| Viestit käyttäjältä: Tushka |
|
Vieroitusoireet »
tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys »
Siirry viestiin
|
Tosiaankin on hyvä huomata että ei ole yksin näiden yllättävien ja outojen oireidensa kanssa ja siitä saa voimaa kun lukee toisista jotka ovat joutuneet käymään läpi samanlaisen tunteiden vuoristoradan ja selvinneet sortumatta!
Niinkuin allekirjoitukseen päivitin, ratkesin tämän ketjun aloitusviestin jälkeisenä päivänä ja pössyttelin toissapäivään saakka, samalla kuitenkin uutta motivaatiota hakien lähinnä ihmisten kokemuksista siitä miten tupakoinnin lopettaminen on positiivisesti vaikuttanut mielenterveyteen.
Vaikka ihan tieteellisesti on todettu tupakassa olevan masennuslääkkeen omaisia ominaisuuksia ja sitä kaikessa hiljaisuudessa tutkitaankin (ymmärrän miksi sitä ei haluta nostaa esiin), niin ihan hakemalla hain masennusta sairastavien tupakoinnin lopettaneiden positiivisia kokemuksia ja löysin. Sain sen käsityksen että aivot ajan kanssa palautuvat tilaan jossa olivat ennen tupakointia ja silloin dopamiinin eritys ei ole enää nikotiinista riippuvainen vaan sitä erittyy muistakin asioista, eli se mielihyvä jonka saamiseksi aiemmoin piti saada tupakka, irtoaa ihan normaali elämän asioista. Aikaahan sen tilan saavuttamiseen menee ja elämä voi tuntua melkoiselta matalalennolta mutta onneksi on tällaisia vertaistukiryhmiä niin kuin tämä stumppi.
Nyt lähden ostamaan pullon KYLMÄÄ olutta helteisen päivän virkistykseksi! Niin ja tosiaan, laastareilla taas mennään ja tällä kertaa niiden käyttö jatkuu niin kauan kuin on tarvis. Niistä on mulle ainakin selkeää apua.
Cheers! 
|
|
Vieroitusoireet »
tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys »
Siirry viestiin
|
Nyt ei naurata enää ei.
16. savuton päivä menossa. Alku meni kuin pilvessä ja rinta rottingilla. Olo oli varma ja mieli kirkas. Laastareiden loputtua (n.12vrk), siirryin satunnaiseen 2mg nikotiinipurkan käyttöön ja huomasin että tupakoinnin kaipuu alkoi hieman nostaa päätään, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan ja olevan osa nikotiinista irrottautumista.
Pari viimeistä päivää olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen masentunut, ahdistunut ja yliherkkä ja minä joka en ole koskaan osannut itkeä, itkin eilen hervottomasti miltei koko illan. Taustalla on todellisia ongelmia pitkäaikaisen työttömyyden, tarkoituksettomuuden ja oman paikkansa löytymisen suhteen, mutta ne on jotenkin pysynyt hallinnassa tähän asti.
Mietinkin nyt onko tupakointi ollut merkittävä keino paeta ongelmiani, hukuttaa ne savuverhoon ja nyt sitten ne tulevat esille? Eilen kyllä oli lähellä etten lähtenyt ostamaan tupakkaa...olin niin hajalla, peloissani ja luulin sekoavani ja ajattelin että väliäkö sillä jos poltan jos mielenterveyteni nyt romahtaa, mutta jokin viimeinen selkeyden hiven kehoitti olemaan enää pakenematta ja ottamaan vastaan se mitä tulee.
Kävi mielessä myös että onhan tupakka myös eräänlainen masennuslääke, vaikkakin terveydelle vaarallinen. Se on kuitenkin pitänyt mua pystyssä ja ollut ainoa mielihyvänlähde silloin kun muuta ei ole ollut.
|
|
Lopettaneet »
HUOM! Kirjaa tänne lopetuspäivämääräsi =) »
Siirry viestiin
|
Viimeisen sätkän kääräisin 8.5.2008 klo: 23.30
Uutta elämää opettelemassa.
|
|
