tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

1356710

Viestejä yhteensä

  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Kyllä mulla stressiäkin taitaa olla. Tässä on viimesen parin kuukauden aikana käyty aikamoinen myllytys läpi henkisesti ja fyysisesti.
    Mun tupakan lopetushan lähti ihan siitä, että olin jatkuvasti kipeä (itseasiassa yskin lähes 3kk), paiskin duunia hullun lailla, ja yritin siinä sivussa räpeltää opinnäytetyötä (yritin valmistua vuoden etuajassa). Marraskuun alussa päädyin reilun parin viikon saikulle, kun ei henki enää kulkenut (astmaepäily). Se taas aiheutti sotkuja taloudelliseen tilanteeseen, ja soppa onkin valmis. Ja tähän samaan rytäkkään päätin lopettaa polttamisen, oman terveyteni takia...

    Koulun osalta mulla on paljon rästihommia (mm. se oppari), enkä vaan saa tartuttua niihin. Ennen puskin niitä läpi apinan raivolla ja röökin voimalla. Luulen, että oon käyny viimeset pari vuotta reiluilla ylikierroksilla, ja kiihdyttänyt menoa tervaamalla keuhkojani... :shock:


  • editoi joulukuu 2008
    Kylläpä on tuttua Lala!
    Nyt jarrut päälle, ettet polta itteäs kokonaan loppuun!
    Mulla oli kanssa ylim. projekteja, yritin takoa oppia päähäni ja painaa töissä.
    Minua varoitettin näistä, mutta en uskonut, oli muka virtaa silloin!
    Onneksi lopulta tajusin, ennen kuin työtäni menetin.
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Enpä ole koko joulun aikana tehnyt mitään "hyödyllistä"... :lol:
    Mutta tässä oikeasti ois pakko hiukan potkaista itseään ahterille, ennen kuin Kela alkaa vaatimaan opintotukia takaisin tältä vuodelta.
    Noh, jos antaisi itselleen vielä tammikuun aikaa, tekis vaan työnsä ja huolehtis itsestään ja ennen kaikkea pysyisi savuttomana lopun ikäänsä. :)

    Kiitos neuvoista, Ori. :)
  • editoi joulukuu 2008
    Jokatapauksessa yksi homma kerrallaan :mrgreen: :mrgreen:
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Niinhän se elefanttikin syödään: pala kerrallaan.
    :wink:
  • editoi joulukuu 2008
    Hjuumorin kukka, mikäs sen kauniimpi?
  • LalaLala Tampere
    editoi joulukuu 2008
    Katkennut puujalka?! :mrgreen:

  • editoi joulukuu 2008
    Hei!

    Kyllä tupakoinnin lopetuksen vaikutus mielenterveyteen on vain väliaikaista "masista", joten jos samana jatkuu pitkää alakuloa, saamattomuutta tms niin eiku vaan lekurille koska tupakointi on saattanut pitää piilevänä esim kilpirauhasen vajaatoimintaa jne

  • GraviusGravius westcoast of finland
    editoi tammikuu 2009
    Tuli itse havaittua että ensimmäiset parit viikot oli aika unetonta aikaa ja stressi oli sen mukaista, onnistuinpa sitten puhkaisemaan pari piilevää psykoosiakin mutta niistä sitten paihdelinkissa enemmän <3. Isoin osa näistä lopetuksesta johtuvista oireista kyllä menee ohi mutta takaan ja alleviivaan että ei se murikka siellä kallon sisällä ihan loputtomiakaan kestä joten varovaisesti ainakin ensimmäiset viikot :mrgreen:
  • editoi tammikuu 2009
    Mä oon lähinnä ihmetelly "entisenä" paniikkihäirikkönä, et oon ollu kummallisen tasainen. Asiat jotka aikaisemmin aiheutti hötkyilyä, ei tunnu nyt missään.

    5. savuton päivä tosin vasta takana ja Champixilla mennään, joten toivon ettei oo vaan väliaikainen olotila, joka lähitulevaisuudessa muuttuu aivan päinvastaseks :?
  • TelkkäTelkkä Tampere
    editoi tammikuu 2009
    Mulla taitaa olla jo 9. viikko menossa Champixin avulla ja täytyy sanoa että vieroitusoireista ei oikein ole ollut tietoakaan. Tasasta on enimmäkseen, mikään ei oikein heilauta suuntaan eikä toiseen. Eikä myöskään maistu yhtään miltään..
  • editoi tammikuu 2009
    Mulla on nyt viides savuton päivä menossa! En ole oikein saanut nukuttua hyvin :roll:
    Mull ei mitään apuja, ei purkkaa ei laastareita!
    En halua enää nikotiinia missään muodossa kehooni..!!
    Oon polttanut yli 20 vuotta!
    Mietin vain, miten kauan kestää että elimistö palautuu ns. normaaliin tilaan.. Eli ei olis psyykkisiä eikä fyysisiä tarpeita..
    Kertoisko joku kokemuksia.. Yksilöllisiähän nuo nikkikset on...
  • SianMorSianSianMorSian PK-seutu
    editoi tammikuu 2009
    Byäääääääääääääääääääääääääääääähhhh! 6. päivä. Nyt ei oo enää kivaa. ITKETTÄÄ. Ihan oikeesti itkettää. Aamulla herätessäni meinasin täysin syyttä vaan purskahtaa isoon itkuun. Apua. Mitä mulle tapahtuu??????
  • LalaLala Tampere
    editoi tammikuu 2009
    SianMorSian: Tuo on niin tuttua. Jos yhtään lohduttaa, niin täällä on käyty sama läpi. Tuo on vieroitusoire, en tiiä, onko fyysinen vai psyykkinen, vai molempia. Mun teoria on se, että kun keho ja nuppi ei saa nikotiinia, alkaa itkettään. Itsestä tuntui (ja harvoin, kun noita tulee, tuntuu), että kyse on vähän samanlaisesta fiiliksestä, kuin pikkulapsella, jolla on väsy, muttei itse tajua sitä, ja joka alkaa kiukuttelemaan pienimmistäkin asioista.
    Faktatietoa on se, että sun koko kropassa on vaan systeemit sekaisin. Näistä löytyy lisää tuolta Tupakoimatta-nimimerkin kokoamasta "Stumpista lainattua"-ketjusta.

    Nyt vaan B-vitamiinit, omega-3:t, vesi, yms. aiemmin tässä ketjussa suositellut tropit kehiin. (Vältä a-vitamiinia, kuivattaa kuulemma intiimejä paikkoja.)
    Jaksamista!!
  • editoi tammikuu 2009
    SianMorsian, sinnittele, sinnittele, huomenna jo todennäköisesti hymyilet tän päivän itkufiilikselle :D

    Vastaavat on joo koettu, mulla ne oli lähinnä epätoivon kyyneleitä, kun kroppa oli ihan tukossa, painoa kertynyt ja itsetunto nollissa... oikeastaan vieläkin jotain sellaista ilmassa, mut nyt oon koettanu hyväksyä sen tosiasian että painoa tulee..... :oops: teen mitä suinkin voin lihomisen minimoimiseksi, mutta mielenterveyttäni en aio menettää sen takia.

    Kuukausi savuttomuutta takana ja niin paljon hyviä sekä huonoja hetkiä koettu, että periksi ei anneta. :thumbup:
  • manimani Keski-Suomi
    editoi tammikuu 2009
    Aatteleppa näin; ei itkeminen ole vaarallista, eikä epäterveellistä! Tupakointi on!

    Anna tunteiden tulla. Eikö ole ihanaa, kun on tunteet!? Jos nyt itkettää, tulee myös aika jolloin ei itketä, ja se tuntuu mahtavalta!

    Jos itkettää toisten nähden, sano, että itket ilosta, kun ei tartte tupakoida!!

    :mrgreen: = "Mani(filo)sofiaa"
  • editoi helmikuu 2009
    Täällä on jotain mielenterveyteen liittyvää.
  • Peter PanPeter Pan Suur-Savon sydänmaa
    editoi helmikuu 2009
    No-heh.
    Vaikka mielenterveys on vakavasti otettava asia,
    ajattelin keventää hieman välissä ilmaa tommosella pläjäyksellä,
    toivottavasti ei ketään loukkaa tai häiritse ottaa
    välistä vähän löysemmin rantein, mikä on muuten eräs parhaimmista hoitokeinoista masennukseen ja muihinkin kräniin.
    Eli siis,

    Minkälaiset ne tuntomerkit
    sille mielenterveydelle on,
    jos joltain on semmonen karannu,
    jotta ossoo postittoo oikeeseen osoitteeseen
    ja vinkata naapureille ja työkavereilles että kattoovat vähän perrääs,
    ihan luottamuksellisesti tietenniin, juupa juu.

    Täällä (mulla siis) ei oo ainakaan
    kyllä minkäännäköisiä mielenterveyksiä näkynyt,
    tunnistaisin varmaan jos sellaisen joltain karanneena tapaisin.
    Pistänkö liekaan vai miten sitä mielenterveyttä oikein hoidetaan.

    Mittään en oo ottanu,
    eikä oo mittään vikkoo missään,
    ikinä ollu. Mitä nyt naapurit ehkä seläntakana juonittelloo,
    mutta se on heijän ongelmansa,
    mitäs kyttöövät ja salakuuntelevat.

    Koipi vaan ylös kohti kattoo,
    kulta moinen järjen hiven karkasi,
    jotta näkköö kunnolla, tointaako pallaattee,
    vai löytyykö parempi koti.

    Varma ennoo, mutta vahvasti luulen niin,
    ainakkii eppäilyyttää koko touhu,
    olisko joku salaliitto tai väärinkäsityskö lie...

    Hyvin menee, vaikka hymyilyttää...

    Persoonallisuuserot rikastuttavat kansanperinteen tutkijoita,
    kylähullut ovat kautta aikain olleet maamme henkinen voimavara :)
    Eläköön erilaisuus!
    :lol:
  • Sari_2Sari_2 Sawo
    editoi huhtikuu 2009
    En jaksa avata omaa ketjua, kun otsikko liippaa täysin omaa tilannettani. Sopiihan, että jatkan tähän?

    Siis, sairastan 2-suuntaista mielialahäiriötä. Vuosi sitten olin 3 kk tupakoimatta, mutta keväällä iski masennus, jouduin sairaalaan ja tupakointi alkoi uudelleen.

    Tänä keväänä on olo ollut parempi ja päätin lopettaa tupakoinnin 1.4. Muuten alku meni hyvin, mutta fyysiset oireet olivat melkoiset ja otin avuksi sitten purukumin. Jostain kumman syystä itse polttamistapahtumaa en ole kaivannut.

    Viime aikoina olen tuntenut masennuksen taas palaavan. Minulla on lääkitys sairauteeni. Tein eilen Beckin masennustestin ja tuloksen mukaan kyseessä alkaa olla vakava-asteinen masennus.

    Tuossa miehen kanssa mietittiin, että mitenkähän tässä pitäisi taas edetä. On vähän kaksijakoinen olo; ollako kiltisti tupakoimatta ja antaa oireiden hallita ja kenties paheta vai retkahtaako. Kaikki tuntui eilen niin turhalta, että kävin sitten polttamassa 1,5 tupakkaa.
    Pari tuntia myöhemmin istuin koneella ja alkoi pyörryttää. Aikani siinä huojuin ja tajukin käväisi kankaalla. Makoilin sitten lattialla jalat tuolilla.

    Torstaina olisi aika psykologille ja pääsen purkamaan tuntojani hänen kanssaan, mutta siihen on vielä monta päivää...

    Kun aloitin tupakoimattomuuden, motiivinani oli rahansäästö (olen työkyvyttömyyseläkkeellä) sekä se, että pystyisin kesällä juoksemaan (liikunta eri muodoissaan on henkireikä). Olen polttanut liki 30 vuotta askin päivässä, joten keuhkot ovat siinä kunnossa, että juokseminen on lähes mahdotonta.

    En tiedä, mitä tällä kirjoituksellani hain, mutta sainpahan vähän avautua :).

    Sorry, jos oli vähän sekavaa... Pätkii :oops:
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • Sari_2Sari_2 Sawo
    editoi huhtikuu 2009
    Voi kiitos, kisumisu, kannustavista ja empaattisista sanoistasi!

    Mulle kanssa keväät ovat vaikeimpia. Yleensä syksyt menee manioissa ja keväät masennuksissa. Väliajat ollaan sitten jossain sekamuotoisessa tilassa. Tasaista pitkää jaksoa ei juurikaan ole.

    En sitten sen eilisen jälkeen ole poltellut. Ei tee onneksi edes mieli :). Eika ole itsesyytöksiä. Tapahtui mitä tapahtui.

    Varuilta otin lääkekkaapista löytämäni laastarit käyttöön ja liimasin yhden persuksiini. Aion nyt käyttää korvaushoitoa, vaikka sitä vastaan jotenkin periaatteellisesti olenkin (miksi korvata nikotiini nikotiinilla?).

    Lääkärilleni minulla on aika kuukauden kuluttua, mutta hänellä on viikolla muutamia puhelinaikoja. Mutta jotenkin tuntuu, että onkohan tämä liian vähäpätöinen asia.

    Pitää kuulostella itseään. Viimeisin sairaalareissu oli sellainen, etten sinne hevin halua takaisin.

    Kävin muuten äsken tunnin rivakalla kävelylenkillä. Helpotti olotilaa jonkinverran. Kun saa itsensä liikkeelle, se on aina eteenpäin.

    Sinulle, kisumisu, toivottelen jaksamisia sairautesi kanssa (klisee, tiedän, mutten nyt parempaan pysty; tiedät kuitenkin varmaan mitä tarkoitan)
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • henna70henna70 Pori
    editoi huhtikuu 2009
    Heips Sari ja kisumisu!

    Aika rohkea veto teiltä kertoa näin avoimesti sairauksistanne, hyvä että uskallatte olla avoimia vaikeiden asioiden suhteen.

    On vaikeaa taistella savuttomuuden ja epävakaan mielialan kanssa. Ehkä Sari sun kannattais jutella lääkärin kanssa ennen kuin aloitat polttamaan uudelleen, ei noi sun masennusoireet välttämättä ole tekemisissä lopettamisen kanssa. Kirjoitithan ettet edes kaipaa polttamista, miksi siis polttaisit. Oiskohan se kuitenkin kevät joka tekee mielialalle kepposia.
    On hyvä että purat tunteitasi johonkin, jos on huono olo, aika torstaiselle psykologi käynnille voi tuntua ikisuudelta. Kirjota tänne vaan, kyllä sun kirjoituksesta ihan hyvin selvää saa, vaikka itse ajattelit että se voi olla sekavaa.

    Helpottaisiko jos koittaisit suhtautua tuohon lopettamiseen enemmän sen liikunnan kannalta mikä on sinulle tärkeä henkireikä. Kun olet polttamatta on liikkuminen paljon helpompaa, juokseminenkin voisi alkaa kohta sujumaan. Kun fyysinen puoli olisi kunnossa voisi olla enemmän voimia taistella psyykkisten ongelmien kanssa. Jotenkin kun saisit tän kevään ajan pyristeltyä läpi niin olo varmaan helpottaisi. On hyvä että jaksat käydä kävelyllä se ja liikkuminen ylipäätänsä on aina eteenpäin ja auttaa huonoon olotilaan.

    Tietysti tuo rahansäästökin on iso motivaatio, mulla on tuo tupakkalaskuri käytössä ja se laskee myös säästetyn rahan. Oon tänään ollu kolmeviikkoa polttamatta ja 130€ jo säästynyt, kyllän sen huomaa taloudessa aika hyvin.

    Mä oon koittanu olla polttamatta monta kertaa aiemminkin ja aina oon retkahtanu, sen jälkeen fiilis on ollu todella huono, välillä oon sitten itkien poltellu. Ts. mun mielelle ainakin retkahtaminen on aiheuttanu enemmän pahaa oloa kuin tupakoimattomuus, jonka tunnen vain lisäävän itseluottamusta ja hyvää oloa. Oikeastaan ainoa mitä pelkään on nimenomaan retkahtaminen ja sen aiheuttama pahaolo.

    Kisumisu, mitä jos sinäkin koittaisit raahata itsesi vaikka väkisin lenkille. Edes ihan pienelle, se voisi auttaa pahimpaan oloon. Yritäthän jatkaa savuttomuuttasi kun olet siihen valmis.

    Valtavasti voimia ja tsemppiä teille molemmille. Koittakaa jaksaa tämä teille vaikein aika vuodesta. Ei se enää kauaa kestä, pian on kesä ja kaikki ok.

    Ei niin heikko etteik? kannattaisi yritt??! Tuo oli mun motto pitk??n... Vihdoinkin 18.6-12 se loppui   :) 
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • Titinalle45Titinalle45 Pohjanmaa
    editoi huhtikuu 2009
    kisumisu kirjoitti:
    Masennushan on näinä päivinä jo hyvinkin yleistä eikä sen myöntämisessä mielestäni ole hävettävää.No,en sitä nyt kylille kailottamaan mene ja täällähän olen kisumisu.Ei kukaan minua tunne täällä.
    Masennus on kuitenkin sairaus,tila mihinkä et itse oikeastaan pysty mitenkään vaikuttamaan.Pipo päähän ja ulos ei siihen auta ja kun on huono aika tahdonvoimalla ei mitään pysty tekemään kun sitä tahdonvoimaa ei kerta kaikkiaan ole.

    Kisumisulle ja Sarille tsemppiä!
    Tiedän mistä puhutte, tuttu sairaus myös minulle.
  • Sari_2Sari_2 Sawo
    editoi huhtikuu 2009
    Kiitos teille! Kyllä täällä räpiköidään :-).

    Tänään on ollut helpompi päivä. Sain raahattua itseni lenkille ja otin jopa muutaman juoksuspurtinkin. Laastarit siis otin käyttöön ja luulen, että niistä saatava nikotiini vähän nyt tasaa oloa. Olen hirveän huono "vaivaamaan" lääkäreitä, mutta jos uskallan, soitan aamulla ja kysyn mahdollista masennuslääkityksen annostuksen nostoa. Siinä vaan on se vaara, että se voi nostattaa maniaa. Joo, kai sinne on soitettava...

    Tupakkia ei tee mieli, mutta tänään kun mies kävi rappusilla polttamassa, jäi siitä niin suloinen tuoksu. Mutta en edes ajattelekaan polttamista, kele!

    Mulla menee viikossa varmaan 15 tuntia liikkumiseen, siis silloin, kun pääsen liikkeelle. Harrastan aerobicia, stepiä, kuntonyrkkeilyä, uintia, kävelyä (ja toivottavasti pian juoksua) sekä teen lihaskuntoharjoitteita. Itseni hoitaminen on nyt päätyöni.
    Painoa olen nyt keväällä pudottanut 7 kiloa ja alan olla tavoitteessani, mutta nyt tupakoinnin lopettamisen myötä pelottaa, että kilot tulevat takaisin.

    Hienoa, kisumisu, että sullakin on tuo liikunta osana elämää ja uudet terveet ruokailutottumukset.

    Sinulle, Titinalle45, myös hirmuisesti tsemppiä!

    Henna; mulle sattui 90-luvulla vuosisadan retkahdus. Olin ollut 6 vuotta polttamatta ja se lakko kaatui yhteen ainoaan savukkeeseen. Kyllä on tullut monta kertaa mieleen, miten ihminen voi olla tyhmä. Sen jälkeen on ollut parin-kolmen kuukauden lakkoja ja aina alussa suurena toiveena, että nyt se loppuu. No, jos se nyt loppuisi.
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • Sari_2Sari_2 Sawo
    editoi huhtikuu 2009
    Vieläkö se potero siellä jossain lymyilee? Edellisen lopetusyrityksen peruja. Pitäisköhän siirtyä sinne, niin voisi ihan hyvällä omallatunnolla valittaa :-).

    Mä olen kanssa eläinihminen. Meillä on 5 kissaa ja 4 akvaariota. Eläimistä saa ihan ihmeesti voimaa.

    Muistelehan sitten niitten viimeisten savujen jälkeen, miten inha maku jäi suuhun! Eikun valmiina taistoon! Hengessä mukana.
    Hyv'yötä!
  • editoi huhtikuu 2009
    Auttaako tupakointi mielenterveyden ylläpitämiseen?
    Vai sekoittaako vielä enemmän kun ei tiedä, polttaako vai ei?
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.