http://forum.stumppi.fi/forums/show/2.page JForum - http://www.jforum.net http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3847/137462.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3847/137462.page GMT Psyykkaan itseäni tässä samalla, näen itseni tupakoimattomana, en haise pahalla ja ihoni näyttää raikkaalta. Kuljen polkua jossa olen vapaa tupakasta, yritän näillä mielikuvilla päästä eteenpäin.
Nyt kun olen vähentänyt puoleen, tunnen jo siitä mielihyvää. Mitä se sitten on kun ollut polttamatta vaikka viikon tai peräti kaksi. Kadehdin valtavasti niitä jotka ovat onnistuneet. Nostan teille hattua ja toivon todella joku päivä olevani itse samassa tilanteessa.
No, näillä mennään. ]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3818/136557.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3818/136557.page GMT Toisaalta kun en oikein tiedä, että haluanko minä. Kun se tupakka niin rauhoittaa ja lievittää stressiä, tai siis niin minä onneton kuvittelen. Ja kuitenkin aina hävettää :oops: mennä polttamaan ja silti menen. No, tänään olen päättänyt vähentää tupakointia, yritän päästä vaikka 4 päivässä ja sitten 2. Joo, tiedän tämä on kidutusta ja tupakka alkaa maistua niillä kerroilla paremmalle. Mutta kun pelkään sellaista kerrasta poikki juttua, että minä ahdistun ja masennun.
Joo, kukaan ei voi minua auttaa tässä, päätös on vain ja ainoastaan minun. Perheeni ei ole koskaan haukkunut tupakointiani, vaikkei kukaan perheestäni polta. Mieheni ei ole ikinä polttanut eikä hän koskaan sano mitään, toivoisin välillä että sanoisi mutta ei. Kyllä hän vuosi sitten sanoi että jos lopetan ja olen puoli vuotta polttamatta, hän ostaa minulle Mini-Cooperin, siis ihan uuden auton. Mutta miettikää, edes se ei motivoinut edes yrittämään. Nyt olen mielessäni päättänyt että lopetan kaikessa hiljaisuudessa ja kun olen ollut 1/2-vuotta ilman, vien miehen autokauppaan :)
Tämä oli siis vuodatus, kun just nyt oli iltatupakan aika enkä mennyt. Mutta nyt himo on poissa ja tämän päivän saldo on 3 tupakkaa (normaali 6) joten ehkä minä onnistun. ]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3815/136490.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3815/136490.page GMT
Olen 31-vuotias lapseton nainen. Aloitin tupakoinnin jo yläasteelle siirtyessäni eli n. 17- vuotta sitten. Pöllittiin kaverin vanhempien light- tupakoita ja hihiteltiin kun ei jääty kiinni. Yläasteella sain jo itse tupakkaa kiskoilta, ikäraja kun oli 16 vielä silloin. Merkki vaihtui punaiseksi jo 15- vuotiaana. Lukio aikaan poltin askinkin päivässä mutta täysi-käisenä olen polttanut n. 7 tupakkaa päivässä baari-iltoja lukuun ottamatta.
En ole oikeastaan koskaan aikaisemmin halunnut edes lopettaa tupakointia sen terveyshaitoista tai muista haitoista huolimatta. Parina viime vuonna useampi ystäväni on lopettanut ja ajatus alkoi hiipimään mieleeni että josko minäkin.

Tänä kesänä (2011) päätin että nyt loppuu, ajattelin että poltan ne tupakat jotka askissa on ja se on sillä selvä. Ei pitäisi olla vaikeaa kun poltan niin "vähän". Ja kakat. Säännöstelin viimeistä askia kolme tupakkaa päivässä kaksi päivää ja sitten telttailemassa tupakkaa oli mennyt jo klo 10.00 mennessä kolme. Se ajatus jäi siihen. Seuraava yritys oli 16.11. Tänä valmistauduin henkisesti jakerroin ystävilleni sosiaalisessa mediassa että lopetan ja kaikki oli hyvin kolme päivää. Lankesin.
Seuraava yritys alkoi vahingossa kun sairastuin keuhkoputkentulehdukseen itsenäisyyspäivän alla. Neljä päivää ilman-> pikkujoulut, repsahdus jatkuu yhä. Sähkötupakka on ostettu/ kokeiltu. Nikotiini-inhalaattori ostettu/ kokeiltu. Purkat ja laastarit liian vahvoja minulle nykyään 3-4 tupakkaa päivässä polttavalle.

Ymmärrän ja tiedostan haitat. Suurin toiveeni olisi saada lapsi johon tupakointi ymmärrettävästi omalta osaltaan vaikuttaa. Edes tämän tiedostaminen ei tunnu saavan järkeä päähäni. Olen tehnyt taas päätöksen lopettamisesta 1.1.2012. Toivon että tällä kertaa päätös pitää. Ongelmani taitaa olla psykologinen enemmän kuin fyysinen. Itsehillintää ei tunnu olevan ollenkaan. Masennus hiipii takaraivoon saamattomuudestani.

Katsotaan kuinka käy. Nyt on ainakin paikka jossa vuodattaa "nimettömänä". :D ]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3798/136070.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3798/136070.page GMT
Olen niin h***tin pettynyt itseeni! Haluaisin lopettaa nyt kun en ole vielä keriinyt kunnolla aloittaa (pystyn olemaan polttamatta parikin päivää, jos minulla ei ole tupakkaa). Mistä ihmeestä saisin kasaan sen motivaation, jolla saisin tämän taas loppumaan? *huokaus*]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3797/136045.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3797/136045.page GMT Luen muiden kirjoituksia ja uskon/toivon motivaation kasvavan siihen malliin, jotta lopetus päätös syntyisi. Jatkuva tukkoisuus rasittaa ja kaikki muukin ikävä mikä liittyy tupakointiin. Toki edelleen kuitenkin haluan lähteä ulos tupakalle, mutta toivon tämän asian muuttuvan tässä seuraavina päivinä. Lämmintä Joulun odotusta kaikille =)]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3778/135761.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3778/135761.page GMT
Olen polttanu kohta 17 vuotta ja pari kertaa lakkoillu. Pisin kesti kolme vuotta ja en vieläkään voi ymmärtää miten hel.....sä olin niin hölmö että päätin taas kokeilla (muutaman oluen nautittuani). Ei ollut mitää mielitekoja ja mielestäni tupakointi oli rumaa ja hais ihan kamalalle, mut siihen koukkuun jäämiseen ei tarvittu kuin se yksi ilta :oops:

Siitä on nyt viitisen vuotta ja nyt olisi tarkoitus lopettaa ja olen päätökseni tehnyt että lopetan, mut mun mielessä joku pieni piru hangoittelee koko ajan vastaan; "yksi vielä :twisted:"

Aamut on kaikista pahimpia, jos ei heti pääse kahvin kanssa tupakalle ni sit meni hermot. Sitten kun mä sen yhen oon aamulla polttanu, niin päivän mittaan se aina lipsuu et jos yhden vielä.. alkaa jo hiukan kyllästyttää tää oma jahkailu :?]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3774/135717.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3774/135717.page GMT
Olen uusi käyttäjä, pari vuotta polttanut reilu parikymppinen neitokainen. Poikaystäväni tahtoo minun lopettavan, eikä itseänikään kiinnosta riippuvainen.

Ongelmani on, että tämä kaikkien suitsuttama Allen Carrin kirja saa niskakarvani pystyyn. Harrastan lukemista, mutten ole tee-se-itse-kirjojen ystävä enkä perusta uskonnoista tai guruista. Olen lukenut kirjan kahdesti, ja minua ärsyttää suunnattomasti hänen tapansa kirjoittaa. Isoilla kirjaimilla ja huutomerkeillä ryyditetyt lauseet saavat minut hekumoimaan kirjailijan kuristamisella.

Ymmärrän hänen tavoitteensa saada meidät nikotiiniriippuvaiset ymmärtämään riippuvuuden mekanismit ja pikkuhiljaa alan jo niitä sisäistääkin, mutta inhoni tätä kirjaa kohtaan vaikeuttaa lopettamistani. Tämän kirjan luettuani ja sitä osittain lainatakseni: "kuinka voisin lopettaa tästä kirjasta huolimatta, en sen ansiosta?".

Toivoisin siis kommentteja ja ehdotuksia, miten pääsisin inhoni yli ja voisin lopettaa lopullisesti. Kaipaisin myös sekä positiivisia että negatiivisia mielipiteitä tästä kirjasta. Tämänhetkinen tilanteeni on polttaa pahimmissa stressitilanteissa, eli noin 2 tupakkaa viikossa.]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3720/134048.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3720/134048.page GMT Taas kerran yritän olla ilman tupakka ainakin tämän työpäivän ajan. Illalla saan polttaa jos haluan. Tämä on juoni, joka ei ole ihan uusi, mutta viimeksi pääsin aika pitkälle ja tuli ihan tupakaton jaksokin. Kesään asti - sitten se taas alkoi uudelleen.
Aamulla ajattelen, etten voi mennä bussiin jos haisen. Sitten duunissa keksin muuta tauko-ohjelmaa enkä menekään ulos tupakkapaikalle.
Yritän nyt sitten sinnitellä niin, että olisin jonkin aikaa ehtoopolttaja ja sitten sekin saisi jäädä kun tuntuisi typerältä.
Saa nähdä miten käy.
]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3719/134046.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3719/134046.page GMT
Harkitsen myös kokonaan lopettamista, mutta 2-3 savuketta päivässä on sekin aika hyvä saavutus ja rahaa säästyy.]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3707/133810.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3707/133810.page GMT
Nyt kun kohta tulee taas kuukausi savullista elämää täyteen on tullut aatoksia, että "Ei hitto, ei se tämäkään mitään hienoa hommaa ole tämä sauhuttelu".
Joten olen ruvennut ajattelemaan uutta yritystä periaatteella "pitää takoa vielä kun rauta on kuumaa" :) . Nyt vain haikeana muistelen niitä hyviä savuttomia päiviä, ei ollut kiirettä minnekään ja suurimman osan ajasta olo oli niin vapautunut, rauhallinen ja hommia jaksoi tehdä vähän toiseen tyyliin. Ja yöni nukuin joka kerta paremmin kuin kertaakaan sen jälkeen kun repsahdin.

Nyt vain jostakin syystä vähän taas arkailen enkä ole vielä tohtinut uutta päivää lyödä lukkoon. Tiedän että asialle pitäisi tehdä jotakin, mutta tunne on aivan sama kuin ensimmäisellä kerrallakin, eli mitenköhän tässä käy. Se paino- asia on vain sellainen että suurta painonnousua mun on todella vaikea sulattaa.
Tapasin juuri muutama päivä sitten ystävän joka oli melkein vuosi sitten lopettanut, painoa tullut 15 kg lisää ja sen lisäksi verenpaine. Tällaiset asiat saavat oloni jotenkin epävarmaksi vaikka tiedänkin että välttämättä minulle ei käy samoin.]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3698/133617.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3698/133617.page GMT
Olen taas pettänyt itseni ja sortunut polttamaan.. Tahtoisin itkeä ja huutaa, mutta ennen kaikkea korjata asian. Olen ikuinen lopettaja ja seurannut nyt puolitoista vuotta surullisen tarkasti kaavaa "kuukausi polttamatta-sortuminen- kuukausi polttamatta-sortuminen"

En tiedä miksi aina jatkan kun olen niin onnellinen ilman tupakkaa. Lopettaminen sujuu aina helposti, ei vieroitusoireita (ainakaan huomattavia). Tunnen oloni hienoksi tai ainakin tuhat miljoona kertaa paremmaksi kuin polttaessani. Polttajana taas vihaan itseäni ja haluan lopettaa aina HETI kun olen jatkanut.
Silti aloitan aina uudestaan..

Kun olen ollut kuukauden polttamatta saan päähäni idean, että minun tekee mieli tupakkaa ja se idea ei lähde sitten pois millään. Ennen kuin huomaankaan olen jo ostanut askin, vihaan taas itseäni ja suunnittelen seuraavaa "VIIMEISTÄ LOPETTAMISKERTAA IKINÄ". Oikeutan "repsahdukset" sillä, että sitten muistan paremmin miksi haluan lopettaa -lopullisesti. MUTTA EIHÄN TÄSSÄ OLE MITÄÄN JÄRKEÄ! Tulen hulluksi.

Onko ongelma se, että en vain ihmisenä osaa pysyä päätöksissäni? Voisiko syynä olla hätiköity lopetuspäätös? Tahdon aina PIAN PIAN PIAN eroon tupakasta. Olen joka lopettamiskerralla ollut kuitenkin hyvin tosissani. Allen Carrit on luettu varmaan 4 kertaa, olen käynyt vieroitusryhmissä, hypnoosissa, kokeillut joogaa ja meditaatiota... Ja alku onki ollut suht vaivatonta. Kaikki on hyvin aina siihen hetkeen saakka kun saan tuon riivatun "idean", että nyt on taas PAKKO polttaa. Voin vielä tuntia ennen "ideaa" olla vahvasti sitä mieltä, etten enää KOSKAAN IKINÄ koske tupakkaan.

Taustastani vielä, että olen 20-vuotias, polttanut reilut 4-5 vuotta. Kun poltan, niin tupakka hallitsee elämääni, kaikkia ajatuksiani ja muutun aivan eri ihmiseksi. Tämä jojoiluni taas saa minut sekoamaan. Tahtoisin vain tietää, miten lopettaa LOPULLISESTI. Psyykeeni ei enää kestä tätä aaltoilua.
En halua herätä 10 vuoden päästä polttajana. En halua herätä viikon päästä polttajana. Tadon pitkän ja onnellisen elämän ILMAN TUPAKKAA!

Lopettamisen alku on aina ollut niin helppo, että "unohdan" nopeasti olevani tai ikinä olleeni polttaja, huumeriippuvainen ja nikotiinin orja. En osaa rikkoa kaavaa. Ehkä minulta vain puuttuu riittävä tuki? Jokin pieni tekijä joka muistuttaa, että olen yhä riippuvainen ja paranemassa sairaudesta. Joku joka auttaa minut sen vaikeimman yli? Ehkä voisin saada apua tältä foorumilta? Toivon kovasti niin.
Oon niin niin surullinen ja pettynyt itseeni. En taida olla ihan järkevä ihminen kun tipun aina samaan ansaan..

Mistä kestävää motivaatiota? Miten lopettaa lopullisesti? Olisi ihana jos edes joku voisi neuvoa tai auttaa jotenkin? Ja kun tänään taas aloitin polttmisen niin onhan tässä yksi suuri lopettamisurakkakin taas edessä......Toivottavasti viimeinen sellainen. Nyt on sellaiset fiilikset, että tahdon ehdottomasti lopettaa, mutta samalla mietin, että miksi lopettaa jos kuitenkin jatkan 3-8 viikon päästä taas?
]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3691/133534.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3691/133534.page GMT Olen tällä hetkellä ollut ilman tupakkaa 1 1/2 vuorokautta nikotiinipastillien voimalla, mutta mitään suurta olotilaa siitä että nyt se oikeasti loppuu ei valitettavasti ole..

olen ollut vuosien varrella kaksi kertaa vuoden polttamatta nikotiinivalmisteiden avulla, ja aloittanut uudestaan. Olen kerran lopettanut ilman mitään apuvälineitä, silloin lakko kesti puoli vuotta. Ja viimeisin yritys siis campixin ja Allen Carrin kirjan kanssa.
Harmi että champix vei multa yöunet, muutoin se nimittäin toimi loistavasti, mutta enhän voi olla nukkumatta montaa kuukautta, joten söin sitä vain kuukauden. Pidin itseäni jo täysin lopettaneena, ja nyt tietysti hämmästelen omaa tyhmyyttäni kun aloitinkin uudestaan..Juhannuksena poltin siis sen kuuluisan yhden, ja sen jälkeen olenkin kerännyt uutta motivaatioita.

Näiden pidempien taukojen välissä on ollut lukuisia lyhyempiä taukoja, en todellakaan pysty enää laskemaan montako kertaa olen "lopettanut" röökaamisen.
Olen oikestaan jo vuosia ollut sellainen sekakäyttäjä, eli röökia ja nikotiinivalmisteita kuluu miten milloinkin:-) joskus jopa saman päivän aikana..jos en jaksa illalla enää pukea parvekkeelle itseäni, mutta nikotiinia tekee mieli, niin laitan sitten pastillin suuhun ja jatkan teeveen katselua onnellisena:-)

Vihaan tupakointia.
Onnea kaikille jotka on jo onnistuneet lopettamaan!

Mukava palsta tämä:-)]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3681/133424.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3681/133424.page GMT
Lopetusyrityksiä on taustalla useita, pisin aika polttamatta on ollut n. 4kk. Se kaatui siihen, kun en osannut sanoa seurassa jossa muut polttivat, ei. Kuvittelin, että ei se yksi tupakka haittaa.

Olen yrittänyt lopettaa kaikkien nikotiinikorvaushoitojen avulla, joita apteekista saa ilman reseptiä.

Minulla on hirveän huono omatunto, kun rahaa menee niin paljon tupakkaan ja se on lapseltani pois. Raha onkin tärkein motivaattori. Periaatteessa en haluaisi lopettaa, nautin tupakoinnista ja en varmaan edes harkitsisi jos minulla ei olisi lasta, tai olisi paljon rahaa.

Olen tupakoinut n. 10 vuotta ja joudun ostamaan L&M:n maxiaskin joka päivä, suurinpiirtein 25 tupakkaa menee vuorokaudessa. En toki raskausaikana polttanut näin paljon, mutta lapsen syntymän jälkeen (en imetä) stressi ym. on ollut huipussaan.

Keuhkot tuntuvat "ahtailta", hengästyttää, limapalloja nousee kurkusta.

Kestäisin fyysiset vierotusoireet kyllä jotenkin (paitsi huimaus on todella kauheaa), mutta psyykkiset oireet, kuten ahdistus ja masennus ovat hankalia.

Haluaisin reseptilääkkeet, mutta ei ole varaa. Okei, meneehän tupakkaankin rahaa n. 100 euroa kuussa, mutta tupakkaa ei tarvitse maksaa kerralla.

Miten ihmeessä onnistuisin.. :( Vai joudunko olemaan tupakan orjana loppuelämäni?

]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3678/133333.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3678/133333.page GMT
Tänään 11.08.11 klo 11.08 olisi tarkoitus tumpata viimeinen "tavan vuoksi poltettu tupakka" sen jälkeen harkitaan jokaista savuketta ja sen tarvetta erikseen :wink:

]]> http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3665/132862.page http://forum.stumppi.fi/posts/preList/3665/132862.page GMT