| Elämänkerta: |
Olen mies pohjoisesta, 47 v, josta tupakointia n. 28 v. Lopettamisyrityksiä on ollut lukemattomia, ensimmäinen n. vuosi aloittamisen jälkeen. Tuolloin kestin pari viikkoa... eikä paljon parempaa menestystä sen jälkeenkään, aina yritys loppunut viimeistään 3 viikon kohdalla. Useimmiten olen yrittänyt lopettaa nikotiinin korvaushoidolla.
Tällä kertaa en ota mitään nikotiinikorvikkeita tai muutakaan lääkitystä, pelkkä päätös olla polttamatta saa riittää. Lisämotivaatiota etsin lenkkeilystä. Sopivasti urheiluseuran järjestämä juoksukoulu osui juuri lopettamisen kanssa samaan aikaan - paljon helpompaa aloittaa lenkkeily ohjatusti.
Tähän uskon:
Ei enää seuraavaa yritystä, ei nikotiinia missään muodossa ja tästä lähtien olen 100% tupakoimaton... Muutaman kerran on tuntunut toivottomalta, mutta kestänyt olen... Paljon on vielä tehtävää lopulliseen voittoon pääsemiseksi, mutta suunta on selvä.
Ajattelemisen aihetta:
Oma asennoituminen tupakkaan/lopettamiseen vaikuttaa paljon. Jos saat itsesi uskomaan, ettei nikotiini ole tarpeellista eikä myöskään se lievitä stressiä vaan päinvastoin luo sitä, on lopettaminen periaatteessa helppoa. Älä anna nikotiiniriippuvuuden hämätä kuvittelemaan muuta. Aika lopettaa riippuvuuden ruokkiminen!
Lainaus Facebookista:
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus. |
![[Avatar]](http://www.stumppi.fi/uploads/Diary/Avatars/1307288382175__1307264788_621.gif)
