Stumppi - keskustelu

Miten kauan tupakka tulee ajatuksiin kun elämä koettelee??? siis tuleeko se aina vanhasta muistista kertomaan että silloin kun olet hermostunut pitäisi saada "istua tupakalle rauhoittumaan"..siis tiedän että se ei mua rauhoittaisi kun en nikotiiniä enää tarvitse, mutta miksi se pyörii päässä, että auttaisko kuitenkin ? on taas vaan tuntunut kuin joku kiva asia olis poissa vaikka olenkin niin onnellinen kun olen päässyt tupakasta.
kiusaako nikotiini vielä kun 2,5kk ilman ? ja se tulis esille kun on hermostunut ? Ei auta kun itkeä... itkettäis mutta ei saa itkettyäkään

kyllähän tuo tupakki hyvin pitkään tulee mieleen noissa vastoinkäymisissä,mut se ei auttaisi mihinkään tilanteeseen..ne et tupakki rauhoittaa on niitä vääriä mielikuvia,oikeasti se ei sitä tee! tuo kolmenkuukauden tietämät on sellainen aika et hyvin monet sortuu juuri siinä,nikkispeikko tekee kovat hyökkäykset et saa uhrinsa takaisin älä suostu sen valheellisiin lupauksiin,tiedät jo kuinka ihanaa on olla polttamaton..ei tarvitse juosta tuuleen ja tuiskuun yhtä mittaa tyydyttää nikotiinin himoa! tsemppiä!

asandra wrote:Ei auta kun itkeä... itkettäis mutta ei saa itkettyäkään

Kiitos justine! haluisinkin laittaa tämän kolmen kk piikkiin, mutta kun nyt en ole itse aiheuttamalla aiheuttanut vaikeuksia, viimeksi kun olin 3kk polttamatta, niin juuri silloin olisko ollut 3kk1pv, retkahdin mukamas-kriisiin. nyt on mukamas kaukana..mutta ei nää ajatukset sillain vakavilta tunnu onneksi..itkettää vaan kun ei osaa vielä käyttää muita keinoja "turvana ja taukona" kun todella ahdistaa. mutta kai se kuuluu tähän prosessiin nyt.

Millaisista tilanteista olette muut selvinneet, onko jäänyt mieleen joitain ??

Kuitenkin uskon että riittää kun ei halua polttaa ja siihen tilaan olen päässyt, muuten olis jo menty...

Heps..tsemppiä sulle, toivottavasti saat itkettyä mä oon itkenyt aika paljonkin mutta nauranut vähintään yhtä paljon, kyllä se siitä sullakin ihan kohta helpottaa.

asandra wrote:
Kuitenkin uskon että riittää kun ei halua polttaa ja siihen tilaan olen päässyt, muuten olis jo menty...

en voi täällä kertoa mut voin sanoa et hyvinkin vaikeista tilanteista,eikä oikeesti niille tilanteille voi mitään..ne tulis vaikka polttaiskin,ja kun ymmärtää sen et tupakka ei todellakaan auta niihin tilanteisiin! me ollaan vuositolkulla luotu itsellemme valheellisia kuvia tupakista,niiden muuttaminen ja totuuden ymmärtäminen ottaa oman aikansa,anna itselles aikaa..mut älä polta,koska tupakin mieliteot lähtee ainoastaan olemalla polttamatta!

En tiedä auttaako mitään, mutta jos sulla olis mahdollisuus mennä ulos vähäks aikaa, johonkin aurinkoiseen paikkaan, vaikka nyt heti.

Istut penkillä tai seisot seinää vasten, suljet silmäsi ja HENGITTELET pahaa mieltä pienemmäks. Ei tartte ees ajatella mitään, jos ei ajatteluta. Joka uloshengityksellä paha pieneneeja sisäänhengityksellä hyvää tulee tilalle.

Ei tartte olla mikään ihmeellinen paikka eikä ton tarvii olla mikään proggis. Taidanpa muuten itekin kokeilla nyt tota. Meen talon aurinkoiselle seinustalle (siihen missä joskus poltin tupakkaa...) sulkemaan silmät ja hengittelemään viideks minuutiks.

Jos asandra ehdit/voi/pystyt/jaksat/viittit, ni kokeile nyt vaik heti

Noita tulee niin kauan, kunnes opit, että tupakka ei koskaan auttanut mitään, vaan se oli harhaa. Se vie aikaa ja vaatii sinultakin aktiivisuutta. Tärkeintä on, ettet suostu antamaan tupakalle kunniaa mistään, vaan ymmärrät tupakan rauhoittavuuden olevan harhaa. Kun sen ymmärrät, ja huomaat käytännössäkin selviäväsi vaikeuksista paremmin ilman tupakkaa, tupakkamielikuvat lakkaavat vaivaamasta. Niitä tulee edelleen, mutta ne ovat pikemminkin huvittavia kuin ahdistavia.

Harhan ydin on se, että nikotiinitason laskiessa nikotinisti käy hermostuneemmaksi. Kun hän tankkaa taas aivonsa täyteen nikotiinia, hänen olonsa normalisoituu. Tuntuu että tupakka rauhoitti. Mutta tupakka juuri aiheutti sen hermostumisen, jota se sitten taas tunniksi lievitti, kunnes se palasi ja oli taas pakko polttaa lisää. Ja kaiken lisäksi nikotiinitankkauksen jälkeenkin nikotinisti on hermostunut, koska nikotiini lisää adrenaliinin eritystä. Kun pääsee nikotiinista yli ja aivotoiminta palautuu normaaliksi, on selvästi rauhallisempi kuin tupakoijana koskaan.

2.5 kk kohdalla et ole vielä täysin toipunut nikotiinista. Vaikka tupakanhimot eivät enää ole raastavia, aivosi eivät kuitenkaan ole vielä täysin sopeutuneet nikotiinittomuuteen. Se kestää puoli vuotta. Sen jälkeen vasta nikotiini lakkaa vaikuttamasta elämääsi. Psykologisesti toipuminen ei ehkä pääty koskaan, mutta isoimmat vaikeudet tulee käsiteltyä nopeasti ja ensimmäisen vuoden jälkeen on jo tullut kutakuinkin kaikki tilanteet kohdattua tupakoimattomana.

Kiitos teille!
Hyvä idea heps, teinkin sen jo tänään aikaisemmin ennenkuin ehdotitkaan ja ajattelin kohta taas mennä

Oikeastaan tupakka ei aiheuta ajatuksena nyt ahdistusta vaan ihan mun ahdistava tilanne muuten, ärsyttävää vaan kun sen tupakan täytyy tulla ajatuksiin voimakkaammin vaikeuksissa.

Tuttavani pyysi tänään ostamaan hänelle tupakkaa mennessäni kun olivat loppumassa, mä keksin valheen ettei mulla rahaa mukana kun en vaan halunnut mennä sitä ostamaan kenellekkään nyt

Ihana vapaus, ihana savuttomuus

mä inhoon kans tuota et kun itse lopettaa tupakoinnin niin sit monesti useat pyytää tuomaan tai ostamaan tupakkaa! ehkei he vaan osaa ajatella sitä et se ei välttämättä ole lopettaneesta kovin kivaa tsemppiä

Mä käytin tota hengittelyä paljon silloin alkuvaiheissa ja mulle auttoi. Mulle tuli tuossa kahden kuukauden kohdalla, vajaan viikon ajan, paljon levottomia hetkiä jopa mielitekoja polttaa Mä huomasin, että mulla oli varmaan siksi, kun aiemmin sorruin polttamaan kahden kuukauden kohdalla. Itse asiassa Esan kirjotuksia lukiessa tajusin sen Saattoi myös keväiset ilmat vaikuttaa tuohon levottomuuteen. Nyt se on taas ainakin hetkeksi hellittänyt. Mulla on myöskin 2.5 kuukautta savutonta aikaa.

Raha-asiat...
Miehen ex-pomo ja maksamattomat palkat..
Ja talon entinen omistaja joka ei tahdo jättää meitä rauhaan.
Hemmetin pyromaani jota saa aina pelätä.
Silloin kun se ei ole linnassa.
Nyt sillä on muka joku lompakko meidän varaston vintillä.
Jumaliste että nyt on hetki jolloin tosiaan saa pitää itseään niskasta kiinni.

Kyllä!!Nyt on hetki kun saa tosissaan pitää itestään kiinni ettei sortuis!Nimenomaan vastoinkäymiset näyttää olevan mulle se koettelemusten
paikka.Vasta kahdeksatta päivää viiään ja niin tekis mieli tähän suunnattomaan suuttumukseen sytyttää rööki.Vaikka järki sanoo ettei se mitään auta.No täs röökaamises ei muutenkaan ole ollut järjen kans mitään tekemistä...

Toistan edellisen kommenttini...
Nyt on vaan savuttomuutta takana 2 vkoa ja kohta 4 päivää päälle.Mutta kun elämä koettelee ja kaikki tuntuu valuvan hiekkaan,niin kyllä silloin erityisesti kaipaan sitä tuttia lohduttamaan.Kuulostaa tyhmältä ja tiiän ettei ne vastoinkäymiset häviä röökin sytyttämisellä.