Täälläkin yksi uusi vi**uuntunut lopettelija

Hei vaan kaikille melkein tasapuolisesti. Ottaa pattiin, tekee mieli makeaa, on levottomuutta ja elämästä puuttuu iso osa, kun marlboro ei enää pullota takin taskussa. Nicorettea kuluu tasaiseen tahtiin purkkamuodossa ja joka tunti on vähintään kerran mielessä tupakka-askin osto. On tää vaikeaa.. :hunf:

Auttakee miestä mäjessä te kokeneemmat, jo vi**uuntumiseen tottuneet konkarit, mä haluan jättää marlborot kauppaan.

Mitä keinoja te olette keksineet itsenne henkiseksi huoltamiseksi, eli kun ette enää käy terapioimassa itseänne pihalla tupakan kanssa. Kun nimittäin täällä on semmoinen tyhjä olotila savunhajuisten pohtimistuokioiden loputtua..

Viestejä yhteensä

  • tutetututetu Helsinki
    editoi joulukuu 2008
    Kaikkein tärkeimmän avun olet jo löytänyt, kun sanot "haluan", se jo määrittää tavoitteen ja matkan suunnan.

    Toinen hyvä apu on tämä stumppi, täältä saat tietoa, tukea, ymmärtämystä kaikenlaisille tunteille. Lue, kirjoita - kummasti auttaa vaikean hetken yli.

    Hyväksy se, että tämä on vaikeaa, aikansa - sitten jossain vaiheessa alkaa helpottaa.

    Keksi sijaistoimintoja, koko ajan pitäisi olla muuta tekemistä, touhuamista.
    Keksi itseäsi kannustavia mantroja: selviän tästä voittajana, haluan savuttoman elämän. Mieti mitä kaikkea hyvää teet itsellesi lopettamalla.
    Liikunta auttaa kummasti, myös keuhkot nauttii!

    Tsemppiä ja jaksamista!
  • tintt1tintt1 Espoo
    editoi joulukuu 2008
    Tervetuloa NikoNisti joukkoon suureen! Eikö olekin hyväksi havaittu, että et ole ainoa, et! Tänne vaan jonon jatkoksi kärvistelemään. Lohtuna voin sanoa, että ei kestä ikuisuutta olo, mikä sinulla nyt on. Minulla on viiden kuukauden jälkeen jo aika hyvä tunne loppuelämästä tupakan suhteen. Tsemppiä!
    "Olisinpa lopettanut ennen kuin aloitinkaan!"
     Viimeinen tupakka 4.7.2008
  • Tamahe_2Tamahe_2 Etelä-Suomi
    editoi joulukuu 2008
    Hyvä NikoNisti, olet tehnyt oikean päätöksen!
    Ajattele, että sun ei enää TARVI mennä tupakalle. Kaikki sun terapeutit seikkailee täällä foorumissa. Hae täältä tukea päätökselle niinä hetkinä, kun ottaa koville. Ja usko, kun kerran muutkin pystyy, niin pystyt säkin! Ei tarvitse kuin muistaa jättää sytyttämättä.. :thumbup: :thumbup:
  • editoi joulukuu 2008
    Yksi hyvä sijaistoiminto on seinille hyppiminen ja hermostuminen. Koska kärsit nikotiinin vieroitusoireista, on loogista, että seinille hyppiminen tuo helpotuksen. ....eikun :wink:

    Mulla toimi lähestymistapana sellainen, että pyrin olemaan muuttamatta elämässäni mitään. Mielestäni kyse on vain vieroitusoireista, jotka nyt vaan on kärsittävä pois. piste. Kaikki sijaistoiminta on ehdollistavaa toimintaa, jonka vaikutukset myöhemmin tuovat mieleen tupakoinnin - ja tupakan himon. Tämä kytevä himo lienee suurin kompastuskivi tässä prosessissa. Minulla ei esimerkiksi vuoden savuttomuuden jälkeen pastillien syöminen muistuta minua tupakoinnista. En saa siitä mitään mielleyhtymää tupakoimiseen. Lähes ainoita asioita joissa näin käy on stumpissa kirjoittaminen.

    Tulipa mieleen taas tuo keuhkojen pakahtumis-tunne. Ei muuta kuin keuhkot täyteen ilmaa, rauhallinen ulospuhallus ja totean mielessäni: "Haluan olla savuton" (Meni vanhasta muistista, nykyään olen savuton. Olin toki jo tuolloin, mutta sen identiteetin hyväksyminen otti aikansa, siitä tuo "haluan".

    Tuo nicorette on parempi ja vähemmän myrkyllinen nikotiinin kerta-annos kuin savuke, joten suurta edistystä tuokin.
  • tintt1tintt1 Espoo
    editoi joulukuu 2008
    Laitoin kaikki tupakkavehkeet roskiin ja julistin terassin ja pihan savuttomaksi alueeksi. Jos joku kysyi, tekeekö mieli, sanoin ei, ehdottomasti EI! Ihan jokaiselle kerroin, et en enää polta, eli en jättänyt itselleni rakosen rakosta perääntyä! Näin se meni, joo...
    "Olisinpa lopettanut ennen kuin aloitinkaan!"
     Viimeinen tupakka 4.7.2008
  • eerobeerob Espoo
    editoi joulukuu 2008
    Areksen neuvot ovat hyviä!
    Minä olen ollut "pakotettu" olemaan polttamatta, ja aina välillä iskee halu alkaa tupakoida uudestaan; tuntuu että olen luopunut niin paljosta kun lopetin tupakan polton.
  • editoi joulukuu 2008
    eerob kirjoitti:
    Areksen neuvot ovat hyviä!
    Minä olen ollut "pakotettu" olemaan polttamatta, ja aina välillä iskee halu alkaa tupakoida uudestaan; tuntuu että olen luopunut niin paljosta kun lopetin tupakan polton.

    Oletko Eerob koskaan eritellyt tarkemmin, että mistä kaikesta jouduit luopumaan kun luovuit tupakoinnista,... kasvaneen sairastumisriskin, tuhkakupinhajuisen hengityksen, ylimääräisen rahanmenon lisäksi :mrgreen:
    Listaa ne asiat joista mielestäsi jouduit luopumaan, ja perustele itsellesi oliko ne todella luopumisentuskan arvoisia.


  • editoi joulukuu 2008
    Minulla on ihan päinvastainen tunne että olen luopunut niin paljosta kun olen tupakoinnut.Varmaankin se rassaa kun joutuu pakosta lopettamaan,mutta mitä jos ajattelisit toisin eli:kyllä minä voin polttaa mutta en halua.Tsemppiä nyt kovasti ja tee nyt ainakin se päätös että et polta tänään.
  • eerobeerob Espoo
    editoi joulukuu 2008
    No sitähän mä tarkoitin että olen ollut väkisin polttamatta, vaikka mieli tekisi. Areksen kirjoituksen takia otinkin asian puheeksi; vaikeaahan on olla polttamatta jos ei pysty sisäistämään tupakoimattomuutta. -Totta kai olen tänään polttamatta!
  • PrisiPrisi Helsinki
    editoi joulukuu 2008
    Mä olen käynyt kyllä läpi tuon "surutyön" tupakan kanssa. Tiedän sen tunteen, kun ei keksi mitään hyvää ajateltavaa siitä, että ei tupakoi, mutta sen sijaan tuntuu että elämään on ilmestynyt tyhjä aukko: mitä minä sitten teen, kun ajatus katkeaa kesken jonkun homman? Miten hitossa minä vietän sen ja sen kaverin kanssa aikaa, kun siihen ajanviettoon on aina kuulunut aivan olennaisena osana tupakointi? Mitä sitä tehdään ulkomailla, kun vähän jännittää, tai silloin kun seuraava bussi tulee vasta puolen tunnin päästä? Nämä kaikki kysymykset on ratkaistava tulevassa elämässä tavalla tai toisella. Ei se bussi ala kulkea ajoissa vain siksi, että minusta on tullut savuton.

    Tietyllä tavalla allekirjoitan kaikki itsesuggestiiviset sitaatit (en menetä mitään! en tarvitse tupakkaa mihinkään!) ja nykyisin hoen niitä itsekin. Koen kuitenkin, että minulle se surutyö oli tärkeä osa sitä ajatusprosessia, jonka seurauksena en enää pidä kaverin kanssa tupakoimista tai bussipysäkkisauhuttelua välttämättömänä.

    Uskaltaisinkohan NikoNisti ehdottaa sinulle, että kokeilepa vain istua ja miettiä, mikä tässä tilanteessa surettaa ja huolestuttaa pahiten, ja mistä tunnet joutuvasi luopumaan? Jos kantti kestää ilman, että sytytät murehtiessasi tupakkaa, niin kyllä ne jäähyväiset joillekin meistä varmaan ihan kuuluvat asiaan. Jonakin päivänä vastaus näihin pähkäilyihin sitten sisäistyy päähän: suurin osa siitä hermostuneisuudesta bussia odottaessa johtuu tupakasta. Solidaarisuuden tunne kaverin kanssa tupakoidessa on sitä samaa solidaarisuutta, jota kaksi narkkaria tuntee toisiaan kohtaan. Se, että sitä rintataskua pitää kaivaa, johtuu kuolemaan johtavasta sairaudesta nimeltä nikotiiniriippuvuus.

    Luepa huviksesi Tearsin viestiketju. Luin sen itse äsken, ja tuntui aika lohdulliselta: kaikista pahoista fiiliksistä huolimatta se on mahdollista. Ei tupakan lopettaminen ole kiinni siitä, miltä tuntuu tai miten riekaleina olet. Se on kiinni siitä, sytytätkö vai et. Ja tupakoimatta on pysyttävä jatkossakin niistä tunteista huolimatta. Sitä, ja nimenomaan sitä, opettelen tässä itse.

    Toivotan ihan älyttömästi paljon parempaa huomista päivää.
  • PuhdaskeuhkoPuhdaskeuhko Helsinki
    editoi joulukuu 2008
    Tervetuloa minunkin puolestani joukkoon. Täällä meitä on paljon ja kaikilla meillä on ollut omanlaisemme tarina tupakan kanssa. Kun tekee mieli tupakkaa, kannattaa vetää syvään happea, ajatella että minä teen oikein kun en enää saastuta itseäni. Minun on parempi olla ilman tupakkaa. Vieroitusoireet heikkenevät ajan myötä.

    Ja kun on ollut polttamatta viikon, kaksi, tai jopa kuukausia, huomaakin miten hyvin happi kulkee, miten paljon paremmin kestää stressiä, kun elimistö voi paremmin.

    Surullista kyllä on (oli) se ajatus, että nyt sitten olen tästedes tupakoimaton ihminen, etten enää polta... Minulla oli mennyt koko aikuisikä tupakan kanssa tuhratessa (teinivuosista tähän keski-ikään saakka eli 26 v. päivittäin) ja nyt kun olen ollut noin 5 kk ilman tupakkaa, tunnen itseni puhtaammaksi ja jotenkin itsevarmemmaksi kuin tupakka-aikoina. Aikaisemmin luulin, että se tupakka auttaa minua, mutta sepä olikin vain harhaluuloa.

    Mahtava tunne on se, miten nopeasti se parantuminen alkaa tuntua elimistössä! Siitä kannattaa nauttia :P

    image

  • KatjaKatja Helsinki
    editoi joulukuu 2008
    Sen voin sanoa, että kun ymmärrät ettet sytytä vaikka mieli tekisikin niin se oma pääkoppa alkaa vähentämään niitä mielitekoja, tunti tunnilta, päivä päivältä, viikko viikolta jne jne.... kunnes huomaat että se "kituminen" on taakse jäänyttä ja hetki hetkeltä on tupakka vähemmän mielessä. Tässä hommassa ei auta muu kuin kärsivällisyys, mutta jokainen joka jaksaa sen pahimman vaiheen on varmasti onnellinen kun tietää ettei tarvitse ikinä enää kärsiä sitä samaa....

    Tsemppiä!!!!
  • Rida58Rida58 Rauma
    editoi joulukuu 2008
    Puhdaskeuhko, olen sun kanssa täysin samaa mieltä! Hauskaa Joulua ja Tsemppiä jatkossakin :thumbup:
  • editoi joulukuu 2008
    NikoNisti kirjoitti:
    Auttakee miestä mäjessä te kokeneemmat, jo vi**uuntumiseen tottuneet konkarit, mä haluan jättää marlborot kauppaan.

    En juonut tippaakaan olutta tai alkoholia alun kolmen kuukauden aikana. Tunnetustihan ne viisaimmat " ei kait nyt yksi tupakka mitään haittaa ajatukset" , tulevat pienessä nousuhumalassa.
    Mitään muuta en muuttanutkaan .
  • editoi joulukuu 2008
    Moikka minunki puolestani. Itse keskityin alkuun vaan vieroitusoireista selviämiseen, olin valmis "taisteluun". Ja niinkun edeltävistä kirjoituksista näet niin tapoja on monia, pääasia että toimii. Minä en karttanut mitään tilanteita, säilytin tupakat kotona, saatoin mennnä seuraksi tupakkapaikalle jne. Halusin kai näyttää sille nikotiinipirulle etten enää pompi se pillin mukaan :) Jos multa kiellettäisiin polttaminen se herättäisi vain kapinaa, mutta kun se on MUN OMA päätös on helpompaa. Koen jotenkin menettäväni vähemmän kun en anna tupakanhimoni määrätä esim. menemisiäni. Alussa käytin apukeinona laastareita, nyt pian 3kk täynnä enkä ole yhtään polttanu. Tupakointia olikin reilu 30v.takana-KÄÄÄK. Tsemppiä!!! Alussa tiukkaa mutta kyllä sää selviät. Ja välillä v**ttaa, kuuluu asiaan. Voimia...
  • NikoNistiNikoNisti Hyvinkää
    editoi joulukuu 2008
    Suuri kiitos kaikille tsemppauksesta, nyt on 13. päivä menossa ilman tupakkaa. Nikotiinin himo on jo menneessä aikamuodossa, mutta hard habit to beak on itse tupakalle menon kaipuu. Minä kaipaan yksinäisiä hetkiä omien ajatusteni kanssa kesken kiireisen työvuoron tai ihan muuten vaan.. Millä ihmeellä tuommoisesta voi päästä eroon?
  • editoi helmikuu 2009
    K
  • editoi joulukuu 2008
    Lähetän sulle, NikoNisti, kovasti tsemppiä ja allekirjoitan tyystin ajatuksesi siitä että niitä hetkiä yksin ajatustensa ja kessun kanssa kaipaa kovin :?

    Tänään viimeksi mietin, kuinka olisi ollut mukava ottaa aamulla kahvikupponen ja istahtaa terassille tupakalle, kun aurinko oli nousemassa, linnut lauloivat ja ilma oli raikas... enpä sitten mennyt terassille, taisin ärähdellä jotain muksuille sen sijaan... :shock:

    Tuntuu, että lopettamisen jälkeen ei ole ollut sitä omaa rauhaa ollenkaan, koko ajan tässä kersojen keskellä. Kävelylenkeillä olen löytänyt sitä omaa aikaa, mutta näin joululoman aikaan tunkevat mokomat kävelylenkeillekin mukaan, en ole hennonut kieltää.

    Uskon kuitenkin että ajan kuluessa löydän omat hiljaiset hetkeni ja uudet rutiinit arkeen (ja juhlaan), ilman tupakkaa.
  • editoi joulukuu 2008
    Morot,
    se oma aika on just siinä silloin kun tahdot, elleivät käytännön kiireet päälle iske,
    se oma aika on ihan liki, itsessäs, vaikkas väkijoulossa seisot.
    Kuuntele itseäs,
    osaat!!
  • pöllipölli Kontiolahti
    editoi joulukuu 2008
    Ah auvoisat hetket...

    Olen Sartsu aivan samoissa fiiliksissä noista hetkistä. Siinä pääsi ikäänkuin pakenemaan oikeastaan niinkuin tästä maailmasta ja kaikesta hälinästä. Jokin jutska pitäisi keksiä siihen tilalle. Nyt sen paikkaa kaiken muun epäterveellisen tunkeminen suuhun ja se sitten kostautuu tuossa vyörärön seudulla.

    Siis, mitä korvaavaa siihen tilalle keksitään?
  • editoi joulukuu 2008

    Otsikko niin hyvä että pakko kommentoida lukematta muiden vastauksia
    että todellakin kun polttaa, niin vit****taa rankasti eli siihen on vain
    yksi ja hyvä, paras keino päästä moisesta vit****sta eroon:

    LOPETTAA TUPAKOINTI! :)
  • editoi joulukuu 2008
    Pölli, sovitaanko että huomenna aamulla, vuoden ensimmäisenä päivänä, kun aamu koittaa, vedetään verkkarit, villasukat ja toppatakki niskaan ja nautitaan uuden vuoden kunniaksi savuttomat kaffit terassilla (tai parvekkeella tms) ???

    Lenkkeilyn nimeen kuulutan myös, viimeisen viikon aikana on kilometrejä kertynyt kivasti ja siinä ehtii myös funtsia kaikenlaista kun tarpoo raikkaassa ulkoilmassa :thumbup:


  • Tamahe_2Tamahe_2 Etelä-Suomi
    editoi tammikuu 2009
    Jotain korvaavaa pitäisi kyllä keksiä ja nopeesti. Vyötärön seudulle on tullut kumpu! Nyt jo, kolmessa viikossa.

    Kuntoiltuakin on tullut, kun koira velvoittaa. Olen tuplannut lenkkien ja ajan määrän. Ja silti on kumpare :evil: ja se vaan kasvaa ja kasvaa.

    Voi vaan kuvitella tätä näkymää kuukauden päästä. Kohta pitää tänne perustaa ohjattu kuntokerho. Kuka vetää?
  • editoi tammikuu 2009
    Niinpä! Olin kyllä tunnin lenkillä kun nikkis vainosi! Alkuvuoden 3 kk lakosta tuli 5 kiloo ja nyt kun aloitin, niin päätin että kiloja ei lisää!! Aloitin lopettamisen aikaan vähähiilaripitoisen ruokavalion. NO, en oo lihonnut, mut ei kiloakaan häippässyt. No onhan se edes jotain!! Eiku tunnin lenkki joka päivä satoi tai paistoi!! :idea:
  • editoi tammikuu 2009
    Ja hyppy ,,hyppy..
    Vähän on tiukka etureppu, mutta ei kasva enään!
    Jotkut mahat katoaa 9kk jälkeen??
  • Tamahe_2Tamahe_2 Etelä-Suomi
    editoi tammikuu 2009
    Niin se koira, teen vähinttän 1,5 tuntia päivässä lenkkiä. Metsässä tai teitä pitkin.

    Nyt lähden taas ja kävelen ..tana niin kauan, että tulee kalorien palaneen käry. Nyt sen kai haistaa. Taidan oikeen laittaa sykemittarin ja kattoa, että oikeilla lukemilla kuljetaan. Se alkaa piipittään (ärsyttävästi), jos kävelee liian alhasella sykkeellä.

    Niin, 3 viikkoa ja 5 kg. No, onhan tota suklaata tullut vedettyä. Ja kaikkea muutakin kaloripitoista! Mutta ei kuitenkaan niin paljon. Pakko olla aineenvaihdunnan jotenkin sekasin.
  • BööBöö Pirkanmaa
    editoi tammikuu 2009
    Moikka Tamahe! Eiköhän keksitä yhdessä joku suunnitelma tuota läskipirulaista vastaan :twisted: Mulla ihan sama ongelma, eli paino nousee ihan älytöntä vauhtia. Syönyt olen -sitä en kiellä, mutta en mielestäni näin paljoa.

    Minulla kanssa paino noussut 5-6kg (heittelee vuorokaudessa noin 1kg), ja kolmeviikkoa minullakin tuli juurikin eilen täyteen savuttomana. Koirien kanssa ja muutenkin kohtalaisen paljon aina liikun, nyt täytyy keksiä jotain radikaalimpaa. Siis lisää vieläkin liikuntaa ja tuota ruokaa täytyy ajatella ihan tosissaan.

    Tupakkaa ei mieleni tee, mut mietinpä koska rupeaa suunnitteleen uudelleen aloitusta jos hetkessä alkaa sotanorsua muistuttamaan :evil:
  • pöllipölli Kontiolahti
    editoi tammikuu 2009
    Hyvää uutta tupakoimatonta vuotta 2009 kaikille foorumisteille!

    Sartsu, ei tuolla pirukaan kyllä tänä aamuna pystynyt päivää aloittamaan terassilla aamukaffella! Muuten ihan hyvä ajatus. Onneksi ei tarvii mennä röökillekään. Ei kyllä tämänpäiväisessä darrassa olisi maistunutkaan...

    Melkein ( :-) ) sääliksi käy tupakoivia tässä viimassa. Istutaan me vaan soffalla takkatulen lämmössä.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.