Miksi nyt?

Olen tänään seitsemättä päivää ilman tupakkaa Champixin avulla (30 vuotta kessua ja 1,5 askin päiväannoksella). Miksi ihmeessä tämä on ollut sen kahden ensimmäisen päivän jälkeen vaikein päivä? :?:

Kessu on ollut koko päivän mielessä ja pinna on ollut aivan ratkeamispisteessä. Ja mitään päivään/elämäntilanteeseen liittyvää harmia ei ole ollut, päinvastoin, leppoisa päivä. Olen myös hikoillut aivan tolkuttomasti. :oops:

Niinjuu; toinen kysymys, joka on askarruttanut; valtava aamuyskänii loppui kuin seinään lopetettuani polttamisen. Sellaista liman irtoamista tai muuta lopetukseen/keuhkojen puhdistumiseen liittyvää ei ole tullut. Onkohan sekin yksilöllistä? Vaikka olisi polttanut kauan ja runsaasti? Vai tuleeko se vasta jälkijunassa? :shock:

Viestejä yhteensä

  • MEQMEQ Etelä Suomi
    editoi maaliskuu 2009
    Vaikeita päiviä on Lehtimaa odotettavissa joitakin vielä tässä taistelussa... sori mutta niin se vain on .... :shock:

    Itse pitää vain löytää se juttu millä niistä selviää... minä olen nyt selvinnyt 2 kuukautta 35 vuoden tupakoinnin jälkeen vain ajattelemalla että nyt VAIN en polta... mentävä on vain tunti tunnilta eteenpäin... Nyt on jo helpomaa... mieleen tulee tupakka mutta ei yhtään enään että se pitäis vielä polttaakkin.. :lol:

    Se yskä loppui multakin kun seinään mutta noin kerran viikossa saatan saada sellaisen yskän puuskan joka kestää joitakin minuutteja... mitään limaa mulla ei oo irronnut... sitä on ehkä odotettavissa jossain vaiheessa...

    Niinhän se kuitenkin näissä kaikissa viekkareissa ym on että me ihmiset ollaan yksilöitä ja hyvin on yksilöllisiä ovat nämä oireetkin... Kannattaa näillä sivuilla surffailla... vertais tukee on ja paljon ja itse olen ainakin "pysynyt hengissä" näiden sivujen ansiosta... Kiitos siittä kaikille!

    Tsemppiä vain oikein kovasti.... :thumbup:
  • tutetututetu Helsinki
    editoi maaliskuu 2009
    Hieno päätös, upea juttu!
    Minäkin lopetin Champixilla vuosikymmenten jälkeen, ja hyvin on mennyt. En sytytä enää ikinä!

    Yksilöllistä on kaikki, tapa miten lopettaa, miten jaksaa sinnitellä heikot hetket, samoin miten keuhkot puhdistuu. Minulla ei vielä ole tuo lima alkanut irrota.

    Tsemppiä!
  • editoi maaliskuu 2009
    Kiitos MEQ ja tutetu!

    Niin kai se on uskottava ettei mitään taikasauvaa ja loitsua savuttomuuteen ole, valitettavasti. Olkoonkin, että tuo lääke avittaa isosti.

    Olen, hyvässä ja pahassa, jääräpäinen. Yritän valjastaa sen nyt tähän tarkoitukseen.

    Ja, MEQ, tänään kyllä menin eteenpäin juuri niin, tunti tunnilta. Ja se juuri jotenkin tuntui niin isolta pettymykseltä, koska edelliset pari päivää menivät sillälailla, että erityistä sinnittelyä ei tarvittu, sellaista isoa fyysistä tupakintuskaa ei ollut, vaikka asia kokoajan oli mielessä.

    Oma juttuni on hyvin samankaltainen kuin "nyt VAIN en polta". Ajatus menee jotenkin näin: "jaa, ettei tästä muka kessutta selvitä? JAA ETTEI SELVITÄ VAI!"

  • Peter PanPeter Pan Suur-Savon sydänmaa
    editoi maaliskuu 2009
    Vaikeaksi lopettamisen tekee se, että jos yhtään antaa tupakalle tilaa pyöriä ajatuksissa, siitä väkisinkin tulee nikotinistille sellainen pakkomielle, jota tuskin kykenee vastustamaan, mutta kun tekee kerralla itselleen selväksi, ettei tupakansavuja vaan tule, vaikka kuinka hassut kiksit vieroitusoireet aikaansaisi.

    Homma toimii siihen saakka kuin kykenet sitä ensimmäisen sorruttavan tupakan viekkua välttelemään. Champixin luulisi poistavan kaikki tupakanhimot, mutta tapatottumushan se alkaa viikon parin päästä vaivata, kun elimistö ja alitajunta alkaa tajuta, ettei kaikki olekaan niin kuin ennen. Ota hanke seikkailuna, eihän se paljoa eroa siitä, että olet muuttanut savuttomien kadulle uuteen ympäristöön, ja joka kadunkulmassa ja partsilla lukee lohduttavasti här rökar vi inte tai jotain muuta, josta ei aluksi meinaa saada mitään selvää tai tolkkua. Ota muuten huomioon vielä sekin, ettei tästä mene enää kovin montaa vuosikymmentä, että moinen on karuinta totta, kovin tupakanvastaiseksi maailma käy, joten ei kannata jäädä tuleen makaamaan.

    Tervakeuhkoksia tulee toisinaan vuotamalla joka reiästä, mutta toisinaan eritteet vaan tulevat niin huomaamatta, ettei niihin kiinnitä huomiota. Toisaalta tupakoitsija on niin tottunut yksköksiin, ettei esimerkiksi kylpyhuonessa rykiminen tai urheilusuorituksen yskänpuuska tunnu aidolta puhdistautumisreaktiolta. Toisaalta myös passiivisen tupakansavun altistus pitää yllä tupakoivan vireystilaa keuhkoissa.

    Tsempillä kuitenkin eteenpäin, kovin montaa viikkoa viekut eivät viitsi sinuakaan kiusata ja loppu on aivan omasta päättäväisyydestäsi kiinni.

    Kannattaa ehkä etukäteen miettiä varmimmat puolustuspuheensa savuttomuuden jatkamiseksi, nikkispiru osaa yllättää puun takaa sytkä valmiina sytyttämään, ellei lanttu leikkaa ajoissa sytytyslankaa poikki moisilta illuusioilta, joista juuri olet pääsemässä eroon.

    Onnea hienolle päätöksellesi päästä nikotiinin orjuudesta eroon, voimia ja jaksamista sekä tietenkin tervetuloa vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia meidän kanssakipristelijöiden kanssa.
  • editoi maaliskuu 2009
    Peter Pan; ollaan varmasti pohjimmiltaan samaa mieltä, tarkoitetaan samaa asiaa, mutta väitän, että kun jättää 30 vuoden kumppanin, olkoon se sitten ystävä, vihollinen, ihminen, lemmikki tai tapa, ihan mikä vain, joka on kuulunut elämään, arkena ja pyhänä, ilossa ja surussa, se pyörii ajatuksissa.

    Väittäisin jopa niin rankasti, että ellei pyöri mielessä ja ajatuksissa, niin silloin joku mättää. Ihan sama kuin peittäisi silmänsä ja väittäisi ettei edessäolevaa näkymää ole, koska en sitä näe.

    Ei kieltäminen auta. Kyllä se tupakka on olemassa ja se 30 vuoden tupakointi ja siihen liittyvä fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen riippuvuus on olemassa vaikka tupakanpolton lopettaakin.

    Kysymys kuulukin, miten selvitä, kaikkien niiden kanssa? Ja siihen ei liene muuta kuin tehdä selväksi itselleen se, että niitä "tupakansavuja vaan tule".

    Ja seikkailuahan tämä on, olen oppinut tosi paljon itsestäni, yrityksistä huijata itseäni, antaa lupaa "tämän kerran vain" , ympäristöstä myös.. ja seikkailu jatkuu!

    Tsemppiä meille kaikille :thumbup:

  • Peter PanPeter Pan Suur-Savon sydänmaa
    editoi maaliskuu 2009
    Tietenkin tupakka käsitteenä ja sanana pysyy jokaisen mielessä lopun ikää, samoin se opittu tapa, mutta viekkuja minimoidakseen tupakanpolttoon liittyvien konkreettisten asioiden unohtaminen tai hävittäminen toimii lievittävänä seikkana, silä niitä tupakantuskia ei kukaan voine vastustaa, jos takintaskuista alkaa kädet hamuta etsien sitä vuonna 0 katkennutta tököä etc.

    Toisaalta meitä on jokaiseen junaan, ja jokaisen lopettaminen on yksilöllinen tapahtuma, kyllähän ystäviäkin poistuu elämästämme muuttojen ym. vuoksi, ja tupakkaa paremman kaverin löydät kyllä mistä vaan, jos sen perään itkettää.

    Tupakka kun on varsin selkeästi äärimmäisen manipuloiva vihamielinen asia terveyden ja elämän kannalta muutenkin, joten ystävää et tupakasta vieroittuessasi missään nimessä hylkää.

    Nikkisoireet voi nähdä myös ansaittuina puhdistautumisriittinä, jolloin tavallaan antaa itselleen oikeuden olla savuton ja vieroittua nikotiinistä kokonaan ihan omaa kehoaan kuunnellen. Savuttomuuden saavuttaminen on osoitus luonteenvahvuudesta ja mitä useammin sen tekee, sen kovempi suoritus :)

    Itsestäänselvä totuushan on, ettei kannattaisi sortua, mutta taas tupakkasairauksien kannalta lienee tärkeämpää, että kokonaisvaltaisesti ainakin vähentää keskimääräistä tupakointiaan alle pahimpien riskirajojen sekä pyrkii aktiivisesti täyssavuttomuuteen, eikä keksi itselleen sellaisia tekosyitä polttaa, kuin että edessäni on vuori, jota ei voi ylittää, sillä kaiken voi kiertää, jos on ovelampi kuin nikkispirupeijooni.

    Toisaalta pahimmat riskihetket sortumisen kannalta iskevät aina silloin, kun kuvittelee itsensä vahvimmaksi, mutta savuttomana ainakin kykenee vähintään samaan kuin tupakoidessa, mutta varsin poikkeuksetta kaikki edellytykset parantaa suoritusta kohenevat tupakanpolton lopettamisen jälkeen.

    Voitontahtoa ja asennetta peliin.
  • editoi maaliskuu 2009
    Taisanpa tulostaa tuon Peter Panin tekstin huoneentauluksi :| Noinhan se menee...
  • Peter PanPeter Pan Suur-Savon sydänmaa
    editoi maaliskuu 2009
    Tulosta vaan, kunhan muistat mainostaa yhteisöämme kaikille,
    jotka katkenneita ajatuksiamme kummistelevat,
    jotta joku aina saisi uuden kimmokkeen lopettaa :)
  • PrisiPrisi Helsinki
    editoi maaliskuu 2009
    Lehtimaa, en tiedä meneekö vanhan kertaukseksi, mutta kysynpä silti: oletko tutustunut Allen Carrin ajatuksiin?

    Carrin mielestä tupakkariippuvuus perustuu sellaisiin harhakuvitelmiin, kuin että tupakointi on tapa, tupakoinnin lopettamiseen tarvitaan tahdonvoimaa, tupakoija nauttii polttamisesta, tupakka auttaa rentoutumaan, purkamaan stressiä ja keskittymään. Carrin mukaan kaikki nämä ovat itse asiassa vain ilmentymiä nikotiiniriippuvuudesta: itse asiassa tupakka ei tarjoa ihmiselle yhtään mitään. Kun lopetat tupakoinnin, se on paluuta siihen normaaliin ja luonnolliseen tilaan, jossa olet rentoutuneempi, rauhallisempi, keskittymiskykyisempi ja vähemmän stressaantunut luonnostaan. Ja se, että tupakka tuntuu ystävältä, johtuu siitä, että se on ollut päivittäin lievittämässä niitä vieroitusoireita, jotka se on ensin itse aiheuttanut.

    Yritän sanoa lähinnä sitä, että tupakasta saa vähän topakamman niskaotteen, kun ryhtyy aktiivisesti muuttamaan omaa ajatteluaan. Itselleni kuului tuo "suruaika" myös kuvioihin. Jäin vähän liiaksikin surkuttelemaan tupakoimattoman osaani ja märssyämään sitä kuinka perin pohjin surullista on että terveellistä tupakkaa ei ole vielä keksitty - ja kappas: enkös vain sortunut uudelleen polttamaan.

    Lopettamisen motivaatiota kasvattaa huomattavasti ainakin omalla kohdallani täydellinen tympääntyminen hengenvaaralliseen myrkkyyn, joka uunotti minua mennen tullen miten lystäsi ja tuhosi samalla hyvinvointiani joka imaisulla. Sitä tympääntymistä taas voi kasvattaa tutustumalla esim. you tubessa tupakkavideoihin. Aika monelle toimii tuo Carrin Stumppaa tähän -kirja hengennostattajana. Tupakkaa voi jäädä suremaan, mutta se on turhaa surua. Tavoittele mieluummin aktiivisesti tilannetta, jossa paukutat onnesta soikeana henkseleitä siksi, että et polta.
    Toivotan sinulle nautinnollista ja ihanaa elämää savuttomana!
  • editoi huhtikuu 2009
    Kiva juttu joku kipeä paukama tuli kieleen on niin takana etten nää väritystä en tiedä onko afta. :cry: :cry:muutenkin kummaa heikotusta ja huimausta ollu jota en oikein tajua ku nythän sen pitäs hapen kiertää elimistössä. onko muilla ollut huimausta? en käytä champiksia enkä zybania vaan nicotinellia :?
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • editoi huhtikuu 2009
    No kumma kyllä niin minullakin ja vielä istuessa huippasi. No kyllä se tästä iloksi muuttuu. Kiva ku vastasit niin nopeesti kisumisu :D
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • editoi huhtikuu 2009
    Kisumisu ei! ootko sä retkahtanu? Äkkiä vaan takasin ruotuun jos olet kyllä se siitä. mäki toissapänä yhden vetasin vaa ei onneks maistunu hyvältä. Mut kyl se koukuttaa jos vetelee. Tsemppiä sulle :D
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • mumelimumeli Pirkanmaa
    editoi huhtikuu 2009
    Voi kisumisu! Ainahan se on niin että me vahingosta viisastumme, mutta miksi se on aina kantapään kautta mentävä. Nyt koitat vaan kaivaa sitä motivaatiota esiin, uskon että kyllä se sieltä löytyykin. Et sinä muuten näillä sivuilla olisi kannustamassa toisia. Suomalaista sisua nyt vaan kehiin!!! Tsemppiä täältä!
  • editoi toukokuu 2009
    :shock:
  • RincewindRincewind Hamina
    editoi elokuu 2009
    Nii hyvä kysymys. Mulle tuli viime viikolla kuukauden Champixin käytöstä huolimatta aivan sikahirveitä tuntemuksia, siis sellasia, että siihen oli saatava sauhut tai vaikkapa kahetkin! Miks helkatissa vasta nyt?
    :oops: Häpeekseni olen sortunut moisen kourissa savuja imeksimään :oops:
    Kertokaa viisaammat & kokeneemmat tupakoinnin lopettaneet mitä nää on ja kestääkö tälläset "sätkyt" kauankin? Miks alku meni mulla niin valtavan hienosti, reilun kolme viikkoa meni oikeestaan ilman mitään vaivoja tai v*****ksia. Tai Champix piti kolmannen viikon puolivälissä jättää illalla ottamatta jos meinasi ees hetken nukkua. Vatsakivut nous sellasiin mittoihin, et luulin jo päiv.polin kutsuvan. Kysyin lääkäriltä mitä haittaa siitä on jos iltapillerin jättää ottamatta. Hän oli sitä mieltä, et voin sen jättää ja nyt otan Champixin 1mg vain aamulla.

    Mä häpeen itteeni ja retkahuksiani. Tarkoituksena ON tupakoinnin lopettaminen, ei vähentäminen!
  • mummimamma_2mummimamma_2 Keski-Suomi
    editoi elokuu 2009
    Muistaakseni mullakin tuli eka kuukauden kohdalla kovat mieliteot.Niitä tulee aina niinkuin aaltoina vai johtuneeko siitä ,että tottuu, että ne on välillä pois.Itselläni olen pitänyt EI SAVUAKAAN linjaa,vaikka asiaa niin mielellään pyörittää päässään,yhdet savut :twisted: En uskalla vesittää tätä yksillä savuilla,on tämä kuitenkin niin kovaa vääntöä ollut,toista kertaa en tähän rupea.
  • tintt1tintt1 Espoo
    editoi elokuu 2009
    Uskon tuohon Champixin voimaan. Itse söin sitä kolme kuukautta ja vähensin annosta pikkuhiljaa muistaakseni aamusta ja illasta. Vatsavaivoja tuli, mutta opin syömään pohjalle jogurttia aamuisin ja tuhtisti ennen iltapilleriä. Siten vaivat lievittyivät. Univaikeudethan voivat olla psyykkisiä viekkareitakin (?) eikä vieroituslääkkeistä johtuvia. Mene ja tiedä! Minulla on vieläkin Champix-paketti plakkarissa, vaikka lopetin reilut vuosi sitten. Niin kova on usko tuohon lääkkeeseen, että minulla se auttaa laatikossakin.
    Joka tapauksessa ei kannata lannistua! Jatkat siitä mihin jäit ja piste! Mitään ei ole vielä menetetty! :thumbup:
    "Olisinpa lopettanut ennen kuin aloitinkaan!"
     Viimeinen tupakka 4.7.2008
  • mumelimumeli Pirkanmaa
    editoi elokuu 2009
    Hei Rincewind! Minäkin täältä kokemuksiani kerron, poltinkin antaumuksella yli 40v ja lopetin Champixilla. Alkuviikkoina oli jos jonkinmoista oireilua, vatsa , valtava unien määrä, ei aina tiennyt oliko hereillä vai valvoiko. Väliin tuntui et älli seisoo, etovaa oloa napin oton jälkeen, joka meni jonkun ajan päästä ohi. Otin kuitenkin sitkeästi kun ajattelin et kestinhän ne tupakoinnistakin tulleet vieroitusoireet. Tarkkailin kyllä itseäni enkä olisi asioita ihan mahdottomiksi päästänyt. :shock:
    2,5 kk jälkeen aloin sit vähentään annosta jättämällä iltanapin pois kun unohtelin ottaa sitä.Jossain 5kk paikkeilla aloin ottaan aamulla puolikasta, vaikkei puolitusviivaa ollutkaan, siis veitsellä nappi poikki. Hilkkua vaille 6 kuukauden lopetin Champixit kokonaan ja hyvin meni lääkkeestä vieroittautuminen :wink:
    Halusin tehdä kaiken varman päälle,koska alkuaika oli kyllä ihan kokopäivätyötä. En jaksaisi kyllä tehdä tätä uudelleen. Edelleen tupakka tuoksuu hyvälle ajoittain ja ihme mielitekojakin on, joten uskon et lopun ikää saa olla varuillaan. Olen päättänyt että en sytytä sitä ensimmäistä, koska nikkinen se vaan kyttää edelleen helmoissa ja yrittää saada minut repsahtamaan.
    Olen kanssa tuekseni jättänyt listan Champixeja jos tulee niin paha aika ettei millään selviä muuten. On hyvä tietää että niitä on olemassa 8)
    Uskon et selviät kun otat nyt apinan raivoa peliin ja sinnittelet. Jaksamista sulle kovasti :D
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.