tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

Nyt ei naurata enää ei.

16. savuton päivä menossa. Alku meni kuin pilvessä ja rinta rottingilla. Olo oli varma ja mieli kirkas. Laastareiden loputtua (n.12vrk), siirryin satunnaiseen 2mg nikotiinipurkan käyttöön ja huomasin että tupakoinnin kaipuu alkoi hieman nostaa päätään, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan ja olevan osa nikotiinista irrottautumista.

Pari viimeistä päivää olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen masentunut, ahdistunut ja yliherkkä ja minä joka en ole koskaan osannut itkeä, itkin eilen hervottomasti miltei koko illan. Taustalla on todellisia ongelmia pitkäaikaisen työttömyyden, tarkoituksettomuuden ja oman paikkansa löytymisen suhteen, mutta ne on jotenkin pysynyt hallinnassa tähän asti.

Mietinkin nyt onko tupakointi ollut merkittävä keino paeta ongelmiani, hukuttaa ne savuverhoon ja nyt sitten ne tulevat esille? Eilen kyllä oli lähellä etten lähtenyt ostamaan tupakkaa...olin niin hajalla, peloissani ja luulin sekoavani ja ajattelin että väliäkö sillä jos poltan jos mielenterveyteni nyt romahtaa, mutta jokin viimeinen selkeyden hiven kehoitti olemaan enää pakenematta ja ottamaan vastaan se mitä tulee.

Kävi mielessä myös että onhan tupakka myös eräänlainen masennuslääke, vaikkakin terveydelle vaarallinen. Se on kuitenkin pitänyt mua pystyssä ja ollut ainoa mielihyvänlähde silloin kun muuta ei ole ollut.


«13456789

Viestejä yhteensä

  • editoi toukokuu 2008
    Pitkälti samoja tuntemuksia on ollut minullakin, käypä kurkkaamassa tuolla omassa ketjussani. Ymmärrän tosi hyvin, että jos masennus on sinulla jo ollut piilevänä, tupakanpolton lopettaminen saattaa laukaista sen esiin lopullisesti.

    Olet käyttänyt laastareita melko lyhyen ajan (12 vrk?). Itse käytin niitä 3 kk, aloittaen vahvimmilla ja sitten asteittain vaihtaen miedompiin. Koko tänä aikana, kun laastareita käytin, ei suurempaa tupakanhimoa esiintynyt, mutta nyt n. kuukauden ajan on tämä ollut yhtä taistelua :evil:

    Joten suosittelen sinua vielä jatkamaan laastareilla vähintään pari kolme kuukautta, jotta pääset pahimman yli.
  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Jaksa vaan ilman röökiä, ei se sun olotilaas paranna kun hetkeksi. Nikkikset palaa kuin bumerangi ja sama meno jatkuu... Toivon helpotusta sulle!!
  • editoi toukokuu 2008
    Niin, minä suosittelin hänelle laastareita EN TUPAKKAA, voisit Nyytti lukea nuo viestit ensin vähän huolellisemmin, ennenkuin alat pelotella noilla nikkisoireilla :evil:
  • Miuku75Miuku75 Oulu
    editoi toukokuu 2008
    Kyllä se tuo nikkispeikko on pirullinen "kaveri", tuli se olkapäälle sitten tupakan tai muiden nikotiinituotteiden takia istumaan.. :evil: :evil:
    Minäkin kyllä suosittelisin sinua Tushka käyttämään hiukan pitempään noita laastareita. Aivan kuten Tears kertoi. Ja pikkuhiljaa niitä sitten vaihtamaan pienempään voimakkuuteen. Pikkuhiljaa nikotiinista eroon. Liian jyrkkää laskua ei kannata tehdä.
    Ja ihan kuin Nyyttikin tuumasi, tupakka ei sitä olotilaa parantaisi kuin hetkeksi, vaikka se "masennuslääkeeltä" tuntuukin joskus niinkuin kerroit. Usko pois, tiedän tunteen... :roll:
    Voimia ja tsemppiä sinulle!! Ja tietysti meille kaikille savuttomuuteen pyrkiville!!
  • Marketta HeikkiläMarketta Heikkilä Pirkanmaa
    editoi toukokuu 2008
    Voisit vielä jonkin aikaa käyttää laastareita tai muita nikotiinituotteita, jos sinulle on niistä apua. Minulla ne eivät tehonneet yhtään, mutta Champix- kuurin avulla pääsin pahimmista vieroitusoireista yli. Se vei myös makean mieliteon, jopa kahvikin maistui omituiselta, vaikka olen kahviaddikti...

    Olen todennut saman kuin sinäkin, että tupakka on ollut minulle eräänlainen "mielialalääke", helppo tapa saada mielihyvää ja suojamuuri minun ja maailman välissä. Eli nyt täytyy hakea mielihyvä jostain muusta, nähdä vaivaa sen eteen. Ulkoilu on yksi hyvä keino, samoin uusien harrastusten opettelu, siis luovuus yleensäkin. Liikunnan avulla voi pitää painonsa myös kurissa, ruoka alkoi maistua minulle champixin jälkeen vähän liikaa. Maailma täytyy kohdata ilman tupakkaa ja se on uuden savuttoman identiteetin omaksumista, vähitellen ja harjoituksen kautta. Minullakin on ollut toisinaan ahdistusta, mutta kun oivalsin, että minulla ei ole "oikeasti" mitään hätää, vieroitusoireita ne vain ovat. :mrgreen:

    Ota vain rauhallisesti päivä kerrallaan savuttomana, sinussa ei ole mitään vikaa vaikka toisinaan hankalalta tuntuisikin. Lähde reippaalle kävelylle, se auttaa varmasti, samalla voit miettiä jonkin uuden harrastuksen aloittamista tai uuden asian tekemistä. :XD:

    Tsemppiä, SINÄ voitat!!! :thumbup:



  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    tears kirjoitti:
    Niin, minä suosittelin hänelle laastareita EN TUPAKKAA, voisit Nyytti lukea nuo viestit ensin vähän huolellisemmin, ennenkuin alat pelotella noilla nikkisoireilla :evil:

    ?????? Pelotella?????

    Minä suosittelin ettei ainakaan polttaisi. Nikkiksillä ei kai tarvii pelotella, ne on varmaan kaikille tutut???
  • KatjaKatja Helsinki
    editoi toukokuu 2008
    Kysymys, jota mä esitin itelleni ekat puoli vuotta lopettamisen jälkeen: " Tuleeko musta enää koskaan se sama vanha, hyväntuulinen, iloinen ja energinen Katja?"

    Vastaus: KYLLÄ!!

    Tupakan lopetus oli mulle henkisesti todella raskas prosessi, koin jopa elämäni ensimmäisen oikean masennuksen sen jälkeen. Itkeskelin, nukuin loputtomasti, ryvin itsesäälissä ym. Pelkäsin aidosti ja oikeasti, että mä olen sillä lopettamisella mennyt tuhoamaan mun aurinkoisen persoonan.

    Onneks olin väärässä :D Nuo kaikki yllämainitut asiat vaan osoittaa, miten vahvasta myrkystä on kyse kun tuollaista joutuu läpi käymään päästäkseen siitä eroon.

    Nyt olen taas ihan sama minä, joka olin viime keväänä, mutta henkisesti paljon vahvempi. Mitään hyvää sanottavaa ei ole enää siitä tupakoivasta minästä, mutta eipä ole tarvetta energiaa tuhlata siihen katumiseenkaan, että poltin. Olen vain YLPEÄ lopettamisestani :)

    Tsemppiä hurjasti tänne!!
  • harakka_2harakka_2 Ulvila
    editoi toukokuu 2008
    Mä olen ollut koko ajan alakuloinen.
    Vaikka päällisin puolin olen iloinen ja ylpeä itsestäni, tulee välillä onneton olo.
    Mulle tupakka on ollut enimmäkseen sosiaalinen tapa, kavereistani vain yksi on savuton (no nyt sitten minä ja mun mies!) ja tupakoinnin lopettamisen alkuvaiheessa omalla kohdallani en osaa sanoa onko helpompaa olla menemättä muiden mukana "tupakalle" vai jäädäkö yksin siksi aikaa kun muut rupattelevat iloisesti ulkona?
    Kun niksat iskee ja muut lähtevät porukalla tupakalle ja minä jään yksin sisätiloihin, olo on vainoharhainen. Muut menevät puhumaan pahaa minusta ja laativat suuria salaliittoteorioita vain siksi että minä en polta. :shock:
    Vaikka järjellä yritän itselleni koko ajan puhua, että tuo ei ole totta eikä mahdollista eikä edes järkevää ajattelua, vieroitusoireet saavat aikaan sen että järki sammuu.
    Jos menen mukaan ulos, en kovin kauaa pysty vieressä haistelemaan ilman että fyysiset vieroitusoireet palaa.
    Nyt tämän lopetukseni jälkeen tein päätöksen että pidän jonkinmoista etäisyyttä tupakoiviin ystäviini, mutta olen todella yksinäinen.
    Yksi tupakoimaton ystävä, mutta ihan joka päivä en jaksa saman ihmisen ongelmia kuunnella... :lol:
    Kun olen yksinäinen, se edesauttaa minulla masennuksen kehittymistä.
    Kun alan masentumaan, minun on vaikea löytää itse ulospääsyä pimeydestä. :(
  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Hankala juttu. Mitä voisit itse kuvitella tekeväs? Juokset ympäri taloa?? Pysyt 5 metrin etäisyydellä?? Mitä??
  • KatjaKatja Helsinki
    editoi toukokuu 2008
    Otappa harakka se asenne, että näytät ystäville miten loistavaa elämä on ilman röökiä :) Ole hyväntuulisena heidän kanssaan kun he käyvät tupakalla ja henkisesti taputtele itseäs samalla olkapäähän kun sun suussa ei ole myrkkypötköä.

    Näin minä toimin aikanaan ja nyt meillä on kaveripiirissä jo monta monta lopettanutta kun vaan vakuuttelin kaikille, että kyllä se lopetus kannattaa :)

    Tsemppiä!!
  • Veera ValiValiVeera ValiVali Helsinki
    editoi toukokuu 2008
    Joo, näinhän se on. Jonkun on oltava johtaja ja näytettävä esimerkkiä.
  • harakka_2harakka_2 Ulvila
    editoi toukokuu 2008
    No näinhän mä sen tällä kertaa jotenkin ajattelin hoitaa...
    Nyt jos vielä tämän toisen savuttoman viikon yrittäis ainakin välttää noita tupruttelijoita ja sitten tekis sellaisen näyttävän esiintulon: kuin raikas kesätuuli jostain tuolta kukkaniityltä! :mrgreen:

    Mutta nyt vielä tosiaan tämän viikon notkun täällä stumpin kulmilla aina kun tuo tytär antaa hetken vapaata (tessin määräämä kahvitauko kotiäideille jolloin luetaan kirjaa ja harjataan ponia ja unohdetaan kahvi kuppiin jäähtymään. en ole kaunistunut en, vaikka kahvini kylmänä juonkin, mutta jos sitten tän savuttomuuden myötä kaunistuis?) :lol:
  • editoi toukokuu 2008
    [quote=harakka (tessin määräämä kahvitauko kotiäideille jolloin luetaan kirjaa ja harjataan ponia ja unohdetaan kahvi kuppiin jäähtymään. en ole kaunistunut en, vaikka kahvini kylmänä juonkin, mutta jos sitten tän savuttomuuden myötä kaunistuis?) :lol: [/quote]

    Savuttomuus ihka oikeesti kaunistaakin. Ihosta tulee aivan eri näkönen, kun saa happea. Multa hävisi mustat silmän aluset ja muutoinkin iho sai väriä :-). Tosin nyt naama on kukkinut aika kauheesti, eikä se ole yhtään kaunista. Pahemmaksi tuntuu vaan menevän, mutta se ei johdu tupakoimattomuudesta, vaan ihan hormooneista. Ehkä ne näpytkin näkyisi paremmin jos vielä polttaisi, kun naama olisi harmaan valkoinen :mrgreen:
  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Hyvä harakka poikasineen.... Savuton elämä ON POIKAA!!!! :mrgreen: :D :D
  • editoi toukokuu 2008
    Moi,

    Tiedän myös kokemuksesta kuinka vaikeea lopettaminen voi olla, varsinkin jos taustalla on valmiiksi vähän vähemmän vakaa pää, niinkuin itselläni. Minä ehdin polttaa 13 vuotta ja lopetin 15.1 ilman mitään korvaushoitoja. Täytyy tunnustaa että toista kertaa en siihen leikkiin kylmänä kalkkunana lähde :!:

    Ensimmäinen viikko meni itsellänikin yllättävän helposti, mutta sitten alkoi tulla kaikenlaista ikävää; ahdistusta, huonomuistisuutta, masennusta, yksinäisyydentunnetta ym. Haukotutti ja huokailutti pari viikkoa jatkuvasti ja yhden viikon ajan oli aika voimakasta huimausta, joka sitten onneksi loppui.

    Yöllä tuli heräiltyä ja illalla ei saanut unta. Heräsin usein öisin mitä ahdistavempiiin ajatuksiin ja meinasi tulla kunnon paniikki, mutta onneksi sain itseni rauhoitettua hengittämällä syvään ja keskittymällä vaan siihen hengittämiseen. Pelottavinta oli välillä kun unohti, että on lopettanut tupakoinnin ja luuli oikeasti olevansa tulossa hulluksi.

    Nyttemmin on helpottanut ja paljon, vaikka en vieläkään tunne itseäni aivan "omaksi itsekseni". Muisti on kuitenkin parantunut, ahdistus vähentynyt ja muutenkin parempaan suuntaan ollaan menossa.

    Minulla on ollut kaikenlaista harmia itseluottamuksen/tunnon kanssa ja aika masentunutkin sitä on välillä ollut (siis jo tupakoidessa). Tupakoinnin lopettaminen ilman mitään korvaushoitoja sai ilmeisesti aivokemian aika sekaisin, ja kaikki nuo ahdistavat asiat tuntui paljon entistä ahdistavemmilta. Mutta on varmasti ihan tervettä kohdata ne asiat face-to-face. Ja vaikka kaiken sen kärsimyksen keskellä ei aina muista olla ylpeä lopettamisestaan, niin jossain vaiheessa se kyllä palkitsee. Aivan mieletön juttu, en olisi ikinä uskonut että pystyn tähän.

    En halua pelotella, mutta itselläni oli muutama kuukausi kyllä aikamoista vuoristorataa. Suosittelen vierottautumaan jonkun purkan tms. avulla jos on vaikeaa. Kuten sanoin, toista kertaa en lähtisi mielenterveyttäni ihan näin kovalle koetukselle laittamaan (nimim. kerran jos toisenkin ollut lähdössä vastaanotolle). Toinen asia mitä ehdottomasti suosittelen, on liikunta. Itse alussa kävin 4-5 kertaa viikossa lenkillä. Se kyllä rentouttaa ja rauhoittaa tosi hyvin ja saa mielenkin iloiseksi. Vaikutus on tosin lyhytaikainen.

    Viimeiseksi vielä, että vaikka en pahemmin täällä kirjoittele, niin niinä pahimpina ahdistuksen hetkinä on ollut kiva lukea täältä muiden kärsimyksistä (mikäli niitä asiakirjoituksia tuolta seasta löytää ;)). Niistä on saanut vähän lohdutusta ja uskoa siihen, ettei ihan lopullisesti ole tulossa hulluksi :)

    Tsemppiä!
  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Pariin viimeiseen lauseeseen viitaten, totean asiakirjoitusten löytyvän muualta kuin "KONKARIT" osastolta ja minun ikioman nimimerkkini alta. :mrgreen: :mrgreen:

    Tsemppiä sulle!!! Pärjäät upeesti!!!! :lol: :lol:
  • Veera ValiValiVeera ValiVali Helsinki
    editoi toukokuu 2008
    tjaa kirjoitti:
    Täytyy tunnustaa että toista kertaa en siihen leikkiin kylmänä kalkkunana lähde :!:
    ...
    Viimeiseksi vielä, että vaikka en pahemmin täällä kirjoittele, niin niinä pahimpina ahdistuksen hetkinä on ollut kiva lukea täältä muiden kärsimyksistä (mikäli niitä asiakirjoituksia tuolta seasta löytää ;)). Niistä on saanut vähän lohdutusta ja uskoa siihen, ettei ihan lopullisesti ole tulossa hulluksi :)
    Ensinnäkin. Onneksi sun ei tarvitse toista kertaa tähän ryhtyä, kun olet jos savuton. Onnea siitä!
    Ja toisekseen, himskatin vuoristorataa tämä tosiaan on ja täällä sen oppii että kuuluu asiaan.
    Hulluus tulee sitten joskus jos on tullakseen, ja hulluhan saa olla muttei tyhmä :wink: . Jotenka pidetäänpä huolta että toiste ei tarvitse lopettaa. :D
  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Oot sä Veera MAHTAVA jälkeläinen..... :shock:
  • LäppäLäppä Pk-seutu
    editoi toukokuu 2008
    Tsemppiä vaan! Minulla oli alussa alakuloisuutta, aivan tolkutonta väsymystä ja saamattomuutta muun muassa. Myös ärtyneisyyttä ja huonotuulisuutta, räjähdin pienestä asiasta ihan liian isosti.

    Nyt vuosipäivää viettäessäni olen todella onnellinen savuttomuudestani. En mistään hinnasta vaihtaisi takaisin kärytteleväksi itsekseni. Kaupassa säälin ihmisiä, joiden on pakko polttaa ja ostaa tupakkaa.

    Tupakointi ei ratkaise mitään ongelmia. Tupakan voittaminen myös kohottaa itsetuntoa ja tuo loppujen lopuksi hyvän mielen, uskokaa pois!
    Sortuminen masentaisi, tupakka tuo vain tosi tosi pieneksi hetkeksi muka hyvän mielen, mutta kyse on vain sen itsensä synnyttämien viekkareiden lievityksestä.

    Uskokaa, savuttomuus on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
  • raiderraider helsinki
    editoi toukokuu 2008
    Ei välttämättä noin oireet johtunu kylmästä kalkkunasta. Itse lopetin champixilla, mutta tunnistin kuitenkin kaikki noin kaameet fiilikset.
    Aikaa myöten ne loivenee ja lievenee. Minulla viimeisenä vasta lähti haukottelu ja hengenahdistus. Ja siihen meni melkeen 4 kk. :evil:
    Mutta positiiviset asiat pinoon: Röökistä säästyneillä rahoilla meen tänään kampaajalle ja ens viikolla kosmetologille. 8) 8)
  • TushkaTushka Oulu
    editoi kesäkuu 2008
    Tosiaankin on hyvä huomata että ei ole yksin näiden yllättävien ja outojen oireidensa kanssa ja siitä saa voimaa kun lukee toisista jotka ovat joutuneet käymään läpi samanlaisen tunteiden vuoristoradan ja selvinneet sortumatta!

    Niinkuin allekirjoitukseen päivitin, ratkesin tämän ketjun aloitusviestin jälkeisenä päivänä ja pössyttelin toissapäivään saakka, samalla kuitenkin uutta motivaatiota hakien lähinnä ihmisten kokemuksista siitä miten tupakoinnin lopettaminen on positiivisesti vaikuttanut mielenterveyteen.

    Vaikka ihan tieteellisesti on todettu tupakassa olevan masennuslääkkeen omaisia ominaisuuksia ja sitä kaikessa hiljaisuudessa tutkitaankin (ymmärrän miksi sitä ei haluta nostaa esiin), niin ihan hakemalla hain masennusta sairastavien tupakoinnin lopettaneiden positiivisia kokemuksia ja löysin. Sain sen käsityksen että aivot ajan kanssa palautuvat tilaan jossa olivat ennen tupakointia ja silloin dopamiinin eritys ei ole enää nikotiinista riippuvainen vaan sitä erittyy muistakin asioista, eli se mielihyvä jonka saamiseksi aiemmoin piti saada tupakka, irtoaa ihan normaali elämän asioista. Aikaahan sen tilan saavuttamiseen menee ja elämä voi tuntua melkoiselta matalalennolta mutta onneksi on tällaisia vertaistukiryhmiä niin kuin tämä stumppi.

    Nyt lähden ostamaan pullon KYLMÄÄ olutta helteisen päivän virkistykseksi! Niin ja tosiaan, laastareilla taas mennään ja tällä kertaa niiden käyttö jatkuu niin kauan kuin on tarvis. Niistä on mulle ainakin selkeää apua.

    Cheers! 8)

  • editoi lokakuu 2008
    Tushka kirjoitti:
    ....niin ihan hakemalla hain masennusta sairastavien tupakoinnin lopettaneiden positiivisia kokemuksia ja löysin.

    Löysit mistä? :)
    Itsellä vuoristorataa viiden viikon jälkeen ja tällä hetkellä vituttaa ja kaduttaa että poltin. Tavallaan. Psyyke ei kestäisi näitä heilumisia ja tulee otettua bisseä monta kertaa viikossa olon helpottamiseksi. Ei hyvä.
  • editoi lokakuu 2008
    Joo, kyllä saa olla itelläki viiminen kerta ko lopetan. Pää on ollu iha jumissa koko ajan ja ei tunne oloa "normaaliksi". Yöllä tulee herättyä säpsähtäen ja haukottua henkeä jonku aikaa, sen jälkeen nukahtaminen on sitten vaikeampaa.
    Tuntuu välillä, että asiat mitä yrittää tehdä ei onnistu ja turhamaisuuden tunne alkaa oleen aika yleinen.
    Tosiaan 7 vuoden ajan nuuska huulessa ja rööki huulessa sai aivot ilmeisesti pitämään nikotiinistä erittäin paljon.
    Välistä tulee sellanen olo, että ei voi muutako hengittellä syvään... :D ei osaa selittää, kuha vaan avaudun.
    Oikeastaan mielenkiinnolla odotan, että mitä tulemaan pitää. Kaikkeenhan sitä tottuu, paitsi jääpuikkoon jne jne. :)
    edit: pahin päivä tähän mennässä, aiva maximaalinen hajotus päällänsä.
    edit edit: lähen lenkille, jos ei auta niin tulee itku ja antaa itkun tulla.
  • editoi marraskuu 2008
    Ekalla viikolla itkeskelin minäkin, milloin mistäkin.. En kyllä tajunnut ett sekin oli sitä irroittautumista. Ensin pari päivää ärtynyt ja sitten surullinen, voi jessus mikä myrkky. Kävely auttoi, reipas hiki kävely aamuisin. Auttaa edelleen.
  • editoi marraskuu 2008
    En tiijä nyt yhtään, että onko meidän konkareiden läsnäolo näillä kanavilla suotavaa. Jos tässä sukupolvenvaihdoskeskustelussa saa jotakin sanoa, niin mä pistän toivoni esimerkiksi sinuun, nunnu. Jos me vanhat konkarit syrjäydymme täältä, niin uudet toki astuvat esiin kannustamaan toisiansa. Toivottavasti.
  • editoi marraskuu 2008
    Moi,

    Siitä onkin näköjään jo puolisen vuotta kun viimeksi tänne kirjoittelin. Noh, en ole tullut hulluksi (kai) eikä tupakkaa ei tee mieli enää yhtään ja siihen olen tosi tyytyväinen. Sellaista yksinäisyydentunnetta minulla on edelleen ja veikkaan tuon tupakan jättämisen vieläkin vähäsen sitä aiheuttavan. olihan se "paras kaveri" ihan pojanklopista asti. Pahimmasta on kuitenkin päästy jo yli ja vuoristorata on aika paljon tasoittunut.

    Lopettaminen ei kaduta yhtään, ei kai sen ihan helppoa kuulu ollakaan. Meni niihin vieroitusoireisiin sitten viikko tai vuosi niin varmasti kaikki on vaivan arvoista.

    Tsempit.
  • editoi marraskuu 2008
    Yhdeksäs kuukausi hyvässä vauhdissa ja olo hiljakseen helpottuu, noin 30vuotta tuli käryteltyä. Zypania nappailin viitisen viikkoa, joka alku tuskiin toi sopivan avun, sen jälkeen ei muita "virallisia" korvaus juttuja ole viitsinyt käyttää. Fyysisesti ei juuri mitään ongelmia ( Luojan kiitos ) masennusta, alakuloa yms. ihan riittämiin, puolen vuoden kohdalla alkoi kyllästyttämään alakulokin ja kun tupakanhimostakin oli jo suurinpiirtein silloin päässyt niin jouti aloittamaan masennuslakon, tupakoinnin lopetin mutta mielialan kanssa taiteilussa on oma mielenkiintoinen tekemisensä siinäkin jossa "siimaa" voi välillä hellittääkin ;).
  • editoi marraskuu 2008
    :lol: Tuo oli hienosti sanottu : jouti aloittamaan masennuslakon.
    Mielialan vaihtelua on kovasti ollut täälläkin , alun euforian hälvettyä , alkoi tuossa puolen vuoden kohdalla mieli kovin mustumaan.
    Taidanpa aloittaa samanlaisen lakkoilun :thumbup:
  • editoi marraskuu 2008
    tjaa kirjoitti:
    En halua pelotella, mutta itselläni oli muutama kuukausi kyllä aikamoista vuoristorataa. Suosittelen vierottautumaan jonkun purkan tms. avulla jos on vaikeaa. Kuten sanoin, toista kertaa en lähtisi mielenterveyttäni ihan näin kovalle koetukselle laittamaan (nimim. kerran jos toisenkin ollut lähdössä vastaanotolle). Toinen asia mitä ehdottomasti suosittelen, on liikunta. Itse alussa kävin 4-5 kertaa viikossa lenkillä. Se kyllä rentouttaa ja rauhoittaa tosi hyvin ja saa mielenkin iloiseksi.

    Monia tuttuja elementtejä löysin kirjotuksestasi, mutta tähän täytyy puuttua toteamalla, että on outoa suositella sellaista mitä ei ole itse kokeillut ja todennut toimimattomaksi/toimivaksi. [ironinen osuus]Minäkin voin suositella nikotiinikorvaustuotteita, olenhan lopettanut niiden avullla monta kertaa. [ironinen osuus/]

    Liikuntaa välttelin ihan alussa (3vk)nikotiinia korvaavana hömpötyksenä, mutta kun sitten vihdoin annoin itselleni luvan liikkua liikkumisen itsensä vuoksi, niin siihen jäin koukkuun. Se o hyvä koukku, suosittelen.

    Huomaatko minkä ajatuksen tuo lihavoimani lause pitää sisällään? :wink:

  • editoi marraskuu 2008
    Masennuslakkoa kannattaa ainakin kokeilla, useastikin, jossain vaiheessa alkaa toimimaan. Täystakuuta ei voi taata osatakuun voi ;).


    Liikunnasta hyvänä koukkuna voi moni olla Areksen linjoilla, omista kävelylenkeistäkin peräti nauttii.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.