tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

1468910

Viestejä yhteensä

  • editoi toukokuu 2010
    Todellakin paljossa määrin kyse on aivopesusta tupakoinnin "vieroitusoireiden" kanssa - ja varsinkin juuri hiukan aina tulkinnanvaraiset "mielenterveysoireet" saavat tupakoinnin lopettamisessa hyvälle alulle päässeen henkilön hyvin helposti epäilemään omaa lopettamispäätöstään.

    Tähän kun lisätään omien "oireiden" ylitulkinta ja liikatarkkailu, niin on aivan selvää, että ihminen jo hyvin pian unohtaa ihan pikkuruisen faktan:

    sen, että ihminen on eläin, joka EI tarvitse minkäänlaista kemiallista talismania siihen, että voi elää! Ei ne "oireet" tai "syyt", joiden vuoksi aletaan tupakoida tai jatketaan tupakointia, ole oikeita. Joskus kylläkin tupakoinnin lopettamisen yhteydessä esiintyvä tietynlainen tällaisten kulttuurillisten valheiden taakse näkeminen voi ottaa aika lujille - mutta on ehdottoman antoisaa ja kasvattavaa!

    Sillä, minkä vuoksi useimmat tupakoi, ei ole juuri mitään tekemistä nikotiinin vieroitusoireiden tai mielenterveyden kanssa - siis oikeastihan koko ajatuskin on aivan järjetön, jos sitä pysähtyy edes hetkeksi miettimään hiukankin kriittisesti.

    Nikotiini häviää elimistöstä nopeasti ja luonto pitää huolen lopusta, jälkien korjaamisesta, siitä että elimistö, hermosto mukaanlukien, asettuu uudestaan uomilleen (ja jos tuntuu siltä, että se ei asetu, niin silloin voi miettiä, tietääkö oikeasti itsekään, millainen sen tarkalleen tulisi edes olla - ja että kannattaako hätäillä vaiko kärsivällisesti antaa ajan kulua ja lopettaa turha itsensä kyttääminen?) ...

    Niin, itse "asia" - tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys. Niinpä niin.

    Mutta mihin me sitten uskoisimme, minkä vuoksi edes eläisimme? Älkää nyt kuulkaa tulko viemään meiltä meidän vaikeuksiamme!
  • editoi toukokuu 2010
    Ja ihan vielä selvennykseksi; unohti äskeisestä:

    Jos masentaa / ahdistaa / on muuten sairas, silloin EHKÄ tarvitaan LÄÄKETTÄ. EI tupakkaa. Tupakka EI OLE lääke, sitä EI TARVITSE kukaan ihminen ikinä yhtään missään tilanteessa; se ei ole ikinä millään tavalla ketään hyödyttänyt yhdessäkään elämänvaiheessa tai antanut mitään tai vienyt ylipäätään ihmiskuntaa eteenpäin.
  • editoi kesäkuu 2010
    Itse tässä mietiskelin kun tulee nyt lauantaina 7 viikko täyteen kun jätin nikotiinin ja huimaus vaivaa vieläkin, verta tulee hampaista, masennusta, pientä unettomuutta hikoilua jne.. että mitenkähän hemmetin kauan tätä oikeasti jatkuu... verenpaine ja syke kylläkin palautu melkein normaaliksi se oli koholla huomattavasti tupakoidessa. Mutta pääpointtina tässä nyt on tämä HUIMAUS ja hömelö olotila tuntuu välillä kun ei edes istuis tässä vaan on jossain omissa maailmoissa.

    Kiitokset jos joku osaa kertoa vähän infoa :wink: :wink:
  • editoi kesäkuu 2010
    Kiitokset teensen tähdennyksestä: kukaan ei ole todellakaan KOSKAAN tarvinnut tupakkaa yhtään mihinkään :mrgreen: predis: ikenet vuotavat nyt verta, koska suusi verenkierto on palautunut normaaliksi=ientulehduksen merkki. Lankaa, listerineä ja suuhygienistin sessio parantaa :) huimaus ym. fyysiset oireesi eivät voi enää johtua nikotiinin vieroitusoireista, se on poistunut systeemistäsi jo viikkoja sitten!(hurraa sille!!!) lääkärintarkastus paikallaan? tsemppiä kaikille!!
  • editoi elokuu 2010
    se ei ole ikinä millään tavalla ketään hyödyttänyt yhdessäkään elämänvaiheessa

    Toden totta!!! :D
    Itse sain eilen todeta tämän lausahduksen 7 kuukauden savuttomuuden jälkeen, kun pikku ahdistuksissani (jotka johtuvat vähän vaikeasta elämäntilanteesta) päätin "ratkaista" tilanteen tupakalla. Savuakaan en ole 7 kuukauteen polttanut ja kas vaan, kun vähän taas ollut vaikeampaa (alakuloa ja ahdistusta) tupakka se tuli ensimmäisenä ratkaisukeinona mieleen.

    No testasimpa sitten kuinka toimi, vedin oikein monta putkeen ja totesin että helvetti tää vaan lisää sitä ahdistusta (ihanko totta?) :shock: Tupakat heitin jorpakkoon ja jatkan savuttomana tästä opista toivottavasti viisastuneena.

    Vaikka elämäntilanne olisi mikä ja olo vaikka mikä ja vaikka tuntuis et nyt tulee hulluksi, niin tupakka ei auta.
  • editoi elokuu 2010
    Hei!
    Lopetin tupakoinnin 3 kuukautta sitten. En mikään suurkuluttaja ollut, n puoli askia päivässä, mutta yhtä kaikki. Lopetin aivan seinään enkä käyttänyt mitään korvaavia tuotteita. Ei minkäänlaisia ongelmia lopettamisen suhteen. Kuukausi sitten iski aivan tolkuton väsymys ja jatkuu vielä tänäkin päivänä. Jonkinlaista huimaustakin on aika ajoin ja ruokahalu on hävinnyt. Voiko nämä olla oireita tupakoinnin lopettamisesta vai olisiko syytä kenties huolestua?
  • tintt1tintt1 Espoo
    editoi elokuu 2010
    Vaikka elämäntilanne olisi mikä ja olo vaikka mikä ja vaikka tuntuis et nyt tulee hulluksi, niin tupakka ei auta.[/quote]


    Näin se on! Osuvasti sanottu Jonnis.
    Olen usein todennut, että ei se tupakoimaan opetteleminenkaan nuorella iällä helppoa ollut; oksetti ja pyörrytti, mutta tupakkaa piti polttaa. Äkkiähän siihen sitten koukkuun jäi.
    Nyt savuttomuuteni on kestänyt jo yli kaksi vuotta ja voin vakuuttaa, että elämä alkaa olla elämisen arvoista. Kaikki on muuttunut. Haluaa vain lisää näitä päiviä, joihin ei kuulu tupakka!
    Kaikille voimaa ja jaksamista. Uskokaa itseenne!
    "Olisinpa lopettanut ennen kuin aloitinkaan!"
     Viimeinen tupakka 4.7.2008
  • Petri JuhaniPetri Juhani Tampere
    editoi lokakuu 2010
    Tervehdys kaikille - ja voimia kaikille taistoon tupakoimattomuudessa.

    Äärimmäisen hienoa saada ymmärtää mielenterveydellisen tasapainon olevan puntaroidun myös muiden lopettajien tiimoilta. Toki olen yrittänyt lopettaa tupakointia jo aiemminkin, mutta vasta tällä kertaa olen joutunut nokitusten itkuisuuden (itkukohtausten kanssa) niin käsittämättömältä kuin se omakohtaisesti yllätyksellisyydessään on tuntunutkin. :shock: :oops: :?

    Olen myös itse tullut siihen tulokseen, että oman tunnemaailmani epätasapainoisuuden taustalta täytyy löytyä tupakan keinoin vaimenettuja huolia ja epävarmuustekijöitä liittyen menneen ja tulevan suhteeseen. Reilun vuoden kestänyt työttömyyteni ja hieman sen jälkeen koittanut avoeroni onkin eittämättä asettanut uusia ratkaistavia haasteita, niin taloudellisesti kuin tunnemaailmallisesti, mutta vasta nyt tupakoimattomana niihin liittyvät tunteet ovat päässeet nousemaan pintaan vailla itsesensuuria. Käsitellyn surun määrä tähän saakka koettuna riittää jo semmoisenaan itselleni perusteeksi olla KOSKAAN enää koskematta tupakkaan ongelmien käsittelyä siirtävänä ja/tai naamioivana agenttina.:!:

    Ensimmäisellä viikolla mopo meinasi todella karata käsistä tunnemaailmallisesti ennenkuin ymmärsin välttämättömyyden kontrolloida KAHVIN osuutta päivittäisessä ravintoympyrässä. :!: - tuon ratkaisevan muutoksen osalta lopetin viikoksi kahvin juomisen kokonaisuudessaan, enkä kokenut sen osalta mitään tunnistettavia vieroitusoireita - sitävastoin aiempi paniikkiin luonnehdittavissa oleva levottomuus kaikkosi hallitsevana tekijänä kahvin syrjään sysäämisen myötä. Mainittakkoon, että tupakoimattomuuteeni liittyy myös tietoisesti valittu linja alkoholittomuuden suhteen, jota olen päättänyt noudattaa minimissään kesään 2011 saakka, jottei alkoholin nautiskelun myötä tulisi lipsahduksia tupakoinnin suuntaan - eräänlaista ennaltaehkäisevää itsesuojelua tupakoimattomuuden hengessä. :wink:

    Kaikkein tärkeimmäksi apukeinoksi alkuviikkojen aikana ovat muodostuneet säännölliset keskustelut ystävien ja rakkaiden kanssa, 20-40km päivittäiset polkupyöräilyt, sekä aamu- ja iltalenkit kävellen. En voi kyllin korostaa sitä mikä merkitys omaehtoisella liikunnalla on ollut auttavana välineenä, voin suositella sitä lämpimästi kaikille vieroitusoireiden kanssa kamppaileville kanssatumppaajille. :thumb:

    Voimia kaikille jo lopettamispäätöksen tehneille - ja myös vielä päätöksentekoa harkitseville. Savuttomuus avaa uudet näkymät. :wink: :)
  • editoi tammikuu 2011
    Pistää miettimään, että mitä kaikkea vahinkoa ne tupakkaan lisättävät kemialliset aineet saavat aikaan elimistössä esim. aivokemian osalta...Ajatellaan vaikka tyyppiä, joka on tupakoinut 18 vuotta - kuten minä. Siinä on ehtinyt vetää röökin jos toisen ja aihettanut paljon vahinkoa muillekin kuin keuhkoilleen.
    Tuskin yksilölliset vieroitusoireetkaan pelkästään nikotiinista ja tavasta luopumisesta vaan kaikesta siitä muusta p...a mitä röökin tukitaan ja jota ei olla vielä tutkittu kunnolla.
    Sitten vielä kehotetaan käyttämään noita nikotiinivalmisteita, jotta saatais pitkitettyä nikotiiniriippuvuutta. Siitä irrottautuminen kuin ei muuten kestäisi kuin sen muutaman vuorokauden.

    Argh. Päivä 3 menossa ja ottaa pattiin. Olen yrittänyt tätä aiemminkin ja tunnistan tämän surkean olotilan vaikka itse tupakkaa en liiemmin kaipaa.
  • AteAte
    editoi helmikuu 2011
    Kyllä tässä on itsekkin tullut huomattua jonkinlaista mielialan vaihtelua tms ja jonkin asteista tunteiden/tuntemuksia heilahteluja. On ollut masennusta ja yksinäisyyden tunteita ja tyhjyyden tunnetta kun mitään ei ole saanut aikaiseksi. Ensimmäiset viikot olivat kyllä hankalia tuntui että kestääkö mielenterveys ja onko se normaalia enää kun itkekskelyä tuli öisin/aamuöisin. Myös on ollut useampana yönä peräkkäin on ollut paniikkihäiriön kaltaisi oireita mm hengenahdistusta ja sydänperäisiä tuntemuksia tuntuu että sydän on hätääntyneessä tilassa ja on vaikea hengittää. Oireiden takia olen käynyt sairaalassa jolloin ottivat sydänfilmin ja verenhappiarvoja tutkivat kaikki olivat normaaleja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Paniikkihäiriön mahdollisuutta eivät ole tutkineet. Täytyisi varmaan käydä lääkärin luona juttelemassa asioista jolloin varmaan selviäisi enemmän että olenko kuinka masentunut ja onkohan minulla mahdollisesti paniikkihäiriö
  • Lopettaja-75Lopettaja-75 Etelä-Savo
    editoi helmikuu 2011
    Ate kirjoitti:
    Kyllä tässä on itsekkin tullut huomattua jonkinlaista mielialan vaihtelua tms ja jonkin asteista tunteiden/tuntemuksia heilahteluja. On ollut masennusta ja yksinäisyyden tunteita ja tyhjyyden tunnetta kun mitään ei ole saanut aikaiseksi. Ensimmäiset viikot olivat kyllä hankalia tuntui että kestääkö mielenterveys ja onko se normaalia enää kun itkekskelyä tuli öisin/aamuöisin. Myös on ollut useampana yönä peräkkäin on ollut paniikkihäiriön kaltaisi oireita mm hengenahdistusta ja sydänperäisiä tuntemuksia tuntuu että sydän on hätääntyneessä tilassa ja on vaikea hengittää. Oireiden takia olen käynyt sairaalassa jolloin ottivat sydänfilmin ja verenhappiarvoja tutkivat kaikki olivat normaaleja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Paniikkihäiriön mahdollisuutta eivät ole tutkineet. Täytyisi varmaan käydä lääkärin luona juttelemassa asioista jolloin varmaan selviäisi enemmän että olenko kuinka masentunut ja onkohan minulla mahdollisesti paniikkihäiriö

    BINGO!

    Tätä juurikin etsin täältä, että onko kellään tämän kaltaisia kokemuksia. Viimeyö jälleen melkoinen ja ihme tuntemuksia rinnassa, että sydän vallan pihalle tulis tai muljahtas jotenkin "pois" Mittailen verenpainetta säännöllisesti, koska katsotaan lääkärin kanssa nyt tarviiko aloittaa lääkitys. Aamuisin klo 6-7 ei kannata edes mitata kun täristää ja heikottaa ja paineet aivan kauheita. Nyt klo 7 jälkeen arvot kurissa. Nimittäin tupakan lopettaminen ja liikunnan aloittaminen auttaa täällä sillee ettei nähtävästi tarvii aloittaa lääkitystä verenpaineeseen :P Siksi tässä ei kuulemma voi vielä edes harkita lääkitystä, koska lukemat paranevat kokoajan. Kunhan pääkoppa kestää nää yölliset "seikkailut" 4vko takana just tänään ja päätös pysyy :thumbup: Niin ja rintarankakin muuten on mulla hieman jumissa joka osaltaa teettää pelottavia tuntemuksia :shock:
  • editoi maaliskuu 2011
    Olen ollut nyt kuukauden ilman tupakkaa ja 2mg nikotiinipurkkaa käyttänyt. Nyt vähentänyt purkkaa ja kehiin astuneet sellaiset henkiset oireet, että olin jo lähdössä hakemaan röökitoppaa, mutta päätin netistä katsella vinkkejä ja löysin tämän ketjun. Oireisiini kuuluu: ahdistusta, masennusta, saamattomuutta ja väsymystä. Lienee tämän ketjun perusteella normaalia, mutta mitä tehdä kun olo on niin kehno, että pelkää sekoavansa ilman tupakkaa?
  • editoi maaliskuu 2011
    No, kärvistele! :mrgreen:

    Oikeasti normaaliin elämään kuuluu ties mitkä ajoittaiset saamattomuudet tms. Ei se rööki mitään muuta, vaikka kuinka uskottelisi itselleen muuta.
  • editoi maaliskuu 2011
    HolyDriver kirjoitti:
    Olen ollut nyt kuukauden ilman tupakkaa ja 2mg nikotiinipurkkaa käyttänyt. Nyt vähentänyt purkkaa ja kehiin astuneet sellaiset henkiset oireet, että olin jo lähdössä hakemaan röökitoppaa, mutta päätin netistä katsella vinkkejä ja löysin tämän ketjun. Oireisiini kuuluu: ahdistusta, masennusta, saamattomuutta ja väsymystä. Lienee tämän ketjun perusteella normaalia, mutta mitä tehdä kun olo on niin kehno, että pelkää sekoavansa ilman tupakkaa?


    Hei!

    Oletko miettinyt seuraavia asiota lopettamisesi yhteydessä?
    Oliko sinulla riittävästi vaihtoehtoisia toimintoja käytössäsi? Onko elämääsi tullut uusia rutiineja savuttomuuden myötä vai onko tupakka "vain jäänyt pois"?
    Onko korvaushoito riittävää vai onko annosta tarpeellista lisätä hetkeksi?
    Olethan muistanut palkita itsesi? Kuukausi on upea saavutus ja itseään on hyvä myös palkita.

    Terveisin Stumppi työryhmä
  • editoi huhtikuu 2011
    Noniin, yli 5 vuorokautta savuttomana.

    Tulipa mieleen eräs asia, josta en ole nähnyt paljoa juttua, mutta joka osaltaan on ollut iso motivaatio lopettaa 29 vuoden savuttelut:

    Millä tavalla tupakointi vaikuttaa mielen hyvinvointiin, mielenterveyteen?

    Muistelen mm. jotain vuosien takaista radio-ohjelmaa, missä tehtiin ohjelmaa psykiatrisesta sairaalasta - siinä ohjelman juontaja ei lakannut hämmästelemästä sitä. miten psykiatriset potilaat vetivät kaikki röökiä ketjussa posket lommolla. Myöhemminkin olen sivumennen kuullut, että suunnilleen kaikki skitsofreniapotilaat polttavat ketjussa.

    Mikä aiheessa alkoi mietityttämään jo jokunen kuukausi sitten, on kysymys; Oliko ensin muna vai kana? Voisiko todella tupakka olla niin vaarallinen aine, että vie riippuvuuksineen todella jopa mielenterveyden osalta polttajilta?

    Kun asiaa pohtii, kyllähän polttaminen on jokahetkistä stressitilaa, joka on aiheutettu tupakalla ja jota yritetään jatkuvasti korjata tupakalla. Eikö tuollainen jatkuvataistelu järjettömyydessään voi herkemmiltä viedä jo mielenterveyden? Eihän tuollainen koukussa oleminen voi kovin tervettä olla? Lähinnä luonteeltaan skitsofrenista ja epätoivoista?

    Odotuksissa on, että tämän lopettamisen myyötä myös mieli alkaa voimaan paremmin, oikein niinkun luonto on tarkoittanut.

    Tsemppiä kaikille.

  • editoi huhtikuu 2011
    Voin sanoa, että suurin kynnys lopettamisessa ei ole fyysiset vierotusoireet (luomun lopetin) vaan henkinen helvetti. Nikotiini puhuu päässä yrittäen kaataa jokaisen pienenkin motivaatiosi ja peruspilarisi. Tuntuu että koko pohja katoaisi ja koko lopettamisessa ei ole järkeä tai "jos kokeilisin uudestaan myöhemmin". Itkettää, ahdistaa, suututtaa ja tiuskin ihmisille ja kiroilenkin varmaan 3-5 kertaa enemmän kuin ennen. Ja minua on pidetty aina vahvana persoonana ja tämä kyllä murtaa mut täysin.

    Mutta, tämän keskustelupalstan lukeminen jokaisena heikkona hetkenä on saanut mut jatkamaan seuraavaan päivään. Ja aion kyllä jatkossakin lukea tätä. Vertaistuki on paras apu.

    "Tuleeko minusta enää sama iloinen, hauska, sosiaalinen ja huumorintajuinen ihminen kuin olin ennen?" pyöri mun päässä hetki sitten kun tälle sivustolle tulin taas hakemaan tukea:) ja onneksi joku oli siihen jo vastannutkin tän ketjun alkupäässä.

  • editoi tammikuu 2012
    Tätäkin pohtinut, että lähteeköhän sitä järki ennemmin ku pääsee eroon nikotiinista??? :?
  • editoi tammikuu 2012
    No itel ainaki niin, että tupakasta turhaa tullut ns elämää suurempi monsteri ja se ei todellakaan titteliään ansaitse.. Vaik saamattomuus jyllää, on mielitekoja, ottaa kupolista.. niin en usko että järkeäni tämän kanssa menetän. Ja kannustusjoukoistani tiedän, että he vain kysyisivät et kävikö kipiää ku järki lähti :shock:

    Ja sitten mietin tätä saamattomuuttakin, että tuskin se edes johtuu tupakasta, luulempa että mua vain rehellisesti laiskottaa.. ja tuskin piristyn siitä että vetasen kessun pari tai jopa askin.. sit vasta masentaa ja ottaa tapuliin.. :shock:
  • editoi tammikuu 2012
    Mun kannustusjoukot on jo unohtaneet että mua pitäis kannustaa. Oma moka, oon niin monta kertaa ollu pettymyksen arvoinen. Tosin itehän tästä saa sen hyvän fiiliksen ku ei lemua röökille...

    Mä oon miettiny tota saamattomuutta mikä valtas mut tossa loppuvuoden kynnyksellä ja on pahentunut vaan tässä vuoden vaihteen jälkeen... Ei se röökistä johdu, tai nikotiinista tai mistään muusta ku ihan vaan keskitalven masennuksesta. Kait tää helpottaa tästä taas ajan kanssa.
  • editoi tammikuu 2012
    jos joku vielä eksyy tähän ketjuun, niin löysin tuollaisen tekstin tähän aiheeseen liittyen. mielestäni aika kelpo selitys tupakoinnin lopettamisen jälkeiselle masennukselle ja ahdistukselle.

    http://www.tiede.fi/artikkeli/800/paihderiippuvaista_imee_mielihyvan_musta_aukko
  • editoi huhtikuu 2013
    Kiitos linkistä :)
  • salsa-68salsa-68 Espoo
    editoi huhtikuu 2013
    Kiitos marmelad linkistä, oli hyvää luettavaa!
  • editoi elokuu 2014
    Minulla on nyt toinen savuton päivä menossa, ja odotan eniten tältä savuttomuudelta juuri mielenterveyden kohentumista. Nämä kaksi savutonta päivääni ovat myös olleet ainoat kaksi paniikkikohtauksetonta päivääni viimeisen vuoden aikana. Aika näyttää, saako savuttomuus myös ahdistuksen ja turhan stressaamisen vähenemään, todella ainakin toivon, että näin käy!
  • editoi lokakuu 2014
    Täällä alkaa reilun kuukauden savuttomuuden jälkeen ahdistus ja pelkotilat helpottaan. Suuri apu oli kun kävin labrassa antaan verta josta sitten tonkivat kaikki mahdolliset arvot. Yllätys jo kahden viikon jälkeen valkosoluarvot tippunut normaaliin, hemoglobiini oli vielä kesällä yli 180, nyt kun häkä ei enää sido punasoluja hemoglobiini 157. Eli veriarvot muuttunut paremmaksi. Ihan hyvää terapiaa vaikkakin tuntuu hauskalta kun olo on ollut niin kurja ja pelännyt kaiken maailman sairauksia jne. Myös jooga ja lenkkeily on ollut suurena apuna ettei kaikki lepakot karkaa tabulista. Mä en kyllä lopeta enää ikinä!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi lokakuu 2014
    Mielettömän hienoa lukea Jukkapoika, että tilanne ja olosi on paranemaan päin.
    Juuri tuolla syyskuulaisissa kirjoittelin tuosta hemoglobiinista ja sen laskusta lopettamisen jälkeen. Se palaa tavallaan "oikealle tasolle", kun häkä yms. kaasut jäävät pois.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • jounih1958jounih1958 Etelä-Savo
    editoi lokakuu 2014
    *Mä en kyllä lopeta enää ikinä* , hyvin todettuJukkapoika!!
  • editoi lokakuu 2014
    Minä oon lopettanut 12 päivää sitten,ENKÄ AIO ENÄÄ ALUSTA ASTI ALKAA KAIKKEA.!!! :mrgreen:
  • jounih1958jounih1958 Etelä-Savo
    editoi lokakuu 2014
    Hyvä asenne krisulla.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi lokakuu 2014
    Voipi olla, et mitä vaikeampi lopetus, sitä pitävämpi. :mrgreen: ei toki taaskaan kaikkiin päde.
    Mut jos kärvistelyt on tuoreessa muistissa, ei kait sitä halua kokea toista kertaa :roll:

    Itse ajattelin aikoinani, et multa loppuu aika. Edellisen lopetuskerran jäliltä (v. 2001) sain vasta v. 2005 itseni kasattua uudelleen. Silloin löysin fooruminkin.
    Stumppi on mitä oivallisin väline lopettajalle. On aina joku, joka seuraa sun tietäsi savuttomuuteen. Kannustaa ja onnittelee.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi lokakuu 2014
    En tiiä onko vaikeampaa nyt vai oliko muiden retkahduksien jälkeen vaikeampaa. Sama sille en enää tupakoi.
    :wink: Ja kun tuo avosiippakin on ollut tupakoimatta 9 vuotta ja risat on helpompi olla tupakoimatta :wink:

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.