tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

1246710

Viestejä yhteensä

  • Sari_2Sari_2 Sawo
    editoi huhtikuu 2009
    Mulla kanssa hieman meni yli...

    Mutta varmaan löydät haluamaasi tietoa vaikka googlaamalla hakusanat tupakointi ja esim. masennus. Sieltä löytyy monenlaista tutkimustietoa.

    Minä soitin aamulla polille, mutta lääkäri on tämän viikon lomalla. Just mun tuuria.

    Löysin sen vanhan poteroni ja jatkan näitä höpötyksiäni siellä. Tervetuloa kyläilemään! Tule kisumisukin sitten kertoilemaan, miten savuton elämä on alkanut.
  • Essi72_2Essi72_2 Tampere
    editoi huhtikuu 2009
    Helou!mulla laskuri näyttää että mennään 28.päivää.2 lipsumista ollut.Oon nyt tän lopetuksen aikana kirjotellut vaan päiväkirjaosastolle,jossa mainitsin 2-suuntasestani ja siitä kuinka tän sairauden hallintakurssilla saatiin vihkonen jossa eri sairausjaksoihin vaikuttaa tietyt tekijät ja yksi oli "muutos tupakointitottumuksissa".Käsitin sen lopettamisena(voi se tietty aloittamistakin tarkoittaa).
    Toi stressitekijäpointti on ihan selvä homma,vaikuttaa taatusti.Kyse mun mielestä tässä on se että kun on tällänen sairaus tai muu mielenterveyshäiriö joka mullakin esiintyy enimmäkseen masennuksena,siinä täytyy ottaa huomioon asioita mielestäni enemmän kuin ns.terveen.Juuri tuo että huolehtii lääkityspuolen ehkä uudelleen ettei mieli sairastu lisää ym.Lopetus kannattaa aina,se on selvä :D!!!!mutta tietyillä ihmisillä lopetus voi aiheuttaa aluksi pahoja jopa vaarallisia oireita jollei niitä ota huomioon.Mielialat heittelee kaikilla lopettavilla ja masennustiloja on,mutta missään tapauksessa ei saa vähätellä tätä lopetusta,sitä kaikkee mitä muutoksia se tekee aivoille ja kuinka jo valmiiksi sairaat voi alkaa voida todella huonosti...eli Sari:ilman muuta ota lääkäriisi yhteyttä.Mun lääkäri joskus sanoi että lopetus voi viedä toiset huonoonkin kuntoon ja silloin masislääkitys tarpeen.Mulla itelläni vaan on niin että en saa syödä niitä ettei vauhti kovene liikaa.Tasaavilla koitan pärjätä.Ja masennuksen alhossa on totta tosiaan turha kenenkään tulla sanoon että "ota itseesi niskasta kiinni ja ryhdistäydy".Hyvä ennaltaehkäsijä on liikunta ja on aina hyvä että jotain edes yrittää,voimavarojen mukaan.
    Oon muuten koittanut etsiä vertaistukiketjuja nimenomaan lopettaville mielenterveys"potilaille",mutta ei niitä tunnu löytyvän...toisaalta täähän on oiva ketju sille.Koitetaan muistaa että kun lopettaa ja aivot palaa normitilaansa,todennäkösesti masennuksetkin helpottaa ja muutenkin olo parempi,kunhan nyt koitetaan räpiköidä tää alku.Voimia ja voimia ja voimia teille täälä ja jaksamisia :thumbup:Kyllä me pystytään ja selvitään!!!!

    p.s.Luin muuten jo jonkin aikaa sitten jostain lääkärilehdestä väitteen että tupakointi ehkäisee muka psykooseja.Voihan se toki olla että psykooseihin taipuvainen voi tupakointia lopettaessa siihen vaipuakkin hirveen stressin tai sairauden takia,mutta vaikee uskoa väitettä todeksi...mutta sillon jäin miettiin että tottatosiaan,kyse ei ole ihan mistään pikkuhuumeesta kun tupakasta puhutaan ja sitä tärkeempää on ottaa tää lopettaminen tosissaan eikä minään pikkujuttuna.
  • editoi huhtikuu 2009
    Kisumisu,
    tarkoitin: jos sairastaa masennusta, niin luulis lopetus/repsahdus/morkkis-kierteen oloa entisestään stressata ja masentaa.
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • editoi toukokuu 2009
    En tiedän johtuuko stressistä, Champixista vai mistä, mutta olen ollut todella itkuherkkä ja mieli on maassa. Täytyy sanoa ettei se ole omiaan nostattamaan lopetusfiiliksiä...

    Lisäksi kun ajatukset koko ajan pyörii röökin ympärillä niin tuntuu että elämä on kutistunut vaan sen syöpäkääryleen kokoiseksi. Heti kun herään ajattelen röökiä, nukkumaan käydessäni ajattelen röökiä, ja siihen väliin mahtuu hemmetin monta ajatusta röökistä. Että kyllä se elämänilo on tällä hetkellä aika minimissä.

  • editoi toukokuu 2009
    just ton takia siitä röökistä pitää päästä eroon. Se kuuluu ja rajoittaa joka menemisen. Tauottaa ja rentouttaa ja auttaa uneen ja herättää ja sun vaikka mitä. Sitä ei va tupakoivana ni hoksaa ku sit ku ei polta. Tsemppiä vaan ja jos alakuloisuus jatkuu niin lääkäriin. Syön champpista en ole huomannut muuta eroa ku tupakkaa tekee vähemmän mieli. Ja niitä nikkareita oireineen vahvoinekin tulee viel. Mut eteenpäin sano mummo lumes :D
  • mumelimumeli Pirkanmaa
    editoi heinäkuu 2009
    Nostankin tämän osion täältä luettavaksi. Tästä löytyy paljon hyviä asioita lopettajille :)
    Kaikille aurinkoa päiviinne 8)
  • tylli_2tylli_2 satakunta
    editoi heinäkuu 2009
    Kuvailit tuossa tekstissäsi aivan samanlaisia tunteita, kun itselläni on. Aloitin Champix-kuurin 8 päivää sitten, ja olen oikeastaan koko ajan ollut jotenkin hirveän masentunut, tai surkea kai on oikeampi ilmaus. Tupakkaa ei tee mieli, mut eipä tee mieli touhuta mitään muutakaan. Muutaman tupakan olen päivässä polttanut, varsinainen lopeutuspäiväni on ensi sunnuntaina.. liekö taustalla ajatus, että en oikein usko tällaiseen lääkkeen avulla lopettamiseen. Ja mulle tuo tupakka on kyl välillä ollut vähän niin kuin kaveri, mukana iloissa ja suurissa suruissa yli 30 vuotta.
    Eli luopumisen tuskaa kaiketi tämä alakulo. Mutta toivottavasti sinä olet onnistunut lopettamaan, ja oot jo päässyt ohi masentuneisuuden tunteista.
    Hyvää, aurinkoista kesää sulle täält Raumalt...
  • editoi heinäkuu 2009
    Kyllä minua tupakoimattomuus on rauhoittanut todella paljon. Kaikki on helpompaa ja rauhallisempaa, sellainen vöyhkääminen on loppunut. Stressinsietokyky on parempi.

    Mutta voi hitto koville ottaa kyllä se, että kun tulee jotain yhteydenottoja toisten kanssa, tai tilanteita jotka ottavat hermojen päälle. Silloin on aika hätä ja paniikki yhä, ei tiedä miten ratkaisisi ne asiat kun ei polta. Olen istunut kylmässä saunassa, kivellä, tanssinut ja hyppinyt vihaa pois. Edelleen etsin oikeaa keinoa. Pakkohan se on olla, olihan se silloinkin kun myrkkykääryle ei kuulunut elämääni.
  • Tamahe_2Tamahe_2 Etelä-Suomi
    editoi heinäkuu 2009
    Kyllä ne kaikki tunteet oppii käsittelemään ilman tupakkaa. Usko vaan Balleriina! Sulla on oikea asenne ja varmasti pärjäät.

    Eihän tässä tarvi muistaa kuin, että ei enää sytytä! Yhtäkään!
    :thumbup:
  • tyttönentyttönen Turku
    editoi heinäkuu 2009
    Ajan kanssa kaiketi. Mutta on se välillä vaan niin vaikeata! Mietin tässä meniskös sitä vaikka aamu-lenkille, sais vähän tolkkua ajatuksiin...
  • SatiinisydänSatiinisydän Päijät-Häme
    editoi heinäkuu 2009
    Mä oon kamppaillut laaja-alaisen (sain uuden "hienon" määritelmän) paniikkihäiriön kanssa noin kymmenisen vuotta. Siihen mukaan tuli ahdistuneisuus, masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko aikojen saatossa.

    Sen olen pannut tosiaan merkille, että hermostuneisuus ja eritoten käsien hikoilu on vähentynyt lopettamisen myötä, kun on ollut noita jänniä menoja, esim. psykiatri, Kela yms.

    Hassua, että sitä ennen veti hermosauhut, mutta nyt huomaa, että ne ainoastaan nostivat sykettä entisestään ja tekivät olon levottomaksi. Eikä enää tarvitse istunnoilla kytätä kelloa, että koska pääsee röökille.
  • editoi heinäkuu 2009
    Niin, lopettaminen tosiaan rauhoittaa paljon vankemmin kuin hädissään poltettu tupakka.
    Hankalat hetket menevät nopeammin ohi/selviksi, kun ei
    niitten käsittelyä siirrä "yhden tupakan ensin.."-metodilla.
    Tosi taatusti on, ettei polttaminen vie mitään!!asiaa rehdisti eteenpäin.
  • editoi syyskuu 2009
    Jatkan nyt tähän ketjuun.. olen lopettanut kaksi viikkoa sitten.. ja alku oli tosi helppo, ei vaan tehny mieli tupakkaa. Ei tee kyllä vieläkään, mutta viimeisen viikon oon ollut ihan maassa, kaikki asiat painaa, energiataso on alhaalla, töissä työteho on varmaan puolet entisestä, en pysty keskittymään, mikään ei huvita, on marttyyri-olo, en hymyile ollenkaan (oon yleensä tosi iloinen ihminen), ei tee mieli oikein nähdä ketään, ja aviomiehen kanssa riideltiin kolme päivää niin et se lähti lopulta sukulaistensa luokse pariks päiväks "lomalle" riidasta. Yleensä ei riidellä paljoa ja ollaan tosi hyviä selvittämään asiat yhdessä, joten toi painaa mua nyt tosi paljon et se vaan lähti ja oon nyt sit yksin kotona ajatuksineni.

    Aluks aattelin että nyt oon masentunut, mutta luettuani tätä palstaa huomasin et täähän saattaakin johtua tupakanpolton lopettamisesta. Siis ku mä oletin et vierotusoireet ois sitä et tekee kamalasti mieli tupakkaa, ja sit yskittäis ja hikoiluttais yms, niinku aiemmin ku oon yrittäny lopettaa. Mut nyt on vaan tää mieliala-juttu, ja sit keuhkoihin sattuu, mut ei yskitä. On tosi kummallinen olo. Ainoo mikä helpottaa on pyöräily, oon ajanu nyt tällä viikolla melkein sata kilometriä.. ennen tätä en ajanu paljon ollenkaan.

    Oudointa on et yhtään ei tee mieli tupakkaa, vaikka masentaakin. Eli en siis kyllä alota uusiks. Haluisin vaan tän masentavan olon pois..
  • mumelimumeli Pirkanmaa
    editoi syyskuu 2009
    Hei Minttuinen! Vieroitusoireethan on melkomoiset tupakapolton lopetuksessa. Luehan täältä muiden selviytymiskeinoja näiltä sivustoilta niin selvität itsellesi missä mennään :roll:
    Stumpin etusivulla oikeassa yläreunassa on osio "vieroitusoireet", siinä on joitain selviytymisohjeitakin tiukkoihin paikkoihin.
    Tsemppejä sulle alkumetreille :D
  • editoi lokakuu 2009
    Hui! Oli aika pelottavaa lukea muiden kirjoittamia juttuja. Minä olen aina ajatellut että nikotiinin vieroitusoireet ovat lähinnä fyysisiä. Olen ollut vasta muutaman päivän polttamatta, ja hakeuduin tänne mielialan vaihteluiden vuoksi. Olen tässä viime päivinä ajatellut että olen tulossa hulluksi, mutta nämä ailahtelut johtuvatkin siis vieroitusoireista. Uskon kyllä että tupakan polton lopettaminen voi aiheuttaa/laukaista masennuksen.. Nyt pitää vaan tiukasti yrittää ajatella että nämä tunteet (ahdistuneisuus, itkuisuus, toivottomuuden tunne, epävarmuus jne) johtuvat vieroitusoireista ja ne lakkaavat kun kehoni pääsee eroon nikotiiniriippuvuudesta. Huh, olisi niin helppoa tarttua tupakkaan, mutta toisaalta haluan voida elää ilman nikotiinia. Pystynköhän siihen?? Minä sairastuin pari vuotta sitten jonkun asteiseen masennukseen/työuupumiseen ja nyt kun ajattelen, niin juuri tuolloin olin myös lopettanut tupakoinnin. Toki elämänvaihe oli tuolloin muissakin suhteissa stressaava, mutta ehkä tupakan polton lopettamisella oli myös osansa. Ja se vasta pelottavaa onkin. En vaan haluaisi käyttää nikotiinin korvaustuotteita, koska haluan päästä mahdollisimman nopeasti eroon nikotiiniriippuvuudesta, ja pelkään että riippuvuus vaan jatkuu jos popsin nikotiinipurkkaa tai käytän laastareita..
  • editoi lokakuu 2009
    Pakko kirjoittaa tänne, että muistan kuinka itkin ja huusin tupakan tuskassani. Poikaystävä piti musta kiinni etten ryöstänyt sen tupakkeja, ja ystävä tsemppas samaan aikaan puhelimessa että on helv*tin ylpeä musta ja mun savuttomuudesta... :lol: Oli aika moista touhua. Enkä sortunut silloin. Se tapahtui myöhemmin, mutta ei ollut enää niin merkittävää (voiko noin sanoa?) koska olin jo tupakasta irrottautunut, ja se maistui jo jälleen ällöttävältä.

    Ja kaikki se tappelu itsensä kanssa oli tämän arvoista.
  • editoi lokakuu 2009
    Itse poltin 13 vuotta ja kohta tulee 2 vuotta ilman tupakkaa täyteen eikä tee mieli enää yhtään. Mulla kävi niin, että tupakan lopettamisen yhteydessä alkoi myös aikamoinen ahdistus ja juurikin mielialan heittelyt ja kaikki muukin mahdollinen. Nuopa eivät mulla vaan ottaneet millään loppuakseen ja vuoden kärvistelyn jälkeen painuin terapeutin juttusille. Noh, kyllähän sitä ahdistusta ja masennusta oli jonkinasteisena ollut jo ennen tupakoinnin lopettamistakin, mutta ilmeisesti tupakointi oli sopivasti turruttanut oloa. Saattaa myös olla, että jo varhaisteini-iässä aloitetulla tupakoinnilla oli osuutta asiaan. Nyt sitten vuoden satunnaisen keskusteluterapian ja puolen vuoden lääkityksen jälkeen on olo jo paljon parempi, enkä kadu yhtään vaikka olinkin aina ollut varsinkin lääkitystä vastaan.

    Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että tupakointi piti jo olemassa olevan masennuksen tms. jotenkin kurissa, mutta sen lopettaminen oli kaikesta harmista huolimatta varmaan ihan viisasta. Tuleepahan sitten samalla käsiteltyä niitä turrutettuja asioita, kun on kertakaikkiaan pakko jos haluaa pysyä järjissään.
    Masentuneena lopettaminen on varmasti vielä "normaalia lopettamista" vaikeampaa ja jos masennus vaivaa jo tupakoidessa kovin paljon, niin kannattaa varmaan jutella lopettamisesta lääkärin kanssa ja muutenkin ehkä yrittää hoitaa sitä puolta kuntoon ensin. Jos sitten lopettaa, eikä mielen temput ota millään loppuakseen, niin siinäkin suosittelen lääkäriä. Ei kyse välttämättä ole aina vierotusoireista.

    Nyt tuntuu, että kaikesta kyllä selviää ja tupakkaan en koske enää ikinä (never say never... ;))
  • editoi marraskuu 2009
    Ompas hyvä ketju :D Kirjoittelin tuonne harkitsevien puolelle jo asiaa vähän liipaten, mutta helpottavaa kuulla, että en ole ainoa jonka kuuppa meinaa seota lopetuksen yhteydessä :lol:

    Nyt vasta harkitsen lopetusta tai siihen valmistaudun, suurimmat karikkoni aikaisemmin ovat olleet tajuttomat ahdistuskohtaukset lopettaessa kun en ole voinut tupakalla tyynnytellä vaikeita tunteita. Nyt yritän kehitellä jotain toimintasuunnitelmaa noiden tilanteiden varalle. Mä olen sellainen tupakoitsija, että käytän tupakkaa ikävistä tunteista ylipääsemiseen ja sitten kun sitä "turvatupakkaa" ei ole niin tunteet ryöpsähtelee ihan hallitsemattomasti (tai siltä se ainakin tuntuu) ja se pelottaa kovasti.
  • HiipaHiipa Pirkanmaa
    editoi joulukuu 2009
    Nyt vasta aloin lukemaan tätä ketjua. Johtuisikohan oudot oireeni tupakoinnin lopettamisesta? Nimittäin äsken olin kaupassa mieheni kanssa ja yhtäkkiä jalat meni veteläksi, korvissa alkoi humista ja aivan outo olo tuli. Mittasin verensokeritkin mutta olivat ihan ok. Kohta olen ollut kuukauden polttamatta, eilen ja toissapäivänä sorruin polttamaan. Nyt olen taas ollut polttamatta ja aion ollakin jatkossa.
    Huomasin aikaisemmin että lenkkeily on myös minulla helpottanut oireita. Jotenkin koko ajan on ihan omituinen olo ja varsinkin toisten ihmisten seurassa, kaupassa tms. nämä olot tulee voimakkaampana.
  • Tarza_2Tarza_2 Satakunta
    editoi joulukuu 2009
    voi hiipa,toivottavasti olet selvinnyt hyvin eteenpäin savuttomana,toivon nin. :thumbup: :thumbup:
  • editoi tammikuu 2010
    Onks tää ihan normaalia, että mä oon ollut kohta 2 vuorokautta polttamatta (ja ilman mitään nikotiinia) niin kroppa on aivan krampissa fyysisestä ahdistuksesta. Tai siltä se tuntuu :shock: Olen muutenkin herkkä ahdistumaan mutta en jotenkin odottanut tällaista, toivottavasti alkaa kohta edes jotenkin helpottaa!!! :?
  • zerbaxzerbax Espoo
    editoi tammikuu 2010
    Aloin tänä aamuna googlettamaan sanoilla 'tupakan polton lopettaminen masennus' ja löysin tänne foorumille. Olen miettinyt viimeisen viikon sitä, että voiko perhana joku tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa kohtauksia jossa paha olo oikein velloo päälle. En osaa selittää kunnolla mutta välillä on ihan normaali olo ja sitten ihan yhtäkkiä saattaa tulla niin itkuinen ja masentunut olo, että tekis mieli vain käpertyä kerälle ja hävitä maailmasta. Tuon tunteen voi melkein tuntea fyysisenä pahana olona, iskee yleensä hetkinä jolloin ei tee mitään ajatuksia pois vievää ja on hiljaista.

    Nyt yritänkin sitten katsoa kaiken maailman tv-sarjoja ja lukea kirjoja vapaa-ajalla ettei iskisi päälle ahdistusta. Töissä välillä tuppaa olemaan hankalaa keskittyä töihin kun rupeaa itkettämään. Eikä todellakaan haluaisi siellä työkavereiden edessä saada mitään itkukohtausta :/

    Tupakkaa ei tee mieli ollenkaan enkä halua ratketa polttamaan. Olen henkisesti valmistautunut tähän lopettamispäätökseen jo puoli vuotta mutta en osannut kuvitellakaan vieroitusoireiksi masennusta :( Voi jos pääsisikin takaisin aikaan 16 vuotta sitten niin en koskaan sitä ensimmäistä henkeen vedettyä nikotiiniannosta edes imaisisi.
  • editoi tammikuu 2010
    Jep Jep

    Mun muutaman viikon kokemusten mukaan voi. Käsittääkseni / toivoakseni menee ohi, nyt vain sitten kärvistelen ja odottelen, koska alkaa tuntua edes puolinormaalilta. 15. päivä polttamatta menossa ja haaveilen, että viimeistään 4 viikon koihdalla alkaisi olo olla normaalimpi. Olo on varsin masentunut.
  • zerbaxzerbax Espoo
    editoi tammikuu 2010
    Kovasti jaksamisia Genlicher. Mulla alkoi 4. viikko justiinsa ja pikku hiljaa tuntuu, et kyllä tämä masennuskin tästä helpottuu. Nyt tulee jo harvenevassa määrin sitä tosi kamalaa oloa. Hieman alakuloinen vire on koko ajan päällä mutta yritän suhtautua siihen niin, että jos tämän nyt kestää niin sitten parin kuukauden päästä voi olla itsestään ylpeä.

    Pakko vain suhtautua asiaan niin, että kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa :roll:
  • editoi tammikuu 2010
    Kuulostaa tutulta nuo masennusoireet. Itse aloitin uuden vuoden savuttomana, pari vko meni ok, ärsytyskynnys tosin hyvin pieni, mutta kolmannen viikon huitteissa mieliala on mennyt alaspäin kun lehmän häntä. Tupakkaa ei kamalasti tee mieli, tai ainakin pienet mieliteot lähtee nikotiinipurkalla.

    Toista on nämä mielialat - masentaa, tympii, ahdistaa kovasti, itkettää aivan typerän pienetkin asiat. Ei huvita mikään, ihmisten seura ottaa päähän - haluaisin vaan nukkua talviunta peiton alla. Jos tämä kovin monta viikkoa (kuukautta) kestää niin mielenterveys on pahasti koetuksella.
  • tintt1tintt1 Espoo
    editoi tammikuu 2010
    Luopuminen jostakin "hyvästä" aiheuttaa aina jonkinlaista alakuloa, olkoonkin kyse vaikka tupakasta. Kas tässä se niksi piileekin; täydellinen ASENNEMUUTOS ja täyskäännös! Voin vakuuttaa, että monen kymmenen vuoden tupakkasession loputtua elän nyt aivan eri maailmassa. Jopa lopettamisen vaivat, jotka kestivät kuukausia ovat vain muisto ja savuttoman elämän väärti.
    Vaikka savuttoman elämän alkutaival tuntuu suorastaan mahdottomalta, tunne menee kyllä ohitse. Jaksamista taistoon!
    "Olisinpa lopettanut ennen kuin aloitinkaan!"
     Viimeinen tupakka 4.7.2008
  • zerbaxzerbax Espoo
    editoi tammikuu 2010
    Huh nyt tuntuu jo siltä, että elämä alkaa voittamaan. Tajusin tuossa aamulla sängyssä makoillessani, että sitä masennuksen puuskaa ei ole tullut 4 päivään :) Mahtava fiilis ja olen niiiiin onnellinen, että ei tullut sorruttua tupakkaan pahimmilla epätoivon hetkillä.

    Tsemppiä muille ja kyllä ne pahimmat itku-ahdistus-ketutus-kohtaukset menevät ohi kun vaan jaksaa uskoa itseensä :thumbup: :thumbup: :thumbup:
  • henna70henna70 Pori
    editoi tammikuu 2010
    Moikka Zerbax!
    En olekkaa aiemmin "törmännyt" sinuun, aika ikävälta tuntui tuo sinun alkutaival masennuksineen, itku ja ahdistuskohtauksineen. Onneksi olet ollut sitkeä ja kestänyt vastoinkäymiset ja olosikin on alkanut helpottamaan, hienoa, tsemppiä ja hyviä päiviä sinulle jatkossa!!! :thumbup:

    Ei niin heikko etteik? kannattaisi yritt??! Tuo oli mun motto pitk??n... Vihdoinkin 18.6-12 se loppui   :) 
  • editoi helmikuu 2010
    Kyllä se lopetaminen voi saada aikaan juurikin niitä masennuksen ja ahdistuksen tunteita, ja luulen että nillä ihmisillä herkemmin, kenellä on muutenkin taipumusta mielialan vaihteluihin tai masikseen/ahdistukseen. Itse kuuluun em. ryhmään, mutta nyt yllättynyt siitä että 1,5kk ollut savuttomana ja mitään erityistä ei ole tullut vaikka sitä pelkäsin :roll:

    Ensimmäinen viikko oli todella hirveä kyllä, olin tosi ahdistunut ja muutaman kerran on kunnon kohtaus iskenyt päälle, mutta muuten kaikki ok :D

    Huomaan nyt sen, että kun olen aiemmin käyttänyt tupakkaa tunteiden hallitsemiseen, niiden pois työntämiseksi, itseni rauhoitteluun, niin nyt kun sitä tupakkaa ei ole, tunteet välillä "purskahtelee" yllättävissä paikoissa. Mutta aattelen että se on ihan tervettä :-)
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.