Stumppi - keskustelu

Uutisia, mut ei iloisia. Melkein kahden kuukauden savuttomuus karahti kiville, en selittele, mut ikävä kyllä näin kävi

No melkein 1400 tupakkaa jäi polttamatta, sekin parempi mielestäni kuin ei mitään.
Ja kunhan saan itseäni taas niskasta kiinni, niin yritän uudelleen!

Minä jo vähän pelkäsin että jotain on nyt sattunut kun ei Sinusta kuulunut pitkään aikaan mitään .

Jokainen polttamaton tupakka ja jokainen savuton päivä on vain plussaa. Onpahan nekin myrkyt pois keuhkoistasi .

Palailehan takaisin tänne kun aika on kypsä

En mä pois ollut, vaikken oo kirjoitellutkaan. En vaan viitsiny yksin plötistä. Lauantaina mä vasta lipesin, vähän kyllä harmittaa kun torstaina olis tullu kakskuukautta täyteen ja muutenkin, eihän tuo tupakka kovin hyvää oo mut sitäkin koukuttavampaa. Mä jo luulin et oon voittanut sen, mut en näköjään sit ollu...

Silti oon noista jokaisesta polttamattomasta tupakasta tyytyväinen, aina se on eteenpäin!

Mut kyllä mä takas palaan ja uudella sisulla usko pois

Vai niin sit tapahtu. Palajat varmaan takaisin, niin kuin lupasitkin. Parempi aikaisemmin kuin myöhemmin, mut joka tapauksessa. Maailman loppu tuo ei ole ja onhan 1400 savuketta ja lähes 2 kk on kuitenkin jo saavutus.
Mietitkö sitä, mikä tuon polttamisen laukaisi? Minulla laukaisi aina ennen joko seura jossa poltettiin ja jossa nautittiin alkoholia, toinen syy oli yleinen ärsyyntyminen/suuttuminenkin. Joskus ne olivat kaikki läsnä yhtä aikaa. Lopulta piti vain päättää, ettei mikään, ei sit niin mikään saa mua uudelleen polttamaan. Sit oli helpompaa, mut vaikeitakin hetkiä tuli.
Tsemppiä ja tervetuloa takaisin, kun siltä tuntuu... ♥
(vihreä on toivon väri)

Mä oon täs aiemminki ollu seurassa jossa poltetaan ja otetaan alkoholia ja aiemmin se on menny nikkispurkan kans ihan kivasti.
Mut viime torstaina kävi kämmi, lähdettiin jatkoille Tuksun hääohjelman jälkeen ja mä olin vähä liikaa ottanu. Kävin raflan veskissä ja jätin kaverille takin siks aikaa. Kun tulin takas takki ja kaveri oli hukassa, no sieltähän tuo vinkkkas tupakkapaikalta ja mä olin niin ajatuksisssani et pyysin vaistomaisesti yhden tupakan, no se jäi siihen, mut lauantaina iski kauhee nikkis. Väyläsin purkkaa leuat kireenä kunnes illalla alko pinna olla niin kireellä et annoin periks ja lähdin kauppaan hakee tupakka ja siitähän tuo lähti. Siis alkoholin ja riittämättömän itsekurin seurauksena. Oli kyllä aikamoinen yllätys itselleni et noin voi käydä, mut näköjään voi

Kiitos Melisa kannustuksesta ja voimasydämestä, kyllä mä täältä palaan

Voimailulaji tämä välillä on, se pitää myöntää. Silloin kun lopettelin, toistettiin mantraa, et liha olis vahva, mut henki heikko Njaa, milloin mitenkii päin. Ittensä vaan pitäis niii-in aivopestä. Helppoa sanoa, kun on turvallisella puolella, joo-o, mut me jokainen ollaan nää hommat käyty läpi sen seitsemään kertaan. Kauhean vähän uutta sanottavaa ei vaan ole. Kroppakin vielä kestäis, mut kun tekee mieli niin vaan ...
Uutta vois olla filosofinen ajatus: Jos tietää mitä, löytää tien - miten! Tahtoo sanoa, jos on tarpeeksi motivaatiota, keksii ajan mittaan sen, miten sen saavuttaa.
Mutta edelleen - vihreitä sydämiä tiellesi Henna!

Moi, Henna!

Onnittelut Sulle kun pystyit olemaan jo pari kuukautta polttamatta, ja ilmeisesti vähemmän kärvistelit kuin aikaisemmin, siis tarkoitan että osasit taas vähän enemmän nauttia savuttomuudestasi.

Mulla oli silloin lopetusta aloitellessa jo kat ja siksi kai jouduin ottamaan niin vakavasti tupakoinnin lopetuksen.

-Toisaalta, olin tiukasti addiktoitunut tupakkaan, muistan, että alku oli niin älyttömän vaikeata, -suorastaan kammottavaa, että ihan tosissani pelkäsin mitä uudelleen lopettaminen saattaisi tuntua ja mitä tapahtua.

Mielestäni ainakin aika auttaa tupakanhimoon vaikka olisi kuinka kiinni tupakoinnissa.

-No, kyllä vielä onnistut, aika ei ollut vielä kypsä, mutta ootetaan ja uskotaan...

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys09/03/2011 23:00:48

Tiiätkö, henna, miten monta ihmistä täällä taustalla seuraa sinun taisteluasi ja kannustaa sinua. No, et varmaan tiedä, mutta usko, että meitä on monta. Toivottavasti ihan kohta voit todeta, että nikotiiniorjuus on loppunut.

Hyvä Henna,kun palasit sivuillesi. Sinua kaivataan. Hienoa,kun pystyit tulemaan savuttomuuden tielle uudestaan. Minäkin lipsahdin/retkahdin.ja alkoholi mulla myös mukana kuvioissa. Onneksi kaikkiihanat tsemppari ystävät stumppilandiassa valoivat uskoa minuun. Takasin täällä sinäkin ,hyvä niin minäkinjakaikki muutkin.Ja itse sinä teet
lopputyön. Mullakin mielessä yhden sadasosamilli sekunnin verran. Mutta se menee ohi. Korvaavat käyttöön sitten. Voimahalit Henna 70!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys11/03/2011 05:59:23

eerob wrote:Moi, Henna!

Onnittelut Sulle kun pystyit olemaan jo pari kuukautta polttamatta, ja ilmeisesti vähemmän kärvistelit kuin aikaisemmin, siis tarkoitan että osasit taas vähän enemmän nauttia savuttomuudestasi.

-No, kyllä vielä onnistut, aika ei ollut vielä kypsä, mutta ootetaan ja uskotaan...

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys21/03/2011 21:03:11

Huh, tuskaisin aika, eli ensimmäinen vuorokausi täyttynyt. Tavoistani poiketen tumppasin eilen jo 22.00 vaiks aina ennen on ollu 24.00 tarkkaa tää toiminta mut eilen en vaan enää jaksanu turhaan olla hereillä ja poltella.

Huomenna varmaan jo kivempi olo

Tsemiä vaan, Henna!

Pitää alkuaikoina taistella, tiiän kyllä ettei oo herkkua!
-Easy vaan, yritä ottaa rauhallisesti...

Kiitos Eerob! Nyt tsemppausta tosiaan tarvin, mul lipsahti torstaina ja ostin askin, eilisen sit sinnittelin niillä lopuilla ja päätin et en hae enää lisää. Sikäli outoa multa etten sit taas polttanu sunnuntaihin asti niinku yleensä, oiskohan jonkilaista edistystä lipsumisesta huolimatta. Jostain syystä on motivaatio taas ollu vähän hakusessa, en tiedä mistä johtuu. Mut kait se tästä, purkkaa huuleen vaan.

Tsemppiä Henna! Kyllä se siitä kun jaksat vain yrittää!

Mä en ole pystynyt olemaan edes tuota kahta kuukautaa polttamatta (tai vuosi sitten olin joku 4 kk polttamatta). Mulla on koko ajan lipsumisia niin että poltan pari päivää ja sitten taas olen polttamatta pari päivää jne. On kuitenkin ihmeellistä kuinka noi savuttomat päivät auttavat kuitenkin jollain tavalla aina uusiin lopetuksiin. Mä luulen että se johtuu siitä että on oppinut elämään päivärutiinia ilman tupakkaa... Ainakin itselläni on niin. Ensimmäisen kerran kun "lopetin" niin kaksi ensimmäistä päivää meni niin ettei tiennyt kuinka päin olisi. Nyt kyllä on vaikeata ja tupakka käy koko ajan mielessä mutta kuitenkin se on asteen verran helpompaa.

Kiitos Kukkis! Kyllä mä yritän parhaani, kyl mulla ainakin tuntuu et jokainen savuton päivä on askel eteenpäin. Äsken kävin kaupassa ja matkal yllätys, yllätys tuli mieleen et ostasinko kumminki tupakkaa, mut onneks sain oltuu kovana ja jätin ostamatta. Taas yks kynnys ylitetty, kompastumatta.