Minun tarina.

Ajattelin nyt kirjoitella tänne oman versioni tupakoinnin lopettamisesta kun tuntuu, että se on niin erilainen ja erikoinen...

Minulla diagnosoitiin alku vuodesta Chronin tauti (krooninen suolistotulehdus) ja lääkäri sanoi, että minun olisi parempi lopettaa (mikä lääkäri ei niin tosin sanoisi). Tupakointi ei varsinaisesti vaikuttanut tautii mitenkään, mutta olisi saattanut joskus pahentaa esim. pahaa tulehdusta. Tällä tavalla kuitenkin asia ensimmäisen kerran heräsi mielessäni. Muuten olin aina ajatellut, että lopetan vasta kun teen ensimmäisen tenavan joskus... En ollut koskaan vakavasti edes harkinnut lopettamista, sillä tunsin, että polttaminen oli niin osa minua! Sama kuin toinen käteni vietäisiin minulta pois. Kun lääkäri sitten sai asian kytemään mielessäni, aloin ajatella asiaa, mutta suurempaa motivaatiota minulle ei edelleenkään ollut asiaan.

Asia tuli eräänä päivänä puheeksi silloisessa työpaikassani. Työtoverini sanoi ystävänsä yrittäneen lopettaa monesti ja viimein onnistui siinä erään kirjan avulla. Hän myös mainitsi ettei kirjaa lukiessa saanut lopettaa tai vähentää polttamista. Ajattelin, että no johan luen ko. kirjan ihan vain senkin takia, että saan sen ajan polttaa rauhassa ennen kuin minun tarvitsee lopettaa! Ostin kirjan viidellä eurolla Akateemisesta kirjakaupasta aloitin lukemisen. Edelleen motivaatiota lopettamiseen ei oikeastaan ollut juurikaan...

Pääsin kirjassa eteenpäin, toisinaan pitkienkin taukojen jälkeen ja pikku hiljaa tupakointini määrä väheni itsestään... en tarvinnut sitä enää. Viimein eräänä viikonloppuna päätin lopettaa koko kituuttamisen ja luin kirjan vauhdilla loppuun ja poltin juhlallisesti viimeisen savukkeeni. Ja siihen se loppui. Niin yksinkertaisesti.

Ei tuskia, ei nikotiinivalmisteita, ei painonnousua... Ei mitään mitä täällä palstoilla niin kovasti kirotaan! En tarvinnut enää tupakkaa. Kirja vei siitä kaiken tarkoituksen. Minulla ei ollut enää mitään syytä polttaa, mutta paljon syitä olla polttamatta!!

En väitä ettenkö etenkin ensimmäisinä savuttomina päivinäni olisi halunnut tupakkaa. Kyllähän se mielessä kävi ja monta kertaa kävikin! Mutta että olisin mennyt ja polttanut ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehto! (Enkä koe olevani mitenkään harvinaisen sisukas tapauskaan.)

Nyt kaikki luultavasti miettii, etten polttanut kauaa tai ollut koskaan todella koukussa. Ei, poltin 9 vuotta ja tupakoidessani kärsin vieroitusoireista samanlailla kuin kaikki muutkin. Itse asiassa koen että olin todella pahakin addikti. Pisin aika koskaan polttamatta oli yöunien aikaan. Jos jouduin paikkaan, jossa tiesin etten voi polttaa, en muuta ajatellutkaan! Ajattelin elämän ilman tupakkaa olevan suurinta kärsimystä!

Mutta näin siinä nyt vaan pääsi käymään. Lähes kaiken kunnian annan kyllä tuolle kirjalle, jonka luin. Lähetin samantien lopetettuani saman kirjan ystävälleni, joka haaveili lopettamisesta. Hän luki sen ja lopetti. Samanlailla. Yhtä helposti. Enää minua mietityttääkin vain kaksi asiaa: miksi kukaan ei kertonut tästä aikaisemmin ja miksi kukaan ei puhu tästä missään??

Että sellainen on minun lopetustarinani. Poikkeaa kyllä valtavirrasta paljon. Toivottavasti joku saa tästä jotakin irti :wink:

-akaka

(Ko. kirja on Allen Carr - Vihdoinkin vapaa tupakasta. Suosittelen lämpimästi kaikille.)

Viestejä yhteensä

  • EsaEsa Turku
    editoi huhtikuu 2007
    Hauska kuulla. Niin, lopettaminen tapahtuu ymmärtämällä, ja Carrin kirja on auttanut monia ymmärtämään. Itse luin sen vasta oltuani jo muutaman viikon polttamatta ja yritettyäni kehnolla menestyksellä kahtena edellisenäkin vuonna. Niinpä olin siinä vaiheessa jo itsekin keksinyt kutakuinkin kaiken sen, minkä Allenkin keksi. Mutta kyllä se auttoi vielä jäsentämään ajatuksia siinäkin vaiheessa. Sen kirjan paras puoli onkin, että se selittää tämän sinänsä melko yksinkertaisen asian niin selvästi, että sitä on vaikea olla tajuamatta, vaikka nikotinisti nimenomaan haluaa olla tajuamatta. Kaikista asioista ei tarvitse olla aivan samaa mieltä, mutta perusasia selviää siitä hyvin.
  • JasuJasu Pirkanmaa
    editoi huhtikuu 2007
    Luin kanssa ko.kirjan. Herätti paljon ajatuksia ja sai oivaltamaan monta juttua aivan uudelta kantilta. Ilman tuota kirjaa olisin tuskin mennyt kurssille. Täytyy sanoa että nostan hattua niille jotka ovat pystyneet sisäistämään kirjan opit käytännön tasolle.
    Ehkä olisi hyvä lukea se uudestaan.
  • VeskuVesku Itä-Uusimaa
    editoi huhtikuu 2007
    Carr on luettu samoin kuin Spitzer, mutta täytyy todeta että ei noilla minuun juuri vaikutusta ollut. Jatkoin tupakointia kuin ennenkin. Ehkä ei motivaatiota sitten ollut aivan riittävästi.

    No nyt mennään tahdonvoimalla, karpalo-vadelmamehulla ja Fisherman´s Friendeillä kolmatta päivää ilman nikotiinia ja tänä aamuna olin hetken aikaa jopa iloinen. Näinköhän alkaa pääsemään niskan päälle ?

    Mihin se mun aiempi rähinätopic-vuodatus hävitettiin? :evil:

    No, näillä mennään ja onhan tämä voorumi nyt hianon näkönen.
  • editoi huhtikuu 2007
    Joo, rähinäjutut jäi vanhoihin keskusteluihin, vai? :?
    Minä tässä päätin, etten käytä laastaria, en purkkaa, en mitään. Jospa pääsisin alkuun pelkällä tahdonvoimalla. Luulenpa, että tää vertaistuki päällä on mulle paras apu! :-)
  • VeskuVesku Itä-Uusimaa
    editoi huhtikuu 2007
    Joo kyllä tälläkin tyylillä Babs pääsee pitkälle.

    Esa laittoikin jo tuon vinkin "esihistorialliseen museoon", eli sieltähän se meikäläisenkin avautuminen löytyi parin tuskaisimman päivän ajalta. Nythän olen niihin kahteen ensimmäiseen päivään verrattuna tyyni kuin itse Kungfutse konsanaan.

    Ehkä tuo hillitön hedelmämehujen ja nektarien litkintä alussa lyhensi tätä kituaikaa, koska nyt on meneillään 3. ja kuulemma pahin päivä ja aika helpolta tuntuu. Kai se on vaan väliaikaista. Eilinen ilta oli pahin. Oli olo todellakin kuin p..seeseen ammutulla Kodiakinkarhulla. Tänä aamuna taas hämmentävän hyvä.
  • ELinaELina Jyväskylä
    editoi huhtikuu 2007
    Itekkin luin tuon kirjan, tosin olin ollu jo 5 viikkoa savuttomana siinä vaiheessa. Mä sain ainakin siitä kirjasta jonku ihmeellisen valaistumisen ( :D ) ja nykysin vaan pompin tasajalkaa onnesta ku oon älynny lopettaa!ja vaikka oon ollu vasta 2,5 kk savuttomana, unohtelen jatkuvasti ees koskaan polttaneeni, kunnes joku siitä muistuttaa.
  • nasunasu pohjoisessa
    editoi huhtikuu 2007
    Olen kuullut muiltakin (ja itsekin huomasin saman lopettaessani tammikuussa), että olipa takana usemapia epäonnistuneita lopetusyrityksiä tai ei, niin siinä vaiheessa kun motivaatio on kohdillaan eli hetki on ikäänkuin oikea, niin tunne on vähän kuin joku valaistuminen tms. Oli käytössä sitten Carrin kirja, korvaushoitoja tai mitä vaan, niin tuolla "valaistumisella" on luultavasti merkittävä rooli onnistumisessa. Ainakin minusta tuntuu siltä :) Aiemmilla kerroilla oli tavallista etsiä itselle niitä takaportteja ja porsaanreikiä, jotka antaisivat luvan savutella joskus. Nyt pääkoppani ei ole niitä etsinyt. Ei mitään tekosyitä tai "miltäköhän tuntuis näin pitkän ajan jälkeen se yksi"-selityksiä... Tästä on hyvä lähteä pääsiäishangille ensimmäistä kertaa moneen pääsiäiseen :D Notta ihanaa ja hauskaa pääsiäistä ja helkkarin pitkää perjantaita! Ja savutonta tietysti.
  • PäiviPäivi Pirkanmaa
    editoi huhtikuu 2007
    Kylläkyllä, se sana on just valaistuminen :D Eli jos ei sitä ole, väitän että silti voit lopettaa mutta tie on kivisempi. Valaistumisen jälkeen kaikki on helpompaa! Kysymys: Mikä on valaistuminen??? Siinäpä se. Se on se hetki kun TIEDÄT että tupakoimattomuus on parempi vaihtoehto kuin tupakoiva. Helppoa?!? :twisted: No eipä ole ei...
  • nasunasu pohjoisessa
    editoi huhtikuu 2007
    Mutta silti paljon helpompaa kuin ilman "valaistumista" :) *heiluttelee taskulamppua jotta mahdollisimman moni valaistuisi* hähää...
  • japijapi Vantaa
    editoi huhtikuu 2007
    Tulihan tuo myös luettua tai uusinta Stumppaa Tähän!
    Sitä ennen olin ollut 11pv korvikkeilla ja korvikkeet jäi heti ensimmäisillä sivuilla.. Ehkä siksi, koska tiesin jo tässä vaiheessa mihin kirja johtaa.

    Vasta rekisteröidyin tänne uudelle forumille, ehkäpä kirjoitan joku päivä omaa tarinaa :)
  • lumikkilumikki Helsinki
    editoi huhtikuu 2007
    Jahans... täytyy hankkia huomenissa joku fikkari, että kokis valaistumisen :evil: :evil:

    Kyllä tää sellasta vuoristorataa on, että heikompia hirvittää... Ennen tuli vedettyä röökiä ja nyt menee kaikenmaailman korvaustuotteita kaksin käsin. Ja samalla tahdilla/aikautaululla kuin ennenkin.

    Että mikä tässä muuttui :shock: :shock: :shock:

    Ehkä tämän neidin pitäis ottaa itseään vaan niskasta kiinni, tiedän, ja lopettaa noi korvaustuotteetkin. Nikotiinipiruhan se pitää mua koukussa, sad but true :?
  • EsaEsa Turku
    editoi huhtikuu 2007
    lumikki kirjoitti:
    Jahans... täytyy hankkia huomenissa joku fikkari, että Ehkä tämän neidin pitäis ottaa itseään vaan niskasta kiinni, tiedän, ja lopettaa noi korvaustuotteetkin. Nikotiinipiruhan se pitää mua koukussa, sad but true :?
    Noinhan se on. Vaikka tupakka ei olekaan pelkkä nikotiini, niin nikotiini on se koukku. Korvikenikotiinin on tarkoitus vain pehmentää laskua lyhyen aikaa. Myös sen käyttö pitää lopettaa, ennenkuin pääsee koukusta irti.
  • justinejustine treen:lähistö
    editoi huhtikuu 2007
    mulla on tuo allen carrin stumppaa tähän..en tiiä onks mun järes jotain vikkaa vai miksi se ei vaan kolahda niin et tuosta nikkispurkasta vielä pääsis.. :evil:
  • japijapi Vantaa
    editoi huhtikuu 2007
    Sen voi tuosta kirjasta sanoa, että siitä ei ole hyötyä, jos sen lukee "tuosta vaan".
    Kirjaa kannattaa lukea omassa rauhassa ja ajatuksella. Jos kirjaa aloittaessa vielä tupakoi, niin kannattaa noudattaa ohjetta polttaa siihen asti, että on lukenut koko kirjan.

    *Rauhassa
    *Ajatuksella
    *Välillä pysähtyä miettimään omia kokemuksiaan (aikaisemmat yritykset, oma tupakointi).

    Kirja tulee lukea järjestyksessä, eli vaikka kirjassa viitataan tuleviin lukuihin, älä siirry lukemaan niitä. Pidä ajatukset siellä mitä olet lukemassa. JOS kirjassa pyydetään lukemaan jokin aikaisempi kohta uudelleen, se kannattaa lukea.
    Jokaisella ohjeella on tarkoituksensa.

    Tässä joitain ohjeita, joita tarttunut mieleen.
  • MariakkaMariakka Turku
    editoi huhtikuu 2007
    Heips!
    Rekisteröidyin juuri ja olen pitkään pohtinut näitä foorumeja. Kerran kävin täällä lueskelemassa juttuja, siis ennen lopettamispäätöstäni.
    Viimeinen kokonainen tupakka tuli poltettua 9.3. Sen jälkeen olen muutaman kerran maistanut - onnekseni todennut järkyttävän makuiseksi ja nyt pari viikkoa mennyt täysin ilman.
    Oli todella mielenkiintoista kuulla kirjasta, taidampa heti huomenna hakea itsellenikin opuksen. On edelleen motivaatio-ongelmia. Syön Champixia (ite titrannu annoksen, tietenkin!) 1mg aamuisin. Ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia - se on ehkä se suurin syy miksi tuntuu siltä ettei ole motivaatiota?!?!? Pähkähullulta tuntuu kun lukee omaa tekstiään, mutta niin se vaan on.
    Yksi pahimpia asioita on ollut huomata se, kuinka ärsyttävä tupakanvastustaja voi entisestä tupakoijasta (20 vuotta tupruttelua takana) tulla. Mies polttaa edelleen ja jos syksyllä ollaan vielä naimisissa niin kyllä se piru vie rakastaa tätä! Niin paljon tulee naamaa nyrpisteltyä sen hajuille.
    Saman inhon olen huomannut baarissa - haju on aika sietämätön. Pariin otteeseen on tullut yössä oltua ja yllättävän helppoa on ollut. Ei ole tehnyt yhtään mieli tupakkaa ottaa. Aivan mahtava olo aamulla kun tajuaa sen, miksei päätä särje (ainakaan yhtäpaljoa), eikä vaatteet ja tukka haise niin paljon kun joskus ennen.

    Jotta näin. Teki mieli vaan näpytellä näitä päättömyyksiä, kun ei ole oikein ketään lähipiirissä kuka ymmärtäisi.
    Hieno palsta! :roll: <- aivan ihania noi hymiöt
  • japijapi Vantaa
    editoi huhtikuu 2007
    Mariakka kirjoitti:
    Heips!
    Yksi pahimpia asioita on ollut huomata se, kuinka ärsyttävä tupakanvastustaja voi entisestä tupakoijasta (20 vuotta tupruttelua takana) tulla. Mies polttaa edelleen ja jos syksyllä ollaan vielä naimisissa niin kyllä se piru vie rakastaa tätä! Niin paljon tulee naamaa nyrpisteltyä sen hajuille.
    Saman inhon olen huomannut baarissa - haju on aika sietämätön.

    Ärsyttävä vastustaja?
    Ei tuossa sinua tunnu muu ärsyttävän, kuin polttava mies ja viihteellä tarttuva haju.
    Hajun ymmärrän vallan mainiosti ja toki jos mies haisee tuhkakupille, mutta edelleen ihmettelen että miten olet ärsyttävä vastustaja?

    *Kysymys kirjan lukeneille:
    Ärsyttääkö/kiukuttaako tupakoitsijat?
    Kysymyksellä tarkoitan lähinnä sitä onko teistä tullut ns. saarnaajia vai miten ja missä tilanteissa "ärsyttää".

    Omasta mielestäni en ole saarnaaja tai ärsyynny polttajista, jos ei nyt kiusallaan tule naamalle puhaltelemaan.
    Enimmäkseen hymyilyttää ja samalla säälittää, etteivät he tiedä kuinka helppoa lopettaminen voi olla, mietin myös heitä katsellessa, millainen itse oli ja katselen onko henkilö aloitteleva ja tupakointia vasta harjoitteleva vai onko hän jo vanha konkari. Kirjan lukeneet varmasti ymmärtävät mitä tuolla säälillä tarkoitin.
    Jos seurueessa joku, joka ei tiedä minun lopettaneeni tai tietääkin sen, yrittää tarjota tupakkaa, kerron lopettaneeni ja kerron lopetuksen olleen helppoa. Tästä saa joskus mainion pöytäkeskustelun...
    Pari kertaa olen tehnyt Allenin Golf kerhotarjouksen, mutta kukaan ei ole siihen suostunut... Ei edes kaveri, joka väitti pärjäävänsä yrttisavukkeilla, mutta ei niitä polttanut kun ne ovat kalliita... Tarjouduin nekin hoitamaan, mutta ei kelvannut.

    Sekavaa tekstiä.... sori
  • editoi huhtikuu 2007
    Kysymys kirjan lukeneille:
    Ärsyttääkö/kiukuttaako tupakoitsijat?
    Kysymyksellä tarkoitan lähinnä sitä onko teistä tullut ns. saarnaajia vai miten ja missä tilanteissa "ärsyttää".

    Ei ärsytä eikä kiukuta. Saarnasin alussa kylläkin kirjasta todella paljon, sillä olinhan innoissani siitä, että olin löytänyt helpon tavan lopettaa. Muistin kuitenkin joka ikisen saarnaukseni alussa sanoa, että jos alkaa kyllästyttää, minulle saa ja pitää sanoa "turpa kiinni". Kaikki (tai ainakin melkein kaikki) sukulaiseni ja ystäväni polttavat, joten pidin erittäin tärkeänä sitä etten karkoittaisi heitä pois :D Ja tiedänhän entisenä tupakoitsijana senkin ettei sellainen informaatio auta, jota ei yhtään tahdo omaksua. Mutta auta armias, jos joku sanoo, että haluaisi lopettaa muttei pysty tai kykene niin kyllä sitten alkaa esitelmän pito. :lol:

    Monet näillä palstoilla tuntuvat kiroavan motivaationsa puutetta... Itselläni ei ollut, ei sitten minkäänlaista motivaatiota, mutta kirjan luettuani polttamisessa ei yksinkertaisesti enää ollut vain mitään järkeä. Ei sitten ollenkaan. Se kai pelastukseni :)
  • ELinaELina Jyväskylä
    editoi huhtikuu 2007
    Onhan tuossa kirjassakin hieman fanaattinen asenne, nauratti kun lueskelin niitä juttuja aivopesusta. Mutta siinä olen samaa mieltä, loistava apu on ollut lopettamisessa. Kuulostin varmaan alku-aikoina joltain sanansaattajalta kun selitin kaikille tupakoijille hurmiossa tuosta kirjasta! :lol:

    EI ärsytä tupakoijat, minusta nähden myrkyttäkää itseänne jos tahdotte olla niin tyhmiä...Mut pakko joskus kumminkin hieman kuittailla:D
  • japijapi Vantaa
    editoi huhtikuu 2007
    ELina kirjoitti:
    nauratti kun lueskelin niitä juttuja aivopesusta.

    Mutta tottahan se on... Elinikäinen aivopesu. Kun sitä tosissaan miettii, niin totta mikä totta. Kuinka usein juuri vaikka leffoissa se viimeinen toive on savuke tai on miehiset juhlat, niin poltetaan sikarit.
    Kuinka jokapuolella kehutaan esim. Kuubalaisia sikareita.. Sellaisen kun olisin kokeillut kaikkein ensimmäisenä, niin tuskin olisin jatkanut tupakoinnin opiskelua.
    Samoin naisille toimii tämä elokuvien aivopesu.

    Muutenkin... Paasataan vuosia (lapsuudessa, koulussa, ym.) kuinka vaarallista tupakointi on. Silti vanhemmat polttaa (jos ei nyt omat, niin kaverin.) Hekin paasasivat, ettei saa polttaa ja polttivat silti itse. Polttivat hermosauhuja, kuten mekin olemme tehneet tai ainakin minä.
    Toki olen tupakoinnin opetellut itse, kuten jokainen meistä... Mutta kuinka useinolemmekaan sanoneet "Nyt on pakko saada hermosauhu!" tai muuta vastaavaa.

    Mun täytyy rehellisesti sanoo, että oikeastaan häpeän niitä noin kahtakymmentä vuotta, jotka vietin tupakoiden ja sitä "kovistelun" aikaa.
    Valehtelin myös tupakoinnista lähimmäisilleni vuosia.. Sekin hävettää..

    Valehtelin mummolleni, isälleni ja äidilleni.
    Yhdenkään näistä edellämainituista edessä en koskaan tupakoinut.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.