Stumppi - keskustelu

Missä helskutan vaiheessa tämä oikein helpottaa? Siis se tunne että tekis mieli.

vasta 4s päivä alkamassa....

Sit kun tajuat että et tarvitse sitä ainetta enää. Tai kun huomaat että et halua sitä enää. Kun sun ei tartte ajatella sitä enää.

Lue Allen Carrin Stumppaa tähän, tai jotain.

Mun tekee yhä mieli tupakkaa ja saattaa tehdä todennäköisesti ajoittain lopun elämääni. Niin kuin tekee mieli suklaata ja muita asioita, mistä saan ajoittaista ja hetkellistä nautintoa fyysisesti tai henkisesti.

Vastaus: ei ikinä.

Kovin "konkari" en vielä ole (3,5 kk takana), mutta voin kertoa, että sä alat olla voiton puolella tuossa pahimmassa osuudessa. Mulla oli 3. ja 4. päivä aivan täyttä helvettiä, viidentenä helpotti huomattavasti.
Kyllä se siitä, eka viikko noin yleisesti ottaen on se pahin, sinnittelet vaan , kyllä se oikeesti helpottaa aika pian.

Tsemppiä

Kaks eka viikkoo on ihan täyttä Helvettiä, ihan fyysisten vieroitus oireiden takia. Sen jälkeen tekee muuten vaan mieli tupakkaa, koska kyse on tavasta. Kuulemma ensimmäinen puoli vuotta on vaarallista aikaa. Voit repsahtaa milloin vaan, jos et oo tarkkana. Itsepetos on niin helppoa, alitajunta houkuttelee tupakille jollakin älyttömällä idiootti verukkeella (esim. Sain potkut töistä tai Akka/Ukko lähti litomaan tai Täytän täysiä kymmeniä; nyt sikaria ja viinaa...).

Vuosi on jo hyvä alku. Tupakan himo loppuu kaavalla = säännöllisesti poltettujen vuosien määrä X 7. Mun tapauksessa noin 175 vuoden päästä.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys19/12/2007 13:17:56

Varmaan ihan fyysiset viekkarit helpottaa ihan päivien mittaan.. kovin on yksilöllistäkin ja riippuu ehkä siitäkin millä menetelmällä lopettaa. Zybanit ja Champixit sekä erilaiset nikotiinikorvikkeet toimivat eri tavalla niin keskenään kuin eri ihmisilläkin. Sitten on luomulopettajan omat jutut, joita ei kemikaalit sekoita.

Toiset puhuvat ajanjaksoista 3 päivää, 3 viikkoa ja 3 kuukautta, että nämä olisivat jotain portaita, mutta ei varmaan ole kaikille samalla tavalla.

Jossain vaiheessa tilanne on kuitenkin puhtaasti psyykkinen. Tiedän, että kun nyt reilun 2 vuoden savuttomuuden jälkeen kaipaan tupakkaa, en oikeasti kaipaa tupakkaa vaan jotain tunnetta jossain tilanteessa. Näin ainakin olen sitä itselleni selvittänyt.

Riippuvuus on kuitenkin olemassa koko elämän, koska aivoissani on nukkuvia nikotiinireseptoreita runsaasti 40 vuoden savuttamisen jälkeen. Joten tilanne on kuin alkoholistilla, ei saa ottaa yhtään, tässä tapauksessa ei henkostakaan. Tähän auttaa mm. tämä vertaistukiverkko - aivan ehdottomasti.

Psyykata kannattaa itseänsä lukemalla esim. kaikkia kauhutarinoita, Allen Carrin kirjaa tai Juhon nettisivuja /niksinurkka.blogspot.com/ (suora linkki poistettu) eli Älä koskaan ota henkostakaan. Erittäin oivaltavia juttuja. Keuhko- tai suusyöpäkuvat kuvat ovat kamalia, eivätkä kaikkiin tehoa, mutta jos haluat osoitteita, niitä varmasti löytyy.

Mutta Kaisla, olet tehnyt jo päätöksen ja lopettanut polttamisen. Se on jo suuri juttu ja varmaan parhaita oman terveytesi eteen tehtyjä ratkaisuja. Tsemppiä sulle, pysy lujana ja näillä kanavilla.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys19/12/2007 14:20:07

Vaikea kysymys, johon on yhtä monta vastausta kuin on vastaajaakin. Fyysinen mieliteko (= fyysinen riippuvuus) hellitti minun kohdallani kolmen viikon kuluttua, ja niistä ensimmäinen viikko oli tietenkin pahin. Nyt on vuosi täyttymässä, ja edelleenkin aina silloin tällöin tekee mieli. Se ei ole enää mitään suurta tuskaa, ja mieliteko menee hyvinkin nopeasti ohi. Kuten tuossa jo sanottiin, tekeehän sitä mieli suklaatakin aina joskus, mutta jos ei sitä saa, mieliteko unohtuu. Erona vain se, että suklaata voi turvallisesti ottaa palan silloin, toisen tällöin, mutta savuketta ei enää koskaan. Tsemppiä sinulle.

PietiPekka wrote:

Vuosi on jo hyvä alku. Tupakan himo loppuu kaavalla = säännöllisesti poltettujen vuosien määrä X 7. Mun tapauksessa noin 175 vuoden päästä.

Minulla oli se tunnettu rytmi, ekat 3 viikkoa hyvin,sitten motivaatio hieman laimeni ja yritin vähätellä tupakan haittoja, esim.kuoleehan sitä muutenkin. Kolmen kuukauden kohdalla piti taas tsempata oikein kovasti, puolen vuoden paikkeilla helpotti.Nyt 11 kuukautta ja risat, välillä tekee mieli, mutta enää en luovuta.Minulla oli oma haaste kotona, mies lopetti samana päivänä.

Mie oon kyllä polttanut mutta en koe sitä repsahtamisena yhtään. o.O Yli 3 kuukautta olin kyllä täysin savuton. Melkein 100 päivää tuli, ei ihan. Mutta en kyllä usko tuohon teoriaan että tupakkaa ei voi polttaa yhtään. (Olen lukenut Carrin kyllä ja hän toteaisi minun olevan SE säälittävin ihminen, kun poltan joskus _sen_ yhden.)

Mutta aiempaan kommenttiini lisään, että ensimmäiset pari kolme viikkoa olivat pahimmat. Päänsärky, adhd ja niin edelleen. Viikon jälkeen olo alkaa jo helpottaa siis.

Neidonvarjo voipi olla omalta osaltaan oikeassa siinä, että hän, jo nuoren ikänsäkin johdosta, voinee poltella joskus ilman suurta repsahdusta. Sulla on aikaa tehdä lopetusta vielä kauan. Kuitenkin yli kymmenenkin vuotta vakituisesti askin päivässä polttaneille en suosittele kokeilemista. Reseptorit ovat jo varmaan sen verta vahvat, ja liha on heikkoa, useimmiten. Takaovi on syytä sulkea ja avain heittää hitoille.

Mitä sitä edes sitten polttelemaan - ensin tekee ison homman kun tekee päätöksen lopettamisesta ja kärsii viekkarit. Psyykkaa itsensä täyteen itsekunnioitusta ja iloa, nauttii kropan vapaudesta ja sitten - polttaa tupakin. MIKSI IHMEESSÄ ?

Minä sanoisin; Se mieliteko helpottaa samalla hetkellä kun aidosti opit nauttimaan siitä savuttomasta elämästä ! Itsellä aina välillä on hukassa se ilo savuttomuudesta ja silloin iskee nikkis! Takuuvarmasti

Eli ole ylpeä itsestäsi ja siitä mitä olet tehnyt, nauti siitä tunteesta että onnistut vieroittamaan itsesi jostain myrkyllisestä ja tappavasta. Siitä se lähtee

Toi mun eka heitto oli vähän sellainen provosoiva. Ei mitään toivoo...

Mutta ihan tosi asiassa The Lopetus alkaa kunnollisesta Motivaatiosta. Täytyy olla halu lopettaa tupakointi. Toinen tärkeä asia on psyyke puoli. Usein tupakkolakko voi alkaa hirveällä Uholla: NYT SAATANA LOPPU. Ja homma toimiikin muutaman viikon ihan hyvin, mutta sitten alkaa vaikeudet.

Psyykkisen riippuuvuuden ilmenemismuodot lisääntyvät ja voimistuu sitä mukaa kun fyysinen riippuvuus pienenee. Tämä on monelle vaikea paikka ja usein käy niin, että lakko loppuu psyykkisten riippuvuuksien murskaavan voiman alla. Kokemuksia on, usko pois.
Se mitä haluan sanoa on se, että mieti valmiiksi myös se sosiaalinen puoli. Et ole tupakoitsija, etkä myös käyttäydy enään tupakoitsijan tavoin. Lopetus on kokonaisvaltainen päätös, eikä se jätä takaportteja. Ihan koko mieli uusiksi, psyyke puoli kuntoon. Ajatus kirkkaanaa. Mulla itsellä ihan pääkopassa 'naksahti', kun tämä totuus mulle valkeni.
Ja se mikä on ihan kummalisinta tässä jutussa on se, että tää on ollut tosi helppoa. Ei tarvitse vatvoa ja miettiä ja vatvoa ja miettiä sitä pirun tupakointia. Se kuluttaa vaa energiaa ja on hyvin työlästä. OLEN VAPAA.

Toivottavasti tästä on apua. Nämä on mielestäni ihan oikeita neuvoja.

PietiPekan kokemus on aivan kuin omani. Päässä joku vipu naksahti oikeaan asentoon ja sen jälkeen savuttomuus on ollut todella helppoa. Elämäni on nyt savutonta eikä siinä ole mitään kysymysmerkkejä. Mutta se vipu vaan on löydettävä, muuten lopettamisesta tulee vaikeampaa.

Mulla on tuntunut siltä, että päässä on naksunut vähän väliä tämän reilu 2vuotta. Aina on uusia tilanteita, joissa pitää kokea pikkunaksahdus, ettei tule iso hairahdus. Noooh, pikkuhiljaahan ne vähenevät.. mutta naksahduksia pitää harrastaa pitkään