« Takaisin kotisivulle

Stumppi - keskustelu

Viestit käyttäjältä: Katariina73
Luulen, että kumpikin. Nikotiini koukuttaa ja uusi lopettaminen pelottaa. Päätöksen tein:
kun toi peltiloora tyhjä, uutta EN hae!!!
Se sata päivää painaa kuitenkin vaa´assa enempi.
Kehtaanko ees tänne kirjuuttaa...

Joka päivä päätän...ei enää!! Ja silti olen sitä helvatun sikkee hakenu

Huomenna tulee viikko kun retkahdin, enkä ole päässyt ruotuun. Tuntuu et koko hell taas eessä
Voi kiitos teille kaikille
MIRJA: sinun tekstisi helpotti valtavasti! Ettei se polku olisikaan niin tuskainen nyt.

Tästä jatketaan. KIITOS
En ollut vielä edes lopettanut nikotiinilaastareiden käyttöä. Ja silti kävi näin

Pelkään et sama tuskataistelu taas edessä. Helmikuussa kun lopetin, oli avioero jo aika lähellä ja lapsetkin minnuu pelkäsivät olin aivan sekopäinen raivohullu
Sekö taas edessä? Painoakin tullut näiden kuukausien aikana, tuleeko vielä tuplat lisää?

Tää on niin perseestä!!! Olo lannistunut, masentunut ja epätoivoinen!

Ei, EN halua tupakoida! Haluan aikaa kiertää takaisin viikon Psyyke tässä hajoo
Tänään OLISI tullut 100 päivää täyteen vaan jokin kirottu muhun meni lauantaina. Ostin laatikollisen sikareita (10kpl). Päätin, että nämä vain...

Maanataina ne loppui, tiistain olin ilman ja eilen sitten illalla hain uuden sikarilaatikon (taas 10kpl), joita nyt olen vedellyt.

Maku on kaamea ja v***tus vielä suurempi, mutta nyt jo tiedän taas olevani nikotiinikoukussa

Masentaa...annanko mennä vai miten saan taas niskasta kii itteeni???
Masokistin vikaa pahasti, kun näin pitää itteensä kiusata. Prle!!!!
37-vuotta. Tupakkavuosia takana 22.
Kiitos isoA :D
sait mut nauramaan :wink:
Menossa nyt 34.päivä ilman tupakkaa
Olotila aikalailla normalisoitunut ja on jopa hetkiä, etten ajattele tupakkaa. Edistystä

Maha vaivaa edelleenkin...siis turvotusta ja ilmavaivaa enemmän kuin liikaa. Huonosti nukun, mutta onneks mieliala tasaantunut. Viikonloppuna näin ekan kerran unta, että poltin. Ja voi jestas sitä ketutuksen määrää!!! Oli niin ihanata herätä ja tajuta, et se oli vaan unta
Olin unohtanut poistaa nikotiinilaastarin ehtoolla kankusta, siitäköös uneni johtui..

En hurraa vielä. Viimeksi olin polttamatta 34viikkoa ja sorruin. Nyt vahingosta viisastuneena tiedän, ettei kannata tuulettaa liikaa eikä tuudittautua uskoon, että on päässyt irti. Parei olla varuillaan lopun ikäänsä
Ihana ketju!!!
Olen ollut viisi viikkoa polttamatta ja sama vaiva...maha aivan kaamee. Aamuisin suht "normi" mut päivän mittaan turpoo käsittämättömiin mittoihin

Kaiken lisäks kaasutan sellasia määriä ja sellasella käryllä et kaikki läheiset pakenee mut eiköös tää tästä...joskus
Parempi päivä tänään vaikka heräsinkin taas puol3 enkä sen jälkeen juurikaan nukkunut.

Aurinko tekee tehtävänsä, tupakkaa ei tee mieli ja tuntuu, et kyllä tämä tästä. Tai sit alkaa lääkitys tehoomaan

Kiitos ihanat "kollegat" tsemppauksesta
Niin, multa kuoli lyhyen ajan sisällä kolme "elämäni miestä".
Ensin isä, sitten esikoispoika ja viimeisenä isoveljeni. Tupakka oli se lohduttaja ja auttaja näissäkin menetyksissä. Näistä johtuen psyyke romahti ja masennuin. Suru otti yliotteen vahvasti

Jotenkin samaa surua tunnen nyt. Ja yksinäisyyttä. En voi enää turvata tupakkaan. Olo jotenkin orpo. Miten pärjään? Helpottaako elämä koskaan?

Syyni lopettamiseen, oli oma terveys. Keuhkoastma ja alkava keuhkoahtaumatauti herättivät. Nyt vaan tuntuu, että mielenterveyden hinnallako tämä myrkky pitää lopettaa
Ei ole elämä helppoa ei...eikä sen kuulukkaan olla. Mutta olisi edes joskus, hetken verran.
Kävin jo lääkärissä, koska olen sairastanut vaikean masennuksen ja aloin pelätä samaan pimeyteen putoavani.

Aloitettiin cipramil ja sain myös tuon melatonin uneen. Otinkin parina iltana, mutta teki vain "tyhmän" olon, jota jatkui seuraavankin päivän

Nyt jurppii. Nimittäin jouduin noita nappeja aikoinani syömään vuosikausia ja lopulta pääsin niistä eroon. Nyt jouduin aloittamaan taas, syystä että lopetin tupakan
Meninkö ojasta allikkoon? Vaikka pystyn lopettamaan tupakan, on taas edessä vieroitus näistä kirotuista psyykelääkkeistä

TAAS mietin...onko tässä mitään järkee
Menossa 27.savuton päivä.
Ensimmäiset kaksi viikkoa olin raivohullu. Lapset ja mies pelkäsivät minnuu jo kuin ruttoo

Nyt raivo laantunut, mutta niin myös mieliala. Nukun huonosti, mikään ei kiinnosta, ei innosta, ei huvita. Olo on lamaantunut ja apaattinen. Sanoisin, että masentunut.

Mitä tää nyt on?? Välillä tulee olo, et onko täs elämässä mitään järkee
Kannattaa ehdottomasti lukea myös tämä Heikki Lehmuston kirja. Ilmestynyt helmikuussa, joten tieto aivan uutta!
Ja sen ainakin voi lukea lopettaneena. Huomaa lukiessa, miten fiksun päätöksen on tehnyt
Oppikirjako? No ei todella!
Sellainen on nimenomaan tämä kotimainen kirja!

Lueppa sekin ja vertaa sitten vasta.

Siirry: