voisin seuraavalla kerralla valottaa arkea muutenkin kuin tupakan kautta.

PS Miten hitossa tekstipalstan leveyttä voisi säätää? Mulle tulee migreeni ja niskat kipeytyy, kun täytyy kiertää päätä äärioikealle, jotta pääsisi rivin loppuun. En oikein haluaisi pelata entereillä kuten Tillukas tekee. Html:stä tutut komennot <blockquote> tai <table> ei toimi.
Lisäksi 10 pisteen harmaa teksti on lähes lukukelvotonta, jos haluaa pitää läppärissään edes kohtuullisen resoluution.

Mitä kaikkea vanhan menneeseen viikkoon mahtui?

Häistä painajaisia ja patteja naamaan
Argh. Juhlapukeutuminen. En edes muista, koska viimeksi kävin juhlissa, jossa on pukukoodi. Olin ihan pihalla. Hovihankkijani on vuosia ollut paikallinen kirppari, josta olen kantanut vaatehuoneen täyteen college-tyyppisiä vetimiä koot 38-48. Juhlavaatteita en ole vilkaissutkaan, kun kymmenen vuoden takainen hautajaisvaate on yhä hyvässä kondiksessa. Mutta että häät. Kukkaklänninki tai huivit eivät oikein ole mun juttujani, niitä kyllä olisi kirppareilla tarjolla. Lykkäsin vaatevalintaa niin pitkälle, että keskiviikkona olin pakkoraossa.
Päätimme - minä päätin - että kinkereille ei mennä, ainoastaan kirkkoon. Varaamme paikan takapenkistä ja vitkuttelemme lähtöä kunnes muut ovat jo matkalla juhlakapakkaan.
Häät olivat tänään. Väkeä oli kuin kaupunkifestareilla. Siis todella hienoa väkeä. Takapenkki oli ihan hyvä piiloutumispaikka.

Hääasua markkeerasi viime vuonna markkinoilta ostamani musta paksuhko viitta, alla musta housut, joiden vyötäröä laajennettiin anteliaammaksi sepaluksen auki jättävällä hakaneulalla. Pläjäytin vuosia kirppareilta ostamiani hopeakäätyjä ja killuttimia rintamukset täyteen. Komeuden kruunasi Anttilan postimyynnistä hankittu paljettimyssy. Otsatukan alareunaan valuva piponreuna sopi erinomaisesti lymyämisteemaan.
Olin mielestäni hot, in ja cool. Kotona juotiin kuoharit, useampikin kuten ehkä huomaatte, hääparin kunniaksi.

Kaikkeen sitä lupautuukin
Paras ystävättäreni päätti muuttaa omakotitalosta kerrostaloon. Sinkkurouvan vintti, kellari ja asuintilat olivat täynnä tavaraa kuin puutiaisen perse, muuttomatka lyhyt, mutta fyffeä vähän.
Päätettiin vuokrata kuorma-auto, pestattiin ystävät ja kylänmiehet kantajiksi ja sirkos kuskiksi

Ajoin kuorma-autokortin noin viiskytvuotta sitten. Siis suurin piirtein siihen aikaan kun isä lampun osti. Kouluautojen lavoilla oli iso kivikuorma, oli välikaasut ja kaksoispoljenta, mutta ohjaustehostimista ei tietoakaan. Sen koommin en ole kuormuria ajanut.

Kaksi yötä harjoittelin kulma- ja porttikonkiin peruutuksia unissani hiestä märkänä

Vuokrausfirman pojankloppi tuijotti aamun ensimmäistä asiakasta ällistyneen kauhistuneena. Näytti toiminnat ja käski ajaa koeajokierroksen ennen avainten luovuttamista. Istui itse viereen. Olin hieman närkästynyt epäluottamuksesta. Sain kun sainkin avaimet ja hinauspalvelun puhelinnumeron. Keskikaupungin ymmärsin kiertää kaukaa. Vakuutuksen omavastuu oli 1500 euroa. Hyvin meni.

Vista on p**ka - vai onko?
Alan usein stressaamaan jostain ihan pikku jutuista.
Sain uuden läppärin. Niin tai uuden ja uuden. Acerini on pojan kolmevuotias traktori, mutta kuitenkin tehoiltaan ja näytöltään verrattomasta parempi kuin aiempi persläpi.
Käyttöjärjestelmä solahti koneeseen kuin veitsi voihin, samoin selaimet, Picasat, Photoshop, Office ja muut hilavitkuttimet. Mutta vanhoja pelejäni Vista ei kakistelematta nielaissut. Miksi ihmeessä. Ovathan ne pyörineet hyvin '98:ssa ja XP:ssä, miksei uudemmassa. Eikä työjuhtalaserille löytynyt kelvollista ajuria.
Piru vieköön. Kaikenlaisia jujutuskonsteja on yritetty ja ansoja viritelty, mutta kun ei niin ei.
Onneksi en ehtinyt kyörätä vanhaa persläpeä kaatikselle. Pelit pyörii taas vanhassa läppärissä tosin yhtä tahmaisesti kuin vanhan reaktiot ja mikä parasta, siinä on toimiva ajuri vanhaan kirjoittimeen.

Tsempei kaikille! Seuraava postaus sitten joskus pysyy varmasti ja tiukasti asialinjalla.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys13/09/2010 10:29:00

Hejsan Sirkos Sulta juttua pukkaa solkenaan ja se on hyvä se Aiemmin tos mainitsit tupakan tuonneen, hmm..miten se nyt oli.. rauhoittavan olon tms. Joo-o, niinhän se teki ja valitettavasti vielä sen hyvin muistan..."Huokaus" ja olen tullut siihen tulokseen et joudun loppuiän elämään jonkinlaisen tupakankaipuun kanssa .
Ja masis ja tupakan kaipuu kulkee kai käsikädessä.
Mun läppäri on huollossa ja nyt näpytän kirjastossa.

- Näkyillään Sirkos

Lierihattu sävy sävyyn - tottakai
Juu, hääpukeutuminen ei ole minunkaan alaani. Jos poikani jossain vaiheessa päättää tehdä tulevan lapsensa äidistä kunniallisen naisen, kuten sanonta kuuluu, olen pulassa pukeutumisen kanssa minäkin. Viimeisimmissä häissä morsiamen ja sulhasen äideillä on ollut päässään hatut, lierihatut, sävy sävyyn juhlaleningin/silkkijakkupuvun kanssa.

Nautintoaine?
Sirkos, edellinen kirjoituksesi kirvoitti ajatuksia enempi kuin hääpukeutuminen. Tosin ajattelin, etten ryntää heti kirjoittamaan. Ajatukseni nimittäin juoksevat aivoista sormiin, eikä välissä ole sen enempää oikokirjoitusta kuin sensuuriakaan. Jos miettii tupakkaa nautintoaineena, niin 40 tupakkavuodesta n. 35 vuotta se nautinto tuli siitä, että tupakka poisti vieroituksesta johtuvat oireet. Ilman tupakkia alkoi hermostuttaa vietävästi, hikoiluttaa, nälättää yms. kivaa. Alkoholia juodessa poltti kaksin verroin. Joka kuulemma johtuu siitä, että alkoholin vaikutus jotenkin ”kumoaa” aivoissa nikotiinin vaikutuksen. Siksi oli käpälä askilla ennen kuin edellinen savuke sammui.
Minä en kyllä väitä, että elämänlaatuni olisi muuttunut hirmuisesti, mutta mitä pitemmän aikaa on polttamatta sen enemmän savuttomuutta arvostaa. Ensin se onkin taistosta toiseen kompuroimista, itsensä pitelemistä kasassa ettei räjähdä syyttömien kasvoille.

Sirkos kirjoitti: Oikeastaan prenikka pitäisi myöntää niille sitkeille, päämäärätietoisille puurtajille, joiden elämänlaatua tupakoimattomuus ei lyhyellä aikavälillä paranna nimeksikään, mutta mieliteko nautintoaineeseen jatkuu kuukaudesta toiseen. Niille, jotka eivät koe persoonakohtaisesti, mitä vapautus tupakan orjuudesta konkreettisesti merkitsee, joilta puuttuu positiivinen palaute, ja motivaatio uhkaa karata taivaan tuuliin. Niille, jotka eivät onnistu kertaheitolla, vaan palaavat Stumpin sivuille ehkä useitakin kertoja, mutta pääsevät kuin pääsevätkin vaikeuksien kautta voittoon.

Kokemukseni mukaan harva, todella harva onnistuu ekalla kerralla lopettamaan lopullisesti tai edes 3 vuodeksi. 99 % näistä, jotka näyttävät helppoa naamaa, ovat itsekin joutuneet puurtamaan. Lähiympäristöstä ei usein tukea tule, joskaan kukaan ei nenäni edessä polttanut sentäs. Omassa päässä se helvetti tai taivas rakennetaan – se on taivahan tosi. Best seller kirjoitetaan vasta vuosien jälkeen, jos sittenkään. Onhan tyyppejä, jotka sortuvat vuosikymmenienkin jälkeen.

Tänään pääsi puhumaan savuttomuudesta taas kerran
Itse nautin suunnattomasti kun kuuntelen terveydenhoitohenkilökunnan suitsutusta savuttomuudesta. Tänään oli taas jännä tilanne. Minut oli kutsuttu sairaanhoito-opiskelijoiden haastatteluun. Törmäsin haastattelupyyntöön kun seilasin nivelverkossa taas kerran tämän polviproteesin tiimoilla. Kutsuja olikin hoitotieteestä itsensä tohtoriksi inttänyt nainen. Tänään sinne paarustin ja sieltä löytyi luentosalillinen nuoria naisia ja pari kolme nuorta miestä. Istuin heidän edessään kateederilla ja tunnin ja vartin minua ”hiillostettiin”. Jokainen lähes oli valmistautunut kysymyksin, yksin ja ryhmässä.
Miten minua sairaalassa ennen ja jälkeen leikkauksen kohdeltiin, mitä tietoja sain, miten kipulääkityksen kanssa, sainko tietoa sosiaalihoitajasta ja kaikkea maan ja taivaan välillä.
Kun lopuksi kysyttiin, kuinka eksyin niveltiedon foorumille, kerroin olevani vanha kettu näissä kuvioissa ja kerroin Stumpista. Myös siitä, kuinka minua kirurgista fysioterapeuttiin kehuivat savuttelun lopettamisesta. Kuinka paraneminen on aivan toista luokkaa savuttomilla ja kuinka se varmistaa hyvää tulosta.
Kun haastattelun jälkeen menin rouva hoitotieteen tohtorin kanssa lounastamaan, hän oli tyytyväinen tuosta savuttomuusvedostani. Puolet siitäkin sairaanhoito-opiskelijaporukasta polttivat. Ja kuinka heille oli kerrottu savuttomuuden vaikutuksesta, mutta eihän se heitä koske. Kun he menevät ensi vuoden jälkeen töihin, savuttelu jää vähemmälle, kuten nytkin sairaalaharjoittelujaksojen aikana. Ei voi eikä saa lähteä kesken työpäivän tupakalle. Voi, voi

Kun on lähes pakko lopettaa
Sirkos; Surullisin mielin luin tuota, että ahtautumasi on pahentunut. Siksi varmaan niin ihanan ironisesti kiukutteletkin tätä savuttomuuden autuutta ja suomit meitä siinä kieriskeleviä. Jos nyt siinä kukaan niin hekumoi. On totta, että alussa on niin hirveästi psyykattava itseään, että joskus varmaan jutut ovat kuin tunnustuksellisen uskon julistus. Toisaalta hyvä saarna tuo jonninmoisen autuuden ja antaa ainakin toivoa.
Vaan miten se sun pallea sillee, en ole tuollaista kuullutkaan. Miten keuhkoille sitten saadaan enempi tilaa? Eihän pallea nyt mikään puhkaistava pallo ole, vaan tietääkseni lihas, joka on poikittaisena levynä ulottuu melkein koko kropan lävitse.

Melisa-täti lähtee huomenna kolmeksi päiväksi puolukkaan. Koska selkä ei kestä kumartelua, olen hankkinut varrellisen marjapoimurin, jossa on tosi leveä ”leikkuuleveys”. Joten jos marjaa ylipäätään on, se kyllä ui verkkooni.

Kannataa mimä olen polttanut 41-vuotta tänään tuli 3 viikkoa täyteen ilman tupakkaa mulla on nikotiini laastari .Vierotus oireita on vähän mutta olo on parempi kun aikoihin.TSEMPPIÄ SULLE :niku

Huomenta taas Tätä en ollut ennen kuullut, tupakointi on rasittavampaa sydämelle kuin 40 kg:n ylipaino. Teekoon seinästä luin. Pitänee paikkansa, kai... Silloin kun poltin , sydän jyskytti ravia polttamisen jälkeen, ja nikotiinihuuruissani mietin miten kauan toi mahtanee kestää ...

KYLLÄSTYTTÄÄ, minulla on semmonen elämäntilanne et liikaa aikaa...
KYLLÄSTYTTÄÄ, JATKUVA PÄIVITTÄINEN TUPAKANKAIPUU. Minussa täytyy olla jotain pahasti vialla, korvien välissä siis
Ja Niksapiru kuiskii korvaan vieläkin :"yksvain".
Karkkia, purkkaa, pastillia menee joka päivä: lohtumässyä...

Helpompaahan tän pitäis jo olla...

Moikka Sirkos ja syysstumpinväki!

Jaa viis vuotta niksapurkkaa tai sokeririippuvuus tai jotain. Hyvä pointti.
Meinaan jos paheiden summa on vakio.

Olenkin omalla kohdalla huomannut parhaaksi: "hiljaa hyvä tulee".
Ja että nöyränä katson päivä kerrallaan oikean suunnan.
Navigoin sitä mukaa kuin on mennyt. Enkä määräile edes nikkistä.

Tultuani tänne harkitsijoihin olin jo myöntänyt tappioni tupakkariippuvuuden kanssa.
Se hallitsi minua enkä minä sitä. Nikotiiniriippuvaisena en voinut enää määrätä
esim. aamulla mihin kellonaikoihin polttaisin päivän mittaan.

Päästyäni teidän tuellanne savuttomuudesta kiinni, olen edelleen nikotinisti
ja olen sitä lopun elämääni. Vain yhdet henkoset erottavat minut tästä olotilasta,
jossa en ajattele tupakkaa n. ollenkaan.

Tiedän sen voimakkuuden ja oman heikkouteni. Se pitää minut nöyränä niin,
että en esim. määrää milloin lopetan niksapurkan syönnin.
Tiedän sitten vasta kun olen siihen valmis.
Mutta jos omavoimaisena lopettaisin niin vaikeuksien aika ei olisi ohi.
Jokin muu ongelma tulisi tilalle. Jokin mikä haittaisi mielenrauhaani.

Tupakoimaton elämä on kaunista: Seurusteluissa, halatessa, herätessä,
unohtuessa kuuntelemaan, lähtiessä matkalle.
Kaunis on elää rauhassa hyvällä omallatunnolla ja kaunis on kuolla kun aikansa on.

Mutta itselle sopiva urheiluharrastus on kyllä hyvä valita.
Voi pelata vaikka squoshia jos tykkää tuijottaa tyhjää seinää.
Minun lajini Sirkos jo kertoikin: pelaan entereillä.

Rakastakaa itseänne!

SIRKOS!

Voi, kuinka se lohdutti ja rauhoitti minuakin 49 vuotta. Se tupakki, nikotiini, mikälie. Ihan itsekkäisistä syistä en tupakasta luopunut, mutta kun se paskiainen ei sallinut minun puhua kuutta sanaa enempää vetämättä välillä henkeä. Piti riehua hullun lailla kesäteatterin näyttämöllä. Ei voinut jättää kymmeniä prokkikseen osallistuvia kavereita pulaan. Píti lopettaa tupakin polttaminen. Kyllä se lievän keuhkoahtaumataudin toteaminen lopettamispäätöstä vahvisti, mutta voin sanoa, että tätä ratkaisua ennen olin varma, että vaikka kuolen, kunhan vain kukaan ei pyri rajoittamaan vapauttani kieltämällä minulta tupakan polttamisen.

Ei se elämän laatu miksikään muutu yhdestä tupakanpolton lopettamisesta. Yksi orjuus vaihtuu helposti toiseksi. Syömisen orjuus on yksi, juomisen toinen. Yhden orjuuttajan olen nitistänyt, en nimittäin usko koskaan enää polttavani. Syömisen kanssa on edelleenkin ongelmia (huippupaino tupakoinnin lopettamisen alkaessa yli neljä vuotta sitten reippaasti 90 kg, alimmillaan 75, nyt 77). Juomisesta en halua tässä puhua sanaakaan. Olen vain nikotinisti ja hiukkasen ahmimishäiriöinen. So what. Amen plottis.

Heipsunhei Tuulevi Mä en ole ahmimishäiriöinen, olen popsimishäiriöinen Alkoholi on vähentynyt muuten vain ja nyt ajatuskin siitä hirvittää kun ei ole enää korvaavia käytössä.

[quote=Tuulevi]
Voi, kuinka se lohdutti ja rauhoitti minuakin 49 vuotta. Se tupakki, nikotiini, mikälie. Ihan itsekkäisistä syistä en tupakasta luopunut, mutta kun se paskiainen ei sallinut minun puhua kuutta sanaa enempää vetämättä välillä henkeä..... ... ennen olin varma, että vaikka kuolen, kunhan vain kukaan ei pyri rajoittamaan vapauttani kieltämällä minulta tupakan polttamisen. ..... [/quote]

Niinpä se tupakka rauhoitti, ehkä puoleksi tunniksi ja sitten sitä oli jo kuin tulisilla hiilillä, että minne pääsee tupakalle ja koska. Nyt on olo miljoona kertaa rauhoittavampaa, kun ei tartte hötkyillä tupakan kanssa. Minäkin ajattelin, että minua ei saa pakotettua, eikä olis varmaan saanutkaan. Olihan riippuvuus niin tuskaisaa ja kokonaisvaltaista ahdistusta, "onko tupakat matkassa, onko sytkäri ......jne".
Vaan nytpä saan rellestää aivan rentona, olokoon vaikka viijen tunnin luento tai lento NO PANIC!!

Vaan mullapa, nyt lopetuksen jälkeen, on laskurin mukaan elinikä jatkunut 1kk 1vk 6pv ja 13.05 tuntia. Enpä tiijä mihin niitä tarviin, onkohan ne siellä loppupiässä ies tarpeen?? Vuan aatteleppa, jos vaekka viimesellä viikolla tulloo lotossa tääsosuma, niin suavatpahan pittee öky haatajaeset

Jatketaanpa kerreemääm lissee elinikkee, kun ei sitä tiijä mihin sitä vielä tarvihtoo.
Kaekille oekein mukavoo ja antosoo viikkoo savuttomana.