Stumppi - keskustelu

42 savutonta (eli minun tapauksessa pikkusikaritonta eli sigetöntä) päivää takana ! Eilinen ilta oli ihan oikeasti ensimmäinen päivä, jolloin tupakalle menoa ei enää siis tarvinut edes harkita, kun se tuli mieleen. Mulla vie näköjään reilun kuukauden, että pääsee tavallaan ikään kuin henkisestikin eroon tästä addiktiosta.
Pitäisköhän tän kunniaksi laittaa aurinkolasit silmille ja lähteä ulos kävelylenkille, kun tuo aurinkokin hymyilee tuolla taivaalla niin komeesti .

Noi vastausvaihtoehdot eivät oikein toimi kaikille. En halua vastata, että viikko. Haluaisisn vastataa "ei hetkeäkään"

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys07/01/2008 12:56:29

tämän ei ole tarkoitus latistaa eikä masentaa..mut mulla aineski pahin psykologinen taistelu oli tuossa 5-6kuukauden välillä..ja viimeinen kova taistelu se oli myös.sit ei hirveitä taisteluja enään tule,joitakin olis kiva polttaa jutskia joissakin tilanteissa tulee pitkään,mut ne on helppo voittaa kun alkaa miettimään et miks h...ä olis kiva nykyään ei enään juuri edes käy tupakki mielessä,mie poltin 23vuotta..ei se hetkessä parane tuo tauti

mä luulen kanssa, että ne pahimmat ajat ovat itselleni vasta tulossa
...hmm...skaala on molemmista päistä turhan lavea

Hmmm... menin taas kerran tohon rysään, mistä Justine kirjottaa... EI muuten ollu ensimmäinen kerta ei. Kolme pitkää LOPETUSTA ainakin.. on menny tohon.. En ittekkää enää pysy peräs ONNEKSI sain itteni näinki äkkiä koottua.. siihen on menny ennemmin sitte muutama kuukausi.. ja nyt oli kolme viikkoo.. Eiku eteenpäin..

Lopetus oli kaikkenkaikkiaan helppoa, että sellaisia oikein vaikeita hetkiä ei ole ollutkaan, mutta 2kk oli se rajapyykki, että huomasi, ettei ollut enää tullut "pakko-liikkeitä", että nyt pitää polttaa tassä kohti ja tän asian jälkeen ja tässä vaiheessa aina ennen.... vaan hämmästyi, kun tajusi, että hei, mähän en enää muista koko juttua. Mutta todella yksilöllistähän se on koska kokee olevansa vapaa tupakasta ja mullakin tuli samaan aikaan lopetuksen kanssa tää urheilun lisäys, että ne ajatukset liikkui niin paljon uudessa harrastuksessa, ettei sille tupakalle oikein jäänyt enää aikaa, ei sen paremmin ajatella kuin kaivatakkaan!!! Ja nyt tuntuu, että miten sitä ehtiskään enää polttamaan

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys05/01/2008 15:57:43

Lopetus oli mullekin helppo,mutt kyllä tupakka mielessä oli pitkän aikaa,kun mieskin vielä savutteli,mut sen jälkeen ei juuri ole tarvinnut tupakkaa miettiä,siis tupakointi mielessä. 27-vuotta orjuutta kesti .Nyt ei juuri mielessä oo,päivä päivältä vähemmän

Poltin yli 30 v.....

Nyt se vanha paskiainen käy mielessä, unenomaisesti ja vikkelästi eli menee samantien kun on tullutkin.



Tulevaisuus näyttää.

En edes katsonut mitä muut olivat äänestäneet. Ajattelin, että olenkohan ainoa joka laittaa tuohon 3 kk kohdalle. Mutta yllätys, yllätys 50% oli samaa mieltä kuin minä. Olin 2007 kaksi kertaa yli 3 kk polttamatta. En siinä välissäkään polttanut kuin silloin tällöin, mutta poltin kuitenkin. Joulukuussa vasta rupesin ostamaan askin n. 3 krt viikko, ja siinä vaiheessa päätin, että en lähde enään tähän rumbaan mukaan. Tänään päivä 6.

Tuo on mulla kans hankala vastattava... eka viikkojen viekkareiden jälkeen kun enimmät nikotiinit oli kaikonnu alkoi loistojakso, sit joskus 3 kk:n kieppeillä tuli alamäki,,, sortuminen lähellä... Taas loistojakso että tupakanhimoa ei varsinaisesti koskaan ollut, vaan oli vaan mielessä mutta ei tehny kummemmin mieli.....puolen vuoden paikkeilla kärsin ne ekojen viikkojen viekkaritunteet uudestaan ja meinasin heittää pyyhkeen kehään... Niistä kun yli pääsin niin eipä oo tehny taas mieli ja jos onkin ni ei edes potuta enää

Tsemppiä vaan kaikki, se kannattaa oikeesti, vaikka ois kuinka vaikeeta

Aika vaikee tähän on vastata... Kötäleestä en tiedä, mihin laittoi ruksinsa, mutta mie panin siihen viikkoon! Kun ei ollu sitä nollaa.
Elikkä sen carrin kirjan kanssa lopetettuani, en ole pysähtynyt miettimään; viekkareita ei oo ollu, tupakka on tullut mieleen ja menny mielestä. Jes. Hienoa minä!!!

Koko ajan pelkään, että tulee se karsee päivä kun tekee oikeesti mieli tupakkaa!

On muuten vasta 50 päivää takana, niin en tiedä noista kuukausista...

nii-i,ja milloin sitä ihminen voi sanoa et se tupakointi on varmasti omalta osalta ohi?sanoisin et vannoa ei voi kukaan,ei koskaan eikä milloinkaan...monet on jopa 10vuoden savuttomuuden jälkeenkin alkanut savuttelemaan...itselläni kaatui kaksi lopetus yritystä tuohon pahinpaan kriisiin 5kuukauden kieppeillä..tällä kertaa päätin et sen ohi menen vaik pää kainalossa ja menin,tosin piä iha paikallaan,järestä en tiiä juups,mut yleensä kait pidetään tuota ekaa vuotta rajapyykkinä et sit vois pikkusen jo olla varma..tiedä häntä mie en oo missään vaiheessa ollut varma...tuuletankin kunnolla vasta kun 2vuotta tulee täyteen ps:on niitä ollut ihmisiä jollei lopetus on ollut helppoa kuin heinänteko mut mie en ole kuulunut niihin.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys06/01/2008 11:46:10

Heippa justine ja muut!

Voin ainakin omalta osaltani kertoa, että tupakasta ei kai koskaan pääse KOKONAAN irti eli se on vähän sama kuin joillakin juopoilla viinan suhteen: EI ensimmäistäkään henkosta ikinä !
Itse oli 10 vuotta polttamatta, ja hain vaikeassa elämäntilanteessa "apua" tupakasta. Kamalaa oli opetella uudestaan (oksetti, huimasi, päätä särki), mutta siitä se lähti. Kriisi tuli ja meni, mutta rööki jäi! Ja lopettaminen on kerta kerralta inhottavampaa, kun täytyy käydä läpi ne saamarin henkiset ja fyysiset vieroitusoireet.

Nautitaan jokaikisestä päivästä ilman sitä pirun käärylettä, vaikka se ei helppoa aina olekaan! Lohdullista on, että nikotiiniriippuvaisuutta on joskus verrattu heroiiniriippuvuuteen, eli eiköhön me silti päästä vähän helpommalla!?

tuo on muutoin kumma juttu et kuvittelee tuon tupakin auttavan/tekevän helpommaksi jonkun vaikean asian päin vastoin..jos uudelleen alkaa vielä tupakoimaan niin sitä surkeampi on oma olo kokemuksen syvällä rintaäänellä voin tuon sanoa

Tällä hetkellä tupakka pyörii mielessä enemmän kuin lopettaessani. Nyt vaan täytyy tsempata kovasti. Kyllä se varmaan jossain vaiheessa helpottaa. Nyt on viides viikko menossa.