| Viestit käyttäjältä: teensen |
|
Päätöksen tehneet »
Henna ja savuton elämä! »
Siirry viestiin
|
Oho, onpas massiivinen ketju!! 
Minun mielestä sinä kyllä olet jo oikeasti lopettanut mutta välillä vain repsahtelet. Unohda menneet, unohda tupakointi; jatka eteenpäin! 
Kohta sitä taas olet savuton - eikös vain? 
|
|
Lopettaneet »
Kokemuksia Stumppaa Tähän kirjasta??????? »
Siirry viestiin
|
Kirjassa esitelty metodi perustuu vahvan itsesuggestion nostattamiseen: "ON FANTASTISTA OLLA VAPAA [tupakasta]!!" - Asia erikseen on, miten kauan sitten tuollainen olotila kestää; yleensähän kun ihmiset alkavat haluta muutakin kuin vain pelkkää savuttomuutta.
Sama toimintaperiaate on monessa muussakin asiassa takana: kun johonkin uskoo ja jotakin itselleen hokee, käyttäytyy sillä tavalla. Suggestiota.
Hiukan epäilyttää ko. herran oma "tupakoimattomuus" - ihme juttu, että mies, joka lopettaa tupakoinnin, kuolee 23 vuotta tämän jälkeen kuitenkin keuhkosyöpään.
Ettei vain olisi palanut - ainakin ajoittain!?
|
|
Vieroitusoireet »
tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys »
Siirry viestiin
|
No, kärvistele! 
Oikeasti normaaliin elämään kuuluu ties mitkä ajoittaiset saamattomuudet tms. Ei se rööki mitään muuta, vaikka kuinka uskottelisi itselleen muuta.
|
|
Päätöksen tehneet »
MITÄ TEET kun tupakanhimo iskee?! »
Siirry viestiin
|
Nykyään lähinnä mietin:
"Kappas vain, kaikenlaista!"
|
|
Päätöksen tehneet »
tänään loppui entinen meno »
Siirry viestiin
|
No, kukas sitä omaa elämää sitten hallitsisi, jolle ihminen itse; toisin sanoen päättäisi, mitä tekee!?
Hyvä päätös sinulla tehtynä - siis olla ja pysyä savuttomana - ja varmasti tunne siitä, että olet tehnyt oikean ratkaisun, vain vahvistuu aikaa myöten.
Tulipa elämässä mitä tahansa eteen, niin eivät ne kokemukset tai sattumukset helpommiksi tai upeammiksi tupakoimalla muutu.
Onhan se jo nähty niin monet kerrat.
|
|
Lopettaneet »
No nyt tuntuu kuin olis painajaisesta herännyt-muita samoin kokeneita? »
Siirry viestiin
|
Voisin vielä lisätä paradoksin (tai ainakin mielenkiintoisen pikkuseikan), jota itse olen pohtinut: jokainenhan on syntyjään ja lähtökohtaisesti savuton ja tupakoimaton.
Tupakointi on vain yksi välivaihe elämän kulussa; ei missään ole sanottu, että sen olisi pakko jatkua koko loppuelämän siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran tupakkaa maistaa.
Sen sijaan tupakoimattomuus ja savuttomuus lienee lähtökohta. Tupakointi on siihen tullut "päälle" ulkopuolelta, kenellä mistäkin syystä, ja siksi se on myös jätettävissä poiskin.
|
|
Lopettaneet »
No nyt tuntuu kuin olis painajaisesta herännyt-muita samoin kokeneita? »
Siirry viestiin
|
Itse olen pannut merkille ihan yleisestikin sellaista kokemusta tupakoinninlopettamisen jälkeen, että tuntuu kuin vasta sitten olisi alkanut jotenkin "aikuistua" - tai jotenkin kasvaa henkisesti; kyseessä ei nyt toki ole mikään allencarrimainen Suuri Hurmos tai Herätys mutta siis jonniilai kypsymistä ja asioiden uudelleen näkemistä.
Ja sellainenhan nyt on aina pelkästään positiivista! Siinä jotenkin hätkähtää ihan ja sitten ihmettelee, mutta se on ohimenevää ja siitä ikään kuin sitten jatkaa kohti uusia kokemuksia ja oivalluksia - siinä missä tupakointiin (tai johonkin muuhun rutiiniin) jumiutunut toistaa vanhat kaavat ja etenee sen mukaan - se taas on paljon tehottomampaa ja sellaista paikallaan junnaamista.
Iso osa tupakoinnin lopettamiseen liittyvistä "oireista" onkin ehkä juuri tällaisia uuden oivaltamiseen ja kehittymiseen liittyviä pikkujuttuja??
Se on mukavaa!
Sinänsä täytyy toki muistaa, että loppujen lopuksi tupakoinnin lopettaminen ei tee ketään kuolemattomaksi eikä saa kovinkaan suuria oivaltamaan, mutta kun siihen suhtautuu avoimin mielin sen kummemmin mitään odottamatta ja vatvomatta, niin kyllä se oikeastaan aika helposti juurtuu osaksi omaa minäkuvaa: olen tupakoimaton.
|
|
Vieroitusoireet »
tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys »
Siirry viestiin
|
Ja ihan vielä selvennykseksi; unohti äskeisestä:
Jos masentaa / ahdistaa / on muuten sairas, silloin EHKÄ tarvitaan LÄÄKETTÄ. EI tupakkaa. Tupakka EI OLE lääke, sitä EI TARVITSE kukaan ihminen ikinä yhtään missään tilanteessa; se ei ole ikinä millään tavalla ketään hyödyttänyt yhdessäkään elämänvaiheessa tai antanut mitään tai vienyt ylipäätään ihmiskuntaa eteenpäin.
|
|
Vieroitusoireet »
tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys »
Siirry viestiin
|
Todellakin paljossa määrin kyse on aivopesusta tupakoinnin "vieroitusoireiden" kanssa - ja varsinkin juuri hiukan aina tulkinnanvaraiset "mielenterveysoireet" saavat tupakoinnin lopettamisessa hyvälle alulle päässeen henkilön hyvin helposti epäilemään omaa lopettamispäätöstään.
Tähän kun lisätään omien "oireiden" ylitulkinta ja liikatarkkailu, niin on aivan selvää, että ihminen jo hyvin pian unohtaa ihan pikkuruisen faktan:
sen, että ihminen on eläin, joka EI tarvitse minkäänlaista kemiallista talismania siihen, että voi elää! Ei ne "oireet" tai "syyt", joiden vuoksi aletaan tupakoida tai jatketaan tupakointia, ole oikeita. Joskus kylläkin tupakoinnin lopettamisen yhteydessä esiintyvä tietynlainen tällaisten kulttuurillisten valheiden taakse näkeminen voi ottaa aika lujille - mutta on ehdottoman antoisaa ja kasvattavaa!
Sillä, minkä vuoksi useimmat tupakoi, ei ole juuri mitään tekemistä nikotiinin vieroitusoireiden tai mielenterveyden kanssa - siis oikeastihan koko ajatuskin on aivan järjetön, jos sitä pysähtyy edes hetkeksi miettimään hiukankin kriittisesti.
Nikotiini häviää elimistöstä nopeasti ja luonto pitää huolen lopusta, jälkien korjaamisesta, siitä että elimistö, hermosto mukaanlukien, asettuu uudestaan uomilleen (ja jos tuntuu siltä, että se ei asetu, niin silloin voi miettiä, tietääkö oikeasti itsekään, millainen sen tarkalleen tulisi edes olla - ja että kannattaako hätäillä vaiko kärsivällisesti antaa ajan kulua ja lopettaa turha itsensä kyttääminen?) ...
Niin, itse "asia" - tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys. Niinpä niin.
Mutta mihin me sitten uskoisimme, minkä vuoksi edes eläisimme? Älkää nyt kuulkaa tulko viemään meiltä meidän vaikeuksiamme!
|
|
Lopettaneet »
1.1.2010 stumpanneet »
Siirry viestiin
|
Muutamaa ketjun aiempaa kommenttia kompatakseni:
älkää IKINÄ lakatko pelkäämästä tupakkaa!!!
Eli juuri oikeastaan silloin, kun alkaa tuntua "helpolta", kannattaa hiukan olla varuillaan; sellaiseen onnistumisen ilo -tunteeseen pitää toki luottaa ja siitä iloita, mutta myös samaan aikaan täytyy tuona hetkenä muistaa se, että jo saavutettu tupakoimattomuus on ohi sillä siunaaman hetkellä kun erehtyy sytyttämään sen yhden ainoan.
Tunteilleen ja mieliteoilleen ihminen ei mitään voi, mutta käyttäytymistään pystyy hallitsemaan.
Tässä tapauksessa tarkoittaa:
ÄLÄ IKINÄ ENÄÄ SYTYTÄ TUPAKKAA.
Tsemppiä kaikille; olette upea taipaleen alussa!
|
|
Päätöksen tehneet »
9 vuotta - Nyt loppu »
Siirry viestiin
|
HIENO HOMMA!!
Ja varsinkin tuohon Tunteeseen, ettei enää sytytä, sen kannattaa antaa kantaa ja se kyllä kantaakin sitten pitkälle!
|
|
Päätöksen tehneet »
Henna ja savuton elämä! »
Siirry viestiin
|
Mulla ainakin oikeastaan, näin jälkikäteen ajatellen, toimi ja auttoi se, että oli tullut "kerättyä tupakattomia päiviä". Se auttoi jotenkin siinä mielessä, että tiesi millaista savuttomuus oli — ja toisaalta tiesi mitä se "yksi" tupakka tarkoittaa.
Lopulta oli muodostunut päivänselväksi halu kuin myös kykykin tupakattomaan elämään ja tupakka jäi pois ihan kokonaan. Olinhan jo näyttänyt itselleni, että pärjään ilmankin.
Jotenkin oli hälvennyt sellainen "absoluuttisen" ajallisen "nollapisteen" pelko, ja sitten oli helpompaa lopettaa kokonaan.
Ennemmin tai myöhemmin se hetki kuitenkin on käsillä, joten valmistautumisesta ei ole mitään haittaa.
|
|
Päätöksen tehneet »
Henna ja savuton elämä! »
Siirry viestiin
|
Kyllä sä Henna onnistut! Ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Itse "lopettelin" tupakointia aikanaan niin kauan, etten kehtaa edes sanoa. Tuntui jo lopulta aivan käsittämättömältä "kikkailulta" koko homma jo; olin lievästi sanoen jossakin epätoivon ja hermoromahduksen välimaastossa.
Mutta sitten se vain onnistui, oikeastaan aikalailla...
Uskallanko edes sanoa: itsestään.
|
|
Lopettaneet »
Lopettamisen jälkeen seksi ei kiinnosta? »
Siirry viestiin
|
Näinköhän on tupakkafirman herra kirjoitellut tuon alun, tyyliin "lopettamisen jälkeen elämä on toki ihanaa, MUTTA..."
No, mies olen itsekin, ja vielä silloin kun tupakoin, oli tupakoinnilla iso merkitys niin parisuhteissa kuin myös oman kivan suhteen.
Ja täytyihän sekin sitten tajuta, aikanaan ja jälkeenpäin, kaikessa rauhassa, että niin valheellinen se oli silloinkin se tupakan merkitys; kyllä seksi (varsinkin jopa; fyysinen ja kuntoa vaativa juttu kun on) on aivan erilaista ilman tupakointia.
Parempaa. Paljon parempaa.
|
|
Harkitsijat »
Motivaatio - Keuhkoahtauma »
Siirry viestiin
|
Keuhkot, keuhkot... Mulla kanssa juuri ne elintärkeät elimet olivat ja ovat edelleen se tärkein syy pysyä erossa tupakasta, mutta on siinä muutakin "takana"; alkoi kyllästyttää kolmen kympin lähestyessä se, että mä olen tupakoija! Mä!! Aloin ajatella, että ei jumankauta, ei onnistu! Se ei kuulu mun persoonaan eikä elämäntyyliin ja piste. Että näillä mennään. Nikotiinikoukku vain on niin arvaamaton manipuloija (sen aineen vaikutus psyykeen ja tavallaan koko "maailmankuvaan" ja arvomaailmaankin jopa, mielikuviin joiden varaan päivänsä sitten osaltaan rakentaa, niin se on oikeasti aika... Hmmm... "mielenkiintoinen", koko se kuvio, joka tupakkaan liittyy) että useamman kerran mullakin vaati, jotta eroon pääsin hiukan reilummaksi aikaa; lisäksi piti tajuta se, ettei ala odottaa mitään sen ihmeempiä "määräaikoja" tms. vaan olla heti kättelyssä iloinen omasta päätöksestään alkaa savuttomaksi! Se auttoi osaltaan sekin.
Edelleen pelkään KATtia ja syöpäriskikin on koholla; poltin kuitenkin päivittäin 12,5 vuotta.
Ei se aina todellakaan vaadi mitään 50 vuoden 3 askia päivässä -tupakointia.
Päivä päivältä paremmin kuitenkin alan uskaltaa - no, hengittää vapaammin.
|
