Täälläkin yksi uusi vi**uuntunut lopettelija
NikoNisti
Hyvinkää
Hei vaan kaikille melkein tasapuolisesti. Ottaa pattiin, tekee mieli makeaa, on levottomuutta ja elämästä puuttuu iso osa, kun marlboro ei enää pullota takin taskussa. Nicorettea kuluu tasaiseen tahtiin purkkamuodossa ja joka tunti on vähintään kerran mielessä tupakka-askin osto. On tää vaikeaa.. :hunf:
Auttakee miestä mäjessä te kokeneemmat, jo vi**uuntumiseen tottuneet konkarit, mä haluan jättää marlborot kauppaan.
Mitä keinoja te olette keksineet itsenne henkiseksi huoltamiseksi, eli kun ette enää käy terapioimassa itseänne pihalla tupakan kanssa. Kun nimittäin täällä on semmoinen tyhjä olotila savunhajuisten pohtimistuokioiden loputtua..
Auttakee miestä mäjessä te kokeneemmat, jo vi**uuntumiseen tottuneet konkarit, mä haluan jättää marlborot kauppaan.
Mitä keinoja te olette keksineet itsenne henkiseksi huoltamiseksi, eli kun ette enää käy terapioimassa itseänne pihalla tupakan kanssa. Kun nimittäin täällä on semmoinen tyhjä olotila savunhajuisten pohtimistuokioiden loputtua..
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
Toinen hyvä apu on tämä stumppi, täältä saat tietoa, tukea, ymmärtämystä kaikenlaisille tunteille. Lue, kirjoita - kummasti auttaa vaikean hetken yli.
Hyväksy se, että tämä on vaikeaa, aikansa - sitten jossain vaiheessa alkaa helpottaa.
Keksi sijaistoimintoja, koko ajan pitäisi olla muuta tekemistä, touhuamista.
Keksi itseäsi kannustavia mantroja: selviän tästä voittajana, haluan savuttoman elämän. Mieti mitä kaikkea hyvää teet itsellesi lopettamalla.
Liikunta auttaa kummasti, myös keuhkot nauttii!
Tsemppiä ja jaksamista!
Viimeinen tupakka 4.7.2008
Ajattele, että sun ei enää TARVI mennä tupakalle. Kaikki sun terapeutit seikkailee täällä foorumissa. Hae täältä tukea päätökselle niinä hetkinä, kun ottaa koville. Ja usko, kun kerran muutkin pystyy, niin pystyt säkin! Ei tarvitse kuin muistaa jättää sytyttämättä.. :thumbup: :thumbup:
Mulla toimi lähestymistapana sellainen, että pyrin olemaan muuttamatta elämässäni mitään. Mielestäni kyse on vain vieroitusoireista, jotka nyt vaan on kärsittävä pois. piste. Kaikki sijaistoiminta on ehdollistavaa toimintaa, jonka vaikutukset myöhemmin tuovat mieleen tupakoinnin - ja tupakan himon. Tämä kytevä himo lienee suurin kompastuskivi tässä prosessissa. Minulla ei esimerkiksi vuoden savuttomuuden jälkeen pastillien syöminen muistuta minua tupakoinnista. En saa siitä mitään mielleyhtymää tupakoimiseen. Lähes ainoita asioita joissa näin käy on stumpissa kirjoittaminen.
Tulipa mieleen taas tuo keuhkojen pakahtumis-tunne. Ei muuta kuin keuhkot täyteen ilmaa, rauhallinen ulospuhallus ja totean mielessäni: "Haluan olla savuton" (Meni vanhasta muistista, nykyään olen savuton. Olin toki jo tuolloin, mutta sen identiteetin hyväksyminen otti aikansa, siitä tuo "haluan".
Tuo nicorette on parempi ja vähemmän myrkyllinen nikotiinin kerta-annos kuin savuke, joten suurta edistystä tuokin.
Viimeinen tupakka 4.7.2008
Minä olen ollut "pakotettu" olemaan polttamatta, ja aina välillä iskee halu alkaa tupakoida uudestaan; tuntuu että olen luopunut niin paljosta kun lopetin tupakan polton.
Oletko Eerob koskaan eritellyt tarkemmin, että mistä kaikesta jouduit luopumaan kun luovuit tupakoinnista,... kasvaneen sairastumisriskin, tuhkakupinhajuisen hengityksen, ylimääräisen rahanmenon lisäksi
Listaa ne asiat joista mielestäsi jouduit luopumaan, ja perustele itsellesi oliko ne todella luopumisentuskan arvoisia.
Tietyllä tavalla allekirjoitan kaikki itsesuggestiiviset sitaatit (en menetä mitään! en tarvitse tupakkaa mihinkään!) ja nykyisin hoen niitä itsekin. Koen kuitenkin, että minulle se surutyö oli tärkeä osa sitä ajatusprosessia, jonka seurauksena en enää pidä kaverin kanssa tupakoimista tai bussipysäkkisauhuttelua välttämättömänä.
Uskaltaisinkohan NikoNisti ehdottaa sinulle, että kokeilepa vain istua ja miettiä, mikä tässä tilanteessa surettaa ja huolestuttaa pahiten, ja mistä tunnet joutuvasi luopumaan? Jos kantti kestää ilman, että sytytät murehtiessasi tupakkaa, niin kyllä ne jäähyväiset joillekin meistä varmaan ihan kuuluvat asiaan. Jonakin päivänä vastaus näihin pähkäilyihin sitten sisäistyy päähän: suurin osa siitä hermostuneisuudesta bussia odottaessa johtuu tupakasta. Solidaarisuuden tunne kaverin kanssa tupakoidessa on sitä samaa solidaarisuutta, jota kaksi narkkaria tuntee toisiaan kohtaan. Se, että sitä rintataskua pitää kaivaa, johtuu kuolemaan johtavasta sairaudesta nimeltä nikotiiniriippuvuus.
Luepa huviksesi Tearsin viestiketju. Luin sen itse äsken, ja tuntui aika lohdulliselta: kaikista pahoista fiiliksistä huolimatta se on mahdollista. Ei tupakan lopettaminen ole kiinni siitä, miltä tuntuu tai miten riekaleina olet. Se on kiinni siitä, sytytätkö vai et. Ja tupakoimatta on pysyttävä jatkossakin niistä tunteista huolimatta. Sitä, ja nimenomaan sitä, opettelen tässä itse.
Toivotan ihan älyttömästi paljon parempaa huomista päivää.
Ja kun on ollut polttamatta viikon, kaksi, tai jopa kuukausia, huomaakin miten hyvin happi kulkee, miten paljon paremmin kestää stressiä, kun elimistö voi paremmin.
Surullista kyllä on (oli) se ajatus, että nyt sitten olen tästedes tupakoimaton ihminen, etten enää polta... Minulla oli mennyt koko aikuisikä tupakan kanssa tuhratessa (teinivuosista tähän keski-ikään saakka eli 26 v. päivittäin) ja nyt kun olen ollut noin 5 kk ilman tupakkaa, tunnen itseni puhtaammaksi ja jotenkin itsevarmemmaksi kuin tupakka-aikoina. Aikaisemmin luulin, että se tupakka auttaa minua, mutta sepä olikin vain harhaluuloa.
Mahtava tunne on se, miten nopeasti se parantuminen alkaa tuntua elimistössä! Siitä kannattaa nauttia :P
Tsemppiä!!!!
En juonut tippaakaan olutta tai alkoholia alun kolmen kuukauden aikana. Tunnetustihan ne viisaimmat " ei kait nyt yksi tupakka mitään haittaa ajatukset" , tulevat pienessä nousuhumalassa.
Mitään muuta en muuttanutkaan .
Tänään viimeksi mietin, kuinka olisi ollut mukava ottaa aamulla kahvikupponen ja istahtaa terassille tupakalle, kun aurinko oli nousemassa, linnut lauloivat ja ilma oli raikas... enpä sitten mennyt terassille, taisin ärähdellä jotain muksuille sen sijaan... :shock:
Tuntuu, että lopettamisen jälkeen ei ole ollut sitä omaa rauhaa ollenkaan, koko ajan tässä kersojen keskellä. Kävelylenkeillä olen löytänyt sitä omaa aikaa, mutta näin joululoman aikaan tunkevat mokomat kävelylenkeillekin mukaan, en ole hennonut kieltää.
Uskon kuitenkin että ajan kuluessa löydän omat hiljaiset hetkeni ja uudet rutiinit arkeen (ja juhlaan), ilman tupakkaa.
se oma aika on just siinä silloin kun tahdot, elleivät käytännön kiireet päälle iske,
se oma aika on ihan liki, itsessäs, vaikkas väkijoulossa seisot.
Kuuntele itseäs,
osaat!!
Olen Sartsu aivan samoissa fiiliksissä noista hetkistä. Siinä pääsi ikäänkuin pakenemaan oikeastaan niinkuin tästä maailmasta ja kaikesta hälinästä. Jokin jutska pitäisi keksiä siihen tilalle. Nyt sen paikkaa kaiken muun epäterveellisen tunkeminen suuhun ja se sitten kostautuu tuossa vyörärön seudulla.
Siis, mitä korvaavaa siihen tilalle keksitään?
Otsikko niin hyvä että pakko kommentoida lukematta muiden vastauksia
että todellakin kun polttaa, niin vit****taa rankasti eli siihen on vain
yksi ja hyvä, paras keino päästä moisesta vit****sta eroon:
LOPETTAA TUPAKOINTI!
Lenkkeilyn nimeen kuulutan myös, viimeisen viikon aikana on kilometrejä kertynyt kivasti ja siinä ehtii myös funtsia kaikenlaista kun tarpoo raikkaassa ulkoilmassa :thumbup:
Kuntoiltuakin on tullut, kun koira velvoittaa. Olen tuplannut lenkkien ja ajan määrän. Ja silti on kumpare :evil: ja se vaan kasvaa ja kasvaa.
Voi vaan kuvitella tätä näkymää kuukauden päästä. Kohta pitää tänne perustaa ohjattu kuntokerho. Kuka vetää?
Vähän on tiukka etureppu, mutta ei kasva enään!
Jotkut mahat katoaa 9kk jälkeen??
Nyt lähden taas ja kävelen ..tana niin kauan, että tulee kalorien palaneen käry. Nyt sen kai haistaa. Taidan oikeen laittaa sykemittarin ja kattoa, että oikeilla lukemilla kuljetaan. Se alkaa piipittään (ärsyttävästi), jos kävelee liian alhasella sykkeellä.
Niin, 3 viikkoa ja 5 kg. No, onhan tota suklaata tullut vedettyä. Ja kaikkea muutakin kaloripitoista! Mutta ei kuitenkaan niin paljon. Pakko olla aineenvaihdunnan jotenkin sekasin.
Minulla kanssa paino noussut 5-6kg (heittelee vuorokaudessa noin 1kg), ja kolmeviikkoa minullakin tuli juurikin eilen täyteen savuttomana. Koirien kanssa ja muutenkin kohtalaisen paljon aina liikun, nyt täytyy keksiä jotain radikaalimpaa. Siis lisää vieläkin liikuntaa ja tuota ruokaa täytyy ajatella ihan tosissaan.
Tupakkaa ei mieleni tee, mut mietinpä koska rupeaa suunnitteleen uudelleen aloitusta jos hetkessä alkaa sotanorsua muistuttamaan :evil:
Sartsu, ei tuolla pirukaan kyllä tänä aamuna pystynyt päivää aloittamaan terassilla aamukaffella! Muuten ihan hyvä ajatus. Onneksi ei tarvii mennä röökillekään. Ei kyllä tämänpäiväisessä darrassa olisi maistunutkaan...
Melkein ( :-) ) sääliksi käy tupakoivia tässä viimassa. Istutaan me vaan soffalla takkatulen lämmössä.