Stumppi - keskustelu

Kävin n. viikko sitten spirometria-mittauksessa, jossa ilmeni, että puhallukseni tehot ovat vain 50% muiden samanikäisten ja -kokoisten tuloksista. Kerroin, että olen polttanut 17 v. lähtien (nyt 40v.) ja olen yrittänyt silloin tällöin päästä laastareilla eroon tupakasta, mutta aina epäonnistunut.
Terveydenhoitaja varasi ajan labraan (huomenna) sekä 8. pväksi tammikuuta lääkärille ja kertoi, että uusia lääkevaihtoehtoja on tullut markkinoille.
Nyt pitäisi sitten innostua asiasta; pidän kuitenkin itseäni aika toivottamana tapauksena.

Hei, et ole toivoton tapaus. Olet jo puolimatkassa onnistua kun ajattelet lopettamista.
Itse söin champixia ja sillä pääsin eroon. Nyt 3 kk täynnä ja voin kertoa, että tää on MAHTAVAA
Sun pitää vaan pääkopassasi tehdä asia selväksi ja sitten otat avuksi lääkärisi määräämää lääkettä. Varmasti onnistut!
Toivon sulle onnea yritykseesi ja muista että päivä kerrallaan. Mulle on ainakin auttanut tää keskustelupalsta ja sitte semmonen sanonta että:
TÄNÄÄN EN POLTA !!
Ps. muista vierailla täällä useasti.

Moikka mietiskelijä, tuo piippuveijari vei sanat suustani. Itse olen viimesyksyyn mennessä polttanut 40v, eli aloitin vuonna -67, smarttia ja punaista norttia. Nyt syyskuun 26 päivä aloitin champix-kuurin, 5.10 lopetin tupakin, olen ihmetellyt miten helppoa se oli. Joulukuun 17 päivä olen ottanut viimeisen pillerin, kaksi viikkoa ennen lopetusta otin vain yhden 1mg kerran vuorokaudessa. Toki tekee tupakkia mieli päivittäin, aika useinkin. Kuitenkin tulen sen kanssa toimeen. Noista champixin sivuvaikutuksista en sano muuta kuin että tulin niiden kanssa toimeen. Näiltä sivuilta löytyy monta hyvää selvitystä, saattaa olla joku minunkin kirjoittama. Summa summarum, ilman muuta otat tuon kuurin, se ei tapa ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Siis campix ei ole ainoa valmiste, minä kuitenkin sillä yritin, (edelleen ilman tukakkaa). Kuitenkin sen sanon että koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa tuota tupakointia

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys01/01/2008 21:39:20

Ainoat toivottomat tapaukset ovat niitä, jotka eivät edes yritä.

Jos ei yritä, ei voi onnistua. Yrityksen jälkeen tilanne on uusi laadukkaampi elämä, tai huonoimmillaankin sama, mutta kokemusta rikkaampana uutta rynnistystä varten. Realitteetit on tässä.

Ei siis mitään hävittävää, ja voitettavaa on.....niin mietippä sitä

100% samaa mieltä Kötäleen kanssa Mitään ei saa jos ei yritä ja ihminenhän pystyy lähes mihin vaan kun tarpeeksi tahtoo!

Tsemppiä siis päätöksen tekoon ja muista; et ole yksin!!

Kuin myös,olen muiden kanssa samaa mieltä,et voi olla toivoton tapaus,eihän mekään olla .Tsemppiä ja usko itseesi

Heips!
Minäkin turvauduin Champixiin irtautuakseni riippuvaisuudesta. Eniten mua tupakoinnissa riepoo/riepoi se, etten itse voi päättää polttamistani, vaan aivan kuin olisi ollut tunne, että joku pitää pistolia ohimolla kehoittaen polttamaan.
Minulle tärkeää on itsellisyys ja jo sana: pakko aiheuttaa mulle kielteisen tunnevirityksen. Olen pian 50 täyttävä nainen ja olen polttanut 15-vuotiaasta saakka. Lukuunottamattamatta aikaa jolloin odotin lasta tai imetin (silloinkin retkahdellen röökaamiseen)

Käytin kaikki 14 kuurin suomaa päivää hyvästelläkseni kenkkumaisen kaverini. Kuurin toisella viikolla olin hyvin väsynyt, öklötti ja oksensinkin kertaalleen. Näin hyvin toiminnallisia unia, jotka olivat kuin Aku Ankan taskukirjasta poimittuja.

Joulupäivänä se tupakattomuus sitten alkoi.
Aika kului perin hitaasti ja noin kolmen vartin välein kysyin itseltäni: nytkö?
Olin hävittänyt kaikki röökini jo yöllä kastellen sekä katkoen mokomatkin. Siivosin myös partsilta tuhkakuppisysteemit ja laitoin "tupakkatakkini" koneeseen pyörimään.
Toinen päivä meni jo paremmin, mutta kolmannen päivän yönä armoton pakkomielle iski. "joko-joko-joko" huusi mieleni ja kehoni ja sitten aloin funtsata ja miettiä, että mistä röökiä. Muistin että talonväestä jotkut polttelivat rapun edustalla ja siinähän oli se lasipurkki ja siellä ehkä pitkiä jämiä. Hiippailin siis rappukäytävään ja purkille. Löysinkin kaksi pitkähköä natsaa, mutta ne olivat kosteita. Roudasin ne kuitenkin kotiin päättäen kuivatella niitä jotenkin. Sytkää etsiessäni tein löydön: kaappiin unohtuneen katki menneen röökin,jee! Niinpä märät tumpit löysivät tiensä roskikseen ja eikun partsille polttelemaan.
Vähänkö oli morkkis sen jälkeen, mutta päätin, että jos kaadutaan niin pystyynhän siitä noustaan. Taas meni pari päivää hyvin. Enää ei lääke aiheuttanut väsymystä ja pahoinvointiakin oli vain tovin verran aina lääkkeen ottamisen jälkeen, eräs uusi vaikutus oli että näin aivan mahdottoman eroottisia unia. Sellaisia en ollut kuunapäivänä nähnyt, enkä arvannut alitajunnastani moista matskua löytyvänkään.

Sitten tuli 2-vee pojanpoikani mummulaan yökylään ja sairas pakkomielteinen mieleni kehitti ajatuksen: Mitäs sitten jos mulle iskee yöllä voittamaton tupakantuska ja pikku-kundi on jo nukkumassa, enhän voi jättää häntä yksin ja lähteä metsästämään röökiä.
Aikani asiaa pyöriteltyäni puin pikkuisen ja kävelimme Ärrälle. Pojalle ostin Pätkiksen ja itselleni kymmenen savukkeen -"henkiinjäämisaskin".
Nyt istun tässä koneella. Takanani 26 tupakoimatonta tuntia. Henkiinjäämisaskissani on vielä 5 röökiä jäljellä. Olisin kiitollinen jos mun ei tarvitsisi enää koskaan tupakoida.

Olen lukenut tekstejänne ja elänyt mukana tuntemuksissanne.

Parvessa on parempi lentää

-Kylli-

Kyllille tsemppiä!
Sinulla on vähän samallainen savuhistoria kuin minulla.
Päätin viimme kesänä että tupakointi loppuu.
Sain champixit ennen joulua.Alussa tupakointi väheni kuin tietämättä ja päätin päivän jolloin lopetin ja nyt on pari viikkoa kohta täys ilman tupakkaa.Champix lääkityksen isotessa tuli sivuoireina huimaus öisin (hirveä)ja todella ilmavaivat.Oli pakko¨puolittaa annos 0,5mg kaksi kertaa päivässa.Samalla annoksella olen vielä selvinnyt. Että hyvä lääke mutta paljon sivuoireita.
Edelleen on sivuvaikutuksia mutta lievänä.Tarkoitus olis että kokeilen ilman lääkettä tässä viikon kuluttua.Tupakointia en enää aloita olipa lääkitys tai ei. Yllättävän helppoa ollut tähän asti jos lääkken sivuvaikutuksia ei lasketa.

Kiitos Pirjo,

ilmavaivoja, röyhtäilyä ja vatsanväänteitä on ollut sivuvaikutuksena mullakin, mutta ovat loppuneet huomaan nyt kun mainitsit. On hienoa, että olet ollut 2 viikoa täysin tupakoimatta, onnitteluni!!!

Pyrkimys parempaan jatkuu...

-Kylli-

No nih, nyt olen taas vaiheessa jossa olen ollut kolme päivää tupakoimatta. "Henkiinjäämis-askistani" lähti ne kolme jäljellä olevaa kymmenestä viemäriin. Nyt siis ei ole röökejä kotona kuiskuttelemassa, että polttaisko vai eikö polttaisi. Sellainen olo on kuitenkin jatkuvasti, että: "jotain pitäis tehdä", eikä kuitenkaan huvita tehdä yhtikäs mitään. Silloin on aika rauhallinen olo kun makailen ja luen. Tupakka käy silloinkin tämän tästä mielessä, mutta tyrmään heti ajatuksen alkaessa syntyä päästämättä sitä pitemmälle. Samoin koitan olla funtsaamatta hirveen pitkälle tulevaan, vaan otan tilanteen kerrallaan.

Mulla on jotenkin niin paljon helpompi hengittää. Omppuja on mennyt paljon, ensin meni Da Capoja, kun sain niitä pari lootaa joululahjaksi, mutta nyt menee tosiaankin omenoita. Ikinä en ole ees piitannu mokomista ja nyt niitä tekee mieli.

Tulin tänne Stumppiin kun iski mieliteko tupakkaan, mutta kas: se hävisikin jo...ihmeellistä!


Tälläisin tunnelmin tänään.

-Kylli-

Kylli, hienoa, että olet pysynyt jo kolme päivää savuttomana!! Siitä se lähtee!!! Mieliteko kestää vain hetken, ja lakkaa sitten, kannattaa siis istua hetki ja hengitellä, menee ohi! Se omituinen olo kesti minulla muutaman päivän...kun ei ollutkaan totuttuja tapoja enää suoritettavana, mutta äkkiä huomaat, miten sinulla on enemmän aikaa vaikka mihin ja tupakka ja tupakointi jää taka-alalle myös ajatuksista! Tsemppiä hurjasti sinulle!!! Ja Pirjolle onnittelut kahdesta viikosta!!!!

Kiitos kannustuksesta Meke!