tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

2456710

Viestejä yhteensä

  • editoi joulukuu 2008
    Ares kirjoitti:
    tjaa kirjoitti:
    En halua pelotella, mutta itselläni oli muutama kuukausi kyllä aikamoista vuoristorataa. Suosittelen vierottautumaan jonkun purkan tms. avulla jos on vaikeaa. Kuten sanoin, toista kertaa en lähtisi mielenterveyttäni ihan näin kovalle koetukselle laittamaan (nimim. kerran jos toisenkin ollut lähdössä vastaanotolle). Toinen asia mitä ehdottomasti suosittelen, on liikunta. Itse alussa kävin 4-5 kertaa viikossa lenkillä. Se kyllä rentouttaa ja rauhoittaa tosi hyvin ja saa mielenkin iloiseksi.

    Monia tuttuja elementtejä löysin kirjotuksestasi, mutta tähän täytyy puuttua toteamalla, että on outoa suositella sellaista mitä ei ole itse kokeillut ja todennut toimimattomaksi/toimivaksi. [ironinen osuus]Minäkin voin suositella nikotiinikorvaustuotteita, olenhan lopettanut niiden avullla monta kertaa. [ironinen osuus/]

    Liikuntaa välttelin ihan alussa (3vk)nikotiinia korvaavana hömpötyksenä, mutta kun sitten vihdoin annoin itselleni luvan liikkua liikkumisen itsensä vuoksi, niin siihen jäin koukkuun. Se o hyvä koukku, suosittelen.

    Huomaatko minkä ajatuksen tuo lihavoimani lause pitää sisällään? :wink:

    Se on kyllä totta, ettei pitäisi suositella sellaista, mistä ei ole omaa kokemusta. Olisi varmaan ollut oikeammin sanottu, että en suosittele oman kokemukseni perusteella lopettamista ilman korvaushoitoa.

    En ole varma ajatuksestasi, mutta ainakaan sitä toista kertaa ei toivottavasti tarvita :)
  • editoi joulukuu 2008
    On helpottavaa tietää että tämä "hiljainen vaihe" elämässä kuuluu tähän lopettamis-projektiin. Tämä alakulo ja "en nyt jaksa tarttua mihinkään, teen sen sitten joskus"-fiilis on vaan nyt läpikäytävä... vaikka se vituttaa... Rehellisesti sanoen: onneksi en tiennyt etukäteen mitä tämä masennusvaihe tarkoittaa käytännössä.
    Tämä Sarasvuon kirjasta löytämäni lause kuvaa hyvin tilannettani: "oletko valmis uhraamaan pienen osan nykyhetkestä tulevaisuutesi eteen, jotta saisit päivä päivältä yhä enemmän itse päättää mitä teet, miten teet, koska teet ja kenen kanssa teet." Tämä lause antaa hieman valoa putken päähän...tiedän että tämä on välivaihe ja loppuu aikanaan. EI TOSIN PALJOO LOHDUTA TÄLLÄ HETKELLÄ.
    Ajatellaanpa että ei olisi stumppia, enkä tietäisi tästä asiaan kuuluvasta masennuksesta... mitähän sitä silloin pähkäilisin ja pohtisin.. luulisin varmaankin että isopyörä vispaa nyt lopullisesti. :lol: :lol:
    Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, sanoo vanha sananlasku - kaikessa viisaudessaan - millonkahan vaan läytäis sen risukasan :lol:
    Kohta täyttyy 7 viikkoa tupakatta, että kai tämä jo piakkoin iloksi muuttuu. Pakkohan sen on - eikös olekkin
  • editoi joulukuu 2008
    Katja kirjoitti:
    Kysymys, jota mä esitin itelleni ekat puoli vuotta lopettamisen jälkeen: " Tuleeko musta enää koskaan se sama vanha, hyväntuulinen, iloinen ja energinen Katja?"

    Vastaus: KYLLÄ!!

    Tupakan lopetus oli mulle henkisesti todella raskas prosessi, koin jopa elämäni ensimmäisen oikean masennuksen sen jälkeen. Itkeskelin, nukuin loputtomasti, ryvin itsesäälissä ym. Pelkäsin aidosti ja oikeasti, että mä olen sillä lopettamisella mennyt tuhoamaan mun aurinkoisen persoonan.

    Onneks olin väärässä :D Nuo kaikki yllämainitut asiat vaan osoittaa, miten vahvasta myrkystä on kyse kun tuollaista joutuu läpi käymään päästäkseen siitä eroon.

    Nyt olen taas ihan sama minä, joka olin viime keväänä, mutta henkisesti paljon vahvempi. Mitään hyvää sanottavaa ei ole enää siitä tupakoivasta minästä, mutta eipä ole tarvetta energiaa tuhlata siihen katumiseenkaan, että poltin. Olen vain YLPEÄ lopettamisestani :)

    Tsemppiä hurjasti tänne!!


    Tarvitsin juuri tätä kirjoitusta Katja!!! Olen aivan pohjalla ja juuri tänään mietin tuleeko musta enää ikinä iloista... Oli ihana lukea tuo teksti! Kiitos...
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Hammer: minä löysin tänne googlaamalla sanat masennus ja tupakointi. Ja kyllä helpotti, kun tajusi, ettei ole yksin, eikä ole tulossa hulluksi.
    Pakkohan se on uskoa, että tämä iloksi muuttuu, koska muuten ei jaksaisi.
    Sitäpaitsi, kun sitä mantraa syöttää aivoille, niin ne alkavat uskoa siihen, ja fiilis paranee.
    Hermot on riekaleina ja jatkuva väsymys päällä, mutta jo pelkästään tieto siitä, että en ole yksin, auttaa. Kiitos stumppilaiset! :)

    Ja jos kirjavinkin saa heittää; The Magic of thinking Big (David J. Schwartz), opus käsittelee menestystä yleisesti, ja sitä, miten omalla ajatusmallillaan voi muuttaa asenteitaan ja onnistua elämässä yleisesti. Itse olen pyrkinyt soveltamaan tähän asti lukemaani myös tupakoimattomuuteen.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi joulukuu 2008
    Näin just minäkin sitä ajattelin..Ei pitäisi rypeä itsesäälissä (en saa polttaa...) vaan kääntää ajatuksensa muotoon: mun ei tarvitse polttaa tai mieluimmin vielä hylkäisi koko polttaa sanan ja korvaisi asiaa muotoon: Olen ihanasti savuton, saan olla savuton tms. Aivot ovat ihmeelliset elin, ja jostain luin täältäkin, että myönteinen ajattelukin auttaa aivojen endorfiini tms. aineenvaihduntaa. Tämä nyt ei ole tieteellistä, mutta toimii useilla. Ajatuksista asenteihin ja muuttuneisiin toimintamalleihin ja niistä tavaksi - tavaksi olla kaipaamatta savuketta. Näin kait se voisi mennä.

    Tsemppiä !
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi joulukuu 2008
    Melisa kirjoitti:
    Aivot ovat ihmeelliset elin, ja jostain luin täältäkin, että myönteinen ajattelukin auttaa aivojen endorfiini tms. aineenvaihduntaa.

    Tsemppiä !

    mihin sitä "tsemppiä" sitten tarvii.

    rauhoitu, rentoudu, perkele!
  • editoi joulukuu 2008
    Tietty myönteinen ajattelu auttaa normaalissakin elämässä, sillä elämän laatu koostuu paljolti siitä miten itse asioihin suhtautuu. Ja senhän ihminen itse voi päättää, ja tarvittaessa jopa opetella positiivisemman tavan suhtautua asioihin.
    Mutta tämä nykyinen perusolemus on enimmäkseen hiljainen ja alakuloinen - eikä kokoaikaa jaksaa itseään tsempata ja itselleen uskotella että nyt on hauskaa - nyt on hauskaa - :evil: Positiivista on että enää harvoin tulee mieleen polttaa - siinä ajatusmalli on jo muuttunut - näen itseni savuttomana.
    ... mutta tämä alakulon jakso kuuluu aivojen paranemiseen ja sekin vaihe on vaan käytävä läpi.. Elämä on hitaampitempoista eikä jaksa innostua kovin mistään.. mutta olkoon.. kun tiedän että se loppuu aikanaan. Tässä vaiheessa ainakin minulle vertaistuki on kullan arvoista ja tieto siitä että tämä fiilis kuuluu asiaan enkä ole sairastunut masennukseen yms. helpottaa elämistä.
    Niinkuin Lala tuossa sanoikin että helpotti kun tajus ettei ole yksin, eikä tulossa hulluksi.

    Eilen iltapäivästä oli jo helpompaa, fiilis oli suht normaali :lol: :lol: , eikä tänäänkään masis ole ollut niin voimallista mihin viimeviikkojen aikana on saanut tottua. Eli kyllä tämä tästä helpottaa, ennemmin tai myöhemmin, mutta helpottaa. Ehkä eniten mietityttää kysymys: kuinka kauan tämä alavireisyys kestää, noin niinkuin keskimäärin????
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Alavireen kestosta en tiedä, sitä tässä itsekin arvailen, mutta eräs tupakoinnin (10v. sitten) lopettanut sairaanhoitaja-ystäväni vinkkasi, että B3-, B6-, ja B12-vitamiinivalmisteet kehiin. Pitäs kuulemma jeesata.
    Pistetäänkö testiryhmä kehiin? :mrgreen:
  • editoi joulukuu 2008
    Beroccaa olen käyttänyt taas "talven", siitä löytyy näitä ja vähän muutakin.
    kuinkas heikkona sitä olisi ilman?(entisessä elämässä auttoi )
    Onko parempia vaihtoehtoja?
    Masennusta mulla kuulemma on ollut jo pitemmän aikaa :!:
  • KatjaKatja Helsinki
    editoi joulukuu 2008
    Ole hyvä nunnu :D Kiva jos joku saa apua siitä, että puran sydäntäni täällä :):)

    Vielä vaan haluan korostaa, että ihmismieli on siitä kumma juttu että kyllä se löytää sen energian ja ilon kun sille antaa vaan mahdollisuuden. Jonkin aikaa siinä saattaa mennä, mutta onhan sitä mielialaa aika vahvalla myrkyllä vääristettykin.

    Tsemppiä ihan jokaiselle ja uskokaa siihen valoisampaan tulevaisuuteen ilman röökiä!!!!
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Ori: kaupoista kuulemma saa ihan pelkkää B-vitamiinivalmistetta, katsot vaan, että siitä löytyy nuo aiemmin mainitsemani numerot. :)
    Lisäks voi olla hyvä ottaa rautakuuri (kannattaa käydä verikokeissa, ja kysyä ihan lääkäriltä tilannetta).
    Ruokavaliossa kannattaa suosia proteiinipitoisia safkoja, niissä on ilmeisesti jonkun mielihyvähormonin esiastetta.
    Käytätkö muuten jotain nikotiinivalmistetta?
    Niillä nimenomaan hoidetaan sitä aivolaivan koneistoa, joka haluaa nikotiinia. Jos mua alkaa poruuttamaan pahasti, pureskelen pienen kulman 4 mg:n purkasta. Muuten olen ilman, ja kun 2 kk läjähtää vuoden alussa tauluun, jätän senkin vähän pois.
  • editoi joulukuu 2008
    Huomenta Lala!
    Kävin tuossa tunnin verran silmiä lepuuttamassa :wink:
    Nyt on nokka niin tukossa ettei henki kulje.
    Eilisen aikana otin kaksi puolikas champixia(aamu ja ilta)sitte sitä ed.iltana en ollenkaan.
    Nyt tämä kuume ja räkätauti sekoitti testiä, mutta tässä on liiankin virkkuna.
    Kaikki testit tehtiin ed. elämässä ja antibiootti kuurilla parannettiin 6vk flunssa, valkosoluja liikaa.
    nikotiinia en käytä missään muodossa.
  • editoi joulukuu 2008
    Tuttuja piirteitä, olen nimenomaan pyrkinyt rauhallisuuteen ja rentouteen koska olen aika äkkipikainen (siinä ei järki pysy mukana) ja siinä olen mielestäni onnistunut aika hyvin. Se jos mikä vahvistaa uskoa lopettamaan.
    Vielä on paljon paikkoja minne en halua/uskalla mennä riskeeraamaan.
    Mulla alkaa oleen kuukausi takana ja jos tämä näin menee miltä nyt tuntuu niin puolitan champixin. tänään ollut mahtava päivä ei ole nikkikset haitannut,
    en olis tätä flunssaakaan halunnut :cry:
    Takasin nukkumaan :mrgreen:
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    En ole lähtenyt riskitilanteita välttelemään, edessä ne ovat kuitenkin jossain vaiheessa. Pahimmassa tapauksessa tulevat yllättäen.
    Mietin etukäteen toimintamalleja, mitä tehdä, jos tulee kiusaus.
    Vähentää huomattavasti stresiiä ja sortumisen vaaraa.
    Täällä alkaa pikkuhiljaa paistaa päivä risukasaan. Hetkittäin vielä kiukuttaa, mutta itkeminen on selkeästi vähentynyt! :mrgreen:
    Tästä päästään yli! Tsemppiä kaikille! 8)
    Enitenheikko: Rööki oli mullakin se "ystävä", jota ilman ei voinut olla. Nyt ajattelen sitä tappavana kaverina, josta pitää päästä eroon.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi joulukuu 2008
    Lala, hyvin olet asioita mielessäs pyöritellyt. Tupakkaa on joskus (naisporukassa varmaankin :lol: ) verrattu katalaan rakastajaan, joka vie sulta rahat, terveyden, kauneuden ja pahimmillaan myös itsetunnon - pitkäksi aikaa sekä monta kivaa juttua aistien alueilla, maku, haju... :?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Kiitos Melisa!
    Ajattelen myös klassisella "piru vs. enkeli"-asetelmalla (tosin olen niille uudet nimet keksinyt) : toisella olalla istuu SavutonSanni ja toisella NikotiiniNiilo. Kun NikotiiniNiilo alkaa keksimään syitä miksi pitäisi sytyttää, niin totean sille: "ei kiitos, en halua neuvojasi", ja käännyn SavutonSannin puoleen, joka mielellään kääntää NN:n sanomiset päinvastaisiksi. :mrgreen:

    Ei, en ole skitsofreenikko, jos joku sitä miettii. :lol:
  • editoi joulukuu 2008
    Mullakin oli aikanaa persoonan omaava nikkispiru mielessäni, tai oikeastaan se asui tuossa rintalastan alla, sen kutisevan "nikotiininäppylän" kohdilla.
    Enkeli olin miä itte. No ei sentään, mutta niitä positiivisia ajatuksia en ulkoistanut itsestäni, vaan ne positiiviset ajatukset olivatkin minun omia. ja olivatkin, koska niin päätin! :wink:
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Omia ajatuksiani nuo ovat. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun ajatus iskee, niin luokittelen sen tuolla tavalla, etten vahingossakaan mene niksapirun ansaan. :)
  • NyyttiNyytti Länsiranta
    editoi joulukuu 2008
    Se on hyvä keino. Kun kuitenkin kaikki on pienestä päätöksestä kiinni. :D
  • editoi joulukuu 2008
    Lala kirjoitti:
    Omia ajatuksiani nuo ovat. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun ajatus iskee, niin luokittelen sen tuolla tavalla, etten vahingossakaan mene niksapirun ansaan. :)

    Minä tarkoitan ihan samaa :wink:
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Minä olen blondi, enkä aina ymmärrä. :mrgreen:
  • editoi joulukuu 2008
    Lala kirjoitti:
    Alavireen kestosta en tiedä, sitä tässä itsekin arvailen, mutta eräs tupakoinnin (10v. sitten) lopettanut sairaanhoitaja-ystäväni vinkkasi, että B3-, B6-, ja B12-vitamiinivalmisteet kehiin. Pitäs kuulemma jeesata.
    Pistetäänkö testiryhmä kehiin? :mrgreen:

    :thumbup: Ilmouttaudun testiryhmään .
    Kiitokset vinkistä.
  • editoi joulukuu 2008
    Tässä lisää testattavaa testiryhmälle. Nesteytys. Jep jep. Vettä 2 - 3 litraa päivässä. Alussa juoksuttaa vessassa melkoisen usein mutta siihenkin tottuu. Viime viikonlopulla lueskelin ravinnon vaikutuksia energisyyteen ja sieltä napsahti eteen tekstiä nesteytyksen tärkeydestä. Ja kun olin valmis kokeilemaan melkeinpä mitä tahansa päästäkseni tästä alaviereisyydestä, niin eikun vesikannua vaan pöydälle. Huoneen lämpöistä vettä juon tosiaankin n. 2,5 litraa päivässä (kannattaa vähennellä ennen nukkumaanmenoa :x ). Minulla on tehonnut, helpompaa ollut jo loppuviikosta. En tietty ihan varmaksi voi sanoa onko veden vai minkä ansiota, mutta 3-4 päivää "kuurin" aloittamisen jälkeen alkoi helpottaa :lol: Maanantaina aion hakea noita b-vitamiineja, katsotaan ensiviikolla jokos se risukasa näillä eväillä löytyisi... ja sitten vaan sitä aurinkoa odottamaan.
  • editoi joulukuu 2008

    "Tohtori.fi - sivuilta:
    Näyttää siltä, että omega-3-rasvahapot, kuten EPA, tehostavat serotoninergisen järjestelmän vaikutuksia, ja että niitä voidaan käyttää terapeuttisesti masennuslääkkeinä.


    Pro Health Oy: sivuilta
    B-vitamiineja tarvitaan edesauttamaan aivoja valmistamaan välittäjäaineita, joiden avulla aivosolut kommunikoivat toistensa kanssa. B6-vitamiinia tarvitaan valmistamaan serotoniinia, joka saa aikaan hyvinvoinnin tunteen. Ilman B12-vitamiinia aivot eivät kykene valmistamaan asetyylikoliinia; tärkeää välittäjäainetta, joka liittyy muistiin ja oppimiseen. Kun taas B-vitamiini foolihappoa tarvitaan mieleen vaikuttavien katekolamiinien valmistuksessa. Ravinnolla on masennuksen ennaltaehkäisyssä ja myös siitä paranemisessa hyvin tärkeä tehtävä...

    ...Tiedämme nykyään, että omega-3-sarjan rasvahapot ovat välttämättömiä keskushermoston solujen solukalvoille. Onkin osoitettu, että välttämättömillä omega-3-sarjan rasvahappojen riittävällä saannilla on merkitystä nimenomaan mielemme terveydelle. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että mitä enemmän aivojemme solukalvoilla on omega-3-rasvahappoja, sitä paremmin mielemme jaksaa."

    Ja useilla muillakin sivustoilla näitä tekstejä tukevia kirjoituksia löytyy melkopaljon.

    Olen taas surffaillut ja etsinyt tietoa tästä alakulosta irtipääsyyn. Minulla tuntuisi jo pahin vaihe olevan takana. Joten myös kova halu päästä takaisin tavalliseen arkipäivän elämään lienee auttanut osaltaan irti siitä alavireisyyden vaiheesta. Tässä eri teksteistä poimittuja "kultajyviä":
    - juo vettä n. 2-3 litraa päivässä
    - B-vitamiinit
    - omega-3 kalaöljy (esim.kalanmaksaöljy)
    - reipasta ulkoilua päivittäin unohtamatta
    Itse olen kokeillut jo tuota veden juontia ja kalanmaksaöljyä, ja minulla ainakin jo depis helpottunut. Huomenna siis haen lisäksi noita b-vitamiineja.
    Kerron täällä kokemuksia, jos siitä olisi sitten hyötyä muillekkin tässä samassa tilanteessa oleville :lol:
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Mahtavuutta! Ja mun puolesta kaikki, jotka tota cocktailia lähtee testaan, vois raportoida tänne. Saadaan sillä tavalla pidettyä hieman kirjaa toimimisesta.
  • editoi joulukuu 2008
    Tämä coctail toimii, ainakin minulla :lol: vettä menee n. 2,5 litraa päivässä, kalanmaksaöljyä pari lusikallista ja lenkkeilyä vähintäänkin se puolituntinen päivässä. En edes kerennyt hakea niitä B-vitamiineja, maanantaina unohdin ja sen jälkeen en enää tarvinnut.
    Unentarve palautunut jo lähes ennalleen (välillä nukuin varmaankin 12-14h/vrk), juttu luistaa entiseen malliin ja kavereiden kanssa huultaheittäessä naureskelen ihan niinkuin ennenkin. Meni varmaan kuukausi ja ylikin, ettei paljon naurattanut eikä paljon muutakaan. Elämä oli täynnä harmaansävyjä ja ihan sysimustaakin, mikään ei huvittanut, mitään ei paljon viitsinyt tehdäkkään. Suunnilleen kaikki vapaa-ajat roikuin täällä stumpin sivuilla tai surffasin netistä tietoa asiantiimoilta. Mutta savuttomana säilyin. KIITOS teille kaikille kanssakulkijoille. :thumbup:
    Nyt on fiilis että elämä alkais palautua normaaliuomiinsa, pala palalta. Tuo masennuksen vaihe, vaikka se kuuluukin tähän projektiin, se kuitenkin yllätti voimakkuudelllaan. Ja nyt olen iloinen että pääsin siitä näin nopeasti eroon. Tai voi kai niitä jälkijäristyksiä vielä tulla, mutta nyt tietää kuin ne hoidellaan.
    Takana 2 kuukautta savutta ja tupakka käy kyllä välillä mielessä, muttei enää kovin voimakkaasti. Varuillani kyllä olen. Sillä vara ei ole ottaa yhtään savua, en halua enää aloittaa polttamista.
    Yksi parhaista motiiveista nykyisin onkin kun muistelen aikaa jolloin vielä poltin ja savuton elämä oli pelkkä unelma.. Ja nyt se on sitten totta :P
  • editoi joulukuu 2008
    [

    .
  • editoi joulukuu 2008
    Täytyy sen verran olla ilonpilaaja, ettei se alakulo välttämättä ole ohimenevää ja jos se ei tunnu millään hellittävän niin varmaan kannattaa käydä asiasta juttelemassa. Kai se nikotiini ja/tai jotkut niistä monista muista kemikaaleista voi toimia jonkinlaisena mielialan tasaajana ja sen saannin loppumisen myötä sitten pääsee tunteita pintaan jos sellaisia on johonkin kytemään jäänyt. Lähinnä siis varmaan silloin, jos taustalla on valmiiksi jotain ongelmia mielenterveyden kanssa.

    Siinäkin tapauksessa on kyllä mielestäni parempi lopettaa tupakointi ja käsitellä ne ongelmat ihan erikseen, tarvittaessa vaikka sitten jollain tupakkaa terveellisemmillä keinoilla. Mutta mielipiteitähän nämä vaan ja eiköhän ne masennukset yleensä ole väliaikaisia vierotusoireita joita voi näillä täälläkin mainituilla keinoilla helpottaa.
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Väliaikaraportti: mieliala kohentunut, väsymys vähentynyt huomattavasti, ruokahalua edelleen järkyttävä, aloitteentekokyky edelleen nolla.
    Eli enää ei itketä ja nukuta jatkuvasti, mikä on plussaa.

    Mutta tuon aloitekykyni haluaisin takaisin. Jostain syystä en saa potkaistua itseäni persuksille, vaan haahuilen ympäriinsä, ja stressaan keskeneräisiä tai "pitäs"-asioita.

    Vinkkejä? Löytyykö?
    Vai pitääkö antaa vaan ajan kulua..? :hunf:
  • editoi joulukuu 2008
    Ei kai sulla Lala vaan oikeasti ole stressiä?
    Mulla oli ennen kuin lopetin väsymystä, aloitekykyongelmia, kärsin keskeneräisistä..., ja tosiaan pitäs-asiat.
    On nämä vieläkin mutta enään en stressaa!
    Minä ainakin odotan, olen pyrkinyt ajattelemaan/tekemään vain yhden asian kerrallaan ja kun ei aloita uusia ei jää keskeneräisiä.

    Aurinko havaittu, piristää kummasti :thumbup:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.