Stumppi - keskustelu

God dag Mirkku ja tietty muut Tällä viikolla olis sitä rahhoo tarjolla lotossa ja kuulemma ei ihan vähän

Tämä Sirkosin ketju oli sellainen eepos, jonka luin ns. kannesta kanteen, kun kuusi viikkoa sitten otin ensimmäisiä askeleita tupakoimattomuuden tiellä. Sirkosin tapa paneutua asioihin ja taito pistää ajatuksensa paperille puhutteli ja rohkaisi keltanokkaa.

Mitähän Sirkosille ja ex-piippumiehelle nyt mahtaa kuulua.

Hukkaputki
Suurin palvelus, mitä voin tehdä vierailijoilleni, on tehdä heti kättelyssä sisältö niin selväksi, että vierailija voi halutessaan mahdollisimman nopeasti poistua vihreimmille laitumille.
Siis: juttu sisältää moneen kertaan purtua asiaa ja pohdintaa, josta tuskin on hyötyä muille kuin kirjoittajalle itselleen.
Enteileekö jutun väkinäisyys ehkä lopun alkua? Ja yritänkö tällä höpinällä oikeastaan ostaa itselleni aikaa? Stumppia on pirun vaikea jättää. Terveiset vain teille kaikille, erityisterkkuja Mirjalle.

Lapsellista kiusoittelua
Se että tuon jatkuvasti esiin tupakan nautinnollisuuden tai rauhoittavuuden on kieltämättä lapsekasta kiusoittelua, mutta myös johdonmukainen seuraus selviytymisstrategiastani: tunnusta tosiasiat, ota niskalenkki vastustajasta, älä nöyristele. Ja keinot sen mukaiset. Täysin vastakkaiset vallalla oleville käsityksille, jotka kehottavat aloittelijaa panemaan tupakat pois ja piiput piiloon ja mars, mars apteekkiin.
Halusin heti alusta alkaen opettaa itseäni pois eri tilanteisiin ja tapahtumiin luomistani ehdollistumista. Enkä halunnut sammuttaa tulipaloa bensiinillä.
Enää ei tupakka todellakaan edusta palkitsevaa, rauhoittavaa, tylsien hetkien täyttäjää, lohduttajaa.
Suklaa ja jäätelö edustavat - saakeli soikoon.
Pidän kyllä edelleen tupakan hajusta, ja vieraat saavat mieluusti polttaa keittiön pöydän ja viinilasin ääressä. En voi vältellä tupakkaa ja tupakoivia niin kauan kuin suuri osa ystävistä ja miljoona suomalaista vielä tupakoi.
Itse en polta, ei tee seurassa mielikään. Mainittakoon, että en ole masokisti.

Onko tupakka nautinto vai ei on asia, josta ei kannata kiistellä. Yhdessä asiassa olemme joka tapauksessa täysin samaa mieltä: arvostamme savuttomuutta. Tiedämme, että yhtä ainoaa oikeaa tietä tupakattomaan elämään ei ole olemassa, eikä varsinkaan oikotietä.

Tillukkaan ja Melisan viestejä lävistää rauha ja levollisuus. Niistä voi lukea, ettei kannata hampaat irvessä taistella demoneita vastaan. Koska olemme yksin voimattomia ylivoimaisen vastustajan edessä, parempi vain soljua mukana parhaan kykynsä mukaan, sopeutua ja odottaa nöyränä, että aika tekee tehtävänsä.
Demonit vaikuttavat meihin sisältäpäin. Mutta vain, jos teemme niistä demoneita. Tässä kohdin valinta on meillä itsellämme. Kuten Melisa totesi: ”Omassa päässä se helvetti tai taivas rakennetaan.” Jos ajattelee, että tupakoinnin lopettaminen on kokemus, jota voi verrata lobotomiaan tai raaja-amputaatioon ilman analgesiaa, on jo avannut portin demoneille.
Siksi Melisan saarnoja tarvitaan aina.
Tillukas taas etsii rauhaa omista ajatuksistaan, vuolee viisauden lastuja virtaan... Näin ajattelen.
Pitäisi elää kuin Tuulevi: so what tai Mirkku: no panic. Mutta kun ei osaa.

Terapeuttinen minämonologi
Sitten on ihmisiä kuten minä, joka paukuttavat jatkuvasti ja kovaäänisesti päätään petäjään. Lopettajia, jotka päästävät demonit valloilleen ja yrittävät epätoivoisesti nujertaa ne vastaan hangoittelemalla.
[Mistä ihmeestä näitä demoneita vieläkin sikiääkin?]
Olen jääräpäinen pahanilmanlintu, äksyilyjä, jonka tunteet ryöpsähtelevät kuin lauma vauhkoontuneita hevosia. Suuri käsikirjoittaja ja näyttelijä, joka tekee lopettamisestaan suurta draamaa ja vetelee sanoja lavealla pensselillä. Kun flirttailee pahan kanssa, meno yltyy ja piru pääsee näytelmän käsikirjoitusta laadittaessa perin helposti valloilleen.

Puolivakava ja ajoittain kieli poskessa veistelty, joskus jonkin asteisella maltilla höystetty minämonologi voi monelle olla todella terapeuttinen huohotusputki, minulle ainakin. Olin ja olen edelleen ylpeä ja rehellisen tohkeissani lopettamisesta, joten varmasti terapiasessioni kuulostavat suu vaahdossa kirjoitetulta mystismaagiselta hörhöilyltä tai ongelmajätteeltä, jonka sanoma - jos sitä on - ei aina oikein realisoidu yhteiseen hyötykäyttöön.
Eniten inhoan käyttämiäni latteuksia. Esimerkiksi viitseliäisyyden puutteesta juoruaa usein postauksen perässä seisova latteus: tsemppiä!

Kun palkeissa ei ole puhtia
Kieltämättä se, että en pysty hengittämään täysin palkein, ruho hyytyy pienestäkin ponnistuksesta, "eikä voi puhua kuutta sanaa enempää vetämättä välillä henkeä" kuten Tuulevi totesi, panee miettimään. On tosiaan helpompi sanoa tupakalle ei kiitos.
Mutta arvatkaapa mitä päässäni liikkuu, kun luin jostain foorumilta:
"42v. polttanut, työssä ravintol. 40v. tarjoil. (passiivisessa savusssa) nyt eläkkeellä, lekurin luona terv.tarkast. kaikki arvot norm., kunto 40v, ikäni 65v. KEUHKOT PUHTAAT.
Kerron teille. Hillitön kateus velloo sydänalassa ja leukapielet kiristyvät. Itsesyytökset soimaavat. Ajattelen happamasti: toivottavasti kukaan ei kuvittele, että tilastollinen todennäköisyys sairastua ei koske minua, että minä olen se poikkeustapaus.

Ei kai kukaan muuten ole saanut sitä kuvaa, että lopetin tupakoinnin ainoastaan keuhkosairauden takia. Aivan samat syyt minulla oli kuin teillä muillakin: terveys, haisevat vaatteet, tunkkaiset huoneet, rahanmeno... Vähän liian myöhään vain heräsin. Ottakaa ihmeessä opiksi.

Päivän Allen Carr: "Se ihana tunne, jonka henkosista saat, on sama tunne, joka oli sinulla jatkuvasti, ennen kuin aloitit polttamisen."
Kamoon Allen! Älä viitsi.
(Mitä minä sanoin, taas pääsi piru valloilleen)

Nyt laitan tietokoneen nukkumaan. Öitä teille, jotka jaksoitte loppuun. Olette ihania.

sirkos wrote:[size=15] Niistä voi lukea, ettei kannata hampaat irvessä taistella demoneita vastaan. Koska olemme yksin voimattomia ylivoimaisen vastustajan edessä, parempi vain soljua mukana parhaan kykynsä mukaan, sopeutua ja odottaa nöyränä, että aika tekee tehtävänsä.

Voisitko luvata, Sirkos, meille stumppilaisille, ettet omin lupinesi jätä meitä, vaan ilmoitat, jos jolloinkin kyllästyt palstaasi päivittämään? Sinun juttujasi aina odottaa... Moni.

Poistun viikoksi Lapin puolukoita ja lintuja katselemaan. Läähätys ja huohotus on säälittävän kuuloista, kun jalkapatikassa, hiki tai räntäsade otsassa raahaan reppuani jokusen kilometrin ennen kuin ollaan majapaikassa. Vaan hengästys lakkaa, kun lepää vaikka aivan pienen tovin välillä. Jos olisin jatkanut tupakointia, en olisi enää täällä läähättämässä, siitä olen varma. Senpä vuoksi läähätän välillä oikein mielelläni.

Voikaa niin hyvin kuin jaksatte, vaikkapa paksusti, mutta älkää sytytelkö!

Tuulevi! Tuulevi!! lappiin puolukoita poimiin, innostuin jo, mutta sitten Turun Lappiin ko lähet.

Jos tulet kuitenkin tänne pohojoseen niin tottahan met kahvilla käyään....

Sirkos kiva ko palasit.

Kaikille oikein mukavaa kuulasta syyspäivää..

Hellurei ja hellät tunteet!
Sirkos se siellä jurputtaa ja yrittää kiusoittelemalla provoja porukalle, heh, heh ei osu maaliin .

Rotestoi ihan rauhassa niitä kauniita lupauksia ja pilvilinnoja vastaan. Minulle tupakanpolton lopetus avasi maat ja taivaat. Ah tätä syksyn raikkautta ulkona ja ”paremmin” nukuttaa yöt eikä enää tarvitse panikoida tupakalle pääsystä. Vapaaehtoisuus lopetuksessani oli A ja O, pakottamalla olis tullu vain ruumiita. Olisin voinut vaikka vannoa, etten KOSKAAN lopeta tupakointia, enkä itsekään uskonut kykeneväni siihen. Näin sitä vanhanakin jotain uutta oppii, oisko tapahtunut konservatiivinen lobotomia ja yhteydet aivopuoliskojen välillä katkenneet vanhuuttaan.

Kyllä myö uskotaan, ettet lopettanut tupakointia keuhkojen vuoksi, ei ollu mullakaan siinä riittävästi pelotetta. Muutama obduktiokaan ei meikäläistä hetkauttanut, vaikka näki tupakan tuhot. Jatkuva tupakan himo ja sen mukana saatu Hulluksi tulon pelko riitti lopettamaan koko tupakan. Nikkis kääntyi itse itseään vastaan, koska rajoitti elämääni ihan älyttömästi, vaan eipä enää tippaakaan . Enkä LIIOITTELE yhtään, eikä SE ole enää mielessä !!!! Riippuvuus vain tuppaa muuttua roikkuvuudeksi ja läskiks menee vyötäröllä.

Minämonologia taitaa olla itse kullakin ainoa keino pönkittää itseään, koska kukaan ei enää viitsi kuunnella vanhaa akkaa, joka hekumoi savuttomuuden saavutuksistaan . Nuoremmat aattelee kuitenkin, että hautaan oon jo kaatumassa, niin mitä enää hyödyttää pitkittää terminaalivaihettaan. Demonitkaan ei enää viitsi liehitellä tämän raadon ympärillä ja silti minä vain nautiskelen nykyisestä olotilastani (oisko vahingoniloa vihollisille, kun laskurin mukaan elämä on jatkunut 1 kk ja 2 vk).

Jatketaan savuttomuutta, vaikka piruuttaan jos ei muuta motivaatioo löydy .
ps. Hukkaputki = sellainen syöpäkääryle, jota idiootit pitää huulien välissä ja savuttaa keuhkojaan.

sirkos wrote:
[color=black]Tillukkaan ja Melisan viestejä lävistää rauha ja levollisuus. Niistä voi lukea, ettei kannata hampaat irvessä taistella demoneita vastaan. Koska olemme yksin voimattomia ylivoimaisen vastustajan edessä, parempi vain soljua mukana parhaan kykynsä mukaan, sopeutua ja odottaa nöyränä, että aika tekee tehtävänsä.
Demonit vaikuttavat meihin sisältäpäin. Mutta vain, jos teemme niistä demoneita. Tässä kohdin valinta on meillä itsellämme. Kuten Melisa totesi: ”Omassa päässä se helvetti tai taivas rakennetaan.” Jos ajattelee, että tupakoinnin lopettaminen on kokemus, jota voi verrata lobotomiaan tai raaja-amputaatioon ilman analgesiaa, on jo avannut portin demoneille.
Siksi Melisan saarnoja tarvitaan aina.
Tillukas taas etsii rauhaa omista ajatuksistaan, vuolee viisauden lastuja virtaan... Näin ajattelen.
Pitäisi elää kuin Tuulevi: so what tai Mirkku: no panic. Mutta kun ei osaa.

Voih, aivan liikutuin, kukaan ei ole noin kauniisti kirjoittanut tämän tädin saarnoista kuin Sirkos. Rauha ja levollisuus - kyllä tietenkin. Mutta jos tässä itsekkäästi taas latelen totuuksia elävästä elämästä: Sirkos kirjoitti myös, ettei lopettanut keuhkojen takia, Mirkkukaan ei happamia keuhkoja säikkynyt niitä nähdessään. En minäkään lopettanut, vaikka isäni sairasti kaksi tupakasta (lue:piipusta) johtunutta syöpää, joista viimeinen hänet tappoikin. Ihminen on kummallinen elukka, ei usko ei, vaikka vierestä näkee. Oma nautinto ja oikeastaan ripustautuminen on jo pitkällä siinä vaiheessa, että ellei jotain kummallista ihan itsessään ihmisen päässä synny, tupakinpoltto vain jatkuu.

Vaan tämä kirjoittaminen tänne, tämä on itseterapiaa, jos mikä. Mitä useammin toistaa toisille (ja itselleen), että näin on hyvä, kilot kertyy, mutta myös ilot lopettamisen onnistumisesta. Kaikkinainen hyvinvointi lisääntyy, samoin säästöt (missä, missä?), sitä alkaa uskomaan itseensä ja näin pysyy kaidalla tiellä. Eihän nyt enää edes voisi ajatella sortuvansa polttamaan, itsensä lisäksi tuntisin varmaan pettäneeni pienikokoisen seurakunnan. Jos se vain siis saisi tietää asiasta

Muistelen muuten vanhassa tupakka-org:ssa olleen erillisen linjaston, jossa sai keskustella tupakasta. Ei siis välttämättä ollut lopettavia kirjoittelemassa. Kahden miekkosen kanssa käytiin moista sotaa, he kun väittivät silmin kirkkain (?), ettei tupakka aiheuta niitä tauteja, puhumattakaan kuolemista, joita media ja lääkärit yrittävät meille todistella. He lainasivat sivutolkulla enganninkielistä kirjallisuutta, jossa todisteltiin, että kaikki keuhko-, kurkku- ja sydänsairaudet ja kuolemat johtuvat ihan jostain muusta. Isäni kuolemaa keuhkosyöpään he nimittivät onnettomaksi sattumaksi. Ai että pisti vihaksi. No, nyt toinen näistä miekkosista on kuollut, en kyllä tiedä mihin. Varmaan poltti joka tapauksessa loppuun asti.

Mirkku wrote:Nikkis kääntyi itse itseään vastaan, koska rajoitti elämääni ihan älyttömästi, vaan eipä enää tippaakaan.

Tätsyltä varastettiin lukitsemattomasta autosta kauppakassi ja lompakko, parkkikukkaro ja aurinkolasit. Rahaa puhallettiin parisataa euroa, ja varkaan mukaan menivät niin ajo-, henkilö-, kela-, pankki-, kirjasto-, bonus-, plussa-, eläke- kuin kuntosalikortti.

Kammiovärinää ja hampaiden kalistelua. Voitte arvata, että keljutti kohtuullisesti, mutta hikistä korttirumbaa tanssiessani tupakka ei edes käynyt mielessäni. Ihan totta.

Vain kaksi tilannetyyppiä laukaisee silloin tällöin halun tupakoida: ovesta ulos astuminen ja puuhailutauot.
Kotiovi on vaaraton, mutta käsi kokeilee alitajunnan opastamana vieläkin taskua, kun astun kadulle hammaslääkäriltä, kirpputorilta, elokuvista tai taidenäyttelystä. Taukoja tuli alussa tupakoinnin pelosta täytettyä toisella hommalla, hyvä ettei eläkeläinen saanut työstressiä. Nyt en enää mene muroiksi, vaikka touhuilun lomassa joskus istun takan tulta tuijottaen tunnin pari.

Suurimman shokin yli on tietysti jo päästy, ja toipilasvaihekin alkaa luojan kiitos olla lopuillaan. Silti pitkänkin remission jälkeen vanha vaiva saattaa äityä aika pahaksi. Aluksi vähän kaihertaa, sitten halu jo polttaa ja yltyy rampauttavaksi miljoonan voltin himoksi.

Koko prosessi kesää vain muutaman sekunnin.

Sen silmänräpäyksen aikana otsasuoni tykyttää, pupillit supistuvat, iiris ja ympäristön varjot vaalenevat ja olet täysin valmis vastaanottamaan kevyet henkoset.
Juuri tähän sietämättömään hetkeen on iskettävä heti ja sanottava päättävästi ei, nyt en polta.
Aluksi tsemppasin itseäni ääneen, nyt riittää sisäinen mumina tai pään heilautus. Hyöky on ohi saman tien ja pupillit taas normaalissa kuosissa. Tuskin ehdin istahtaa tai ottaa paria askelta kadulla.
Taas saa olla rauhassa tunteja, jopa kokonaisia päiviä, joskus viikonkin, kohta kenties kaksikin.

Ai niin... samaan tahtiin voisin marmattaa ties monennenko kerran siitä, että minkä ihmeen takia sitten pitää vieläkin tutuille vastata: "Kiitos kysymästä, yli kahdeksan kuukautta on oltu tupakatta ja koville ottaa edelleen, tää on kuule kova koulu." Aivan kuin mieheni muistellessaan viidenkymmenen vuoden takaista inttiaikaansa. Ja paskat ottaa ja on. Sekunti pari muutaman kerran viikossa. Ei kannattaisi enää edes olet-kova-jätkä -ihailun toivossa laulaa kuuden korttelin päähän kuuluvia profeetallisia valitusvirsiä eikä lyödä päätänsä itkumuuriin. Pään saa kipeäksi miellyttävämmin ja helpommin lähipubissa sidukkalasin äärellä.

Sitä paitsi en juurikaan valita alituista, ajoittain mehut zippiin imevää polvisärkyä, joka sentään voi olla voimakkuudeltaan sitä luokkaa, että just sillään antaisin amputoida koko jalan. Toisaalta kipuun pystyn suhtautumaan tyynesti, koska särky ei kysy tahdonvoimaa. Se tulee ja vaimenee jos vaimenee. Minä vain seison tumput suorina ja odotan kärjen taittumista, vaihtoehtoja ei ole.
Mutta tupakanhimo. Kysymys on aina tahtojen mittelöstä. Vaihtoehtoja on. Tasan kaksi.

Pitää vain hyväksyä se tosiasia, että silmänräpäysjutut voivat jatkua vuosikausia. Minä ainakin aion tallata Via Cruciksen loppuun asti ja olen tosi tyytyväinen, kun pääsin eroon moolokista, jonka ahnaaseen kitaan upposi niin terveys kuin sellainen määrä retrorahaa ja euroja, että sille vetää vertoja vain EU:n maataloustuet.

Melisa, sanoi Aristoteles mitä sanoi, ihminen on aika usein varsin epärationaalinen eläin, joka tosin joskus harvoin osaa käyttäytyä myös järkevästi.
Mirkku ilmoittaa aivan turhaan asuinpaikkakunnakseen savolaenen. Voisiko joku tosiaan kuvitella, että tämä äkkivääräleukainen Hortensia voisi olla esimerkiksi hämäläinen?
Toivottavasti Tuulevi sait talteen talven puolukat. Me ollaan rämmitty kintut kipeinä sienimetsässä. Ihanaa.
Igor, tuo itsesammuvuus on juttu, jota itsekin mietin ankarasti. Minullakin oli tapana vetää savut viipyilevästi, oli kiire tai ei. Jos aika loppui, jätin pitkän jämän. Jemmajämiä en harrastanut – terveys ennen kaikkea. Tsemppejä sinulle ja muille savutonta elämää ihmetteleville alkutaipaleen kulkijoille.

Huokaistaan taas illalla yhdessä helpotuksesta, jooko? HUOH. Taas meni päivä, seuraava on jo helpompi.

Oletpa kokenut kurjan jutun Sirkos. Tämän jälkeen varmaan tarkistat useampaan kertaan, onko ovet lukossa. Rikoksen kohteeksi joutuminen tuntuu monista siltä, että omaa identiteettiä on loukattu. On tunkeuduttu alueelle, joka on niin henkilökohtaista, kuten juuri lompakko, jossa on koko elämän kirjo sisällä. Ne kortit, niiden kauttahan monet niin toiminnot elämässä tapahtuvat.

Polvivamman ja lihashermosärkyisten alaraajojen omistajana tiedän miltä kivut tuntuvat, varsinkin yöllä. Kun on lähes kaikki lääkkeet otettu, ei voi juuri muuta kuin tuijottaa kattoon ja odottaa. Nyt on haaveissa moottorisänky, jota voisi taitella milloin mihinkin asentoon. Joskus kun tuo selkäruoto, jossa hermot on lytyssä, tykkää siitä, että olen lähes istuvassa asennossa, joskus taas olis kiva nostella jalkoja ylöspäin ilman tyynypinoja. Mietin, että ostaisinko moottorisängyn itselleni joululahjaksi. Kalliin puoleisia ovat, vaikka jotkut firmat niitä muutmalla satasella tarjoavatkin, vaan voiko niihin luottaa

Yritän muun liikunnan ohella tehdä sitä päivittäistä puolen tunnin käveleyä iltaisin. Eilen juttelin miehelle, että töissä yksi nainen tuli puolen vuoden sairaslomalta. Oli leikattu keuhkosyöpä. Lopetti tupakanpolton siihen, viisas nainen. Oli ihmetellyt työkavereille, ettei älynnyt aikaisemiin lopettaa, kun ei se niin vaikeaa ollutkaan.

Aika moni meistä on pelännyt tupakoinnin lopettamista enemmän kuin tarpeeksi. Useimmat selviävät siitä kuitenkin hengissä Tästä kun eilen miehelle kertoilin, hän tykkäsi, että mulla on hyvä putki päällä kun olen ollut yli 5 v savutta. Tätä putkea piisaa loppuelämän ajan, pitkä taikka lyhyt, tokaisin hänelle. Myönsin asiaa kysyttäessä, että vieläkin saattaa joskus häivähtää joku tupakoinnin oloinen siemen päässä. Itämään ei jää, koska en suostu antamaan sille kasvualustaa.

Sieniä en ehkä tulevana viikonloppuna pääse katsastamaan, tulee isommat juhlat vietettäväksi. Puolukat jouduin häpeällisesti ostamaan kalliilla rahalla, kun ei vakipaikassa ollut koskaan silmien alla viittä puolukkaa enempi kerrallaan

Toivottavasti upeat syysilmat jatkuvat edelleen. Hengitetäään syvään kirpakkaa syysilmaa, nyt kun savuttomana tunnemme myös syksyn tuoksuja, joiden runsautta vieläkin ihmettelen.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys06/10/2010 09:34:36

Harmi homma Sirkos, kun olet joutunut rikoksen uhriksi. Voi vain kuvitella, miten pahalta se on tuntunut, huomattavasti enemmän kuin pelkkä keljutus. Sitä joutuu melkoiseen liemeen kun kaikki kortit katoaa. Mutta vahvoilla totisesti olet, kun et tuossakaan vaiheessa langennut tupakoimaan. Heikommalla olisi sätkä roihunnut. Voimia sulle, että pääset nopeasti asian yli, ettei vielä onnistu viemään mielenrauhaasi. Itselleni sattui Italiassa tapaus; olin seisoen matkannut ratikassa pari pysäkki väliä, kun huomasi kukkaroni kadonneen. Siinäpä nostin mekkalaa ja katselin kaikki roiston näköiset miehet ympärilläni, mutta mitäpä se auttoi tuijotella julmasti ja melkein käydä kurkkuun kiinni. Poliisilaitoksella tein ilmoituksen varkaudesta, vaikka tiesin ettei kukkaro sillä palaa takaisin. Onneksi kukkarossa oli vain hieman rahaa, eikä mitään kortteja tms. Myöhemmin palautui mieleeni tilanne, kun pari mummoa halusi pitää kiinni samasta tangosta ja oikein ystävällisesti hymyillen pakkautuivat kylkeen kiinni. Mutta kukapa osaisi herttaisia mummoja epäillä.

Se on tosi, ei se tupakanhimo vaivaa muuta kuin ohi kiitävän hetken. Nopea oot, jos kerkeet havaita himon fyysiset oireet. Kauhea kituminen on liioittelua, kun sen ajatuksen voi torjua heti. Onhan meidän torjuttava monta muutakin mielitekoa, eikä niitä kaikkia voi muuttaa teoiksi. Asenne ratkaisee, jäädäänkö märehtimään ja hekumoimaan ajatuksella vai katkaistaanko heti mieliteolta siivet. Olishan se melkonen soppa, jos oltaisiin vain viettien vallassa, eikä sitten tarttis ottaa teoistaan vastuuta.
Saat ja voit rauhassa toitottaa savuttomuuttasi. Aina niitä löytyy kateellisia tupakoivia, jotka haaveilee (ainakin itsekseen), voivansa lopettaa tupakoinnin, mutta kun se on niin vaikeeta. Olet melkoinen sankari heidän silmissään, jess.

Melisalle ja muille polvivaivaisille voin kertoa itse olleeni viime talvena tosi hankalien polvi- ja jalkakipujen vaivaamana. Ortopedi ei antanut muuta toivoa, kuin tekonivelet. Kokeiltiin kuitenkin Hyalgan injektioita ja nyt ei ole mitään kipuja, vaikka rutinat nivelissä on edelleen. Viime syksynä kävelin kepin kanssa sienessä, nyt voin jo kulkea lähes normaalisti, vaikka en ihan laukkaa kuin gaselli. Moottorisänky on varmaan ihana, hieronnat ja pelit.

Nauttikaa raikkaasta syksystä ja haistelkaa syksyn tuoksua jota ei vuosiin haistanut.

Mirkku; toinen polvi on jo Melisa-tädillä proteesilla, sievä arpikin on, n. 2e cm pitkä. Sitä polvea hoidettiin kukonheltalla kolmeen otteeseen, ei sit enää auttanut pari viimeistä pistossarjaa mittään. Nyt on toinen odottamassa, joskos parin vuoden päästä tahi aikaisemmin tehdään sama operaatio. Molemmat polvet kipeytyvät liikunnasta, mutta eri tavalla. Toinen ei ole vielä leikkauksesta täysin toipunut ja toinen taas omaa kulumistaan. Vaan ei kannata valittaa niin kauan kuin kintut kestää sauvakävellä, vesijuosta ja jumpata. Meitä alkaa vaan olemaan suurien ikäluokkien vammaisia polvien osalta kasvava määrä. Joutuvat vielä kovilla nuo keinonivelkirurgit

Melisa-täti! Voi harmitus, kun olet jo joutunut sukupolvenvaihdosleikkaukseen ja könkkäämään tekopelillä. Näin pelkään mullekkin käyvän, mutta toistaiseksi taisin saada hieman lisäaikaa??? Vuosia sitten korjattiin polvestani nivelsiteitä ja sekin on osaltaan jouduttanut kulmista. Vaikka onhan näitä ikälisiä kertynyt muutenkin vähän jokapuolelle ja se kai se tuottaa harmaita hiuksiakin. Vaan eipä huolta, jos mieli on kuin rippikoululaisen.

Näillä näkymin onkin tulevaisuuden kultakaivoksen toimialana varaosapalvelu.fi. Ikääntyvän porukan määrä lisääntyy ja on tarpeen saada tilata varaosat kaikkiin kuluviin kohteisiin. Uudempana ilmiönä on ikääntyvien henkilöiden lisääntynyt alkoholin käyttö. Mummot ja papat pökkyrässä teloo itseään ja pää sekä sisuskalut on sökönä.
Näillä eväillä sitten männä könkätään, mutta savuttomasti.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys06/10/2010 20:22:37

Sairauksista puhuminen on yhtä jännittävää kuin Anttilasta ostettu saksalainen karvalankamatto, mutta se on ikääntyvien naisten etuoikeus ja helmasynti, sitä paitsi se piristänee tämän poteron paikallaan jahnaavaa tupakkakeskustelua.

Mä tilaisin varaosat.fi palvelusta ensimmäisenä uuden palikan aivoihin. Hippokampus brakaa, muisti alkaa olla riekaleina. Muistan kyllä esimerkiksi sovitut ajat, mutta sanat, nimet ja keskittymiskyky ovat usein hukassa. Ole sitten jutuissasi nokkela ja sukkela.

Oikeaan polveen tehtiin kuukausi sitten heti matkan jälkeen puhdistusleikkaus. Ilkeiden irtokappaleiden poiston jälkeen polvi rauhoittui aika mukavasti.
Odotan edelleen keinoniveltä vasempaan polveen. Lähetettä leikkaukseen ei ole kuulunut, sen sijaan polvi kuvattiin magneetilla uudestaan viime viikolla. Nyt ehdotetaan, että jatketaan vielä puoli vuotta konservatiivisella hoidolla, jonka kulmakivinä olisivat - yllätys, yllätys – laihdutus ja entistä kovemmat särkylääkkeet. Kukonheltta ei sököpolvea enää lepytä.
Kieltämättä kuntous olisi helpompaa, jos paino putoisi joitakin kiloja, mutta näyttää siltä, että laihtuminen ei onnistu, ei sitten millään konstilla, etenkin, kun polvi estää kunnon hikiliikunnan. No, saa nähdä käydäänkö perjantaina polilla tahtojen taistelu lähetteestä, vai olenko seuraavan puoli vuotta kanttu vei, enkä lähde himasta mihinkään.

Moottoroitu sänky on täti-ihmisten must-juttu. Mulla on ollut yksinmaattava moottoroitu lavitsa jo kymmenkunta vuotta. Karvalakkimalli, hankittu aikoinaan Sotkasta. Maksoi muistaakseni puolet vähemmän kuin pelkkä laveri Vepsäläisellä.
Mitään varsinaista vikaa ei ole ollut. Moottorikin pelaa kuin enkeli, vaikka ei ole vaseliinia nähnytkään. Sängyssä on joustosälepohja, joustopatja ja myöhemmin hankittu seitsemän sentin tempur.
Katson usein öisin kuvatallenteita tv:stä, joten tukeva, puolittain istuva asento on mukava ja helppo säätää. Samalla voin napin painalluksella ajeluttaa turvonneita jalkoja ylös alas, tekee hyvää.
Kannattaa tarkkaan tsekata istumakulma ja sen säädöt, jos aikoo hankkia hestens-tasoisen kalliin punkan. En siitä hieronnasta oikein tiedä. Näyttää hieromatuoleja jo ilmaantuneen hyvätasoisille kirppareille.

Nautin muuten jo täysistä ikälisistä kaikkine rappeutumisilmiöineen, mutta jostain kumman syystä harmaita hiuksia ei ole vielä ilmaantunut. Nyt naama ja tummat hiukset ovat täysin eriparia. Pitäisikö värjätä harmaaksi? Miksei, mutta entäs se juurikasvu?

Mitähän viisasta sanoisi tänä iltana tupakanpoltosta ja sen lopettamisesta.
Kenties tsemppiä olisi sana paikallaan.