| Viestit käyttäjältä: Balleriina |
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
Kiitos sinulle  Kyllä se tästä.
Olen ollut raakaravinnon luennollakin ja itsekin siitä olen kiinnostunut. Olen tupakoitsijana, että raikkaanakin pyrkinyt syömään raakaravintoa päivittäin vähintään puolet syömästäni. Olen myös silloin 09 vuonna lopetettuani polttamisen tehnyt ison ruokaremontin ja sen myötä tuntui kuin olisi saanut uuden elämän.
En lakkaa ihmettelemästä koskaan, kuinka paljon syömisellä voi vaikuttaa hyvinvointiimme. En ole ollut kahteen vuoteen kipeänä kertaakaan, ennen olin aina kipeä, aina oli flunssa. Nyt minuun ei ole tarttunut edes influenssa vaikka vierelläni on aivasteltu ja yskitty.
Aamuisin aloitain aina päiväni vehnäorasjuomalla ja sen jälkeen teen shakerissa ( en tiedä sen oikeaa nimeä) pirtelön, jonne laitan joka kerta: noin 1.5desiä mustiaviinimarjoja, 1desi mustikoita, lusikallinen hunajaa, tyrnimarjarouhetta ja hieman vettä. Teen tämän jäisistä marjoista, tai hieman kohmeista. Saatan laittaa sekaan myös luomu omenaa tai luomu banaania.
Teen usein illallakin marjajuoman.
Samoin yritän muistaa syödä raakana kasviksia: porkkanaa ja lanttua, salaatteja ja sipulia syön myös päivittäin raakana.
Olen siis ollut liikunnallinen ja syönyt noin terveellisesti. Jätin 2vuotta sitten pois valmisruoat ja aloin suosia suomalaista ruokaa kun tutuistuin miten paljon kemikaaleja ja torjunta-aineita saattaa ravinnossamme olla.
Vältin gluteiinia, en syönyt gluteiiniviljoja, kaikki mahdollinen luomuna. Sitten samalla lankesin uudelleen tupakkaan joka sisältää tosi paljon syöpävaarallisia kemikaaleja ja muita myrkkyjä, joten ei siinä mitään logiikkaa ole.
Itse tosiaan silloin 09 lopetettuani sain valtavasti iloa ja energiaa kun tein tupakan lopettamisesta laajemman elämänremontin. Se on hyvä keino.
Tsemppiä sinullekin ja hyvää viikonloppua
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
Kiitos sanoistasi. Noinhan se on. Olin tässä synkkyydessäni unohtanut, että moni kirjoittaja on ollut pidempään polttamatta kuin minä ja olinhan minäkin onnellinen ja iloinen silloin kun 09 lopetin. Alku oli silloinkin vaikeaa, mutta kyllä minäkin hehkutin onnea silloin. Kertakaikkiaan en muistanut sitä yhtään äsken.
Tunsin vain oloni aivan ulkopuoliseksi onnellisten joukossa.
Koko tämä päivä on ollut ikävä. Olen kävellyt keittiöön, käynyt olohuoneen ovella. Mennyt katsomaan jääkaappia, miettinyt pitäisi käydä kaupassa. Mennyt taas olohuoneeseen, katsonut ikkunasta ulos, kulkenut keittiöön. Käynyt koneella, sitten jääkaappia kurkkaamassa. En ole tehnyt mitään. Olen vain haahuillut. Tupakan himo on kova. Mieliala masentunut ja apaattinen. Mikään ei kiinnosta. Tällähetkellä en löydä itsestäni sitä selkärankaa enkä sitä ihanaa kun olen raikas asennetta.
Yskittää, keuhkot puhdistuu jo. Se on hyvä asia. Juuri nyt olen lapsellinen selkärangaton, enkä osaa siitä iloita. Toivon ja odotan, sekä rukoilen, että se päivä taas tulee kun olen ONNELLINEN TUPAKOIMATON.
Olen yhtä erakko nyt kun silloin kun salaa poltin ja valitsin tupakan. Nyt en kykene lähtemään mihinkään. Olen vain täällä kuplassa ja tuntuu kuin kaikki energia menisi tunneista selviytymiseen. Kello menee tosi hitaasti.
Mulla on asennevamma. Asenteeni ei ole kohdillaan. On avattava uudestaan Allenin kirja.
Millon tää helpottaa. Tiedän, että tää olisi ihan helppoa ellen kokoajan miettisi sitä, vieläkö polttaisin YHDEN päivän. En saa sitä hiton ajatusta päästäni, se tunkeutuu jatkuvasti päähän ja saa mut hulluksi.
Yritän sanoa itselleni ei ole yhtä päivää, että turpa kiinni nikkis ja äkkiä. Mutta samantien ajattelen sitä uudestaan ja sitten alkaa hikoilu, päässä jyskyttää ja ahdistaa.
Ahdistaa kaikki. Ajattelen, mitä se eilinen ystäväni puhelukin oli. Yhtäkkiä kaikki tuntuu monimutkaiselta ja vaikealta.
Voi kun aika menis äkkiä. Kiitän luojaani, etten koskaan ole kokeillut mitään huumeita tai muita voimakkaita päihteitä. Pelkästään tästä myrkystä on näin vaikea päästä eroon.
Ajattelin ensiviikolla ilmottautua hot jooga kurssille ja aloitan siellä käynnin. Aiemmin olen harrastanut astanga joogaa ja tiedän sen olevan tehokasta mielelle ja keholle.
Vitsi kun masentaa.
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
En jotenkin ymmärrä, miten täällä foorumilla tuntuu kaikki menevän hymyillen eteenpäin. Mistä te sen ilon oikein saatte? Mistä se asenne tuli noin iloiseksi?
Tiedän Allan Carrin kirjan ja opit ja en käytä nikotiinivalmisteita, tiedän kaiken sen, ettei ole yhtä tupakkaa, pelkään syöpiä erittäin paljon, vihaan tupakkaa enemmän kuin voin sanoa, en koskaan halua olla tupakoitsija. Vihasin itseäni kun poltin ja häpesin. Tiedostan, että tämä riippuvuus on vain mielensisäistä. En kärsi mistään fyysisistä oireista muulloin kuin silloin kun pää alkaa himoitsemaan taas tupakkaa.
Olen ollut koko viikon vapaalla. Tehnyt remonttihommia. Ulos ei ole päässyt ollenkaan, on niin kylmä. Eli koirien kanssa ulkoilu on jäänyt. Olen vain.
Jokapäivä olen ollut viittä vailla ratkeamista. Eilinen oli sittenkin kaikista päivistä pahin. Juttelin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän syyllisti minua yhdestä asiasta aivan täysin turhaan.
Olin niin kiihtynyt puhelun jälkeen, että en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tupakan. Olisin lähtenyt samantien hakemaan, mutta mies puhui järkeä.
Istuin saunassa 1.5tuntia.
Tän hetkinen tunnelma on masentunut ja uhmakas. Kokoajan pohdin, tällaistako tämä elämä sitten on. Onko tässä mitään järkeä.
Samalla tunnen voimakasta huonommuuden tunnetta, kun ole nähtävästi hävittänyt sen hyvän asenteen, sen että iloitaan. Ollaan iloisia kun ei tarvitse enää polttaa, kun ei olla enää orjia.
Tunnen myös outoja tunteita, kun huomaan, että moni on lopettanut jo vuosia sitten ja yhä tupakka on mielessä. En myöskään käsitä, miten moni on vuosia polttamatta ja ratkeaa uudestaan. Todella masentavaa. Ihan hirveää 
Niin minäkin ratkasin uudestaan. Masentaa. Inhottavaa kun on viikonloppu.
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
|
Päivä viisi. Masentaa.
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
Huomasin, että minulla pahaa aikaa on näköjään jokapäivä kello 14-18 välinen aika. Onneksi kello on jo puoli viisi  Puoltoista tuntia vielä about ja sitten ei himoita.
Minä en koskaan haluaisi repsahtaa taas tupakoitsijaksi, sitä vaihtoehtoa ei ole. Mutta mun pää syöttää outoa valhetta, että pitäiskö vielä päivä polttaa, että kerta kiellon päälle vielä. Nämä pakonomaiset ajatukset on tosi voimakkaita. Eilen oli pahin päivä. Oli ihan siinä ja siinä, että kykenin psyykkaamaan itseni.
Oli mahtavaa mennä nukkumaan kun oli ollut taas järkevä. Se on iso motivaattori, on mukavampi mennä nukkumaan puhtain omatunnoin ja tuntien itsensä aika sissiksi, kuin lapaseksi jolla ei ollut taaskaan selkärankaa.
Tänään olen itsenäisesti rempannut taloa, huh mitä säätöä. Välillä oli tuskan hiki kyllä otsalla kun mittaili juttuja ja ei vaan leikannut jotenkin. Kävi mielessä miten "kiva" olisi poltella ja mietiskellä ja tuumailla sitä remontoimista. Ihan samanlailla voin tuumailla ilman syöpävaarallisia aineitakin, tiedän sen menevän kohta jakeluun kunhan aikaa menee.
Yöt on aika ikäviä. Saan unta, mutta viime yönäkin heräsin 5 kertaa juomaan vettä ja vessaan. Kävin syömässä suklaatakin muutaman kerran.
Olen huomennut, että tämä päivänaika kun himoitsen yhä myrkkyjäni aiheuttaa oireita, joista muuten en kärsi. Ensinnäkin minua alkaa palella aivan valtavasti, hirvittävä kylmyys, luihin asti tuntuu menevän. Sitten tuleekin kova hiki ja kuumuus. Samoin silmät tuntuvat oudoilta, ihan kun ei näkisi kunnolla. Ajatukset katkeilevat ja on aika pihalla.
Sitten tulee maailman parhain hetki, ilta ja kaikki oireet samantien veks. Eli ihan on päänsisäisiä juttuja nuo viekkarini. Kuuden jälkeen en enää viitsisi polttaa kun on jo selvitty niin pitkälle joten hikoilutkin jäi siihen.
Iltasauna rentouttaa ja on ihanaa olla sen jälkeen sisällä lämpimässä, ettei tarvitse enää mennä pakkaseen eikä tarvitse saunanraikasta tuoksua pilata tupakan hajulla.
Ostin luomuhedelmiä, appelsiineja ja omenia. Ne vie tosi hyvin himoja pois. Appelsiinin jälkeen tupakka maistuisi muutenkin hirveälle.
|
|
Kyselyt ja gallupit »
Nousiko painosi lopetettuasi tupakoinnin? »
Siirry viestiin
|
|
Kaksi vuotta sitten lopetin ekaa kertaa ja ei noussut paino yhtään. Ihan samanpainoinen olin. En usko nytkään lihoavani, mutta toivoisin parin kilon nousua.
|
|
Kyselyt ja gallupit »
Mikä on auttanut eniten tupakoinnin lopettamisen prosessissa? »
Siirry viestiin
|
|
Minulla myös ihan sama. Ilman Allan Carrin kirjaa ja opetuksia en olisi ihan varmana pystynyt. Niihin oppeihin nojaan nyt ja menen eteenpäin. Ilman Allanin silmiä avaavia kirjoituksia tupakkariippuvuudesta ja peloista, olisin jo näinä 4 savutomana päivänä sortunut uudestaan. Easy way auttoi kaksi vuotta sitten myös tosi hyvin. Harmi vaan kun sytytin sen yhden.
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
Tänään ollut ehdottomasti pahin päivä ja ilta. Oli ihan venäläistä rulettia päätökseni kanssa. Kokoajan soi sama levy päässä, etten aio olla tupakoitsija vaan helpotan tätä urakkaa polttamalla yhden illan ja sitten loppuu. Hain puolustuksia tälle hulluttelulle kuin lueskelin lopettamiskokemuksia ihmisistä jotka olivat lopetelleen siten, että olivat päiviä polttamatta ja viikkoja ja sitten saattoivat taas päivän polttaa ennenkuin lopulta lopettivat kokonaan.
Halusin sitä itsekin. Oli oikeasti todella lähellä. Remontistakaan ei tule mitään.
Mutta sitten katsoin taas youtubesta keuhkosyöpävideoita ja niitä tupakka tappaa videoita ja etenkin kaksi keuhkosyöpään kuolevien videota otti tosi koville katsoa. Aivan hirveitä. Olen aikaisemminkin katsonut niitä kun lopetin 2v sitten.
Himo meni ohi, tupakka on erittäin hirveä asia joka tuhoaa oikeastikin terveyden. Voi leikkiä, ettei kiinnosta, voi kuvitella, että välittää sitten hieman vanhempana näistä asioista, mutta fakta on, että tupakka tappaa, niin inhottavalta kuin se kuulostaakaan.
Minun heikoin kohtani on sairauspelot. Se on yksi suurimpia eteenpäin potkijoita. Pelkään niin älyttömästi syöpiä mitä tupakka voisi aiheuttaa, että en kertakaikkiaan uskolla poltella. Olin kokoajan ahdistunut polttaessani koska tiedostin tupakan myrkyllisyyden ja se oli täysin ristiriidassa sen kanssa, että söin aina terveellisesti ja elin terveellisesti muuten. Mitä järkeä syödä kokoajan luomuruokaa, marjoja, kasviksia, hyviä rasvoja ja ulkoilla jos samalla kokoajan työntää tervaa ja syöpää aiheuttavia myrkkyjä sisälleen??? EI MITÄÄN. AIVAN HULLUA PRKL.
Nyt lopetan tän nössöilyn tollaisen hevonp*skan takia ja alan olemaan kuin aikuiset ihmiset ja kasvatan pikkusen vahvemman selkärangan, enkä täällä ruikuta ja vinku vetäiskö vielä tervaa päivän vai vuoden sisälleen. Oksettaa millaiseksi riippuvuus saa ihmisen. Hyi.
Onneksi en hakenut sitä myrkkyä. Kyllä nyt olis masentanut todella voimakkaasti. Onneksi en hakenut. Menen kohta saunaan sen jälkeen ei enää tee mieli.
Yleensäkin kun päivä vaihtuu iltaan niin mun ei tee mieli enää, vaan alkaa masis kääntyä iloksi, että selvisin tupakoimatta tämän päivän ja tiedän myös, että tähän aikaan ei kannattais ees hakea enää tupakkaa mistään kun kohta mennään nukkumaan.
JES KOLMAS PÄIVÄ ALKAA OLLA PULKASSA. Hyvä juttu ja huomenna en ruikuttele, vaan nostan pään pystyyn ja menen eteenpäin vinkumatta.
|
|
Päätöksen tehneet »
01.01.2012 »
Siirry viestiin
|
^ En tiedä mistä johtuu. Minullakin on joku outo juttu taas, että olen muka masentunut kun EN SAA tupakoida, vaikka lopetin nimenomaan siksi, että EN HALUA TUPAKOIDA. Olen vasta 3päivää nyt ollut savutta, naurettava aika sekin. Olen kuitenkin "lopettanut" aiemminkin ja tiedän, että tuo menee ohi.
Tällähetkellä siis päivä 3 ja järkyttävä masennustunne, että mitään järkeä ei ole elämässä ei missään ja kokoajan tulee hulluja ajatuksia, että eikö sitä saa ihminen tehdä mitä haluaa, että jos joku haluaa polttaa yhden päivän ni mitä sitten, polttakoot. Onko aina nipotettava jne...
Tällaisia pöllöjä ajattelen. Lopetin koska en kertakaikkiaan enää kyennyt polttamaan, olin hermostunut, ahdistunut, peloissani, tukkonen, keuhkokipuinen, erakko, silmät keltaiset, iho samea, ruokahaluja ei ollut, aina oli tupakka mielessä, olin orja, yskin ja räin.
Siksi lopetin. En koskaan nauttinut tupakasta. Nyt kuvittelen, että nautin muka niistä piilossa autotallissakin vedetyistä savuista. Masentaa niin, että menen pitkäkseni.
Tsemppiä sulle. Olipas mulla negatiivinen viesti, anteeksi 
Mutta muistutan sua, että nuo menee ohi kyllä. Mieti, että ne jotka poltti joutuvat väkisin polttamaan kokoajan, kipeänä, kurkku kipuisena, pakkasessa ja AINA. Niiden on pakko vaan poltella ja mieti niide elimistö hukkuu siihen tupakan sontaan ja sinä olet saanut kehosi jo hyvin puhtaaksi. Ei mitään järkeä nyt millään syöpämyrkyillä lähteä myrkyttämään taas kaikkea.
Ja minä olen hyvä esimerkki, että jos polttaa niin tämä alku on AINA edessä. Näköjään aina ihan yhtä pahana.
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
Hallu olet oikeassa. Minun valheellinen vastaus olisi vain, että NAUTTISIN VIIMEISEN KERRAN ja KOKEILISIN VIELÄ VIIMEISEN KERRAN.
Eli eihän nuo ole oikeita syitä. Kerjään vaan muka syitä, että voisin polttaa vielä. Sitten alkaisi kaikki taas alusta ja taas haluaisin vielä viimeisen kerran kokeilla ja muka nauttia.
Taistelen yhä. Kaupasta ostin luomu hedelmiä ja bombom karkkeja. Parkkipaikalla näin yhden tupakoitsijan vaan. Haistelin sen käryjä ja oli paha mieli. Nyt en katsonut säälien sitä, vaan kateellisena. Allan varoitti siitäkin, se mies ei nauttinut tupakastaan, se poltti siellä 23 asteen pakkasessa ilman hanskoja koska sen oli pakko. Mun ei ole pakko enää.
Tällähetkellä en löydä iloista tunnelmaa. Mua ei naurata yhtään. Elämä tuntuu just nyt naurettavan typerältä. Pelottaa, että tällaista se sitten on jatkossa, vaikka tiedän kokemuksesta, että ei ole tällaista. Alku on vain.
En polta kuitenkaan. Ihan sama vaikka hetkellisesti vaipuisin synkkyyteen, en silti polta. Tulkoot masis ja mikä lie. Minä en polta enää.
|
|
Lopettaneet »
Elämä tupakoimattomana. »
Siirry viestiin
|
Hitto se tuli taas, että pitäisi vielä tää ilta polttaa. En kestä, miksi ihmeessä se tulee ihan yhtäkkiä, täysin äkisti yhtäkkiä ja saa mut lähes paniikkiin. Auto on lämmityksessä, on lähdettävä kauppaan ja jännittää lähteä. Epävarma olo.
Olin meikkaamassa kaikessa rauhassa ja yhtäkkiä katsoin itseäni peilistä ja mieleen tuli vain lause, että yhtään et oo muuttunut vaikket polta, samanlainen pöhöttynyt naama ja väsynyt.
Samantien lannistuin ja alkoi miettiminen, pitäisikö yksi päivä vielä polttaa ja samalla kamala tuskanhiki ja masennus. Pää yrittää syöttää ihan pajunköyttä, että mitä järkee olla polttamatta kun elämässä ei ole mitään nautitoa, että tällaista paskaa sitten kaikki päivät läpeensä, hip hei vaan ja hurraa.
Tiedän, että se on valetta. Tupakoitsijalla ei ole nautintoa elämässä, tupakoimattomalla on. Tiedän kaiken tämän, tiedän, että mun nikkismörkö fyysinen pieni ja isompi henkinen huutaa sitä myrkkyä ja siksi ajattelinkin mitä sattuu pask**.
Voi itku. Nyt lähden kauppaan. Voi että jännittää lähteä. En aio sortua. Ostan hedelmiä.
|
|
Korvaushoidot ja lääkkeet »
Onko nikotiinikorvaushoito lääke? »
Siirry viestiin
|
Kyllä itsekin näen asian kuten edellä ansku ilmaisi.
En pidä nikotiinivalmisteita tarkemmin ajateltuna lääkkeinä, vaan päihdeaineina, myrkyllisinä, riippuvuutta aiheuttavina tupakan korvaajina.
Olen itse testannut kaikki kielenalustabletista inhalaattoriin, mutta mielestäni ne vain pitkittävät tupakoimattomaksi alkamista ja pitävät yllä nikotiiniriippuvuutta ja ylipäätään tekevät lopettamisesta jotenkin liian ihmeellistä ja saavuttomatonta.
Näytin itse varmaan tosi fiksulta kun vedin inhalaattoria kokoajan, autossa, ruokapöydässä jokapaikassa ja lopulta siitäkin tuli sellainen, että se pilli piti aina olla mukana.
Jos oli menossa johonkin niin pillistä vedettiin nikotiinia automatkan ja kahta kauheemmin, ennenkuin oltiin pihassa ja piti mennä sisälle. Ja jos kävi vaikka kaupassa ja piti mennä toiseen kauppaan autolla, niin äkkiä pillistä höyryjä. Älytöntä oli... 
|
|
Houkutukset ja selviytymiskeinot »
Mitä tapahtuu, jos kokeilee "yhtä tai kahta tupakkaa"?Kokemuksia? »
Siirry viestiin
|
Ei sitä kannata halutakaan. Tuskin edes oikeasti haluaa, luulee vaan haluavansa jostain syystä testata. Kai se on sama kaikissa päihderiippuvuuksissa. Alkoholista eroon päässyt saattaa välilä saada ajatuksia, miltähän maistuisi lasi konjakkia yms..
Ne pitää vaan opetella kääntämään heti pois sellaiset typerät ajatuksen. Itse olen ainakin täysin nähnyt mihin johtaa tollaiset typeryydet.
Itseäni harmittaa todella hirveästi se "yksi" minkä poltin. En olisi koskaan uskonut ihan oikeasti, että voisin ikinä, en kuuna päivänä jäädä tähän uudestaan koukkuun! Siis en koskaan olisi uskonut jos joku olisi mulle sanonut, että näin tulee käymään.
Olin nimittäin niin onnellinen tupakoimattomana. Ei ollut juurikaan mielitekoja enää, elämä oli rauhoittunut ja tuntui ihan hullulta, että olin ikinä muka polttanut. Ei ollut enää tupakan himoja, olin vain onnellinen siitä vapaudesta.
Että mitä ihmettä päässäni oikein pyöri kun sen yhden kaiken sen jälkeen menin polttamaan? Mitä pyöri kun poltin toisen ja lopulta ajauduin taas nalkkiin. Mitä päässä pyöri kun salasin tämän kaikilta ja joudun kaventamaan sosiaalisen elämän lähes nolliin, että sain vain pössytellä?
Sen ainakin opin, että nyt en ota enää riskejä yhtään. Ensinnäkin se maistuu todella pahalle pitkän ajan jälkeen, kamala maku jää suuhun, samantien elimistö yrittää ilmoittaa, että lopeta helkkarissa se mitä olet tekemässä ja tulee oireita jotka kertovat myrkyllisten aineiden vetämisestä sisään; pyörryttää, syke nousee jne...
Ei mitään järkeä.
|
|
Lopettaneet »
Onervan olkkari »
Siirry viestiin
|
ONNEA ONERVA  Hienoa lukea tällaista ja totta, tuo mittari tumpeista oli aika karu, hyi kamala  Äkisti niitä vain kertyisi kasa. Kauhea mieti miten iso kasa se muuten olisi, ihan valtava. 
Sain taas heti aamusta kivasti lisä motivaatiota kun luin viestisi, 8kk täynnä. Hienoa oikeasti! Tulen perässä minäkin
|
|
Lopettaneet »
24h takana »
Siirry viestiin
|
Hyvä Otto!!! Kovasti voitontahtoa ekoihin päiviin  Mulla kolmas päivä lähti käyntiin ja viime yön poltin painajaisissa ja aamulla olin aidosti tosi onnellinen, etten polta enää.
Kyllä tää polttamatta olo on oikeastaan aika helppoa kun ei lähde miettimään pitäisikö vielä yksi polttaa. Jos sen tekee niin alkaa kamalat viekkarit. Muuten mulla ei ole juuri mitään, paitsi yöunet on aika levottomia.
Mutta sisulla mennään, mee säkin 
|
|
