« Takaisin kotisivulle

Stumppi - keskustelu

Viestit käyttäjältä: spider
Lisäilläänpäs vielä kun asiaa riittää.
Eräällä toisella foorumilla jouduin yllättäen puolustamaan kantaani. Joillekin ei ole näköjään luonnollista, että haluaa päästä eroon nikotiinista. Luomuna lopettavia pidetään epänormaaleina, ikäänkuin nikotiinin "nauttiminen" olisi jotenkin normaalia. Minusta ei ole tärkeää kuinka tupakasta eroon pääseee, olen vain kiinnittänyt huomion siihen miten "sähkötupakoitsijat" katselevat muulla tavalla nikotiinia vieroitusoireita helpottaakseen käyttäviä jotenkin alempiarvoisina. Yhtäkaikki samassa liemessähän tässä ollaan.
Hyvä huomio, täällä ei tosiaankaan tarvi joutua puolustuskannalle, koska useimmat ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa jossain vaiheessa.

Voisin minäkin vähän kommentoida korvikenikotiineja. Ensimmäisen kerran tutustuin niihin joskus 80-luvulla, melko pian sen jälkeen kun ne muuttuivat reseptivapaiksi. Polttanut olin ehkä 3-4 vuotta. Tarjolla silloin oli nikotiinilaastareita ja nikotiinipurkkaa.

Päätin kokeilla laastaria. Ensimmäisenä yönä (24 h laastari) oli aivan valtavasti unia, vaikka siihen mennessä en juuri koskaan muistanut aamulla yöllä näkemiäni unia, nyt ne oli niin eläviä, että jäi mieleen. Nukuin muutenkin levottomasti ja liian vähän. Seuraavaksi tuli kutina. Laastarit tietysti piti vaihtaa eri paikkaan joka päivä, sitten kutisi vähän sieltä sun täältä. Lopulta päätin yritää jatkaa savuttomuutta, mutta käyttää laastaria vain päivisin. Reilun 2 vkon jälkeen poltin tupakan, repaisin laastarin pois ja ajatelin että poltan vain pari tupakkaa päivässä... Kuitenkin parissa viikossa oli entinen tahti 15-20 tupakkaa päivässä.

Jostain syystä en ollenkaan innostunut nikotiinipurukumista. Joltakin sain kokeilla, mutten ollut ollenkaan tutustunut sen käyttöohjeisiin ja pureskelin kuin tavallista purkkaa. Ne, jotka ovat kokeilleet, tietävät, maku oli kamala. Myöhemmin selvisi, että eihän sitä niin käytetä vaan puraistaan ja laitetaan kielen alle. Kammon se kuitenkin sai purkkaa kohtaan, enkä niitä pitkään aikaan kokeillut.

Toinen yritys nikotiinilaastareilla oli pari vuotta myöhemmin. Sillä kertaa päivälaastareilla. Taisi loppua se lakko vielä nopeammin kuin edellinen.

Sitten oli yritys lopettaa nikotiinipurkan avulla. Jostain syystä nikotiinin maku sai vain enemmän haluamaan oikeaa tupakkaa. Käytännössä se sitten olikin on/off lakkoilua, muistaakseni yhtään päivää en ollut täysin polttamatta.

Sitten oli elämäntilanne sellainen, etten kokenut tupakointia sosiaalisesti hyväksytyksi. Seurustelin tupakoimattoman naisen kanssa. Luonteva vähentäminen ilman nikotiinikorvaushoitoa. Jatkuvasti kuitenkin oli vieroitusoireita ja kun puoli vuorokauttakin olin polttamatta, tupakasta tuli vain huono olo. Lopulta palautui taas normaali rytmi, vajaa aski/pv.

Tilanne muuttui taas. Seurustelin tupakoivan naisen kanssa. Hän kuitenkin sai astman ja lopetti melkeinpä yhtäkkiä tupakoinnin. Tietysi minunkin piti yrittää, tällä kertaa kielen alle laitettavalla tabletilla. Tuokaan ei tuntunut olevan minun juttuni, suurin osa pillereistä jäi käyttämättä ja olin polttamatta ilman korvikkeita - kunnes taas pikkuhiljaa aloin polttaa.

En muista koska, mutta inhalaattorikin on tullut kokeiltua. Aloituspakkaus meni ja sen jälkeen taas paluu vanhaan tuttuun savukkeeseen.

Lopulta pääsin tupakasta eroon tekemällä itselle selväksi etten nikotiinia tarvi ja aloittamalla säännöllisen lenkkeilyn. Ja kun tiedostan, ettei tupakka ja urheilu sovi yhteen, oli pakko tehdä valinta näistä. Loppujen lopuksi yksinkertainen resepti, joka toimii - polttaminen pitää lopettaa omasta tahdosta ja jotain korvaavaa/motivoivaa pitää tilalle löytyä.
nojoo, saa Suomestakin, mutta ainakin tämän: www.sähkötupakka.eu perusteella pitäisi ostaa summassa, ei saa näyttää kuvia, hintaa eikä tuotemerkkejä. Helpompaa tilata ulkomailta jos vähänkin osaa englantia.
Herb cigarette haulla varmaan löytyy. Mutta kannattaisi varmaankin tutustua mieluummin sähkötupakkaan, vesihöyryn hengittäminen on kai terveellisempää kuin savun... Siihenkin saa nikotiinittomia patruunoita - vielä viime vuonna Suomestakin, mutta uusi tupakkalaki kieltää ne. Ulkomailta toki saa tilata.
Tsemppiä Minävain, uskon että onnistut tällä kertaa! Aivan sortumatta en ole selvinnyt, nyt kuitenkin jo voiton puolella, voisi jopa sanoa täysin savuton...
Lopettaminen ihan yhtäkkiä ei taida kovinkaan monelta onnistua. Tietysti jo se, että on tänne rekisteröitynyt, on jo osoitus siitä että jonkinlainen lopetusprosessi on jo jonkin aikaa ollut käynnissä. Minulla lopetus meni näin: Viikkoa ennen suunniteltua h-hetkeä otin Allen Carrin kirjan ja luin sen ajatuksen kanssa kaikessa rauhassa. Suunniteltu lopetusajankohta tuli, mutta kirja oli kesken ja siirsin lopetusta. Kun kirja oli luettu, ei sen kummempaa kuin poltella pois olemassa olevat tupakat, eikä uusia tilalle.

Pari ensimmäistä päivää oli vähän sekavia, tai ennemminkin tyhjän tuntuisia, muttei ollut mitään vaikeuksia olla polttamatta. Kuvioihin tupakan tilalle tuli heti juokseminen, mikä oli hyvä valinta koska savuttomuuden tulokset huomasi melkeinpä välittömästi. Tuli samantien asetettua tavoite juosta puolimaratoni 4 kk myöhemmin. Julkisesti uskalsin sen sanoa vasta muutamaa viikkoa juoksutapahtumaa ennen, kun se oikeasti tuntui olevan mahdollista.

Ja näin tupakan tilalle tuli konkreettisesti jotain. Edelleenkin 8 kk:n jälkeen satunnaisesti haluttaa polttaa, mutta motivaatio on kunnossa, eikä nykyisessä elämässä tupakalle ole sijaa.
Huomasin että minullakin oli iho parantunut, ryppyjäkin vähemmän.

Olo on yleisesti hyvä. Olen miettinyt mistä se yleinen hyvinvoinnin paraneminen johtuu, ei välttämättä pelkästään savuttomuudesta. Mutta lopettaminen käynnisti laajemman elämäntapojen muutoksen eli kyllä se kunnia taitaa sittenkin mennä tupakoinnin lopettamiselle...

Huonona puolena voisi mainita että aika usein lopettamisen jälkeen juominen aika usein lähtee lapasesta kun ei tule tupakkataukoja. Tulee juotua nopeammin ja taas eilen vaihteeksi meni muisti. Melkeinpä pakko pysytellä miedoissa.
Kirjanmerkkeihin tämä: www.stumppi.fi/portal/stumppi/blogit

Hieman ärsyttävä se uuden kampanjan banneri - haluttaa päästä nopeasti etusivulta pois... Toivottavasti se kuitenkin toimii ja mandollisimman moni saa siitä kimmokkeen lopettaa.
Tuntuu että kaikki rajapyykit ovat vaikeita...
Minäkin sorruin 4 kk:n kohdalla, mutta samantien sain palattua takaisin savuttomaksi. Käsittämätöntä, miksi pitikään sytyttää vaikkei oikeasti sitä halunnut, eikä haluttanut sen ensimmäisen jälkeenkään, mutta aina vain uusi piti sytyttää... Toivottavasti tästä olen ottanut opikseni.

Sitten se hyvä neuvo: älkää tehkö kuten minä tein vaan niin kuin minä sanon... Kun lopultakin on tupakasta jokseenkin täydellisesti päässyt eroon, ei kannattaisi alkaa leikkimään. Jonkin verran epävarmuutta se luo vaikka jäisikin siihen yhteen.
Onnittelut hyvästä päätöksestä timppa_1.

Päätös ja siihen uskominen on jo puoli voittoa. Champix helpottanee taistoa merkittävästi - ei kylläkään ole omakohtaista kokemusta, pelkästään asennemuutoksella ja tahdonvoimalla olen ollut yli 4 kk polttamatta.
kantele wrote:Kaivanpa tämän itselleni tuolta jostain arkistojen kätköistä... Aivotyötä jälleen kerran tehty toista kuukautta tiiviisti ja torstai 8.9 olisi Se Suuri Päivä jolloin on tarkoitus muuttaa tämän emännän elämää. Motivaatiota on ja ei, mutta näin se nyt vaan saa olla. Joskushan se on nostettava pää pensaasta... Toisaalta olen kauhean innostunut jo aloittamaan, mutta miten sen innostuksen saisi pysymään? Ketuttaa niin kun näitä samoja asioita ja aatteita tahkoaa vuodesta toiseen.

Tämähän on kuin minulle varoitukseksi kaivettu esille... Tulipa nimittäin viime viikonloppuna sytytettyä tupakka yli neljän kuukauden savuttomuuden jälkeen. Eikä edes oikeastaan haluttanut, hetken mielijohteesta vain pyysin kaverilta tupakan. Ja kun se ensimmäinen oli poltettu oli vuorossa seuraava... yhteensä kai viisi

Minulla motivaation ylläpitäjänä on ollut kuntoilu. Vasta noin kuukausi sitten uskoin sen verran itseeni, että ääneen uskalsin sanoa tavoitteen: juosta puolimaratonin. Nyt se on sitten juostu ja pitää asettaa seuraava haaste... nimittäin sen tavoitteen saavutettua pistin tupakaksi. Seuraavan suuren tavoitteen saavuttamista ei sitten pilatakaan tupakalla! Jonkin verran lohduttaa ettei sen illan jälkeen ole haluttanut tupakkaa sen enempää kuin muutenkaan viime aikoina...

Tsemppiä!
Äityli wrote:Illalla kävin reippaan kävelylenkin, juoksinkin yhden pylvään välin , ties vaikka maratonille tätä menoa ensi kesänä .

Onhan niitä massajuoksuja mistä valita.
Lopetin vappuaattona ja vappupäivänä kävin ekalla lenkillä ja juoksin silloin yhtä pitkään kuin sinäkin, kävelyä lisäksi 6 km. Nyt neljä kuukautta myöhemmin olen lähdössä puolimaratonille ja 99 % siitä aion juosta... Eli ei se aivan mahdoton ajatus ole.
Ajankohtainen kysymys - QuitKeeperin mukaan 400 e on säästetty (eli käytetty johonkin muuhun kuin tupakkaan). Kaikkea pientä juoksuharrastukseen liittyvää on näillä "korvamerkityillä" rahoilla tähän mennessä hankittu. Neljännestä kuukaudesta on sitten palkintomatka Leville ruskamaratoniin. Ehdottomasti ansaittu matka, vaikka menisikin vähän yli säästön...
Kohta 3 kk, kiloja 3. Alussa tuli heti pari kiloa, sitten pari kiloa lisää. Liikunnalla on paino pysynyt kurissa ja tulleet kilotkin vähän kiinteytyneet.

Viime viikko muuten olikin liikunnan suhteen oma ennätys, 40 km juoksua/kävelyä + dokumentoimaton määrä pyöräilyä ja työksi kutsuttua toimintaa.
Kuten huomasitkin, pelko on pahin este lopettamiselle. Nikotiininhimo menee melko nopeasti ohi kun sen antaa mennä, eikä ala paisuttelemaan sitä mielikuvilla millaista olisi polttaa... Ja ajan kuluessa helpottuu koko ajan.

Minulla jonkinlainen käännekohta oli 2 kk tienoilla, ensin ikäänkuin riippuvuus olisi käyttänyt kaikki voimansa yrittäessään saada minut valtaansa. Ei onneksi onnistunut ja yhtäkkiä oli huomattavasti helpompaa. tuleehan edelleenkin "kohtauksia", mutta ne menevät ohi toteamalla ettei enää polta, eikä tarvitse tupakkaa mihinkään.

Siirry: