tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

14567810»

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Joudut kyllä itse ratkaisemaan sen, mihin olet valmis. Jos et halua mielialaasi lääkettä, mikä on toinen vaihtoehto? Nikotiinikorvaushoito? Vai kärsimys?
    Itse miettisin kevyttä nikotiinikorvaushoitoa. Jos se auttaa, niin sitä sit pitemmän ajan kuluessa hallitusti lopettamaan. Jos tässä nyt ylipäänsä on kyse nuuskan lopettamisesta aiheutuvasta masennuksesta.
    Onko muilla ehdotuksia?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Moikka!

    Taustatietoa sen verran, että olen 31v nainen ja poltin 13v. Ajauduin lukemaan näitä keskusteluja voimakkaiden vierotusoireiden takia. Olen ollut polttamatta nyt 6 päivää ja viimeiset 3 päivää ollut täyttä tuskaa.
    Masentaa, ahdistaa, itkettää, pyörryttää.. Sairastan masennusta ja saan välillä paniikkikohtauksia, mutta nämä psyykkiset oireet tulivat täysin yllätyksenä! Niistä ei oikein löydä tietoakaan, muuta kuin keskustelupalstoilta muiden kokemuksia.
    Vertaistuki olisi nyt kultaakin kalliimpaa! o:)
    Tämän ketjun lukeminen helpotti jo jonkun verran, kun huomasin, että en todellakaan ole yksin.

  • Itsellä on tässä vielä lyhyt aika lopetuksesta, oli ensin laastari kuukauden verran ja nikotiini pastillit. Nyt pastillit. Aluksi luulin että olen aivan eri ihminen kuin ennen, mutta se6on jo tasaantunut. Täälä on on moni saanut apua Champix kuurista oletko sitä harkinnut?
  • Moi Smaaritti!

    Uskon ja toivon et olo helpottaa jossain kohtaa. Nää pahimmat oireet mielellään saisi olla vaan lyhytaikaisia :(
    Champixista olen kuullut hyvää ja huonoa, mutta itse en sitä halua, kun muutenkin syön päivittäin mielialaan vaikuttavaa lääkettä masennuksen takia.
    Tupakkaa ei tee mieli hiukkaakaan! Se ei ole tässä ongelmana, vaan tämä aivan järjetön ahdistus.
  • Tilannepäivitys!
    En todellakaan tutkinut asiaa riittävästi ennen kuin tähän lähdin :hushed: tosiaan en käyttänyt mitään nikotiinivalmisteita kunnes tajusin, että raju reaktio johtuukin varmaan siitä! Kaksi päivää nyt menty laastareilla ja olo huomattavasti tasaisempi :smile: Takana viikko ilman tupakkaa!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Onnittelut ekasta viikosta waves! Monille niksakorvikkeet antaa hippusen rauhaa lopettamisen alkukuukausiin. Kun sit oppii pois tupakointitavoista, voi alkaa pienentämään niksa-annosta. Ei kannata hosua sen kanssa. Hyvä huomio sinulta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minua ne myös auttoivat pysymään jotenkuten järjissäni.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Minulle niksapurkka toi tarvittavan rauhan ja keskittymiskyvyn.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Masennushan on käsittääkseni monisyinen asia. Se voi johtua jonkin itselleen arvokkaan asian, omaisen, omaisuuden tms. menetyksestä. Kyllä kai tupakkakin voi sisältyä ihmisen elämään niin, että sen menetys (siitä luopuminen) aiheuttaa ellei yksinään niin yhdessä jonkin toisen asian kanssa masennusta. Koittaisin kääntää ajatuksiani niin, että eihän tuo tupakka nyt minun elämässäni kaikkea merkitse. Koittakaa irrottaa kuitenkin tupakan merkitys vähemmälle keskittymällä johonkin harrastukseen tms. ja kyllähän ne lääkkeetkin ovat apuna, mutta niiden varaan en jäisi.

    Vaikeata on, jos se on jo niin paljon sisäistynyt "minään". Minä pistin akoinani kaiken tarmoni elämänkertani kirjoittamiseen. Siinä meni liki vuosi, mutta selvisin tupakoinnin lopettamisesta aika helpolla. Monet teistä ovat niin nuoria, että vastaava juttu ei tule kyseeseen. Minullahan on jo neljäs sukupolvi kasvamassa ja evakkona olen kiertänyt koko Suomen. Kaksi ensimmäistä luokkaa kansakoulua kävin nykyisen rajan takana Kannaksella.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Jestas mikä olotila. Todella ahdistunut olo. On outoja pelkoja, kuten että sängyn alla olisi joku/jokin - ja siis tajuan, että tää on ihan höpöhöpöä, eikä siellä tietenkään mitään ole.

    Mulla on taustalla pitkäaikainen masennus ja traumaperäinen stressihäiriö, joiden takia oon ollut eläkkeellä jo useamman vuoden. Aiemmat lopettamisyritykset on aina kosahtaneet siihen, että olen tullut niin masentuneeksi, etten ole enää kestänyt. Mä haluan että tää lopetuskerta on viimeinen, joten pitää vaan kestää. Pelottaa vaan että menen johonkin psykoosiin, vaikka mulla ei ole olekaan sellaista historiaa.

    Hyvällä tuurilla tää on vaan ekojen päivien stressiä, kun pääkoppa yrittää ymmärtää miksei saa nikotiinia, josta on "nauttinut" jo puolen elämää.

  • Emsse: itsellä olot helpottuivat kun aloin käyttää nikotiinilaastareita. Luomuna lopetus oli meinaan yhtä helvettiä ainakin minulla.
  • mulla on myös varalla nikotiinipurkkaa ja pari laastariakin, jos oikein alkaa ahdistaa niin niitä sitten vaan käyttöön. Sillä nikoiini muuttaa aivojen toimintaa ja siinä on se isoin työ varmaankin saada homma haltuun, eli rauhassa itseä kuunnellen tässäkin.

  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö on kaikenmaailman ahdistushäiriöineen ja sosiaalisine fobioineen, mutta nyt on persoonallisuustutkimuksesta löytynyt mahdollinen depressiivinen persoonallisuushäiriö. Se ainakin selventäisi miksi on vahvoista lääkityksistä ja paremmastakin olosta huolimatta aina hieman masentunut, vähintään alavireinen, ja ns hyvät hetket kestää lyhyitä aikoja.

    Psykologini pitääkin aika kovana juttuna sitä, että tupakka on jäänyt pois kokonaan. Olen muutaman kerran tainnut eri yhteyksissä mainita, ettei mt-ongelmani oikeastaan ole vaikeuttaneet mitenkään suuresti tähän ikuiseen prosessiin. Edes vaikeat olot tai hetkellisetkään mielenromahdukset eivät ole aikaansaaneet mielihalua polttaa. Voisi jopa ajatella, että kun päätin lopettaa, niin menin eräänlaiseen moodiin, joka kesti jopa kuukausia, jolloin en juuri ajatellut mitään tai tehnyt mitään erikoista. En muista tästä moodista kauheasti, mutta se saattoi olla jonkunlainen aivojen itsensä suojelumekanismi, jonka avulla vaivuin tähän ns. moodiin. Se saattoi olla perimmäisen onnistumiseni takana ennemmin kuin mikään kivenkova tahto tai halu. Ajatus polttamisesta jossain syvällä sisimmässä vain loppui. Se vain loppui kuin seinään. Eli välttämättä mt-ongelmat ei ole mikään syy olla kokeilematta lopettamista tai ne eivät ole pelkästään tiellä, vaan ne voivat joissain tapauksissa jopa jollain kierolla tavallaan auttaa.

    No, ehkä pointtini on se että kaikesta ikävästä ja vaikeuttavasta kuten mt-ongelmistakin voi saada myös voimaa vastoin ennakkokäsityksiä. Ne eivät ole mikään merkki mielenheikkoudesta ja täten este lopettamiselle. Jos joku niin väittää, niin se puhuu paskaa.

  • Huomaan että olen tosi herkillä nyt. Pelkään yleensäkin kauhuelokuvia, mutta oon ollut poikkeuksellisen peloissani yhdestä elokuvasta, jonka katsoin viime viikolla. Epäilen, että tää tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa. Jos ei muuten niin sillä lailla, ettei minulla ole tuttua tunteiden käsittelyn tuttipulloa eli tupakkataukoa koko ajan tarjolla.

    Näin jälkeenpäin on itsestäänselvää, että jos itsellä on traumatausta, niin ei kannata katsoa mahdollisesti triggeröiviä elokuvia kun on tupakoinnin lopettamisen alussa, mutta näinpä menin tekemään. Nää flashbackit saa mut haluamaan tupakkia erittäin paljon, mutta koitan sen sijaan keksiä, että mitäs uusia tunteiden käsittelyn ja säätelyn keinoja mä kehittäisin.

  • Täällä kanssa yksi mielialaongelmien kanssa taisteleva! Olen ollut nyt reilun 2vko polttamatta ja ahdistaa sekä masentaa. Välillä tulee pureskeltua niksapurkkaa. Näitten psyykkisten oireiden kirjoon on nyt kuulunut myös kaikkia omituisia ajatuksia, mitkä ei pidä edes paikkaansa. Minusta esim. tuntuu että kukaan ei kestä mua kun oon näin alakulonen ja oon välillä aivan varma, että mun läheiset hylkää mut ymsyms. Yksinolo on alkanut kanssa tuntumaan jotenkin tosi hankalalle.
  • editoi lokakuu 2021

    Osta Champix - euroclinix.net Kannattaa kokeilla tuota lääkettä. Olen polttanut 26 vuotta säännöllisesti ja viimeaikoina meni iso L&M aski siis 30 kpl päivässä. Nyt lähtee neljäs viikko ilman tupakkaa! Lopetin tupakoinnin jo ennen tavoiteaikaani (2 vkoa), koska se maistui pahalta ja ei enää vastannut tarkoitustaan. Sivuoireita pahoja ei ole tullut; ainoastaan kuvotus, joka menee minuuteissa ohi. Lopetettuani tupakoinnin, käytin kaksi viikkoa 1 mg päivässä ja sitten olen ottanut vain yhden tabletin päivässä, koska en tunne tarvitsevani enempää. Minulle on ollut yllättävän helppoa olla polttamatta ja olenkin itsestäni ylpeä, että tuon lääkkeen avulla minä kykenin tähän ja toivottavasti lopetan tupakoinnin ainiaaksi! Vieroituoireita ei ole ollut, vaikka en käytä purukumia tms.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.