Stumppi - keskustelu

olen sellainen on -off-tupakoitsija. puolvuotta ilman, kaks kuukautta aski päivässä, kolme kuukautta ilman, kolme polttaen jne....
nyt olen taas repsahtanut, noin 1kk sitten ja olen vielä raskaanakin. tupakkaa menee 5 päivässä joskus 8. en tiedä miks poltan, inhoan sitä niin paljon ja tunnen suurta syyllisyyttä.
päätin, että tänään illalla poltan viimeisen tupakan, sanon sille ikuiset hyvästit-en halua olla jatkuvasti on-off-tupakoitsija.
voinko siis liittyä joukkoon, sillä tukea tarvitsisin kovasti.

Sakkiin sekaan vaan.

Nyt on oikea ja hyvä hetki lopettaa, kun motivaatiota luulisi olevan. Ja et ole edes kauhean pahasti koukussa jos vertaa pidempään savuttaneita. (Kymmeniä vuosia useita askeja päivässä) Henk. koht. suosittelisin sinua puhumaan lääkärisi / hoitajasi kanssa tupakoimisesta, kun olet raskaanakin. Esimerkiksi jos koet tarvitsevasi nikotiinikorvausta, niin lääkäri osaa neuvoa paremmin tilanteessasi sinua.

Toivottavasti tiedostat miten tärkeää savuttomuus on lasta kohtaan!!! Voimia.

Eikös tämä , että tulit hakemaan kannustusta todista, että oikealla asialla olet. Nyt tsemppiä lopetukseen Onnea vauvalle ja sinulle.

onhan tätä tupakointia jatkunut yhteensä 15vuotta, joista kaksi viimeistä on ollut on-off-polttamista.
en ole koskaan käyttänyt korvikkeita, en halua vaihtaa riippuvuuttani toiseen, kuten esimerkikis vanhempani 5 vuotta nikotiini purkkaa.
tarvitsen vain kovasti muistutusta siitä etten menetä mitään, vaikka en tupakoi. ilmeisesti tupakoiti on syvälle juurtunut osa identiteettiäni, että nikotiinin puutteessa luulen menettäväni jotain tärkeää ja kivaa koska en polta. vaikka tiedän kuinka hölmöä on ajatella noin, sillä asiahan juuri päin vastoin,kuinka paljon MENETÄN polttaessani.
kiitos kaikille tuesta, ihanaa saada heti palautetta, antaa paljon voimia ja uskoa.

Voisithan ottaa ensin tavoitteeksi, että olet polttamatta raskauden ajan .

dihaidi wrote:onhan tätä tupakointia jatkunut yhteensä 15vuotta, joista kaksi viimeistä on ollut on-off-polttamista.
en ole koskaan käyttänyt korvikkeita, en halua vaihtaa riippuvuuttani toiseen, kuten esimerkikis vanhempani 5 vuotta nikotiini purkkaa.
tarvitsen vain kovasti muistutusta siitä etten menetä mitään, vaikka en tupakoi. ilmeisesti tupakoiti on syvälle juurtunut osa identiteettiäni, että nikotiinin puutteessa luulen menettäväni jotain tärkeää ja kivaa koska en polta. vaikka tiedän kuinka hölmöä on ajatella noin, sillä asiahan juuri päin vastoin,kuinka paljon MENETÄN polttaessani.
kiitos kaikille tuesta, ihanaa saada heti palautetta, antaa paljon voimia ja uskoa.

Tsemppiä!!

Voisitko kuvitella laittavasti lapsesi suuhun palavan tupakan kun hän syntyy?? Tätä mielikuvaa käyttämällä voit ehkä olla laittamatta hänelle tupakan myrkkyjä verenkiertoon istukkasi välityksellä..

VOIMIA!!!

Lisään itse vielä, että eiköhän tuo tupakoiminen ole ollut osa meidän kaikkien identiteettiämme. Ihan samalla tavalla kuin muut päihteiden käytöt tai tavat.. Eikä siinä ole tavallaan mitään tyhmää!! Turha häpeillä siis mitään!

Kuinka sujuu, tuleva äitiliini? Oletkos potkiskellut houkutusta nurkkiin? Savuton syli on tavoittelemisen arvoinen asia ja sitä edeltää tietysti se myrkytön odotus. Tsemppiä!