« Takaisin kotisivulle

Stumppi - keskustelu

Viestit käyttäjältä: elina-maria
PietiPekka wrote: Arvatkaa kuka huuta ensi Perjantaina kolme kertaa HEP?


No, se perjantai meni ohi, mutta myöhästyneet ja sitäkin sydämellisemmät onnittelut naapurin poijalle! Kerran oli tosiaan puhetta, joudetaanko samaan Oulun tapaamiseen. Harmi, kun ei ennätetty.

Onnittelut muillekin! Katsotaan, että Hep'ien lukumäärä lisääntyy. Ei se itsestään selvyys ole. Tänäänkin ravintolan terassin ohi pyörää työntäessäni tunsin kotoisen tuoksun. Olipa se tupakka miten kamalan hajuista tahansa, niin on se pitkään polttaneelle kotoinenkin.

Mutta kun nuo tuttuuden sekunnit ohittaa, voi noilla säästyneillä rahoilla taas suunnitella esimerkiksi uutta matkaa.
HEP, HEP, HEP, HEP, HEP!

Kiitoksia kanssakulkijoille tuesta ja onnea tupakoimattoman tien aloittaneille! Tupakoinnin lopettaminen ei ollut helppoa, mutta vain alkuaikoina elimistö huuti tupakkaa, sen jälkeen vain mieli, mutta toisten tuella tehty ajattelutyö senkin mielen muutti.
Kiitos, rebekka ja melisa. Yllätys, että muistitte vuosipäiväni. On kyllä tosi hienoa käyttää sanaa vuosipäivä. Pitkään 2. päivä jotakin kuuta oli kuukausipäivä ja sitä ennen laskettiin hyvinkin pieninä ajanyksikköinä.

Rebekka, minä muuten muistin vappuna, että sinulla on tulossa 5 vuotta täyteen, mutta silloin en ollut tietokonetta lähellä ja niin unohtui onnittelut. Onnittelut näin jälkikäteen!

Mitähän mahtaa iso-iitalle kuulua? Kun oli semmoiset 5 tai 6 kuukautta kulunut lopettamisen alkuaikana, kiritettiin porukalla toisiamme myös ravinto- ja liikuntaremonttiin.

Melisa, sinä taisit olla alkuaikoina kirjoittamatta, kun muistelen, että noihin aikoihin tutustuin sinuun. Kyllä siinä yhdessä keskustellen, kukin omalla tahollaan tietoa etsien, oppi valtavasti uusia asioita. Reseptit ja liikuntavinkit lentelivät. Liikunta on muuten aika tavalla jäänyt tavaksi, pidän siitä jopa kirjaa eikä ole enää niin usein esimerkiksi lettujen mieliteko, olisinko vuoteen paistanut.

Silloin tehtiin kokonainen elämäntaparemontti. Tai ainakin heitettiin siemeniä itämään.

Niin ja tupakoimattomasta elämästä nautittiin täysin siemauksin, vaikka kuinka tupakanhimot, hajamielisyydet ja muut vaivat vaivasivat. Tuo oli arvokasta aikaa ja se pitää muistaa. Tuo "herääminen elämään".

Rebekka, hyvin voin kuvitella tilanteesi rintasyöpää pohtiessasi. Tulee noita hetkiä silloin tällöin minullekin, mutta tupakan orjuuttavuuden kyllä muistaa vieläkin. Huh!
Niin, melisa, tulee minullekin 5 vuotta ja sinä olet ollut tukena siinä.

Voisihan tuota harkita lokakuussa käymistä. En ole menossa sen pitemmälle. Jotenkin nuo rahat vajuvat reissaamisessa, vaikka kuinka laskee, että tupakkarahoilla matkustetaan. Muistan silloin alkuaikoina, miten vaikutuin, kun gerbera kertoi, että hänen tupakkarahoillaan menee koko perhe Kreikkaan viikoksi nauttimaan olostaan. Mutta tottahan tuo on.

Muisti on kummallinen. Nyt vähitellen ei enää noita tupakkarahoja "laskeskelekaan". Meno mikä meno, rahat vähenevät, ja harva asia tuntuu alkuaikojen tavoin "ilmaiselta". Millä ihmeen rahalla sitä aikanaan poltti tupakkaa? Mistä se oli pois? Oli vähän sekavasti asia ilmaistu, mutta kaipa tuosta saa selvän: tupakoimattomuuden alkuaikoina rahaa tuntui riittävän, selvähän se.
Etteikö muistettaisi sinun merkkipäivääsi!Pitkin päivää olen odottanut, että kerkiäisi koneelle onnittelemaan.

Onneksi olkoon!

Oikeassapa olet, melisa, hyvinkin tuossa, että iloita voi ja pitää savuttomuudesta, mutta savuiseen elämään lipsahtaa helposti. Mutta ilman tuon ajatuksen sisäistämista et kyllä olisi 5 vuotta ollutkaan tupakoimatta.

Oletko ajatellut ihan livenä juhlia tätä tapahtumaa? Edes ulkona syöntiä tai jotakin erilaista iltaa?
Myöhästyneet onnittelut, anne! 13. päivä muistin auringossa lötköttäessäni merkkipäiväsi, mutta helleilma edistää dementiaa. Mutta lopulta: Onnea!
Olin ulkomailla reissussa ja juhannuksen päivämäärän huomatessani ensimmäinen ajatus ei ollut juhannus, vaan se, että esa lopetti kuusi vuotta sitten tupakoinnin ja vasta sitten se, että nyt on juhannus.

Minun lisäkseni ihan varmasti sadat muutkin haluavat kiittää esaa lopettamiseen kannustuksesta. Minä olin yrittänyt turhaan lopettamista jo kaksi vuotta, kun löysin tieni tupakkaverkko.org:iin sittemmin stumppiin. Siellä esa yksinkertaisin, ajatelluin, sanoin laittoi minut ja muutkin ajattelemaan itse, mitä tupakointi lopulta on. Ilman asian hahmottamista lopettaminen on ainaista jännittämistä: jos nyt jaksan päivän, jaksanko toisenkin ... jaksanko kuudennenkin?

Nämä ensimmäiset päivät, kuukaudet, ensimmäinen vuosi, toinenkin olivat yhtä pohtimista, epäilyä, monestikin riemuitsemista, aina esa sanoi tilanteeseen sopivat sanat. Me saatoimme jatkaa ilakoimistamme ja jatkamme edelleen.

2. syyskuuta minulle tulee täyteen 5 vuotta savuttomuutta. Siitä riemuitsen kovin, mutta niin puolestani riemuitsevat hyvin monet ihmiset. He yhtyvät toivotukseeni:

Esa, onneksi olkoon ja kiitoksia!!
Onneksi olkoon, melisa! Aamulla kun näin tämän päivämäärän, mietin ensin, että ihan varmasti jollakin on merkkipäivä ja kohtahan keksinkin, kenellä. Näinpä se aika menee, kun ei suostu vaihtamaan tupakoijan elämään.

Ritu, etukäteisonnitteluni! Kyllä konkarien puolelle voi tulla heti, kun siltä tuntuu. Taisipa aikanaan tuntua kolmiviikkoisena ollessa olo konkarilta - niin, toisaalta sitten kun aika kului vielä enemmän, huomasi, että savuttomaksi kyllä äkkiä oppi, mutta sellaisena pysyminen vaati ajattelua ja sopeutumista.
Onnittelut , melisa! Mahtavaa on taas vuosia toivottaa! Ei taida enää tehdä tiukkaakaan?

Ja, minna, onnittelut sinulle myös, melko lähekkäin sitä lopetettiin kuitenkin, taisi olla "ikäero" viikoissa, mutta silloin alussa sinä tunnuit kyllä konkarien konkarilta.
Paljon onnea, melisa!

Yhtenä päivänä haikailin tupakkaa tai tupakointitoimintoa, en nyt ole ihan varma, kumpi se enemmän juolahti mieleen. Onneksi samassa juolahti semmoinenkin, että kerran yksi vieruskaveri lentokoneessa kertoi, että lääkäri oli sanonut hälle, infarktin saaneelle diabeetikolle, että voit aivan hyvin kuvitella, että joku sytyttämistäsi tupakoista toimii vielä kuten dynamiittipötky, yhtä peruuttamatonta jälkeä syntyy.

Minusta tuntuu, että kolmekin vuotta sitten tuo mielikuva ei olisi paljon hetkauttanut, edes vastalopettaneena, vai mitä.
Miten se nuin lipsahti, että pääsit viidennelle vuodelle huomaamatta? Oikein paljon onnea neljästä vuodesta, mimmi!

Hyvä, enna! Puolitoista viikkoa on jo pitkä aika, parisataa tupakkaa polttamatta ja tuhansia aikomuksia kumottu.
Onnittelut vuosipäivänäsi, Tuide!
Kevis, kurkkaapa sähköpostiisi, laitoin sinne linkin. Napsautat sitä sitten. Joko huomenna olisi aikaa? Tänä iltana ei kerkiä.

Siirry: